Nyt kun pennut Hurmelia lukuun ottamatta ovat muuttaneet omiin koteihinsa, on jälleen energiaa tehdä juttuja myös isojen kanssa. Lumon mejäilyt viime vuonna päättyivät kivasti avo 1- tulokseen Lempäälässä. Tämän jälkeen ei enää treenattu vaan lähdimme Luvian mjäkokeeseen 18.5 luottomielin että kyllä se nenä toimii. Ja niinhän se toimikin :- )
Olimme edellisen illan Nokian Edenissä viettämässä veljeni 40- vuotisjuhlaa ja ilta (kostea, muutenkin kuin kylpylän osalta ;-) vähän venähti….Hurma oli ekaa kertaa hotellissa ja meni tosi kivasti! Samanmoinen reissunainen hänestä varmaan kasvaa kun meidän isoista tytöistäkin. Sai paljon ihailua ja rapsuttelua osakseen kylpylän vierailta kun terassilla istuskeltiin kauniista kesäillasta nauttimassa :- )
Lähdin Lumon kanssa aamulla jo ennen kuutta matkaan, sillä kokoontuminen hirvimiesten lahtivajalla oli klo 8.00. Paikalla oli 14 koirakkoa ja näistä avo- luokassa kisasi 11. Koe oli valmiin jäljen koe ja tehty hirven verellä. Mielenkiintoista sikäli, että kaikki ne muutama jälki joilla Lumo on käynyt, ovat olleet naudan verellä tehtyjä.
Jäljet arvottiin ja me saimme jäljen nro 9. Kokeessa oli kaksi tuomaria ja me toisen ryhmän 2. koirakko. Ensin tehtiin laukauksensietotesti (tällä kertaa starttipistoolilla) ja tuttuun tapaan Lumo ei paukkua noteerannut mitenkään. Sitten hypättiin autoihin ja tuomarin perässä ajeltiin n 8 km paikkaan missä jäljet sijaitsivat. Tunnin verran odoteltiin omaa vuoroamme ja sitten matkaan.
Maasto meidän jäljellä oli melko haastavaa, aikamoista ryteikköä suurimmalta osin. Lisäksi vaikka kello oli vasta 10 kun aloitimme, oli jo todella kuuma. Yksi osuus jäljestä kulki hakkuuaukealla mikä oli risukkoa risukon perään. Maa oikein hohkasi kuumuutta ja jälki oli varmasti oikein hyvin ”kypsynyt”, huh. Lumo oli hyvin kiinnostunut alkumakauksesta. Hieman jopa maisteli maata, mitä ei ole ennen tehnyt (ilmeisesti hirven veri maistui paremmalle kuin naudan veri- tämä oli havainto monella kokeessa olijalla). Varmaan pari minuuttia viipyi makauksella, kunnes lähti kehoituksetta etenemään jäljelle. Tahti oli melko verkkainen ja mentiin hyvin jälkitarkasti. Koska maasto oli mitä oli, jouduin jatkuvasti säätämään liinan kanssa kun Lumo ohitti ja alitti/ylitti ryteikköä, minä painelin siitä mistä läpi pääsin. Ojakin ylitettiin, ilman ongelmia. Tiheiden kuusikoiden läpi ja taas ryteikköön. Melko lailla jäljen alussa oli jäniksen maalliset jäänteet n 2 m päässä jäljestä. Lumo kävi ne tarkastamassa, mutta palasi nopeasti jäljelle ja matka jatkui. Ekan makauksen huomasin kun Lumo pysähtyi sitä nuuskimaan. Hyvin tarkasti haisteli ja otti uuden suunnan. Sitten tultiin tuolle superkuumalle hakkuuaukeaosuudelle. Minulla hiki virtasi (pientä krapulaakin ilmassa…) ja Lumokin välillä himmaili tahtia, kieli roikkui ja rankkaa oli- missään ei ollut vesipaikkaa että olisi voinut vilvoitella. Muutamia tarkistuslenkkejä pyörittiin tällä osuudella mutta ilman kehoituksia aina eteenpäin päästiin. Yhden tällaisen lenkin jälkeen Lumo meni heiluttamaan häntää oppaalle, joka istuskeli kannolla odotellen meidän matkan jatkumista ;- ) Ja jatkuihan se. Kakkososuus tuntui todella pitkältä mutta lopulta makaus tuli onneksi vastaan. Tältä sitten alkoi viimeinen osio. Pois hakkuuaukealta ja taas ryteikköön, viimeinen osuus oli maastollisesti mukavin. Välillä hieman tarkisteltiin ja otettiin taas suunta jäljen päälle. Pari jotain isoa lintua lehahti ilmaan läheltä jälkeä, Lumo ei onneksi niistä piitannut. Aikamme kuljettuamme näin kaadon lähestymismerkit. Lumo kuitenkin päätti kuljettaa emäntää vielä pienen lisälenkin ja lähti kiertämään ryteikköön. Siellä minä sitten tarvoin ja mietin että jaa-has, näinkö käy että melkein perille päästiin hukatta ja sitten mentiin kaadon ohi. No ei onneksi käynyt, vaan Lumo kierroksensa tehtyään lähestyi sorkkaa toisesta suunnasta ja meni suoraan sille jääden nuuskimaan :- ) Tuomari katseli hetken ja sitten kiitos, sain kehua loistavaa työtä tehnyttä neitiä! Sitten palattiin pois metsästä ja me suunnattiin Lumpparin kanssa meren rantaan uimaan. Tuli tarpeeseen, sillä Lumo oli aivan läkähdyksissä.
Tästä päivä jatku odotellen, odotellen ja vielä kerran odotellen, makkaraa paistaen, soppaa nauttien, välillä vähän tukikohdan ympäristössä ulkoillen, autossa torkkuen ja aikaa tappaen. Onneksi ilma oli todella kaunis ja lämmin, joten ajan vietto pihalla oli oikein jees. Lopulta kello oli yli 18 kun kaikki koirakot olivat suorituksensa tehneet ja alettiin käydä tuloksia läpi.
Ja mahtavaa- tulihan sieltä se odotettu toinen 1- tulos, kivasti 44 pisteellä! Ja tätä myötä siirto voittajaluokkaan :-) Ennen esimmäistä voittajajälkeä (joka toivottavasti on jo kesäkuussa, ellei juoksut sotke suunnitelmia) Lumo pääsee laihikselle ja vähän kunnonkohotuskuurille. Tämä pentuprojekti kun toi isolle siskollekin pari lisäkiloa, mitkä kyllä jäljellä jaksamisessa näkyivät. Onneksi on nyt kesä niin eiköhän ne uimalla tipu ja lenkkien pidennyksellä.
Tässä vielä tuomarimme Jarmo Nummijärven kirjoittama koeselostus Lumon työskentelystä:
"Hallittu jäljelle lähtö. Ilmavainuinen, verkasvauhtinen jäljestäjä. 1. osuus ja 2. osuuden
puoliväliin asti jälkiuralla. 2. osuuden loppuosalla pöyrimistä jäljen molemmin puolin,
molemmat kulmat tarkasti. Makaukset merkattiin. 3. osuuden alussa muutama sivupisto,
enin osa osuudesta mallikasta jäljestystä. Lupaava nuori koira, jonka ohjaaja hyvin tuntee.
Kaadon omisti nuuhkien". Avo 1, 44 p
Mahtava päivä vaikkakin pitkä. Kotiin saavuimme n klo 21, väsyneinä mutta onnellisina :- )
