Viimeistä viikkoa viedään... :)

Minkun tiineys on edennyt loppusuoralle. Ensi viikolla tähän aikaan pikkuiset Druifit ovat toivottavasti jo maailmassa!

Eilen kävimme tiineysröntgenissä Eläinystäväsi lääkäriasemalla.
Minku otti kuvauksen tuttuun tapaansa rauhallisesti ja yhdellä yrittämällä saatiin oikein hyvänlaatuinen kuva. Mutta kuten aina, jäihän sinne vähän arvailun varaa... Varmuudella odotamme Jouluna syntyväksi 7 pentua, mutta saattaa siellä "bonustonttukin" olla...

Pentujen odotusaika on Minkulla sujunut hyvissä merkeissä, tuleva äiti on ollut hyvinvoiva ja iloinen läpi tiineyden. Alkutiineydestä oli parin viikon huonon syömisen jakso, ja nyt viime päivinä vatsan kasvaessa, on ruokahalu alkanut huonontua. Eipä sinne vatsaan niin hyvin enää ruokaa mahdu, kun pennut kasvavat ja vievät tilaa.

Pentulaatikko on rakennettu valmiiksi odottamaan pieniä tollerinalkuja ja siellä Minku väliin käy tuumailemassa. Mahtaa muistaa, ja onhan siinä toki tutut hajutkin kahden vuoden takaa kun Piemonte- pentue siellä temmelsi.

Laatikko jo odottaa uusia asukkaita :)

Pentujen odotusaika meillä ihmisillä ei ole ollut yhtä stressitön, kuin Minkulla. Valitettavasti pari ihmistä on osoittanut olevansa ei meidän ystäviä/kavereita kuten uskoimme (erityisesti toisesta, jonka kanssa käytiin läpi hyvin raskaat vaiheet), vaan jotain muuta. Kasvattajana et näemmä koskaan voi toimia niin, ettei joku mieltään pahoita. Surullinen olen siitä, miten tapahtumat menivät. Kaikkeen ei vain itse voi vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisi ja parhaansa tekisi, joten tällaisten ihmisten on annettava mennä. Ihanaa tukea olemme myös saaneet ja erityisesti mieltä lämmittää erään pitkäaikaisen (tietää mitä olemme koko kasvatusuramme aikana saaneet kokea) kasvitinomisajamme viesti. Se viesti vahvistaa sitä, mihin uskomme. Uskon että hän ei pahastu, jos lainaan tähän virkkeen viestistään: "... huolimatta puutteistanne, virheistänne ja ehkä joskus vääristä valinnoista olette sydämellänne kasvattaneet koiria ja aina asettaneet koirat ja pennut muun edelle". Kiitos, tällainen tuki auttaa jaksamaan ja valaa uskoa siihen, että olemme oikealle tiellä.

Vuoden tavoitteet saavutettu ja ylitetty, Myrri RTK2!

Myrri kera hopeisen RTK2- mitalinsa :)

Vuoden viimeiset koirakisat meidän osalta käytiin lauantaina Tamskin hallilla. Startattiin Myrrin kanssa rallyssä, toiveena RTK2 mutta suurinpana tavoitteena iloisesti suorittava koira. Viime kisoissa suoritus ei ollut tuttua Myrriä, liekö lauman hormonitilanteet vaikuttaneet. Tällä kertaa radalla nähtiin taas tuttu, häntä heiluen tekevä koira :) Tuomarina toimi Maria Riski ja rata oli meidän kisaradoista pisin, 15 kylttiä. Myrri suoritti tosi hienosti kaikki liikkeet, ja radalla tuntui että tässähän on ihan hyviin pisteisiinkin mahkut! No, totuus sitten toki paljastui hetimmiten, kun kisassa ajan ottajana talkoillut kouluttajamme Sari ripitti minut vasemmalle käännöksistä... Minun akilleen kantapää, liikaa vauhtia ja samanaikaisuus kärsii. Tietääpä mitä treenata ja PALJON ennen kevään VOI- luokan startteja. Otettiin siis -10 pistettä molemmista vasemmalle täyskäännöistä, ja lisäksi tuli muutama pienempi pistemenetys. Saatiin kuitenkin tulos ja tekeminen oli tuomarin arvosteluun kirjoittaman "Iloinen rata!" mukaista, joten olen äärimmäisen tyytyväinen :) Nyt on sekä Minkulla että Myrrillä koulutustunnukset RTK2, ei hassummin kun meille kaikille kolmelle laji oli vuoden alussa vielä täysin uusi. Ensi vuonna tavoitteet voittajaluokassa ja koulureissa sieltä!

Pentukuulumisia ja alkutalven touhuja

Druif- pentueen ensi kuva :)

Tiistaina kävimme Minkun kanssa ultrassa Eläinystäväsi lääkärillä. Ensin pikainen kliininen tutkimus, jossa todettiin kaiken olevan kunnossa. Sitten ajeltiin vähän karvaa pois mahasta ja saman tien kun ulta-anturi vatsalle laitettiin, ilmestyi laitteen näytölle pentu :) Lääkäri katsoi nopeasti että ainakin kuusi pentua oli hetkessä laskettavissa, todennäköisesti niitä on enemmänkin. Minkun vatsa on jo selvästi pyöristynyt, vertailussa edelliseen tiineyteen vaikuttaisi sille, että vähintään yhtä suuri, ehkä suurempikin pentue on tulossa. Halusimme ultralla varmistaa sen, että pentuja on tulossa enemmän kuin 1 tai 2. No tämä todellakin varmistui ja nyt voidaan hyvillä mielin odotella Joulua ja lähestyvää iloista perhetapahtumaa :) Päätimme myös pentueesta johtuen jättää lauman loppuvuoden näyttelyt (itsenäisyyspäivän ryhmis ja messarit) väliin, emme todellakaan halua ottaa mitään riskejä tarttuvista taudeista.

Minku otti tutkimuksen omaan tapaansa rauhallisesti :)

Tulevaa perhetapahtumaa silmälläpitäen vaihdoimme hyvin palvelleen tollerimobiilimme vähän suurempaan versioon. Mahtuu sitten se viideskin perheenjäsen kyytiin :) Tarrat on uuteen autoon jo tulollaan, joten meidät tunnistaa jatkossakin liikenteestä (onko se sitten hyvä asia vaiko ei.. ;) Uuden auton hankinta oli kyllä mielessä jo muutenkin, ihan kesän mejäilyjäkin ajatellen. Nyt ei kivet ja kannot tartu pohjaan, vaikka ajelisi vähän metsäisempiäkin taipaleita (kuten mejässä usein käy).

Vielä tarraton uusi Tollerimobiili

Ennen lumien tuloa ehdittiin tehdä Lumolle ja Myrrille vielä hyvät mejäharjoitukset ensi kautta silmällä pitäen. Kummallekin tehtiin n. 400 m jälki, katkokulmalla ja erityisesti treenattiin makuita. Molemmat suorittivat hienosti ja varsinkin Lumon makuiden merkkaus on treenien myötä parantunut huimasti. Innolla odotellaan miten keväällä kokeissa käy, kantavatko harjoitusten opit niihin asti!

Myrrin rally- ja aksatreenit ovat jatkuneet Pro Caniksella ja jatkuvat vielä joulun alusviikolle saakka. Ensi vuonna puhaltavat uudet tuulet molemmissa lajeissa, kun siirrytään treenaamaan  Koirapalvelu Taidogas hallille Kangasalle. Kun pennut on luovutettu, jatkuvat myös Minkun treenit ja Lumo pääsee aina välillä aksailemaan mielen virkistykseksi. Mummelille katsellaan jotain haisteluhommia (nosework) ja Charmillekin on jo suunnitelmia tehtynä, toki.. ;) 

Loppuvuoden näyttelyväsymystä...

Huikea näyttelyvuosi alkaa olla lopuillaan ja hyvä niin, melkoinen näyttelyväsymys on iskenyt. Myrri on tiputtanut turkkinsa ja "menestys" viime näyttelyissä on ollut sen mukaista. Jyväskylästä käytiin hakemassa lauantaina vara-serti isosta valioluokasta luokan 2. sijalta. Seuraavana päivänä kesällä Myrristä VSP:n tehnyt tuomari antoi vain sileän erin, joten kovin nuo näkemykset vaihtelee. Lumo voitti sunnuntaina valioluokan mutta loppukisassa sijoittui vasta pn4:ksi, lauantaina Lumo oli sileän erin arvoinen kun raajakorkeutta puuttui... Taippuli oli molempina päivänä VSP- veteraani kera SA:n ja ihanien arvioiden! On se Mummo vaan edelleen kaunis ja esiintymisen into ja draivi, se on omaa luokkaansa :) Loppuvuoteen mahtuisi enää kolme näyttelyä, mutta saapa nähdä jaksetaanko mennä kun menestystä tuskin on odotettavissa... Ensi vuoteen sitten uusin innoin jossain kohtaa ja jollain kokoonpanolla, ehkä 5 koiran voimin ;)

Minkun mahdollista tiineyttä on nyt takana reilut 2 viikkoa. Vielä ei pysty sanomaan, onko vaiko eikö.. mutta jos veikata pitää niin sanoihin että on. Pieniä merkkejä on ilmassa ja muiden tyttöjen käytöksessä Minkua kohtaan havaittavissa :) Pentukyselyitä on tullut todella runsaasti ja kotisivuille olenkin jo päivittänyt, että niitä emme enää tässä vaiheessa ota vastaan. Kiitoksia kaikille pentueestamme kiinnostuneille yhteyden otoista ja onnea sen oman pennun etsintään!

 

Taippuli, Jyväskylän 2 x VSP- veteraani - kaunis vanhuksemme :)