Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Barbera) sekä Soman (Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2009-03-08

Huh, taas on maanantai ja viikonlopusta selvitty! Taika huokaa helpotuksesta ja kääntää kylkeä petillään, kun mamma ja isäntä poistuvat työpaikoilleen ja saa jäädä nukkumaaaaaaan...
Nimittäin viikonloppuun ei montaa unituntia mahtunut. Perjantaina Milli tuli tuttuun tapaan iltahoitoon käytyämme ensin reilun parin tunnin metsäkierroksella. Leikkiä ulkona ja leikkiä sisällä, mikäpä olisikaan mieluisampaa koiranelämää. Launtaina haimme aamusella Millin taas pihalle ja käppäiltiin melkein laavulle saakka. Koirilla oli tosi kivaa jäätyneitten hevonkakkakikkaroiden kanssa. Aina kun meikäläisen silmä vältti niin kaakkaa vommittiin naamariin ja juostiin syyllisen ja ilkikurisen näköisinä kauemmas. Eipä taida nuo metsässä liikkuvat ratsastajat tietää mitä harmia koiranulkoilittajille aiheuttavat kun jättävät hevostensa läjät korjaamatta. Koirille kivaa mutta itse en niin perusta hevonkakantuoksuisista koirapusuista joita ulkoilun jälkeen on tarjolla...

Lenkin jälkeen Milli tuli meille päivähoitoon ja ulkoilun uuvuttamat koirat pötkähtivät olkkarin sohvan edustalle kuorsaamaan kun meikäläinen levytti sohvalla ja katseli töllöä. Kyllähän ne siinä malttoivat parin tunnin verran koisata ja ladata akkunsa ja sit jaksoi taas. Painia ja painia, välillä syötiin purutikkuja, tai siis Milli söi molempien tikut ja Taikaa harmitti kun ei uskaltanut pitää puoliaan. Sitten haukahdeltiin kimeästi ja huidottiin Milliä tassulla, livottiin suupieliä, seisitiin Millin selässä, hyöritiin ja pyörittiin.. Kyllä Millillä on hyvät hermot (ja hyvä ruokahalu!) kun ympärillä melskaava pikkuriiviö ei aikaansaanut pienintäkään häiriintymistä niin kauan kuin syötävää oli jäljellä. Taika muuten päätti taantua ihan kakaraksi ja pissata matolle. Eipä ole sitten joulun enää pissoja tullu sisälle. Mitä lie tytön päässä liikkunut vaiko liekö mitään kun kyykähdettiin keittiön matolle ja laskettiin valtava lammikko ihan hartaudella. Hemmetti, teki mieli sanoa (ja taisin vähän sanoakin..) ruma sana.

On muuten melko haasteellista käydä kahden vauhdikkaan koiran kanssa hihnalenkillä. Korttelin kierron jälkeen (n. 40 min) tuntui kuin olisin tarponut maratonin. Hiki virtasi ja syke oli 100, sai kädetkin liikuntaa kun puolen minuutin välein vaihtoi Taikan fleksin ja Millin nahkahihnan paikkaa kädestä toiseen, sälän takaa ympäri ja taas takaisin.. Jos nuo molemmat tohottajat olisi omia ja hihnalenkit jokapäiväistä "herkkua", olisi koirilla kyllä ohjelmassa sotilaallisen tiukka käytöskoulu. Muuten ei hermo eikä terveys kestäisi, ei. Lenkki siis uuvutti tän emännän ihan rätiksi, mutta koirat vaan piristyivät. Olkkarissa vedettiin sellaista painimatsia että matot lenteli ja akvaariokalat oli todellisessa vaarassa päätyä parketille. Aikansa melskausta kesti ja sitten iski väsy. Kumpikin levisi koiranunia katselemaan, hännät heiluivat ja tassut vipattivat kun leikit jatkuivat unimaailmassa. Kun Marika tuli puolilta öin hakemaan pikku hoitalasta kotiin, sai koiran melkein autoon kantaa (no ei vaineskaan, kyllä se sinne ihan omin tassuin pomppi!).

Sunnuntaiaamu alkoi Taikkiksella taipparireenillä. Paikalla Niihaman kentällä oli kuusi tolloa omistajineen ja varis. Siis ÄLLÖTTÄVÄ verinen variksen raato. Muut tollot olivat intoa piukassa ja kanniskelivat elukkaa hännät ylpeydellä heiluen. Kun Taikan vuoro tuli näyttää lintukoiran taitojaan, niin pommiin meni. Taika suurinpiirtein nyrpisti kirsuaan raadolle ja katsoi mammaa ilmeellä että hyi helkkari, minähän en tuollaista raatoa suuhuni laita. Eikä sitten laittanut, ei vaikka kuinka yritimme porukalla raatoa riehuttamalla saada Taikkista innostumaan. No innostuihan se, hyppi ja pomppi ympäriinsä mutta vaakkuun ei koskenut. Haastetta siis tiedossa tulevaa NOU- uraa aatellen.. Damia kyllä haettiin (palautuksissa suurta toivomisen varaa) ja myös variksen siivillä varustettu dami kelpasi kannettavaksi, joten ehkä kaikkea toivoa ei vielä kannata menettää kuitenkaan. Täytyy nyt varmasti kaivaa se oma pakkasen perukoilla muhinut variksen raato esiin ja alkaa herätellä Taikan lintukoiran vaistoja ihan tosissaan, voidella raato vaikka maksamakkaralla...

Taipparireeneistä suunnattiin kaupungille, jossa oli ohjelmassa kaupunkikävely koirakoulun porukan kanssa. Aurinkoinen kevätpäivä muutti kaupungin kadut kurarunneksi ja koirat oli sen näköisiä. Hämeenkatu tarvottiin päästä päähän ja tehtiin ekskursio juna-asemalle. Melkoinen veto oli päällä alkumatkan, mutta loppua kohden alkoi meno onneksi rauhoittua. Kävelyn lopuksi tehtiin seuraamisharjoituksia kaupungin häiriötekijöiden keskellä ja hyvin sujui. Kaupunkireissun jälkeen pyörähdettiin kotona haukkaamassa vähän välipalaa ja sitten lähettiin vielä Millin kanssa metsälenkille. Oli muuten melko rauhallinen koirakko, suurempia riehumisenergioita ei enää ollut. Iltanappulat annoin Taikalle tuttuun tapaan aktivointipallon sisällä. Ja voi harmi mitä tapahtui: Taikkis pyöritti palloa olkkarissa kun se kolahti CD- telineeseen aikaansaaden Taikan mielestä oudon äänen. Korvat menivät epäluuloisesti takaluimuun ja koira liukeni kyräilemään keittiön pöydän alle. Sinne jäi pallo olkkariin ja nappulat syömättä. Rohkea koira, heh. Eikä Taikkis palannut olkkariin, ei. Jari sitten vei pallon keittiöön ja siellä se uskallettiin laittaa pyörimään ja iltaruoka imuroitiin oikeaan osoitteeseen. Kyllä mulla on hassu ja ihana herkkiskoira :)