Eilen alkoi meidän Hurmelin pentukurssi. Paikalla oli melkoinen tolleriedustus, sillä läsnä olivat myös siskot Nella ja Säde sekä yksi Golden Cosmoksen kasvatti. Muun rotuisia oli sheltti, australianpaimenkoira ja malamuutti, sekä joku pieni valkoinen karvapallero. Ja vetäjänä Riikka Eskuri, jonka tyyliä kouluttaa koiria ja etenkin pentuja positiivisesti ja huumori mielessä ei voi kun kehua!
Keskittyminen koulutukseen oli Hurmalle, no sanotaako että, erittäin haastavaa. Koska leikki siskojen kanssa olisi ollut paljon hauskempaa! Ekan tunnin aiheena oli katsekontakti ja istuminen. Muutaman kerran tähän jaksettiin keskittyä, kunnes taas häiriötekijät veivät voiton. Iloinen olin kuitenkin noista muutamastakin kontaktista, sillä Hurma kun ei oikein makupaloja arvosta, on koulutuksessa omat haasteensa. Uskoisin että asia helpottuu kun ikää tulee lisää, näin kävi Lumon kanssa jolle myöskään ei pienenä oikein herkkupalat maistuneet.
Nellan hoitojakso loppui sunnuntaina ja oli kyllä haikeaa hyvästellä neiti joka meillä 3 viikkoa oli lauman jäsenenä. Yllättävän kivuttomasti se kuitenkin sujui, Hurma on ollut ihan oma itsensä vaikka leikkikamu lähti, toki touhuaa nyt enemmän Taikan ja Lumon kanssa. Nellallakin on sujunut hienosti omassa kotona, leikkii "veljensä" Hönön kanssa ja on kuin olisi aina asunut siellä. Kyllä nuo koirat vaan ovat sopeutuvaisia otuksia :)
2014-06-16
2014-06-12
Tollerileirillä kera 5 tyttösen
Viime viikonloppuna Himoksella järjestettiin tollerileiri. Olemme kerran aikaisemmin osallistuneet Taikan kanssa, vuonna 2009. Silloin oli hienot kelit, satoi räntää ja jouduin käymään ostamassa hanskat Himoksen kaupasta että tarkeni treenata.... No, onneksi tänä vuonna ilmat suosivat paremmin ja pystyi kulkemaan ihan kesävaatteissa :)
Meillä oli mökki vuokrattuna ja kutsuimme mukaan myös Taikan pennun Säteen omistajineen. Kyllä oli penskoilla hauskaa varsinkin ekana iltana, ei ääntä ja vauhtia puuttunut... Kaiken kaikkiaan tulivat hienosti toimeen nämä sisarukset, Hurma, Nella ja Säde. Hauska oli katsella ja havainnoida tyttöjen touhuja ja ulkonäön ja luonteen eroavaisuuksia. Säde oli porukan korkein, Nella paksuin ja Hurma, no, sanotaan vaikka että riiviöin ;-) Melko nätisti tytöt keskenään leikkivät, ei tarvinnut meidän ihmisten mennä kertaakaan leikkipukareita erottamaan. Toki poliisina toimi Lumo ja Taikakin välillä innostui osallistumaan leikkeihin.
Varsinaiset koulutukset sitten eivät ihan putkeen menneet, kun Lumo loukkasi heti la aamuna takajalkansa frisbeen heitossa. Olikin potilaana koko loppuajan, kun ei varannut tassulle painoa kunnolla. Pelkäsin jo että jotain suurempaakin on mennyt rikki kuin silmin havaittava anturan pinnan pois "palaminen". Onneksi kuitenkaan ei, vaan kipulääkekuurilla neito on palannut taas 4 jalalla astelevaksi ja nyt on kaikki ok. Taika pääsi sitten ihan treenaamaankin frisbeilyä Jarnon kanssa. Hienosti rouva paineli ja teki hommia, kunnes päätti että tää oli nyt tässä :D Taikamaiseen tapaan, on-off. No, sitten touhuttiin ihan omalla porukalla, tehtiin pieniä kävelyjä, käytiin terassilla kera koirien, heiteltiin frisbeetä tyhjällä tenniskentällä, kahlailtiin rannalla, grillattiin yömakkaraa, pelattiin korttia ja no, pidettiin kaiken kaikkiaan hauskaa! Kiitos Jennalle ja Rikulle iloisesta leiriseurasta! Ehkäpä ensi vuonna uudelleen, silloin pienetkin ovat jo sen ikäisiä että voivat ihan koulutuksiinkin ottaa jo osaa.
Meillä on taas muutoksia laumaan tiedossa, kun Nellan 3 viikon hoito päättyy nyt sunnuntaina. Haikeaa... Pikkuiset ovat jo niin hyvin laumautuneet, touhuavat paljon keskenään, leikkivät ja nujakoivat, että tulee Hurmallekin jälleen iso muutos. Ja tämähän tietää sitä että Lumon leikki"velvollisuus" kasvaa, voi Lumo parkaa ;) No, ihan mieluusti hän isosiskon rooliaan hoitaa ja pienten kanssa touhuaa, samoin Taika joka aina välillä tuo pienille lelua leikittäväksi. Toisaalta jo odotan että ollaan vain omien tyttöjen kesken, sillä kahden pennun kanssa kouluttaminen ei oikein onnistu. Ovatkin saaneet olla aika luonnon lapsina nämä, toki hihnassa olemista ja kulkemista on treenattu, samoin autoilua, istumista ja yleistä kaunista käytöstä. Maanantaina päästään sitten aloittamaan jo ihan pentukoulu Riikka Eskurin Riikan Hauskassa Koirakoulussa. Siellä me Taikan ja Lumonkin kanssa ollaan aloitettu aikanaan, joten kolmas tyttömme lähtee kulkemaan samaa hyvää opin tietä :)
Rokotuksilla käytin tytöt viikko sitten. Hienosti meni molemmilla, pistosta ei edes huomattu. Kumpikin sai lääkäriltä paljon kehuja reippaasta mutta rauhallisesta käytöksestä. Painoa oli Nellalla tuolloin 12 vko iässä 7.7 kg ja Hurmalla 6.6 kg. Oikein sopivan kokoisia lääkärin mielestä.
Oltaisiin päästy Lumon kanssa ekaan VOI- luokan mejäkokeeseen nyt sunnuntaina, mutta harmittavasti jää väliin nyt. Ensiksikin kipulääkekuuri estää ja toisekseen neiti aloitti juoksut. No, josko loppukesällä päästäisiin jonnekin kokeilemaan, ainakin aion laittaa paljon hakemuksia vetämään. Wilkku veli pääsee Sastamalan kokeeseen nyt vkl, joten toivotaan että hänellä VOI- luokan eka koe sujuisi hienosti, onnea matkaan!
Sellaisia kuulumisia täällä, seuraavat päivitykset tulevatkin sitten varmaan pentukurssin tapahtumista :-) Aurinkoista viikonloppua kaikille, sateisista keleistä huolimatta!
Meillä oli mökki vuokrattuna ja kutsuimme mukaan myös Taikan pennun Säteen omistajineen. Kyllä oli penskoilla hauskaa varsinkin ekana iltana, ei ääntä ja vauhtia puuttunut... Kaiken kaikkiaan tulivat hienosti toimeen nämä sisarukset, Hurma, Nella ja Säde. Hauska oli katsella ja havainnoida tyttöjen touhuja ja ulkonäön ja luonteen eroavaisuuksia. Säde oli porukan korkein, Nella paksuin ja Hurma, no, sanotaan vaikka että riiviöin ;-) Melko nätisti tytöt keskenään leikkivät, ei tarvinnut meidän ihmisten mennä kertaakaan leikkipukareita erottamaan. Toki poliisina toimi Lumo ja Taikakin välillä innostui osallistumaan leikkeihin.
Varsinaiset koulutukset sitten eivät ihan putkeen menneet, kun Lumo loukkasi heti la aamuna takajalkansa frisbeen heitossa. Olikin potilaana koko loppuajan, kun ei varannut tassulle painoa kunnolla. Pelkäsin jo että jotain suurempaakin on mennyt rikki kuin silmin havaittava anturan pinnan pois "palaminen". Onneksi kuitenkaan ei, vaan kipulääkekuurilla neito on palannut taas 4 jalalla astelevaksi ja nyt on kaikki ok. Taika pääsi sitten ihan treenaamaankin frisbeilyä Jarnon kanssa. Hienosti rouva paineli ja teki hommia, kunnes päätti että tää oli nyt tässä :D Taikamaiseen tapaan, on-off. No, sitten touhuttiin ihan omalla porukalla, tehtiin pieniä kävelyjä, käytiin terassilla kera koirien, heiteltiin frisbeetä tyhjällä tenniskentällä, kahlailtiin rannalla, grillattiin yömakkaraa, pelattiin korttia ja no, pidettiin kaiken kaikkiaan hauskaa! Kiitos Jennalle ja Rikulle iloisesta leiriseurasta! Ehkäpä ensi vuonna uudelleen, silloin pienetkin ovat jo sen ikäisiä että voivat ihan koulutuksiinkin ottaa jo osaa.
Meillä on taas muutoksia laumaan tiedossa, kun Nellan 3 viikon hoito päättyy nyt sunnuntaina. Haikeaa... Pikkuiset ovat jo niin hyvin laumautuneet, touhuavat paljon keskenään, leikkivät ja nujakoivat, että tulee Hurmallekin jälleen iso muutos. Ja tämähän tietää sitä että Lumon leikki"velvollisuus" kasvaa, voi Lumo parkaa ;) No, ihan mieluusti hän isosiskon rooliaan hoitaa ja pienten kanssa touhuaa, samoin Taika joka aina välillä tuo pienille lelua leikittäväksi. Toisaalta jo odotan että ollaan vain omien tyttöjen kesken, sillä kahden pennun kanssa kouluttaminen ei oikein onnistu. Ovatkin saaneet olla aika luonnon lapsina nämä, toki hihnassa olemista ja kulkemista on treenattu, samoin autoilua, istumista ja yleistä kaunista käytöstä. Maanantaina päästään sitten aloittamaan jo ihan pentukoulu Riikka Eskurin Riikan Hauskassa Koirakoulussa. Siellä me Taikan ja Lumonkin kanssa ollaan aloitettu aikanaan, joten kolmas tyttömme lähtee kulkemaan samaa hyvää opin tietä :)
Rokotuksilla käytin tytöt viikko sitten. Hienosti meni molemmilla, pistosta ei edes huomattu. Kumpikin sai lääkäriltä paljon kehuja reippaasta mutta rauhallisesta käytöksestä. Painoa oli Nellalla tuolloin 12 vko iässä 7.7 kg ja Hurmalla 6.6 kg. Oikein sopivan kokoisia lääkärin mielestä.
Oltaisiin päästy Lumon kanssa ekaan VOI- luokan mejäkokeeseen nyt sunnuntaina, mutta harmittavasti jää väliin nyt. Ensiksikin kipulääkekuuri estää ja toisekseen neiti aloitti juoksut. No, josko loppukesällä päästäisiin jonnekin kokeilemaan, ainakin aion laittaa paljon hakemuksia vetämään. Wilkku veli pääsee Sastamalan kokeeseen nyt vkl, joten toivotaan että hänellä VOI- luokan eka koe sujuisi hienosti, onnea matkaan!
Sellaisia kuulumisia täällä, seuraavat päivitykset tulevatkin sitten varmaan pentukurssin tapahtumista :-) Aurinkoista viikonloppua kaikille, sateisista keleistä huolimatta!
2014-05-19
Lumon mejä- koe Luvialla, seuraavaksi VOIttajaluokkaan :- )
Nyt kun pennut Hurmelia lukuun ottamatta ovat muuttaneet omiin koteihinsa, on jälleen energiaa tehdä juttuja myös isojen kanssa. Lumon mejäilyt viime vuonna päättyivät kivasti avo 1- tulokseen Lempäälässä. Tämän jälkeen ei enää treenattu vaan lähdimme Luvian mjäkokeeseen 18.5 luottomielin että kyllä se nenä toimii. Ja niinhän se toimikin :- )
Olimme edellisen illan Nokian Edenissä viettämässä veljeni 40- vuotisjuhlaa ja ilta (kostea, muutenkin kuin kylpylän osalta ;-) vähän venähti….Hurma oli ekaa kertaa hotellissa ja meni tosi kivasti! Samanmoinen reissunainen hänestä varmaan kasvaa kun meidän isoista tytöistäkin. Sai paljon ihailua ja rapsuttelua osakseen kylpylän vierailta kun terassilla istuskeltiin kauniista kesäillasta nauttimassa :- )
Lähdin Lumon kanssa aamulla jo ennen kuutta matkaan, sillä kokoontuminen hirvimiesten lahtivajalla oli klo 8.00. Paikalla oli 14 koirakkoa ja näistä avo- luokassa kisasi 11. Koe oli valmiin jäljen koe ja tehty hirven verellä. Mielenkiintoista sikäli, että kaikki ne muutama jälki joilla Lumo on käynyt, ovat olleet naudan verellä tehtyjä.
Jäljet arvottiin ja me saimme jäljen nro 9. Kokeessa oli kaksi tuomaria ja me toisen ryhmän 2. koirakko. Ensin tehtiin laukauksensietotesti (tällä kertaa starttipistoolilla) ja tuttuun tapaan Lumo ei paukkua noteerannut mitenkään. Sitten hypättiin autoihin ja tuomarin perässä ajeltiin n 8 km paikkaan missä jäljet sijaitsivat. Tunnin verran odoteltiin omaa vuoroamme ja sitten matkaan.
Maasto meidän jäljellä oli melko haastavaa, aikamoista ryteikköä suurimmalta osin. Lisäksi vaikka kello oli vasta 10 kun aloitimme, oli jo todella kuuma. Yksi osuus jäljestä kulki hakkuuaukealla mikä oli risukkoa risukon perään. Maa oikein hohkasi kuumuutta ja jälki oli varmasti oikein hyvin ”kypsynyt”, huh. Lumo oli hyvin kiinnostunut alkumakauksesta. Hieman jopa maisteli maata, mitä ei ole ennen tehnyt (ilmeisesti hirven veri maistui paremmalle kuin naudan veri- tämä oli havainto monella kokeessa olijalla). Varmaan pari minuuttia viipyi makauksella, kunnes lähti kehoituksetta etenemään jäljelle. Tahti oli melko verkkainen ja mentiin hyvin jälkitarkasti. Koska maasto oli mitä oli, jouduin jatkuvasti säätämään liinan kanssa kun Lumo ohitti ja alitti/ylitti ryteikköä, minä painelin siitä mistä läpi pääsin. Ojakin ylitettiin, ilman ongelmia. Tiheiden kuusikoiden läpi ja taas ryteikköön. Melko lailla jäljen alussa oli jäniksen maalliset jäänteet n 2 m päässä jäljestä. Lumo kävi ne tarkastamassa, mutta palasi nopeasti jäljelle ja matka jatkui. Ekan makauksen huomasin kun Lumo pysähtyi sitä nuuskimaan. Hyvin tarkasti haisteli ja otti uuden suunnan. Sitten tultiin tuolle superkuumalle hakkuuaukeaosuudelle. Minulla hiki virtasi (pientä krapulaakin ilmassa…) ja Lumokin välillä himmaili tahtia, kieli roikkui ja rankkaa oli- missään ei ollut vesipaikkaa että olisi voinut vilvoitella. Muutamia tarkistuslenkkejä pyörittiin tällä osuudella mutta ilman kehoituksia aina eteenpäin päästiin. Yhden tällaisen lenkin jälkeen Lumo meni heiluttamaan häntää oppaalle, joka istuskeli kannolla odotellen meidän matkan jatkumista ;- ) Ja jatkuihan se. Kakkososuus tuntui todella pitkältä mutta lopulta makaus tuli onneksi vastaan. Tältä sitten alkoi viimeinen osio. Pois hakkuuaukealta ja taas ryteikköön, viimeinen osuus oli maastollisesti mukavin. Välillä hieman tarkisteltiin ja otettiin taas suunta jäljen päälle. Pari jotain isoa lintua lehahti ilmaan läheltä jälkeä, Lumo ei onneksi niistä piitannut. Aikamme kuljettuamme näin kaadon lähestymismerkit. Lumo kuitenkin päätti kuljettaa emäntää vielä pienen lisälenkin ja lähti kiertämään ryteikköön. Siellä minä sitten tarvoin ja mietin että jaa-has, näinkö käy että melkein perille päästiin hukatta ja sitten mentiin kaadon ohi. No ei onneksi käynyt, vaan Lumo kierroksensa tehtyään lähestyi sorkkaa toisesta suunnasta ja meni suoraan sille jääden nuuskimaan :- ) Tuomari katseli hetken ja sitten kiitos, sain kehua loistavaa työtä tehnyttä neitiä! Sitten palattiin pois metsästä ja me suunnattiin Lumpparin kanssa meren rantaan uimaan. Tuli tarpeeseen, sillä Lumo oli aivan läkähdyksissä.
Tästä päivä jatku odotellen, odotellen ja vielä kerran odotellen, makkaraa paistaen, soppaa nauttien, välillä vähän tukikohdan ympäristössä ulkoillen, autossa torkkuen ja aikaa tappaen. Onneksi ilma oli todella kaunis ja lämmin, joten ajan vietto pihalla oli oikein jees. Lopulta kello oli yli 18 kun kaikki koirakot olivat suorituksensa tehneet ja alettiin käydä tuloksia läpi.
Ja mahtavaa- tulihan sieltä se odotettu toinen 1- tulos, kivasti 44 pisteellä! Ja tätä myötä siirto voittajaluokkaan :-) Ennen esimmäistä voittajajälkeä (joka toivottavasti on jo kesäkuussa, ellei juoksut sotke suunnitelmia) Lumo pääsee laihikselle ja vähän kunnonkohotuskuurille. Tämä pentuprojekti kun toi isolle siskollekin pari lisäkiloa, mitkä kyllä jäljellä jaksamisessa näkyivät. Onneksi on nyt kesä niin eiköhän ne uimalla tipu ja lenkkien pidennyksellä.
Tässä vielä tuomarimme Jarmo Nummijärven kirjoittama koeselostus Lumon työskentelystä:
"Hallittu jäljelle lähtö. Ilmavainuinen, verkasvauhtinen jäljestäjä. 1. osuus ja 2. osuuden
puoliväliin asti jälkiuralla. 2. osuuden loppuosalla pöyrimistä jäljen molemmin puolin,
molemmat kulmat tarkasti. Makaukset merkattiin. 3. osuuden alussa muutama sivupisto,
enin osa osuudesta mallikasta jäljestystä. Lupaava nuori koira, jonka ohjaaja hyvin tuntee.
Kaadon omisti nuuhkien". Avo 1, 44 p
Mahtava päivä vaikkakin pitkä. Kotiin saavuimme n klo 21, väsyneinä mutta onnellisina :- )
Olimme edellisen illan Nokian Edenissä viettämässä veljeni 40- vuotisjuhlaa ja ilta (kostea, muutenkin kuin kylpylän osalta ;-) vähän venähti….Hurma oli ekaa kertaa hotellissa ja meni tosi kivasti! Samanmoinen reissunainen hänestä varmaan kasvaa kun meidän isoista tytöistäkin. Sai paljon ihailua ja rapsuttelua osakseen kylpylän vierailta kun terassilla istuskeltiin kauniista kesäillasta nauttimassa :- )
Lähdin Lumon kanssa aamulla jo ennen kuutta matkaan, sillä kokoontuminen hirvimiesten lahtivajalla oli klo 8.00. Paikalla oli 14 koirakkoa ja näistä avo- luokassa kisasi 11. Koe oli valmiin jäljen koe ja tehty hirven verellä. Mielenkiintoista sikäli, että kaikki ne muutama jälki joilla Lumo on käynyt, ovat olleet naudan verellä tehtyjä.
Jäljet arvottiin ja me saimme jäljen nro 9. Kokeessa oli kaksi tuomaria ja me toisen ryhmän 2. koirakko. Ensin tehtiin laukauksensietotesti (tällä kertaa starttipistoolilla) ja tuttuun tapaan Lumo ei paukkua noteerannut mitenkään. Sitten hypättiin autoihin ja tuomarin perässä ajeltiin n 8 km paikkaan missä jäljet sijaitsivat. Tunnin verran odoteltiin omaa vuoroamme ja sitten matkaan.
Maasto meidän jäljellä oli melko haastavaa, aikamoista ryteikköä suurimmalta osin. Lisäksi vaikka kello oli vasta 10 kun aloitimme, oli jo todella kuuma. Yksi osuus jäljestä kulki hakkuuaukealla mikä oli risukkoa risukon perään. Maa oikein hohkasi kuumuutta ja jälki oli varmasti oikein hyvin ”kypsynyt”, huh. Lumo oli hyvin kiinnostunut alkumakauksesta. Hieman jopa maisteli maata, mitä ei ole ennen tehnyt (ilmeisesti hirven veri maistui paremmalle kuin naudan veri- tämä oli havainto monella kokeessa olijalla). Varmaan pari minuuttia viipyi makauksella, kunnes lähti kehoituksetta etenemään jäljelle. Tahti oli melko verkkainen ja mentiin hyvin jälkitarkasti. Koska maasto oli mitä oli, jouduin jatkuvasti säätämään liinan kanssa kun Lumo ohitti ja alitti/ylitti ryteikköä, minä painelin siitä mistä läpi pääsin. Ojakin ylitettiin, ilman ongelmia. Tiheiden kuusikoiden läpi ja taas ryteikköön. Melko lailla jäljen alussa oli jäniksen maalliset jäänteet n 2 m päässä jäljestä. Lumo kävi ne tarkastamassa, mutta palasi nopeasti jäljelle ja matka jatkui. Ekan makauksen huomasin kun Lumo pysähtyi sitä nuuskimaan. Hyvin tarkasti haisteli ja otti uuden suunnan. Sitten tultiin tuolle superkuumalle hakkuuaukeaosuudelle. Minulla hiki virtasi (pientä krapulaakin ilmassa…) ja Lumokin välillä himmaili tahtia, kieli roikkui ja rankkaa oli- missään ei ollut vesipaikkaa että olisi voinut vilvoitella. Muutamia tarkistuslenkkejä pyörittiin tällä osuudella mutta ilman kehoituksia aina eteenpäin päästiin. Yhden tällaisen lenkin jälkeen Lumo meni heiluttamaan häntää oppaalle, joka istuskeli kannolla odotellen meidän matkan jatkumista ;- ) Ja jatkuihan se. Kakkososuus tuntui todella pitkältä mutta lopulta makaus tuli onneksi vastaan. Tältä sitten alkoi viimeinen osio. Pois hakkuuaukealta ja taas ryteikköön, viimeinen osuus oli maastollisesti mukavin. Välillä hieman tarkisteltiin ja otettiin taas suunta jäljen päälle. Pari jotain isoa lintua lehahti ilmaan läheltä jälkeä, Lumo ei onneksi niistä piitannut. Aikamme kuljettuamme näin kaadon lähestymismerkit. Lumo kuitenkin päätti kuljettaa emäntää vielä pienen lisälenkin ja lähti kiertämään ryteikköön. Siellä minä sitten tarvoin ja mietin että jaa-has, näinkö käy että melkein perille päästiin hukatta ja sitten mentiin kaadon ohi. No ei onneksi käynyt, vaan Lumo kierroksensa tehtyään lähestyi sorkkaa toisesta suunnasta ja meni suoraan sille jääden nuuskimaan :- ) Tuomari katseli hetken ja sitten kiitos, sain kehua loistavaa työtä tehnyttä neitiä! Sitten palattiin pois metsästä ja me suunnattiin Lumpparin kanssa meren rantaan uimaan. Tuli tarpeeseen, sillä Lumo oli aivan läkähdyksissä.
Tästä päivä jatku odotellen, odotellen ja vielä kerran odotellen, makkaraa paistaen, soppaa nauttien, välillä vähän tukikohdan ympäristössä ulkoillen, autossa torkkuen ja aikaa tappaen. Onneksi ilma oli todella kaunis ja lämmin, joten ajan vietto pihalla oli oikein jees. Lopulta kello oli yli 18 kun kaikki koirakot olivat suorituksensa tehneet ja alettiin käydä tuloksia läpi.
Ja mahtavaa- tulihan sieltä se odotettu toinen 1- tulos, kivasti 44 pisteellä! Ja tätä myötä siirto voittajaluokkaan :-) Ennen esimmäistä voittajajälkeä (joka toivottavasti on jo kesäkuussa, ellei juoksut sotke suunnitelmia) Lumo pääsee laihikselle ja vähän kunnonkohotuskuurille. Tämä pentuprojekti kun toi isolle siskollekin pari lisäkiloa, mitkä kyllä jäljellä jaksamisessa näkyivät. Onneksi on nyt kesä niin eiköhän ne uimalla tipu ja lenkkien pidennyksellä.
Tässä vielä tuomarimme Jarmo Nummijärven kirjoittama koeselostus Lumon työskentelystä:
"Hallittu jäljelle lähtö. Ilmavainuinen, verkasvauhtinen jäljestäjä. 1. osuus ja 2. osuuden
puoliväliin asti jälkiuralla. 2. osuuden loppuosalla pöyrimistä jäljen molemmin puolin,
molemmat kulmat tarkasti. Makaukset merkattiin. 3. osuuden alussa muutama sivupisto,
enin osa osuudesta mallikasta jäljestystä. Lupaava nuori koira, jonka ohjaaja hyvin tuntee.
Kaadon omisti nuuhkien". Avo 1, 44 p
Mahtava päivä vaikkakin pitkä. Kotiin saavuimme n klo 21, väsyneinä mutta onnellisina :- )
2014-05-15
Elämää kolmen koiran taloudessa :)
Näin on talomme tyhjentynyt, jäljellä enää omat tytöt. Pennut muuttivat Vapunpäivästä eteenpäin uusiin koteihinsa, viimeinen tyttö Nella lähti tämän viikon maanantaina. Niin haikeaa, mutta samalla taas ihanaa :) Kaikilta olemme saaneet mukavia kuulumisia, fb- ryhmämme on erittäin aktiivinen ja täyttyy kuvista, kysymyksistä ja kokemusten jakamisesta päivittäin. Olette mahtavaa porukkaa kaikki Grappolojen omistajat!
Pennuista ensimmäisenä muuttivat tytöt Säde ja Hanni. Säde jäi Tampereelle ja Hanni matkasi Hämeenlinnaan. Seuraavaksi lähti Sulo- poika Keuruulle, isänsä Felixin maisemiin. Mukavaa kun meillä on mökki siellä, tulemme varmasti näkemään poikaa usein kesävisiiteillä. Seuraava lähtijä oli ihanainen Viksu- poika, äitinsä oloinen ja näköinen pakkaus. Hän muutti Taikan veljen Ekun perheeseen Helsinkiin. Sitten lähtivät erittäin energinen ja kovaääninen Woltti- poika Sastamalaan Wilkku- veljen ja Remu- kultsun kaveriksi ja Ruutu- poika joka jäi Tampereelle. Viimeisimpinä pojista muutti uuteen kotiinsa suloinen mustanenäpoika Roni, jonka kotimatka Joutsenoon oli pitkä mutta sujui lähinnä nukkuessa :) Ja viimeisenä lähti meidän emäntä Nella, Kangasalle Hönö- dogon ja Nana- tollerin pikkusiskoksi. Nellan saammekin iloksemme pian 3 viikon ajaksi, kun hänen omistajansa lähtee koulutuksensa puolesta Kajaaniin opetusjaksolle. Tulee Minille ja Nellalle riehuviikot ja Taika sekä Lumo ovat varmasti hermoloman tarpeessa niiden jälkeen....
Elämä täällä kolmen tyttösen kanssa on sujunut mukavasti. Mini- Hurma on erittäin energinen ja vilkas koiralapsonen, pitää Lumon liikkeessä ja jopa Taika- äiti on välillä innostunut leikkimään pienen kanssa :) Päivittäin ulkoillaan tuossa omalla pihalla, piha-altaassakin on jo uiskenneltu vahingossa tosin, mutta siitä pikkuinen vain innostui! Pian aletaan laajentaa reviiriä, ensin viikonloppuna Eedeniin hotellireissulle ja kohta tollerileirille, missä majoitumme 5 tollerin kokoonpanolla vuokraamaamme mökkiin. Paikalla siis Säde- ja Nella- siskot sekä meidän likat. Taika lähtee Jarnon kanssa frisbeekoirailemaan ja minä Lumon kanssa opiskelemaan vepen alkeita. Pennut ovat vain mukana hengaamassa ja siinä on varmasti pienille riittävästi ohjelmaa!
Ai niin, meillä on kehitteillä uusi informatiivinen sivusto www.novascotiannoutaja.fi
Sinne tulemme kertomaan paljon juttuja rodusta, kasvattajista, pennunhankinnasta, terveysasioista, harrastuksista ja päivän murinoista - joita tässä harrastuksessa riittää ;)
Pennuista ensimmäisenä muuttivat tytöt Säde ja Hanni. Säde jäi Tampereelle ja Hanni matkasi Hämeenlinnaan. Seuraavaksi lähti Sulo- poika Keuruulle, isänsä Felixin maisemiin. Mukavaa kun meillä on mökki siellä, tulemme varmasti näkemään poikaa usein kesävisiiteillä. Seuraava lähtijä oli ihanainen Viksu- poika, äitinsä oloinen ja näköinen pakkaus. Hän muutti Taikan veljen Ekun perheeseen Helsinkiin. Sitten lähtivät erittäin energinen ja kovaääninen Woltti- poika Sastamalaan Wilkku- veljen ja Remu- kultsun kaveriksi ja Ruutu- poika joka jäi Tampereelle. Viimeisimpinä pojista muutti uuteen kotiinsa suloinen mustanenäpoika Roni, jonka kotimatka Joutsenoon oli pitkä mutta sujui lähinnä nukkuessa :) Ja viimeisenä lähti meidän emäntä Nella, Kangasalle Hönö- dogon ja Nana- tollerin pikkusiskoksi. Nellan saammekin iloksemme pian 3 viikon ajaksi, kun hänen omistajansa lähtee koulutuksensa puolesta Kajaaniin opetusjaksolle. Tulee Minille ja Nellalle riehuviikot ja Taika sekä Lumo ovat varmasti hermoloman tarpeessa niiden jälkeen....
Elämä täällä kolmen tyttösen kanssa on sujunut mukavasti. Mini- Hurma on erittäin energinen ja vilkas koiralapsonen, pitää Lumon liikkeessä ja jopa Taika- äiti on välillä innostunut leikkimään pienen kanssa :) Päivittäin ulkoillaan tuossa omalla pihalla, piha-altaassakin on jo uiskenneltu vahingossa tosin, mutta siitä pikkuinen vain innostui! Pian aletaan laajentaa reviiriä, ensin viikonloppuna Eedeniin hotellireissulle ja kohta tollerileirille, missä majoitumme 5 tollerin kokoonpanolla vuokraamaamme mökkiin. Paikalla siis Säde- ja Nella- siskot sekä meidän likat. Taika lähtee Jarnon kanssa frisbeekoirailemaan ja minä Lumon kanssa opiskelemaan vepen alkeita. Pennut ovat vain mukana hengaamassa ja siinä on varmasti pienille riittävästi ohjelmaa!
Ai niin, meillä on kehitteillä uusi informatiivinen sivusto www.novascotiannoutaja.fi
Sinne tulemme kertomaan paljon juttuja rodusta, kasvattajista, pennunhankinnasta, terveysasioista, harrastuksista ja päivän murinoista - joita tässä harrastuksessa riittää ;)
Tilaa:
Kommentit (Atom)