Lumon MH ja Taikan Cacib!

Lauantaiaamuna läksimme isän kanssa ajelemaan kohti Mäntsälää. Taika jäi äiteen hoitoon Mouhijärvelle ja koska Jarno oli opiskelemassa niin sain isän seuraksi matkaan. Kohteena oli siis MH- luonnekuvaus, jonne Lumo pääsi osallistumaan täytettyään vaadittavat 18 kk 3 päivää aikaisemmin.

Kuvauksen järjesti Cairn- terrierit ry ja me Lumon kanssa olimme edustamassa sitten muun rotuisia koiria. Keli oli hieno ja aurinkoinen, hiekkakenttä jolla kuvaus pidettiin suorastaan helteinen. Ennen omaa suoritusvuoroamme katselin yhden cairnin suorituksen ja sen pohjalta tiesin hieman mitä oli tulossa. Toki tiesin videoiden pohjalta, kiitosta vaan etenkin Felixin omistajille kun näytitte meille pojan kuvauksen männäviikolla :)

Kuvauksessa oli kaksi tuomaria jotka arvioivat koirien suorituksen sekä muutamia toimihenkilöitä joita tarvittiin mm leikittämään koiria, toimimaan etäleikkijöinä sekä aaveina. Kuvaus alkoi sillä että yksi kuvaajista ensin vähän rapsutteli Lumoa ja sitten otti sen matkaansa, käveli n 10 m ja takaisin, sitten kopeloi Lumpparin läpi, katsoi hampaat yms. Tämän jälkeen leikittiin, heiteltiin kuvaajan kanssa patukkaa jota Lumppari sitten jahtasi, sai tarttua siihen ja taas heiteltiin. Leikin aktiivisuutta, tarttumista ja intoa kuvattiin. Sitten kuvaaja leikki yksin repimisleikkiä Lumon kanssa, tästä likka tykkäsi, välillä irrotti mutta sitten roikkui taas innolla patukassa. 

Seuraavana osiona oli takaa-ajo. Siinä minä pidin Lumoa kun viehe, karvainen patukka, vedettiin vinhasti liikkeelle. Ohjaajan käskystä päästin Lumon jahtaamaan ja sitten katsottiin mitä neiti tekee. Läksi innolla ja kävi vähän arastellen nuuskimassa viehettä. Tämä tehtiin kahdesti, toisella kertaa viehe ei enää niin paljon kiinnostanut mutta innolla sen luokse juostiin. 

Neljäs osio oli passiivinen, 3 min ajan minä vain seisoin ja katselin "taivaalle" ja kuvaajat katsoivat mitä Lumo tekee. Tarkkailtiin siis koiran aktiivisuustasoa. Tässä Lumo oli hiljaa, välillä seisoi, välillä vähän tutki mättäitä ja sitten vaan odotteli. Eli hienosti sujui. 

Viidentenä katsottiin mitä Lumo oli mieltä etäleikistä. Minä pidin likkaa kiinni kun n 50 m päässä yksi kuvaajista kaapuun pukeutuneena nousi esiin piilosta, piti kummia ääniä ja meni takaisin piiloon. Sitten sain luvan päästää Lumon irti ja katsottiin mitä tapahtuu. Sinnehän Lumo ampaisi täysillä, meni lähelle etäleikkijää mutta piti turvallisen välimatkan kuitenkin. Alkoi haukkua ja pöhistä, eli oli epäluuloinen eikä mennyt liki. Kutsuin sitten käskystä likan luokse ja yhdessä mentiin tarkastamaan epäilyttävä leikkijä. Sitten kyllä häntä heilui ja pusuja sateli kun minä olin mukana :) 

Seuraavaksi tehtiin yllätysosio haalarilla. Kävelin Lumo hihnassa eteenpäin ja äkisti meidän edestä n metrin päästä vedettiin ylös musta iso haalari. Ohje oli päästää samalla hetkellä hihnasta irti. Koiraa ei saanut katsoa (ei muissakaan osioissa, ei katsoa, ei puhua, ei palkita) vaan jäin seisomaan passiivisena haalarin eteen ja arvelin että mitähän Lumo siellä selän takana tekee. Kun haalari nousi kuului pieni "viu" ja irrotin hihnan. Sitten kuulin Lumon nuuskutusta selkäni takaa eli ei ollut peloissaan lähtenyt karkuun. Sain ohjeen mennä haalarin eteen ja odotin kunnes Lumo tuli viereeni. Kun koskin haalaria ja vähän kumarruin tuli Lumo ottamaan siihen kontaktia. Eli ei pelännyt tässä vaiheessa laisinkaan, antoi minulle kasan pusuja vain :) Sitten käveltiin pariin kertaan ohi haalarin ja katsottiin reaktiot. Tokihan Lumo sitä vilkaisi mutta löysällä hihnalla tuli mukana eli ei pelottanut eikä jäänyt mitään "hampaankoloon". 

Seuraavana testattiin reaktiot yllättäviin ääniin. Kävelimme, Lumo hihnassa, ees päin ja yhtäkkiä räminälaite päästi kaamean äänen. Siellä vedettiin rullia pitkin kattilankansia ja muuta metallisälää ja ääni oli todella kova. Taas päästin irti hihnasta ja käännyin Lumoon katsomatta kohti äänilaitetta. Lumo ilmestyi pian viereeni nuuhkimaan rämisijää ja sain kehua tyttöä. Parilla ohituskerralla Lumo ei väistänyt laitetta, mutta kulki minun ja laitteen ulkoreunaa. Katsoi että mamman oli paree mennä laitteen vierestä, sitten hän kävelee lunkina ohi :) 

Seuraava osio olivat aaveet. Menin seisomaan merkittyyn paikkaan, Lumo hihnassa. Sitten edestämme oikealta ja vasemmalta ilmestyi esiin kaksi valkoisiin kaapuihin puettua kummitusta. Ne lähestyivät meitä hiljakseen ja katsottiin mitä Lumo tekee. Alkuun ei mitään, mutta kun aaveet lähenivät siirtyi tyttö taakseni turvaan ja alkoi haukkua ja murista sieltä. Oli muuten vaikuttavaa kuulla neidon murinat, eipä ole sellaisia ennen kuulunut! Aaveet tulivat aina lähemmäs ja Lumo jatkoi komentamista. Kun ne olivat n 3 m päässä sain käskyn lähestyä niitä ja mennä puhuttelemaan toista ja ottaa aaveelta hupun pois päästä. Tällöin Lumo tuli innolla luokse, hyppi aavetta vasten ja oli että ihanaa, jee hauskaa! Sama toisen aaveen kanssa. Puolustus ei siis jäänyt päälle vaan Lumo totesi että kaikki hyvin, ne ovat ihmisiä ja niitä voi vähän pussata :)

Viimeinen osio oli leikki ja tätä seuraava ampuminen. Leikittiin testaajan kanssa patukalla kuten alussa. Nyt Lumo oli aktiivisempi, seurasi innolla ja tarttui heti heitettyyn patukkaan. Ampumisessa minä leikitin Lumoa patukalla ja mies mäen päältä ampui (todella kovaäänisellä) aseella kaksi laukausta. Molemmat Lumo noteerasi, irrotti lyhyesti patukasta, vilkaisi äänen suuntaan ja jatkoi leikkiä. Sama toistettiin passiivisena eli pitelin Lumoa hihnassa kun ammuttiin. Ensin lyhyt vilkaisu, sitten ei mitään. Tämän jälkeen vielä leikittiin ja Lumo oli innolla repimässä patukkaa :)

Tuomarin puhuttelu viimeiseksi oli hienoa kuultavaa. Hän kävi läpi testin kaikki osa-alueet ja tulkinnan. Lumo oli kuulemma hyvähermoinen, rauhoittumaan kykenevä, täysipäinen tyttö :) Etenkin se että neiti leikki lopussa aktiivisemmin kuin alussa kertoi kuulemma siitä että palautumiskyky on erinomainen, neiti ei ota stressiä tapahtuvista jutuista vaan noteeraa ne ja palautuu nopeasti. Todella upeaa! Testi ei tuonut mukanaan yllätyksiä, vaan vahvisti sen mitä olen tytöstä havainnut. Tervepäinen koira, joka suhtautuu pelästyksiin, ääniin, ihmisiin, tapahtumiin, kaikkeen hyvin hermoin ja hötkyilemättä. Mahtava tyttö!

Tässä ”avattuna” mitä arvosanoja Lumo MH:sta sai ja mitä ne tarkoittavat:

1a. Kontakti, tervehtiminen: 4, Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b. Kontakti, yhteistyö: 3, Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
1c. Kontakti, käsittely: 3, Hyväksyy käsittelyn

2a. Leikki 1, leikkihalu: 4, Leikkii- aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b. Leikki 1, tarttuminen: 3, Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

2c. Leikki 1, puruote ja taisteluhalu: 3, Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan

3a. Takaa-ajo, 1. kerta: 3, Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista
3b. Tarttuminen, 1. kerta: 2, Ei tartu, nuuskii saalista
3c. Takaa-ajo, 2. kerta: 3, Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista
3d. Tarttuminen, 2. kerta: 1, Ei kiinnostu saaliista

 4. Aktiviteettitaso: 3, Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja

5a. Etäleikki, kiinnostus: 2, Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja
5b. Etäleikki, uhka/aggressio: 1, Ei osoita uhkauseleitä

5c. Etäleikki, uteliaisuus: 1, Ei saavu avustajan luo

5d. Etäleikki, leikkihalu: 1, Ei osoita kiinnostusta

5e. Etäleikki, yhteistyö: 1, Ei osoita kiinnostusta 

6a. Yllätys, pelko: 4, Pakenee enintään 5 metriä
6b. Yllätys, puolustus/aggressio: 1, Ei osoita uhkauseleitä
6c. Yllätys, uteliaisuus: 2, Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d. Yllätys, jäljelle jäävä pelko: 2, Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla

6e. Yllätys, jäljelle jäävä kiinnostus: 1, Ei osoita kiinnostusta haalariin

7a. Ääniherkkyys, pelko: 3, Väistää kääntämättä pois katsettaan
7b. Ääniherkkyys, uteliaisuus: 3, Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä

7c. Ääniherkkyys, jäljelle jäävä pelko: 4, Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisena kahdella ohituskerralla
7d. Ääniherkkyys, jäljelle jäävä kiinnostus: 1, Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

8a. Aaveet, puolustus/aggressio: 2, Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä

8b. Aaveet, tarkkaavaisuus: 4, Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja

8c. Aaveet, pelko: 4, On enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä

8d. Aaveet, uteliaisuus: 3, Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä

8e. Aaveet, kontaktinotto aaveeseen: 4, Ottaa itse kontaktia avustajaan

9a. Leikki 2, leikkihalu: 4, Leikkii- aloittaa nopeasti ja on aktiivinen

9b. Leikki 2, tarttuminen: 5, Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista 

10. Ampuminen: 2, Häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön

Sellainen oli siis Lumon kuvaus. Ehdottomasti suosittelen menemään nuoren koiran kanssa! Lumo oli koko kuvauksen läpi rento, häntä ylhäällä ja oikein odotti mitäs seuraavaksi tapahtuu! Kuvaaja sanoikin että koiria on kahta lajia, niitä jotka suhtautuvat Lumon tavoin innolla ja odotuksella ja niitä jotka paineistuvat alusta alkaen. Onneksi meidän neiti kuului noihin ensimmäisiin!

Sunnuntaina poikettiin Tervakosken KV:ssa. Näyttelyyn oli tullut viime hetken tuomarin muutos, alunperäinen venäläinen mies oli vaihtunut suomalaiseen naiseen, Leni Finneen. Ainoa tuomari jolta Taika on saanut h:n junnuna. Paikalla oli 7 urosta joista kahdelle sa. Wilkku esiintyi yksin nuorissa saaden eh:n. Oli kuulemma vielä ”pentumainen” ja muitakin vikoja tuomari löysi.

Nuorissa nartuissa kisasi 3. Peppi, Lumo ja Coco. Seistiin tässä järjestyksessä ja voi että kun Lumo oli joukossa pieni… Peppi on kookas ja Coco on kookas, Lumo siellä välissä näytti ihan pennulta. Näin tuomarikin tykkäsi, mittasi Lumon ainoana koirana (Lumo suhtautui hienosti, ei väistänyt yhtään ja antoi rennosti mitata). Sai hätäisen 42 cm, joka siis on aikalailla alakanttiin. Ennen Lumo on kehässä mitattu 44 cm:ksi, mutta jos saadaan tuollainen pätkätulos myös tulevana lauantaina kun startataan agissa niin hyvä! Silloin mediluokka kutsuu. 

No, Lumo oli siis tuomarin makuun pieni. Löysi myös sellaisia vikoja joita muut tuomarit kautta linjan ovat pitäneet vahvuuksina- kuten Lumon aina kehuttu eturinta olikin nyt heikko…. Suuret korvat ja turhan kevyt luusto (!) myöskin. Eh:han sieltä sitten tuli, piiiitkästä aikaa. No, sitä osasi odottaa joten ei kaatanut maailmaa. Coco oli Lumon jälkeen vuorossa ja sai h:n, sillä oli tuomarin makuun turhan tuhti. Eli ei ollut hyvä päivä meidän lapsille! Peppi voitti luokan erillä, onnea luokkavoitosta Hannalle ja Katrille.

Taika- rouva pelasti päivän. Oli löysä kuulemma (niin kuin vähän onkin), muutamia vikojakin löytyi mutta enimmäkseen kaikki oli ok. Tuomari vingutti kaikille koirille kädessään lintulelua, halusi katsoa koiran reaktioita siihen. Lumo oli kiinnostunut ja suureksi hämmästyksekseni myös Taika katsoi lelua ja jopa nuuski sitä! Olin varma ettei edes katso, kun ei Taikaa tuollaiset sirkustemput yleensä kiinnosta. Hyvä että nyt kiinnosti, sillä kaikista löydetyistä puutteista ja löysyydestä huolimatta tuomari sanoi että annetaan sa. Taika olikin sitten ainut sa:n saanut narttu ja ROP- kehässä junnu-uros Koda vei voiton. Onnea Virpille, pojasta on kasvanut hieno mies! Sellainen näyttelypäivä meillä, kotiin kera VSP- ja Cacib- ruusukkeen, tällä kertaa Taikan päivä ja kyllä rouva (sekä totta kai Lumo myös) lihapullansa ansaitsivat!