Lumosta Valio sekä Valko-Venäjän Voittaja 2013!

Lumo 18, 5 kk saavutti viikonloppuna ensimmäisen valiotittelinsä! Sekä BYW-13 eli Valko-Venäjän Voittaja- tittelin. Mahtavaa! 

Läksimme matkaan Miliam travelin busseilla ( 3 kpl) torstai-iltana Helsingin satamasta. Muita tollerituttuja en tiennyt matkalla olevan kuin Jaana Lumon isän Äijän kanssa. Matkanjärjestäjä oli tuttu, olin tehnyt samaisen reissun Taikan kera vuonna 2010. Matka oli todella pitkä ja raskas, vähän helpotti kun otimme hytin laivasta mennen tullen, sinne pääsivät koiratkin vähän hengähtämään pois bussihäkeistä. Lumo ei ole ennen laivalla eikä bussissa ollut, mutta täytyy sanoa pikkuneidin olevan mahtava matkakumppani :- ) Matkat pääosin nukuttiin, ei häirinnyt muiden koirien vonkuna ja räkytys, ei röykkyinen meno. Neiti oli itse rauhallisuus ja sitten kun pidettiin pissatustaukoja niin virtaa riitti.

Miskissä majoituimme hienoon hotelliin, ei ulkoapäin kummoinen mutta huoneet olivat positiivinen yllätys. Meillä Jarnon kanssa oli oikein ”sviitti”, oleskeluhuone sohvaryhmineen, keittiönurkkaus sekä iso makuuhuone. Kylpyhuone ja wc olivat myös erikseen. Todella siistiä ja hienoa! Tilaa riitti ja Äikkykin tuli meille majoittumaan Lumpparin kaveriksi, kiva oli tutustua Lumon isään paremmin! Hienosti oli yhteiset jutut isällä ja lapsellä, leikkiä riitti ja hauskaa oli :- ) 

Lauantaina oli Minskin Voittaja- näyttely, jossa tuomaroi tollereilla virolainen Marko Lepasaar. Esitin ensin Äijän ja hienosti sujui. Tuomari tykkäsi kovin ja antoi kaiken, tittelin, sertin sekä cacibin. Kun otin seuraavaksi Lumon kehään katsoi tuomari sitä vähän hymyillen, neiti kun on isäänsä paaaljon pienempi ja tällä hetkellä täysin turkiton. Varma olin ettei saada mitään. Yllätys olikin melkoinen kun tuomari pitkähkön juoksutuksen, tutkimisen ja tuumailun jälkeen totesi ”Give her all!” Olin ihan äimän käkenä ja pitihän tuomaria halata tästä hyvästä! Naureskellen sitten Äikystä Rop ja pikkuinen karvaton Lumppis Vsp! Huippua! Molemmille tittelit, sertit ja cacibit.

Illalla juhlittiin menestystä, lähdettiin Jaanan ja Jarnon kanssa taksilla keskustaan ja yritettiin löytää ravintola jota hotellin respa suositteli. Eihän se ihan helppoa ollut, mutta muutaman neuvon kysymisen jälkeen vihdoin löytyi. Sotapojat olivat hyviä neuvomaan ja katsoivat perään että varmasti löydettiin oikea suunta! Ravintolassa ruoka oli mahtavaa ja HALPAA, kolme ihmistä söi ja joi n 40 eurolla itsensä ähkyyn.  

Sunnuntaina olikin sitten tavallinen inttinäyttely. Tuomaroimassa montenegrolainen Sanja Vretenicic. Katseltiin hänen linjaansa joka oli hyvin tiukka. Vähänkin turkittomat ja pienet surutta pihalle, isot ja massavat pärjäsivät. Tässä kohtia kiitän Jaana sydämestäni että hänelle sopi jättää Äijä pois kehästä. Äijähän oli saavuttanut jo valiotittelin, Lumo taas kipeästi tarvitsi sertin tullakseen valioksi. Jos tuomari olisi nähnyt karhunturkkisen Äijän ja karvattoman Lumon rinnakkain niin ehkäpä serti olisi jäänyt meiltä saamati. Taktikoitiin siis ja laitettiin kaikki kortit peliin. 

Kehien kanssa oli sähläystä, kun meidän vuoro olisi ollut ja oltiin jo valmiina menemään kehään, tulikin sinne joku esittämään labbista, ikään kuin meitä ei olisi paikalla ollutkaan. No, päästiin sitten kuitenkin Lumo esittämään ja kyllähän se niin oli kuin oltiin arveltu. Liian karvaton, muuten kyllä tuomarin makuun. Saimme eri sa ja luokkasertin, muttei cacibia. Tämä oli meille voitto, sillä tällä sertillä Lumosta tuli valio! 

Tämän jälkeen mietimme että viedään Äijäkin kehään, kun se tuomarille sopi. Selitimme vain että nyt on valiouroskin tullut paikalle ja missä välissä voitaisiin arvostella. Kehän lopuksi vein sitten Äikyn kehään ja arvostelu saatiin. Liikkeet ja turkki olivat tuomarin makuun, mutta etuosasta hän ei pitänyt. Lisäksi syynäsi hampaat todella tarkkaan ja moitti hammaskivestä. Äikylle sitten samat sijoitukset kun Lumolle, eri sa ja luokkasert, ei muuta. ROP:ia ei sitten valittu mutta molemmat sertit saivat. Äikky tarviikin enää yhden jos haluaa grand championiksi, että sellainen optio tuolla luokkasertillä tuli :- )

Tällainen oli siis matkamme Minskiin. Raskas, pitkä, täynnä ”muuttujia” mutta myös hienot onnistumisen hetket! Kotiin tuomisina valiotitteli sekä voittajatitteli!  

Matkalla tuli nähtyä jälleen myös koiranäyttelyelämän nurja puoli. Kaikki eivät koiristaan piittaa pennin vertaa, vieraalle ihmiselle matkaan kertomatta ollenkaan nuoren koiran alkaneista ekoista juoksuista, matkapahoinvoinnista yms. Eikä koiran kuulumiset omistajaa kiinnostaneet koko matkan aikana. Vain se kiinnosti tuliko titteliä ja kun ei tullut (koira ei valitettavasti ollut ”näyttelytasoa”) niin tämän jälkeen ei enää kyselty mitään. Koiraparka! Eipä tästä enempää, mutta jos joku setteri- ihminen tätä blogia lukee niin minulta saa kyllä lisätietoa ko tapauksesta.

 

 

 

Terveystutkimuksia, agia ja Tollershow!

Aloitetaas tärkeimmästä uutisesta. Lumo kävi tänään lonkka-, kyynär- ja selkäkuvissa Ventelällä Kankaanpäässä. Ja hyvältä näytti! Lonkat kuulemma tiiviit, säännölliset ja tiukat, Ventelän mukaan selvät AA. Kyynärät myöskin hyvät, todennäköiset 00. Selkäkuvat eivät lähde kennelliittoon, koska Ventelä ei tee virallista kuvausta. Mutta tulos aivan täydellisen symmetrinen ja suora, oikeaoppinen mallikirjaesimerkkiranka! Kuvat saatiin itselle ja kyllähän ne hienolta näyttää katsoa : ) 

Mitäs muuta sitten. Aloitettiin agiura virallisesti lauantaina Valkeakosken kisoissa. Tuloksista ei jäänyt kerrottavaa jälkipolvelle. Lumon eka rata oli hienoa menoa n 15 estettä kunnes lipsahti mun otteesta ja kerkesi kiepahtaa muurille aidan sijaan. Tästä harmittava hylsy, muuten oltaisiin saatu oikein kiva tulos. Toinen rata sitten menikin pieleen alusta alkaen. Lumolla oli aivan liian kiihtynyt mielentila. Pysyi kyllä lähdössä hyvin käskyn alla mutta kun lähtölupa tuli läksi kun ohjus, kolmas aita ohi ja putkeen sisään väärästä päästä. Hylsy siis ja keskeytin siihen. Oltaisiin voitu humputella rata loppuun. mutta mielestäni on turha opettaa koiralle että kivaa saa pitää kun ei kuuntele ohjausta. Eli virallinen uran avaus 2 x hyl. Tuomarin puheen mukaan oikein lupaava ja potentiaalinen nuori koira (Lumo kun vasta täytti kisaiän rajan 18 kk). mutta ohjauksen kanssa saa olla tiukka ja tarkka. Jarno onkin ohjaaja seuraavissa kisoissa ja tästä edespäin, sillä kyllähän sotilas osaa tiukan ja tarkan ohjauksen ; -)

Parasta agissa oli kepit, ne menivät ekalla radalla täysin virheettä! Myös keinu, joka oli metallinen, liukas ja täysin erilainen kuin meidän harjoitushallilla meni virheettä. Rimoja ei myöskään lennellyt, eli monta oikein positiivista asiaa löytyi suorituksesta hylsystä huolimatta! Mutta kaiken upein juttu oli Lumon mittaus virallisesti MEDI:ksi, jeeee! Eli tästä lähin ei tarvii enää jännätä mihin luokkaan kuulutaan, se on medi ja niinpä taivas on vaan rajana kun vähän ikää ja malttia saadaan hommaan lisää :- )

Eilen sunnuntaina käytiin myös näyttelemässä Tollershowssa Lahdessa. Keli ei muistuttanut morsianta, tai korkeintaan oikein kiukkuista ja kyrsiintynyttä sellaista… Meinaan vettä TULI, välillä niin kovaa että ei meinannut läpi nähdä. Onneksi meillä on teltta ja sen suojissa päivä sujuikin mukavasti. Jarno oli järkännyt ihanan piknikin meille ja kasvateille sekä tulevista pennuista kiinnostuneille (kiitos kaikille jotka tulitte mukaan katsomaan mitä tämä näyttelytouhu on!). Siinä kuoharia nautiskellen, lämmintä kahvia ja pitsaa syöden sekä herkkuja napsien kurjakin keli menetti merkityksensä :- )

Tuloksia sitten. Lumo oli nuorten luokassa, kun oli täyttänyt pari viikkoa aiemmin 18 kk. Kisaamassa oli 11 nuorta narttua ja taso kova. Lumo oli pienin kisaajista ja toki joutui mittaukseen. Se sujui rutiinilla ja Lumppis saikin kehuja hienosta käytöksestään :- ) Arvostelu oli oikein mukava, ainoat moitteet hieman pieni koko (rajoissa kuitenkin) sekä kookkaat korvat. Koolle ei voi mitään mutta pään kasvaessa ne korvatkin näyttävät sopivammilta. Näin uskon! Tulokset sitten. Aika hyvin, Lumo sijoitettiin 2. luokassa erillä, vain voittaja- selvästi vanhempi ja valmiimpi narttu- sai sa:n. Hieno suoritus pikkutytöltä ja olin kyllä Lumoon ja esiintymiseen niin tyytyväinen :- )  

Nipsu ja Coco kisasivat myös nuorten luokassa. Molemmat saivat mukavat arvostelut sekä eh:t. 

Taika kisasi valioluokassa jossa oli 12 kilpailijaa. Kovatasoisia narttuja kerrassaan! Norjalainen Sven Slettedal otti valiot ja Camilla vei Taikan kehään. Aamupäivällä junnuhandlerikisassa yhteistyö toimi jälleen hienosti ja niin toimi rotukehässäkin! Tuloksena sijoitus 3/12 eri sa! Aika mieletöntä tällä turkilla, kun kaulasta paistaa nahka läpi :- ) Kiitos Camillalle vielä tätäkin kautta! 

Päivän muita tuloksia sitten. Wilkku voitti nuorten luokan saaden sa:n Jaana Hartukselta (sama tuomari kun Lumolla). Mutta pu- kehän otti Sven Slettedal eikä vahvistanut sa:ta. Joten Wilkun kisa loppui sitten siihen. Parikisassa minä vein Lumon ja Wilkun (huh mikä tuskan taival!!) ja Venla Cocon  ja Taikan. Hienosti meni sekin, yli 10 parista sijoituttiin sijoille 3 ja 4 :- )

Kasvattajaluokkakin esitettiin, siinä ei menestystä tullut. Ihan kiva arvio, mutta siinä porukassa jossa oli todella kovatasoisia kisaajia (pentuja vähän useammasta kuin yhdestä pentueesta niin kuin meillä) ei toivoa sijoituksista. Kiva oli kuitenkin kehässä käydä esittämässä luokka!

Mukava päivä kaikkiaan ja kiitos kaikille ystäville, vanhoille ja uusille osallistumisesta!

Lumon MH ja Taikan Cacib!

Lauantaiaamuna läksimme isän kanssa ajelemaan kohti Mäntsälää. Taika jäi äiteen hoitoon Mouhijärvelle ja koska Jarno oli opiskelemassa niin sain isän seuraksi matkaan. Kohteena oli siis MH- luonnekuvaus, jonne Lumo pääsi osallistumaan täytettyään vaadittavat 18 kk 3 päivää aikaisemmin.

Kuvauksen järjesti Cairn- terrierit ry ja me Lumon kanssa olimme edustamassa sitten muun rotuisia koiria. Keli oli hieno ja aurinkoinen, hiekkakenttä jolla kuvaus pidettiin suorastaan helteinen. Ennen omaa suoritusvuoroamme katselin yhden cairnin suorituksen ja sen pohjalta tiesin hieman mitä oli tulossa. Toki tiesin videoiden pohjalta, kiitosta vaan etenkin Felixin omistajille kun näytitte meille pojan kuvauksen männäviikolla :)

Kuvauksessa oli kaksi tuomaria jotka arvioivat koirien suorituksen sekä muutamia toimihenkilöitä joita tarvittiin mm leikittämään koiria, toimimaan etäleikkijöinä sekä aaveina. Kuvaus alkoi sillä että yksi kuvaajista ensin vähän rapsutteli Lumoa ja sitten otti sen matkaansa, käveli n 10 m ja takaisin, sitten kopeloi Lumpparin läpi, katsoi hampaat yms. Tämän jälkeen leikittiin, heiteltiin kuvaajan kanssa patukkaa jota Lumppari sitten jahtasi, sai tarttua siihen ja taas heiteltiin. Leikin aktiivisuutta, tarttumista ja intoa kuvattiin. Sitten kuvaaja leikki yksin repimisleikkiä Lumon kanssa, tästä likka tykkäsi, välillä irrotti mutta sitten roikkui taas innolla patukassa. 

Seuraavana osiona oli takaa-ajo. Siinä minä pidin Lumoa kun viehe, karvainen patukka, vedettiin vinhasti liikkeelle. Ohjaajan käskystä päästin Lumon jahtaamaan ja sitten katsottiin mitä neiti tekee. Läksi innolla ja kävi vähän arastellen nuuskimassa viehettä. Tämä tehtiin kahdesti, toisella kertaa viehe ei enää niin paljon kiinnostanut mutta innolla sen luokse juostiin. 

Neljäs osio oli passiivinen, 3 min ajan minä vain seisoin ja katselin "taivaalle" ja kuvaajat katsoivat mitä Lumo tekee. Tarkkailtiin siis koiran aktiivisuustasoa. Tässä Lumo oli hiljaa, välillä seisoi, välillä vähän tutki mättäitä ja sitten vaan odotteli. Eli hienosti sujui. 

Viidentenä katsottiin mitä Lumo oli mieltä etäleikistä. Minä pidin likkaa kiinni kun n 50 m päässä yksi kuvaajista kaapuun pukeutuneena nousi esiin piilosta, piti kummia ääniä ja meni takaisin piiloon. Sitten sain luvan päästää Lumon irti ja katsottiin mitä tapahtuu. Sinnehän Lumo ampaisi täysillä, meni lähelle etäleikkijää mutta piti turvallisen välimatkan kuitenkin. Alkoi haukkua ja pöhistä, eli oli epäluuloinen eikä mennyt liki. Kutsuin sitten käskystä likan luokse ja yhdessä mentiin tarkastamaan epäilyttävä leikkijä. Sitten kyllä häntä heilui ja pusuja sateli kun minä olin mukana :) 

Seuraavaksi tehtiin yllätysosio haalarilla. Kävelin Lumo hihnassa eteenpäin ja äkisti meidän edestä n metrin päästä vedettiin ylös musta iso haalari. Ohje oli päästää samalla hetkellä hihnasta irti. Koiraa ei saanut katsoa (ei muissakaan osioissa, ei katsoa, ei puhua, ei palkita) vaan jäin seisomaan passiivisena haalarin eteen ja arvelin että mitähän Lumo siellä selän takana tekee. Kun haalari nousi kuului pieni "viu" ja irrotin hihnan. Sitten kuulin Lumon nuuskutusta selkäni takaa eli ei ollut peloissaan lähtenyt karkuun. Sain ohjeen mennä haalarin eteen ja odotin kunnes Lumo tuli viereeni. Kun koskin haalaria ja vähän kumarruin tuli Lumo ottamaan siihen kontaktia. Eli ei pelännyt tässä vaiheessa laisinkaan, antoi minulle kasan pusuja vain :) Sitten käveltiin pariin kertaan ohi haalarin ja katsottiin reaktiot. Tokihan Lumo sitä vilkaisi mutta löysällä hihnalla tuli mukana eli ei pelottanut eikä jäänyt mitään "hampaankoloon". 

Seuraavana testattiin reaktiot yllättäviin ääniin. Kävelimme, Lumo hihnassa, ees päin ja yhtäkkiä räminälaite päästi kaamean äänen. Siellä vedettiin rullia pitkin kattilankansia ja muuta metallisälää ja ääni oli todella kova. Taas päästin irti hihnasta ja käännyin Lumoon katsomatta kohti äänilaitetta. Lumo ilmestyi pian viereeni nuuhkimaan rämisijää ja sain kehua tyttöä. Parilla ohituskerralla Lumo ei väistänyt laitetta, mutta kulki minun ja laitteen ulkoreunaa. Katsoi että mamman oli paree mennä laitteen vierestä, sitten hän kävelee lunkina ohi :) 

Seuraava osio olivat aaveet. Menin seisomaan merkittyyn paikkaan, Lumo hihnassa. Sitten edestämme oikealta ja vasemmalta ilmestyi esiin kaksi valkoisiin kaapuihin puettua kummitusta. Ne lähestyivät meitä hiljakseen ja katsottiin mitä Lumo tekee. Alkuun ei mitään, mutta kun aaveet lähenivät siirtyi tyttö taakseni turvaan ja alkoi haukkua ja murista sieltä. Oli muuten vaikuttavaa kuulla neidon murinat, eipä ole sellaisia ennen kuulunut! Aaveet tulivat aina lähemmäs ja Lumo jatkoi komentamista. Kun ne olivat n 3 m päässä sain käskyn lähestyä niitä ja mennä puhuttelemaan toista ja ottaa aaveelta hupun pois päästä. Tällöin Lumo tuli innolla luokse, hyppi aavetta vasten ja oli että ihanaa, jee hauskaa! Sama toisen aaveen kanssa. Puolustus ei siis jäänyt päälle vaan Lumo totesi että kaikki hyvin, ne ovat ihmisiä ja niitä voi vähän pussata :)

Viimeinen osio oli leikki ja tätä seuraava ampuminen. Leikittiin testaajan kanssa patukalla kuten alussa. Nyt Lumo oli aktiivisempi, seurasi innolla ja tarttui heti heitettyyn patukkaan. Ampumisessa minä leikitin Lumoa patukalla ja mies mäen päältä ampui (todella kovaäänisellä) aseella kaksi laukausta. Molemmat Lumo noteerasi, irrotti lyhyesti patukasta, vilkaisi äänen suuntaan ja jatkoi leikkiä. Sama toistettiin passiivisena eli pitelin Lumoa hihnassa kun ammuttiin. Ensin lyhyt vilkaisu, sitten ei mitään. Tämän jälkeen vielä leikittiin ja Lumo oli innolla repimässä patukkaa :)

Tuomarin puhuttelu viimeiseksi oli hienoa kuultavaa. Hän kävi läpi testin kaikki osa-alueet ja tulkinnan. Lumo oli kuulemma hyvähermoinen, rauhoittumaan kykenevä, täysipäinen tyttö :) Etenkin se että neiti leikki lopussa aktiivisemmin kuin alussa kertoi kuulemma siitä että palautumiskyky on erinomainen, neiti ei ota stressiä tapahtuvista jutuista vaan noteeraa ne ja palautuu nopeasti. Todella upeaa! Testi ei tuonut mukanaan yllätyksiä, vaan vahvisti sen mitä olen tytöstä havainnut. Tervepäinen koira, joka suhtautuu pelästyksiin, ääniin, ihmisiin, tapahtumiin, kaikkeen hyvin hermoin ja hötkyilemättä. Mahtava tyttö!

Tässä ”avattuna” mitä arvosanoja Lumo MH:sta sai ja mitä ne tarkoittavat:

1a. Kontakti, tervehtiminen: 4, Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b. Kontakti, yhteistyö: 3, Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
1c. Kontakti, käsittely: 3, Hyväksyy käsittelyn

2a. Leikki 1, leikkihalu: 4, Leikkii- aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b. Leikki 1, tarttuminen: 3, Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

2c. Leikki 1, puruote ja taisteluhalu: 3, Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan

3a. Takaa-ajo, 1. kerta: 3, Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista
3b. Tarttuminen, 1. kerta: 2, Ei tartu, nuuskii saalista
3c. Takaa-ajo, 2. kerta: 3, Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista
3d. Tarttuminen, 2. kerta: 1, Ei kiinnostu saaliista

 4. Aktiviteettitaso: 3, Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja

5a. Etäleikki, kiinnostus: 2, Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja
5b. Etäleikki, uhka/aggressio: 1, Ei osoita uhkauseleitä

5c. Etäleikki, uteliaisuus: 1, Ei saavu avustajan luo

5d. Etäleikki, leikkihalu: 1, Ei osoita kiinnostusta

5e. Etäleikki, yhteistyö: 1, Ei osoita kiinnostusta 

6a. Yllätys, pelko: 4, Pakenee enintään 5 metriä
6b. Yllätys, puolustus/aggressio: 1, Ei osoita uhkauseleitä
6c. Yllätys, uteliaisuus: 2, Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d. Yllätys, jäljelle jäävä pelko: 2, Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla

6e. Yllätys, jäljelle jäävä kiinnostus: 1, Ei osoita kiinnostusta haalariin

7a. Ääniherkkyys, pelko: 3, Väistää kääntämättä pois katsettaan
7b. Ääniherkkyys, uteliaisuus: 3, Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä

7c. Ääniherkkyys, jäljelle jäävä pelko: 4, Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisena kahdella ohituskerralla
7d. Ääniherkkyys, jäljelle jäävä kiinnostus: 1, Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

8a. Aaveet, puolustus/aggressio: 2, Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä

8b. Aaveet, tarkkaavaisuus: 4, Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja

8c. Aaveet, pelko: 4, On enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä

8d. Aaveet, uteliaisuus: 3, Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä

8e. Aaveet, kontaktinotto aaveeseen: 4, Ottaa itse kontaktia avustajaan

9a. Leikki 2, leikkihalu: 4, Leikkii- aloittaa nopeasti ja on aktiivinen

9b. Leikki 2, tarttuminen: 5, Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista 

10. Ampuminen: 2, Häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön

Sellainen oli siis Lumon kuvaus. Ehdottomasti suosittelen menemään nuoren koiran kanssa! Lumo oli koko kuvauksen läpi rento, häntä ylhäällä ja oikein odotti mitäs seuraavaksi tapahtuu! Kuvaaja sanoikin että koiria on kahta lajia, niitä jotka suhtautuvat Lumon tavoin innolla ja odotuksella ja niitä jotka paineistuvat alusta alkaen. Onneksi meidän neiti kuului noihin ensimmäisiin!

Sunnuntaina poikettiin Tervakosken KV:ssa. Näyttelyyn oli tullut viime hetken tuomarin muutos, alunperäinen venäläinen mies oli vaihtunut suomalaiseen naiseen, Leni Finneen. Ainoa tuomari jolta Taika on saanut h:n junnuna. Paikalla oli 7 urosta joista kahdelle sa. Wilkku esiintyi yksin nuorissa saaden eh:n. Oli kuulemma vielä ”pentumainen” ja muitakin vikoja tuomari löysi.

Nuorissa nartuissa kisasi 3. Peppi, Lumo ja Coco. Seistiin tässä järjestyksessä ja voi että kun Lumo oli joukossa pieni… Peppi on kookas ja Coco on kookas, Lumo siellä välissä näytti ihan pennulta. Näin tuomarikin tykkäsi, mittasi Lumon ainoana koirana (Lumo suhtautui hienosti, ei väistänyt yhtään ja antoi rennosti mitata). Sai hätäisen 42 cm, joka siis on aikalailla alakanttiin. Ennen Lumo on kehässä mitattu 44 cm:ksi, mutta jos saadaan tuollainen pätkätulos myös tulevana lauantaina kun startataan agissa niin hyvä! Silloin mediluokka kutsuu. 

No, Lumo oli siis tuomarin makuun pieni. Löysi myös sellaisia vikoja joita muut tuomarit kautta linjan ovat pitäneet vahvuuksina- kuten Lumon aina kehuttu eturinta olikin nyt heikko…. Suuret korvat ja turhan kevyt luusto (!) myöskin. Eh:han sieltä sitten tuli, piiiitkästä aikaa. No, sitä osasi odottaa joten ei kaatanut maailmaa. Coco oli Lumon jälkeen vuorossa ja sai h:n, sillä oli tuomarin makuun turhan tuhti. Eli ei ollut hyvä päivä meidän lapsille! Peppi voitti luokan erillä, onnea luokkavoitosta Hannalle ja Katrille.

Taika- rouva pelasti päivän. Oli löysä kuulemma (niin kuin vähän onkin), muutamia vikojakin löytyi mutta enimmäkseen kaikki oli ok. Tuomari vingutti kaikille koirille kädessään lintulelua, halusi katsoa koiran reaktioita siihen. Lumo oli kiinnostunut ja suureksi hämmästyksekseni myös Taika katsoi lelua ja jopa nuuski sitä! Olin varma ettei edes katso, kun ei Taikaa tuollaiset sirkustemput yleensä kiinnosta. Hyvä että nyt kiinnosti, sillä kaikista löydetyistä puutteista ja löysyydestä huolimatta tuomari sanoi että annetaan sa. Taika olikin sitten ainut sa:n saanut narttu ja ROP- kehässä junnu-uros Koda vei voiton. Onnea Virpille, pojasta on kasvanut hieno mies! Sellainen näyttelypäivä meillä, kotiin kera VSP- ja Cacib- ruusukkeen, tällä kertaa Taikan päivä ja kyllä rouva (sekä totta kai Lumo myös) lihapullansa ansaitsivat!

 

Jälleen on tuloksia tahkottu :-) Taika ROP!

Läksimme Jarnon ja likkojen kanssa perjantaina Vaasaan, ihanaan hotelli Kantarellikseen jossa n vuosi sitten vietimme hääpäiväämme. Siis perinteinen hääpäiväreissu!

Lauantaina Alahärmässä ( n 60 km) Vaasasta pidettiin ryhmänäyttely. Tuomaroimassa Satu Ylä- Mononen ja osallistujia 6 narttua. Keli- kaamea. Vettä tuli kun kuuluisasta Esterin hanurista ja aivan hirveä tuuli. Teltta meinasi lähteä lentoon moneen kertaan, kuin ihmeen kaupalla pysyi kuitenkin maassa.

Lumo esiintyi viimeistä kertaa junnuluokassa ja koska uroksia ei ollut, pääsimme ekoina tolloina labbisten jälkeen kehään. Tuomari sanoi että voidaan seistä tuomariteltassa, koska sitä vettä siis tuli... Lumo ei kovasti pitänyt kaatosateesta, juoksi tapansa mukaan kauniisti ja seisoi kuin patsas, mutta korvat olivat melkolailla luimussa. No, sepä ei haitannut sillä hieno arvostelu saatiin ja päätettiin junnuluokka eri sa:lla :) Tässäpä Lumon arvostelu:
" Tasapainoinen juniori jolla erinomaiset mittasuhteet. Hyvä purenta, oikeanmallinen pää, hieman kookkaat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Vahva luusto ja ikään sopiva runko. Hyväasentoinen häntä, liikkuu erinomaisella askelpituuella, hyvin edestä ja takaa. Hyvä turkki ja väritys".

Lumon jälkeen esiintyi kaksi nuo- narttua. Toinen sai eh ja Peppi (Hederas Red fire Brilliant) eri sa;n. Tampere KV:ssa toukokuussa Peppi voitti tällä samalla tuomarilla luokan ja Lumo oli nro 2. Peppi on paljon kookkaampi ja valmiimpi kuin Lumo, joten tiesimme että kisassa Lumo tulee tällä tuomarilla jäämään kakkoseksi.

Avossa oli yksi narttua ja eri sa, samoin käytössä. Taika esiintyi yksin valioissa ja tapansa mukaan upeasti. Vettä tippui silmiin tuomariteltan katosta mutta rouvan ilmekään ei värähtänyt :D Tästä erityispisteet tuomarilta, pariin kertaan tuli maininta erinomaisesta esiintymisestä. Mahtava arvostelu ja eri sa:
"Vankka, tasapainoinen narttu. Kaunisilmeinen nartun pää. Vahva luusto, hyvä eturinta ja runko. Niukat kulmaukset edessä ja hyvät takana. Hyväasentoinen häntä, liikkuu erinomaisella askelpituuella. Riittävässä turkissa. Esiintyy erinomaisesti".

Pn- kehässä Jarno vei Taikan tuttuun tapaan ja minä Lumon. Taika nostettiin parin juoksukierroksen jälkeen kärkeen, jes! Peppi nostettiin kakkoseksi ja Lumo laitettiin neloseksi. Sitten juostiin vielä ja kappas, Lumo nousikin kolmoseksi. Siis tuloksena Taika pn1 ja ROP koska uroksia ei ollut. Jihuu! Lumo va- sert pn3, paremmin kuin ko tuomarilta odotettiin. Oikein onnistunut reissu siis! Onnea Pepille sertistä vielä tätäkin kautta :)

Hienot tulokset jatkuivat myös sunnuntaina. Wilkku oli Tallinna KV:ssa ekalla ulkomaanturneella. Lauantaina tuli sileä eri koska turkki oli olematon. Mutta sunnuntaina poika repäisi ollen ROP ja saaden ekan cacibin :) Onnea! Kyllä kasvattajat ovat poikaan hyvin tyytyväisiä ja ylpeitä :) Taikan äiti Viivi oli VSP ja sai cacibin joten hänestä tuli tätä myötä inttivalio CIB! Onnea myös Heli ja Riku  :)