Jäljestystä ja näyttelyä

Männäviikolla Jari kävi tekemässä meille jäljen aivan uuteen maastoon. Ja haastavan tekikin; oli siinä koiralla ja emännällä hommaa löytää kaato. Jäljen alkumatka painettiin korkeassa heinikossa, jossa Jarin kertoman mukaan sieni oli pomppinut lahjakkaasti mättäältä toiselle. Eli ei siis kovin helppoa. Hyvin Taika ekan osuuden meni, muutama tarkistuskierros jäljen sivuille. Makuu löytyi ja nuuskittiin tarkasti. Toinen osuus jäljestä oli vaikein. Taika teki paljon tarkistuslenkkejä ja pari kertaa ohjasin sen takaisin jäljelle. Taika myös ihan selvästi kyseli apuja multa katsomalla silmiin. Tällöin vain kehoitin että "jälki". Ensi viikonlopun kokeessa aioin kyllä kehua ja kannustaa Taikaa niin paljon kuin tuomari sallii. Tällä osuudella oli myös ison ojan ylitys jonka Taika meni määrätietoisesti, ainoa vaan että muutaman metrin sivussa siitä mistä Jari oli jäljen vetänyt. No eipä mittää, ojan jälkeen löytyi taas oikea suunta ja toinen makaus, joka myös tarkasti nuuskittiin. Kolmas osuus mentiin vauhdikkaasti ja vain pienin tarkistuksin. Ja sieltähän se kaato löytyi, pakasterasia jossa palvikinkkua! Kyllä Taika oli ylpeä itsestään ja niin olivat emäntä ja isäntäkin :)

Tänään meillä oli näyttelypäivä Vantaalla, jossa oli KV- näyttely. Läksimme matkaan poutasäässä mutta matkalla sateli vettä reippaastikkin. Onneksi sade lakkasi kun saavuimme perille Hakunilaan. Kenttä tosin oli melko pehmeää ja vetistä, joten ei kovin kiva alusta. Paikalla oli kolme tolleriurosta ja kolme narttua. Taikan Sissi- sisko oli junnuissa ja lisäksi yksi nuorten luokan narttu. Taika oli näyttelypaikalla aika jännittynyt, mutta sinnikkäällä temputuksella (hyppää jalan yli, näytä hampaat, pyöri, pussaa...) sain tyttöä rentoutumaan ennen kehään menoa. Tuomarina oli mustiin pukeutunut ulkomainen nainen, Anca Ciura. Sissi oli ekana vuorossa ja sai eh:n. Kun meidän vuoro tuli niin Taika antoi katsoa hampaat ja käsitellä, luimisteli vain paikallaan. En ottanut mahan alta kiinni vaan Taika pysyi ihan hampaat- käskyn alla paikoillaan. Tuomari katsoi hampaat molemmin puolin ja koitteli rungon. Mahan alusta kokeilleessaan hän kysyi että onko Taika raskaana (tai näin ymmärsin). Selitis englanniksi että ei, vain valeraskaus on kyseessä ja sen hän nyökytteli että ok. Kun juostiin niin Taika olisi painellut alkuun ulos kehästä mutta alkoi sitten juosta kunnolla ja meille riitti vain yksi juoksutuskierros. Kauan saimme sitten seistä tuomarin arvoseltavana ja hyvin yksityiskohtaisen arvostelun saimme. Tuomari kehui mm. Taikan silmiä sanoin "very rich in colour" ja korvien muotoa ja kiinnitystä sekä korvan ympäryskarvoja (hyvä trimmaaja- Susanna!). Kehuja saivat myös kaunis feminiininen pää, hyvät kulmaukset ja erinomainen turkki ja väri. Siis hieno arvostelu ja tuloksena Eri! Olin tosi onnellinen ja siirryimme kehän laidalle nuorten luokan nartun arvostelun ajaksi. Ko. narttu oli hyvässä karvassa, pöksykarvat oli tosi tuuheat. Myös merkit olivat kauniit. Tuomari juoksutti narttua useaan kertaan ympäri, kun meille oli riittänyt vain kerta. Tuomari myös katseli usein meitä (olimme "asennossa" kehän reunalla) ja varmasti vertaili näin toiseen narttuun. Ja niinhän siinä sitten kävi että myös tuo nuortenluokan narttu sai erin mutta parasta narttua valitessa Taika voitti! Tuomari ainoastaan naureskeli että Taika tarttisi tissiliivit:) Ja sitten pääsimme ekaa kertaa finaalikehään josta tuloksena VSP. Hienoa ja upeaa ja kaiken kukkuraksi tuli se kolmas sertikin! Eli päivän tulos JUK eri 1 Pn1 sert vsp. Oi ihanuutta ja herkkujen määrää jota Taika sai, olihan sellainen päivä että kannatti elää!

Eilen tokoiltiin taas Nalkalan kentällä ja tällä kertaa Millikin oli mukana. Ilo oli havaita ettei parhaan kaverin läsnäolo häirinnyt Taikkista lainkaan. Keskittymiskyky on parantunut huomattavasti siitä missä vielä muutama kuukausi sitten oltiin. Liikkeinä otettiin taas 2 min paikallamakuu heti aluksi. Eka minuutti sujui hyvin, sitten Taika alkoi herpaantua. Pari kertaa nousi ylös muttei liikkunut kuitenkaan ja meni maahan aina uudesta käskystä. Lopussa kun palattiin koirien viereen ja piti odottaa istu-käskyä alkoi Taika haukkua maassa kun namia ei kuulunut! Muutama haukahdus mutta maassa pysyi ja istu- käskyn jälkeen namia naamariin.
Seuraaminen sujui yhtä hienosti kuin viimeiksikin, kontakti oli kohdallaan. Perusasennoissa on hiomista, Taika ei oikein tiedä mikä on oikea kohta istua. Välillä ollaan vinossa ja välillä liian takana. Tähänkin saatiin Annalta vinkkejä, samoin siihen emännän käsien asentoon seuraamisen aikana.. Taitaa emäntä tässä perheessä tarvita enempi koulutusta kuin koira, kröhöm. Taas liikkeiden väliaikoina kun Anna ohjeisti muita tehtiin omia juttuja Taikan kanssa. Seuraamista, luoksetuloa, kokeiltiin Millin noutokapulaa (hyvin meni), pöllöiltiin hyppyjen ja muitten kivojen liikkeiden kanssa. Loppuun otettiin vielä 1 min paikallamakuu, jonka Taika suoritti ilman välipalkkausta ja pysyi maassa koko ajan!

Tokosta lähdettiin suoraan Hakametsän jäähallille, jossa oli mätsäri. Paikalla oli koiria paljon, varmaan 200. Me oltiin Taikan ja Millin kanssa isoissa koirissa, joita oli 71. Pieniä vielä enemmän, lisäksi pennut ja x- rotuiset. Taika oli mätsäripaikalla todella hienosti, ei jännittänyt. Kun tuomarinainen tuli tutkimaan laittoi Taika korvaa vähän luimuun mutta ei pakitellut vaan antoi katsoa hampaat ja kopeloida rungon läpi. Ravaaminenkin sujui tosi hyvin, tasaista ravia eikä kampeamista tai pomppimista. Tuomari kehui että esiintyy hienosti mutta liikkuessa pitää häntää liian ylhäällä josta syystä antoi meille sinisen nauhan ja parinamme olleelle nöffille punaisen. En oikein tiennyt olisiko pitänyt hieman valistaa tuomaria siitä kuinka tollerin kuuluu häntäänsä kantaa. Hän ehkä vertasi kultsuihin kun oli kultsukennelistä itse. No kiitin arvostelusta ja olin HYVIN ILOINEN kun Taika esiintyi häntä iloisesti pystyssä! Kun Millikin oli kehässä käynyt ja oman sinisensä saanut mentiin hetkeksi koirapuistoilemaan. Puistossa oli paljon porukkaa mutta kaikki tulivat ihan kivasti keskenään juttuun. Kun pari koiraa alkoi hieman kähistä niin Taika oli erotuomarina haukkumassa vieressä, tiedä sitten halusiko mukaan kähinään vai erottaa kähisijät toisistaan. Siellä se komensi tomerasti ja sai osakseen huvittuneita katseita ihmisten taholta, kähisevät koirat ei Taikasta välittäneet tuon taivaallista. Puistoilun jälkeen mentiin vielä takaisin mätsäripaikalle ja sinisten loppukehään. Siellä oli yli 30 koiraa joita juoksutettiin erissä. Tuomari poimi aina kustakin erästä jatkoon menijät. Taikan kanssa päästiin ekasta pudotuksesta jatkoon mutta sitten tyssäsi. Kokonaisuudessaan olin erittäin tyytyväinen Taikan esiintymiseen, en paljoa parannettavaa keksi. Kumpa sunnuntaina menisi yhtä hyvin oikeassa näyttelyssä.. Ainakin itsevarmuutta tuli emännälle lisää joten saimme sen mitä haimme!

Saimme tänään tietää että mahduimme kuin mahduimmekin mukaan kahden viikon päästä pidettävään mejä- kokeeseen! Tosi jännää ja vähän pelottaakin, kuinka me siellä selvitään... No Taikahan kyllä selviää, nuuskuttelu joko kiinnostaa tarpeeksi tai sitten ei, mutta emännällä on tekemistä varsinkin siinä oppaana toimimisessa. Toivottavasti en onnistu täysin eksyttämään opastamaani koirakkoa:)

Eilen teimme metsälenkillä daminoutoja Taikan kanssa niin, että silloin kun Taika ei nähnyt (tuli siis kaukana perässä tai meni edellä) heittelin 3 damia metsään. Sitten kutsuin Taikan luokse ja käskin hakea. Ihmeen hyvin tyttö tajusi mitä piti tehdä. Kaikki damit haettiin muutamaan kertaan ja innokkaasti! Ei siis tarttenut nähdä damin heittoa syttyäkseen noutamiseen, hyvä:) Kun sama joskus saataisiin sujumaan varistenkin kanssa...

Taitaa Taikalla olla nyt valeraskaus edennyt pentuvaiheeseen, sillä pesää on kaiveltu muutamana iltana oikein huolella sohvalle ja sitten sängyn alle. Myös ruoka on lakannut maistumasta entiseen malliin ja pehmokoiraa on pidetty suussa autuaan näköisenä. Mitähän tuostakin vielä tulee.. No toisaalta äidinvaistot tuntuu olevan kunnossa jos sitten joskus niitä oikeitakin pikkuisia taloon saapuisi;)

Tottista ja hierontaa

Maanantaina meillä alkoi TamSkin tottisryhmä- se kilpailemaan valmiiden ryhmä (kröhöm). Vetäjä Anna oli oikein kivan ja pätevän oloinen tyyppi, joka ensitöikseen laukaisi että hänen mielestään on ihan turha tokoliikkeitä hinkata jos ei aio kisata. Ja että kurssin tavoite on se että osallistuvat koirat kokeilisivat taitojaan kisoissa. No mikäpäs siinä, onhan minulla aiheesta kokemusta edesmenneen Bella- koiran kanssa, jopa luokkavoiton verran vuodelta 1993! Edelleen muistan kirkkaasti kuinka alokasluokan tuomarina ollut Markku Santamäki kehui Bellan maasta taivaaseen ja ilmoitti että tänään voittaa kultainennoutaja :) Muita kurssilaisia olivat 2-v kultsutyttö, unkarinwizla (?) poika 2 v ja shelttityttö. Vizla ja sheltti olivat kurssilla jo toistamiseen joten me oltiin kultsun kanssa niitä vihreitä. Koulutus alkoi koirien esittelyllä ja sitten luoksepäästävyyden testauksella. Liekö kouluttaja- Anna muistuttanut Marikaa Taikan mielestä (vaaleat hiukset, farkut) sillä luoksepäästävyydessä ei ollut mitään ongelmia. Hampaat sai katsoa ja rapsutella ihan vapaasti. Ekana liikkeenä otettiin heti meille melkoisen uusi 2 min paikallamakuu. Saimme itse päättää kuinka kauas kukakin koirastaan siirtyy ja kuinka usein palkkaa liikkeen aikana. Taika jäi käskystä ihan nätisti makaamaan ja siirryin ehkä 3 m päähän. Kun Taika alkoi vilkuilla ympärilleen (mm. vieressä maannut kultsu nousi ylös ja lähti emäntäänsä kohti) menin palkkaamaan Taikaa ja taas jaksettiin jatkaa paikallamakoilua. Muutaman palkkauksen tein liikkeen aikana ja vain yhden kerran Taika nousi seisomaan, meni tosin käskystä uudelleen maahan. Siis oikein hjyvä alku tälle liikeelle! Seuraavaksi otettiin seuraamista ja pysähdyksiä siitä perusasentoon. Taika seurasi hienosti ja Anna kehui että on tosi hyvä kontakti:) Pyssäyksissä Taika ei ensin tajunnut että pitäisi istua (näyttelyharkoissa aina seisotaan) mutta muutaman toiston jälkeen alkoi tarjota istumista automaattisesti. Oikein hyvä! Päivän lopuksi otettiin vielä 30 s paikallamakuu joka meni nappiin. Sen aikaa koirat jaksoivat olla skarppina ilman pälyilyä. Koulutuksen väliaikoina kun Anna neuvoi muita puuhailin Taikan kanssa kaikenmoisia temppuja ja luoksetuloa. Ne sujuivat hyvin haastavassa ympäristössä. Kentällä nimittäin treenasi myös toinen, alkavien tottisryhmä ja liikennettä meni runsaasti kaikin puolin kenttää. Taika osasi keskittyä hienosti ja sain olla tytöstäni ylpeä :)

Eilen teimme uuden aluevaltauksen koirahieronnan muodossa. Agilitymme ohjaaja Eeva on kouluttautumassa koirahierojaksi ja päättötyönään hieroo noin 40 koiraa. Hierottavan koiran kriteereitä olivat ainakin vuoden ikä, terveys ja taito pötkötellä hieronnan ajan paikallaan. Kaksi ekaa tiesin täyttyvän helposti mutta se viimeinen hieman arvelutti. Hieronta tapahtui eläinkauppa Bob&Biaffen alakerrassa, jossa oli matto ja sen päällä pienempi, pehmeä hieronta-alusta. Taika sai ensin tutkia tilaa rauhassa vapaana ja sitten pyysin sen hierontamatolle. Ok, myös maahan mentiin käskystä mutta sitten se kyljelleen meno- ei tahtonut onnistua. Kieri- käskyllä Taika aina kellahti mutta nousi samantien ylös. Joten muutaman kerran kokeiltuamme jouduttiin käyttämään pientä pakotetta. Eeva huolehti takapäästä ja minä etupäästä ja tajusihan se Taika sitten viimein että tässä on tarkoitus pötkötellä kyljellään. Hieronta alkoi oikean puolen käsittelyllä, ensin takajalka jotan hierottiin ja venytyltiin. Sitten etujalka, niska ja pää, leuan alus, selkä, häntä... Taika oikein nautti käsittelystä, välillä oli silmät ihan kiinni ja joka puolelta sai myllätä, myös varpaiden välitä ja anturoista:) Kun oikea puoli oli käsitelty käänsimme Taikan siinä vain makuupuolelta toiselle ja sama homma vasemmalle. Vasen puoli olikin selvästi enempi jökissä ja aiheutti vastustusta kun takajalkaa venetyltiin. Lihakset kuulemma myös rutisivat enemmän, sama juttu oli etujalan kanssa. Pienestä vastustelusta huolimatta hieronta saatiin suoritettua ja lopulta Taika taas rentoutui hyvin ja nautti etenkin pään ja leuan alusen käsittelystä. Kun hieronta loppui Taika jäi makoilemaan eikä meinannutkaan nousta ylös, tunti ei tainnutkaan olla tyttösen mielestä riittävästi :) Uudelleen mennään 2 viikon päästä. Nyt on sitten tarkoitus tehdä havaintoja että onko Taikan käytöksessä ja olemuksessa muutoksia hieronnan jälkeen. Illalla tytteli vaikutti ainakin ihan normaalilta ja pirteältä, joten taisipa tehdä käsittely oikein hyvää :)