Tietoa päähenkilöistä

Edesmenneen Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien edesmenneen Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA FI RTVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 RTK4 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA FI RTVA SE JVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA V-24 RTK1 RTK2 RTK3 RTK4 BH Magicfox`s Barbera) sekä Soman (FI JVA FI JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2016-08-10

C.I.E LT MVA BALT MVA Minku! LT VMVA Taika! Upea matkamme Liettuaan :-)



Torstaiaamuna neljältä starttasi tollerimobiilimme kohti Liettuaa. Ensin lautalla yli Tallinnaan, tyttöset mukavasti hytissä pötkötellen. Sitten "pieni" 9 h ajomatka ensin läpi Viron, sitten Latvian ja lopulta perille kohteeseen Druskininkai Liettuassa. Jarno urakoi koko ajomatkan, ihan kiva niin, sillä liikenne baltiassa on vähän muuta kuin Suomessa. Hurjaa menoa mikä Suomen teiden ajotyyliin tottuneille pisti välillä vähän hirvittämään. Ongelmitta kuitenkin perille pääsimme, ihanaan majoituspaikkaamme joka sijaitsi aivan näyttelypaikan läheisyydessä. Mikä mukavinta, hotellin ympäristössä oli aivan loistavat lenkitysmaastot. Kuivaa, avointa kangasmetsää missä polkuja risteili sikin sokin. Siellä tytöt vapaina lenkkeilivätkin joka päivä, vähän kun oltaisiin kotona oltu :-)

Näyttelyt pidettiin jokaisena päivänä isolla nurmikentällä, joka ilmeisesti oli ollut aiemmin lentokenttä. Tollereita oli joka päivä paikalla 7, joista 3 Ruotsista (saman kasvattajan ja omistajan koiria), 1 Puolasta ja sitten meidän tytöt.

Ensimmäisenä päivänä tuomaroi mukava mies Zaur Agabeyli. Tollerit aloitti ruotsalainen junioriuros, joka ei saanut mitään (koiran etujalat olivat hyvin ulkokierteiset, varmaankin vaikutti osaltaan asiaan). Sitten kehiin ruotsalainen juniorinarttu, jolle ei myöskään mitään. Sitten Puolan nuortenluokan narttu, jolle ei myöskään mitään. Ei siis todellakaan ollut eriautomaatti tämä tuomari! Lumo kisasi avoimessa luokassa ruotsalaista 6- vuotiasta narttua vastaan. Tämä narttu oli n 50 cm korkea ja joka tavoin Lumoa paljon isompi. Pikkuiselta se meidän Lumppari näyttikin tämän rinnalla, mutta sitäkin hienommalla asenteella veti ja voittikin luokan saaden luokkasertin! Minku oli yksin valioissa ja todella kivasti esiintyi myös, luokkaserti tuli. Taika kisasi veteraaneissa ja parhaat arviot tuli sieltäkin kera veteraanisertin.

Liettuassa käydään erikseen kisat cacibista ja sitten ROP:sta. Cacib- kehässä olivat Minku, Lumo ja Ruotsin avonarttu. Lumo voitti saaden cacibin ja Minku tuli toiseksi, saaden vara-cacibin. ROP- kehässä kisasivat sitten Lumo ja Taika, Lumon viedessä voiton ja ollen ROP, Taikasta vet-ROP. Mahtava päivä, kaikille kaikki! Mikä erityisesti lämmitti mieltä oli se, että ROP- kehän jälkeen tuomari jäi juttelemaan kanssamme ja sanoi, että olipas hienoa huomata, että oli täällä hyviäkin koiria paikalla ;-)

Illalla, kun koirat oli hyvin lenkitetty ja hienoista suorituksistaan palkittu, tätä menestystä juhlittiin ihanassa ravintolassa veden äärellä. Siitä tulikin kantapaikkamme läpi koko reissun, ruoan laatu, hintataso ja kaikki olivat todellakin kohdillaan :)

Seuraavana päivänä tuomarimme oli kookas venäläisnainen Flyora Chaikovskaya. Ruotsin junnu-urokselle ei mitään. Junnunarttu sai junnu-sertin. Puolalaisnarttu sai luokkasertin. Sitten avot. Lumo esiintyi niin paljon paremmin kuin ruotsalainen, mutta valitettavasti tämä tuomari tykkäsi isoista, kuten yleensä ko. maiden tuomarit. Tätä olimme vähän osanneet odottaa, joten pettymykseen oli varauduttu. Erinomainen kuitenkin myös Lumolle, mutta tämä tappio tiesi sitä että Lumo ei tällä reissulla tulisi valioitumaan (Liettuassa tarvitaan kolme luokkasertiä valioitumiseen).
Minku veti koko turneen upeimman esiintymisen ja tuomari oli myyty. Luokkasert napsahti :) Samoin Taikasta tuomari piti, veteraanisert tuli ja tätä myötä Liettuan veteraanimuotovalion arvo oli ansaittu, jes! Yksi reissumme päätavoitteista siis täyttyi :-)

Cacibista kisasivat Minku, puolan nuortenluokan narttu ja ruotsin avonarttu. Voitto Minkulle ja näin täyttyi toinen matkamme tavoitteista: Minkusta tuli Kansainvälinen näyttelyvalio C.I.E!

ROP- kehässä olivat junnu, nuortenluokan narttu, Minku ja Taika. Voitto Minkulle, kakkoseksi Taika. Huikea päivä siis tämäkin jota jälleen illalla juhlistettiin!



Taika Liettuan veteraanimuotovalio LT VMVA!

Kolmas näyttelypäivä ja vähän turnausväsymystä ilmassa. Tuomarina toimi romanialainen varsin tympääntyneen oloinen mies Augustin Ionescu. Hän ei selvästi pitänyt pienistä ja rauhallisesti esiintyvistä koirista, se tuli ilmi jo edeltäviä rotuja katsoessa. Lisäksi kehässä missä sinä päivänä esiinnyimme, oli jotain "inhottavaa", useat koirat eivät halunneet siellä liikkua. Jotain oksennusta/ripulia siellä näyttikin olevan, kun itse siellä kävimme vuorollamme juoksemassa.

Ruotsin urosjunnu ei saanut tältäkään tuomarilta mitään, ei myöskään junnunarttu. Kovasti tuomari näytti liikkumisesta selittävän ja jotain muutakin siinä elehti. Puolan narttu sai luokkasertin. Avossa Lumo jatkoi upeaa esiintymistään, mutta tuomari halusi lisää "draivia". Sitä ruotsinartulla oli, hyppi ja loikki menemään ja esiintyminen oli varsin riehakasta. Harmittavasti se oli se mitä tuomari haki ja voitto tälle. Minku ei halunnut liikkua kehässä ollenkaan, etenkin kehän takaosassa missä sitä jotain inhaa oli, sain vetää Minkua että suostui tulemaan. Pikkasen laittoi hirvittämään, jäisikö luokkasert saamatta ja sitä myötä mahdollisuus Liettuan ja Baltian valionarvoon. Tuomari piti Minkua pienikokoisena, mutta helpotus oli suuri, kun se luokkasert saatiin. Taikakaan ei halunnut tässä kehässä liikkua, mikä jo kertoi paljon kehästä. Rouva kun yleensä vetää niin asenteella että. Veteraaniserti kuitenkin saatiin, sillä ei enää oltaisi "tehty mitään", mutta toki vastaan otettiin.
Cacib-kehässä ruotsalainen vei voiton, Minku sai vara-cacibin. Ei siis mikään huono päivä, kun ei mitään enää tarvittu niin oltiin ihan tyytyväisiä tähän ;-)



Minku ja reissun saldo: C.I.E, LT MVA, BALT MVA!

Valiovahvistukset sai tehdä näyttelyssä paikan päällä ja kun hotellilta laitoin kuvat vahvistuksista Suomen Kennelliittoon, olivat Minkun LT MVA ja Taikan LT VMVA jo seuraavana päivänä Koiranetissä. Nopeaa toimintaa! Harmittavasti Baltian MVA:ta en saanut siellä haettua, kun en ollut tajunnut ottaa mukaan Minkun Viron ja Latvian valiovahvistuksia. No, kerkiää ne laittaa kotoakin ja saapa sitten taas lisää kuvattavaa kun diplomi ja ruusuke saapuvat.

Sunnuntai- ilta vielä otettiin rennosti, juhlistaen upeaa matkaamme kantaravintolan antimista nauttien. Neljä titteliä kotiin tuomisina ja mahtava määrä kivoja muistoja. Druskininkai oli niin siisti ja ihana pieni kaupunki, että sinne ehdottomasti tullaan toistekin. Millä kokoonpanolla, se jää nähtäväksi. Lumo ainakin käy ne parit luokkasertit hakemassa (ellei sitten kunnostaudu ja läpäise taippareita, ensimmäisenä päivänä narttujen pn1- sijasta saamallaan N-sertillä kun valioituisi laakista...) ja toki sitten Minkun lapsonen tulee myös Liettuan valloittamaan aikanaan ;-)

Maanantaina ajelimme Tallinnaan, missä vietettiin vielä yksi yö ihanassa keskustahotellissa ja sitten tiistaina lautalla yli lahden Helsinkiin ja ajelu kotiin. Sellainen  2000 km reissu kaikkineen, pikkasen oli väsynyttä väkeä kotosalla, muttei kuitenkaan niin väsynyttä, ettei parin tunnin levon jälkeen oltaisi jaksettu lähteä Ikaalisiin VEPE- treeneihin :D Ja kivat treenit olikin, siinä kyllä virkistyimme kaikki!

2016-08-01

Rouva ROP-vet pn2 Porissa!



Taikan  siirryttyä veteraaniluokkaan on meidän nuorison tulostaso laskenut ja Rouva napsii sijoituksia naurus suin :-) Pori KV sunnuntaina oli jälleen Rouvan päivä! Tollereita oli ilmoitettu 21 ja 20 oli paikalla. Tuomarina toimi Serbialainen Vladimir Cairovic. Kehä alkoi pentuluokalla ja KP:a ei jaettu. Sitten kolme urosta, eh, eh, eh. Vain valiouros Paavo sai sa:n ja oli näin ollen pu1 saaden cacibin, onnea!

Narttuja oli paljon. Junioriluokassa kisasi 6. Yksi eri sa ja 5 eh:ta. Sitten yksi nuori, jolle eh, yksi avo jolle eh ja yksi käyttönarttu sileällä erillä. Valioluokassa oli jälleen ruuhkaa. Ykkössijoja napsinut Esta aloitti, saaden eh:n. Lumo meni Jarnon kanssa hienosti, mitä nyt liikkuminen oli vähän laiskaa. Eri sieltä kuitenkin tuli. Minä vein Minkua ja täytyy sanoa että olipas nihkeetä. Ihan perässä vedettävä koira, liekö päällä oleva tuhti valeraskaus vaikuttanut vaiko mikä, mutta todella surkeaa oli liikkuminen. Seisominen kuitenkin meni ihan ok ja hämmästyksekseni eri saatiin. Neljäs valionarttu Raili sai myös erin ja luokan päättänyt Tiuku myös. Kilpailuluokassa Tiuku nostettiin ykköseksi, sitten Lumo ja sitten Minku. Vain Tiukulle sa. ja meille siis vain sileät erit. Pikkusen harmitti, tämä kun olisi ollut eka mahdollinen näyttely missä Minku saadessaan cacibin olisi inttivalioitunut... No, nyt jäätiin siitä NIIN kauas että harmitus oli vain teoreettista. Rouva onneksi pelasti meidän tiimin tilanteen: mahtavalla draivilla kehässä jälleen ja tulokseksi eri sa! Koska muita veteraaneja ei ollut, saatiin myös ROP-vet ruusuke suoraan arvostelun mukana.

Sitten pn- kehään. Taika jatkoi hienoa esiintymistään ja tulokseksi pn2! Tiuku vei voiton (onnea) ja Maire kolmannella sijallaan sertin (onnea). Vara-cacibia meille tarjottiin, mutta veteraanin kanssa sitä ei vastaan otettu ja kun muita sa:n saaneita ei ollut, jäi se jakamatta. Tuomari oli todella tiukka sa:n kanssa ja mietimmekin, tiesikö edes että Suomessa sen voi jakaa muillekin kuin luokkavoittajille. No, oli miten oli, niin upea paluu kärkikahinohin Taikalta! On se Rouva vaan :-)

Näyttelyyn saimme seuraksemme Minkun tulevasta pentueesta kiinnostuneen ja meillä jo kotonakin tutustumassa käyneen pariskunnan. He hämmästelivät sitä, miten tyttömme niin rauhassa häkissään nukkuivat vaikka ohitse kulki koko ajan ihmisiä ja koiria, ääntä ja melua oli. Tämä asia jaksaa monia hämmästyttää. Eikä ole itsestään selvää moinen rento elämänasenne ja hyvä hermorakenne tässä rodussa. Kyllä saa iloinen ja ylpeä moisesta kolmikosta olla :) Kiitos mukavasta näyttelyseurasta vielä tätäkin kautta Jasmin ja Chrisse ja kennelpäivässä nähdään taas!

Viikonloppuna treenattiin myös vähän VEPEä oma-aloitteisesti metsäjärvellä, agendana esineen vienti. Tässä Jarno souti veneen n 20 m päähän rannasta ja minä lähetin tytöt rannalta viemään pienen damin Jarnolle veneeseen. Tai siis yritin lähettää.... Lumo ensimmäisenä vuorossa, esineen otto suuhun rannalla ei onnistunut, kun heitin sen rantaveteen niin sitten se napattiin ja Jarnon kehotuksin vietiin veneelle. Hyvä alku :) Minku sitten... Ei tajunnut ollenkaan mitä olisi pitänyt tehdä. Ikäänkuin Jarnoa ja venettä ei olisi ollut olemassakaan, Minku aina haki ja palautti damin rantaan minulle. Ei sitten jatkettu enempää, vaan haetaan vinkit ja neuvot tiistaina ohjatuista VEPE- treeneistä.

Mutta sitten, Taika jälleen :) Dami suuhun rannalla, pikkasen hakua mistä veteen pääsee (syvä suoranta) ja suoraan uinti veneelle ja palautus Jarnolle. Rouva on kyllä käsittämättömän viisas, jaksaa aina hämmästyttää miten nopeasti hän asiat tajuaa! Tähän on pakko taas sanoa, on se Rouva vaan :-)



Taika toimittaa esineen veneeseen :)

2016-07-29

VEPE, uusi harrastuksemme :-)

Jarno yllätti minut kertomalla, että oli kysellyt mahdollisuutta lähteä tutustumaan vesipelastukseen eli VEPE:een. Itselleni (kuin myös Jarnolle) laji on täysin vieras, toki siitä luettu ja kuultu ollaan, muttei ikinä käyty esim. treenejä katsomassa. Meiltä n. 40 km päässä treenava Ikaalisten seudun kennelkerho otti meidät ja tyttöset avosylin vastaan lajiin tutustumaan, ennen eilisiä omia treenejään. Suuret kiitokset!

Kun saavuimme paikalla Toivolansaaren veneenlaskupaikkaan, olivat tytöt aivan innoissaan. Lumo vähän vinkui, Minku tärisi (kuten innostuneena tekee) ja Taika söi heinää :-D Saimme hyvän opastuksen lajin teoriasta paikalla olevilta seuran kouluttajilta, samalla kun he laittelivat harrastusvälineistöä paikoilleen.  Välineisiin kuului mm. kumivene, merkkitolpat veteen, poiju mikä toimi vedessä etäisyysmerkkinä, erilaisia vientiesineitä ja köysiä. Kun tavarat oli saatu paikoilleen, kouluttaja kysyi meiltä, haluammeko kokeilla. No tottakai haluttiin!

Lumo, porukan (aina ja joka paikassa) innokkain, pääsi kokeilemaan ensiksi. Kouluttajat (2 kpl) menivät kumiveneeseen ja minä käskin Lumon hypätä sinne. Oltaisiin myös itse (toinen meistä) voitu mennä mukaan, mutta emme kokeneet sitä tarpeelliseksi. Koiramme kun ovat niin sosiaalisia ja joviaaleja tilanteessa kuin tilanteessa, emme uskoneet siitä tulevan ongelmaa, että Lumo (ja muut tytöt vuorollaan) on veneessä ilman meitä.

Lumo loikkasi veneeseen ja kouluttajat soutivat veneen 30 m päässä rannasta olevalle poijulle. Sitten me saimme kutsua Lumon luokse. Sieltähän se empimättä loikkasi veneen laidan yli ja vauhdilla ui rantaan :-) Sama homma tehtiin seuraavaksi Minkun kanssa, sujui aivan yhtä hienosti. Lopuksi Rouva pääsi myös veneestä hyppyä kokeilemaan ja upeasti sujui sekin. Ei olisi uskonut, että ensikertalaiset on asialla! Mikä hauskaa, sekä Lumo että Minku kävivät ensin tarkistamassa merkkipoijun, olisiko se noudettava "dami", ennen kuin uivat rantaan. Taika ei tätä tehnyt, kertonee että hän on sen verran jälkikasvuaan fiksumpi että homma aukesi kerta laakista, mitä tässä pitää tehdä ;-)

Seuraavaksi kouluttajat kysyivät meiltä, haluammeko kokeilla veneen noutoa. Siinä kumiveneeseen laitetaan 3 m paksu köysi kiinni ja vene soudetaan 30 m päähän merkkipoijulle. Koira lähetetään rannalta hakemaan vene, köydestä sitä vetäen. Hieman me Jarnon kanssa mietittiin, että mitenkähän tuo asia koirille "selitetään", että tajuavat mitä pitäisi tehdä... No, kouluttajan neuvosta pikkusen leikitettiin tyttöjä köydellä rannassa ja sitten jälleen tuttu suoritusjärjestys. Minä menin veneeseen soutajan kanssa ja Jarno piti Lumoa rannassa. Päästyämme merkille, heitin köyden veteen ja kutsuin Lumoa. Sieltä se vauhdilla lähti uimaan ja päästyään veneen luo, osoitin sille vedessä olevaa köyttä ja kehotin "hae". Uskomatonta mutta siihen Lumo tarttui heti ja tiedä mikä vaisto ohjasi, lähti uimaan rantaan venettä hinaten. Minä kehuin veneessä ja Jarno kutsui rannalla. Mieletön suoritus! Rannalla olevat treenivuoroon saapuvat ohjaajat eivät olleet uskoa, että Lumo teki tätä ensi kertaa. Usko joutui koetukselle vielä lisää, kun seuraavaksi Minku teki saman homman. Pikkasen enemmän kehotuksia tarvittiin että Minku lähti uimaan veneelle, mutta lähti ja kun saapui luokseni, tajusi Minkukin heti että köydestä kiinni ja venettä hinaamaan. Ensimmäinen metri meni vähän pärskimiseksi, kun pylly vajosi syvemmälle kun normisti uidessa, painoa kun oli perässä melkoisesti :D Mutta ei Minku siitä hämääntynyt, reippaasti hinasi veneen rannan merkkipaalujen väliin ja sai Jarnolta ja minulta runsaat kehut :) Taikan suoritus veneen haussa oli suvereeni. Rouva tiesi heti mitä tehdä, eikä siinä montaa käskyä/kehotusta tarvittu kun vene oli toimitettu takaisin rantaan.

Epäuskoisina Jarnon kanssa katselimme toisiamme ja tyttösiä, jotka tyytyväisinä silmät loistaen katselivat meitä, että mitäs sitten tehdään ! Into oli melkoinen jokaisella mutta tällä kertaa treenimme loppuivat tähän, olihan jo kaksi lajin soveltuvuuskokeen liikkeistä suoritettu lähes virheettä :D Muut kaksi tehtävää olisivat olleet esineen vienti veneeseen ja hukkuvan pelastaminen. Nekin pääsimme näkemään, kun treeniryhmä aloitti omat harjoituksensa.

Meille ja tyttösille syttyi sellainen into lajiin, että heti ensi viikolla olisi tarkoitus alkaa treenata kaikkien kanssa ko. kouluttajien ryhmässä :-) Innolla odotamme jo tulevia treenejä ja se ainoastaan harmittaa, miksei tähän tullut lähdettyä jo paljon aiemmin!


 Lumo hakee veneen :)
 Minku veneen haussa :)
Taika toimittaa veneen rantaan :)














2016-07-26

Uusi Magicfox`s jälkivalio! FIN JVA Magicfox`s Petit Rouge. Onnea Sulo!


Vietimme viikonlopun koirattomalla risteilyllä meren aalloilla. Ei kuitenkaan viikonloppua ilman koirauutisia :-) Ja hienoja uutisia olivatkin! Kasvattimme Sulo mejäili viimeisen voi 1- tuloksen helteisellä Kauhavalla ja saa näin ollen liittää nimensä eteen tittelin FIN JVA! Aivan huikeaa ja suuret onnittelut Johanna ja Sulo!

Viikolla Jarno käväisi pitkästä aikaa agikisoissa Lumon kanssa. Suoritus oli ollut lupaava, viretila aisoissa ja mikä parasta, kontaktit olivat sujuneet hyvin. Harmittavasti väärin ohjattu este sai aikaan hypyn aidan väärältä puolelta ja hylsyn. Muuten hyvin sujuneesta suorituksesta on hyvä jatkaa :)

Minkun taipparitreeneissä koettiin viikolla myös mukavia onnistumisen hetkiä, kun pitkästä aikaa tehty kanijälki sujui loistavasti! Ensin kanidamilla ja sitten oikealla pienellä kanilla. Ilman epäilyksen häivää vauhdilla jäljelle ja suoraviivainen palautus :)



Minku palauttaa kanidamia jäljeltä
Ja hienosti tulee suoraan käteen :)
Nuoriso vähän vesi-iloittelee damien kanssa....
... Ja Rouva keppien kanssa :)