MInku kera parin päivän ikäisten Druif- pentujen, 3 tyttöä ja 4 poikaa :)
Aika pentulaatikon äärellä on kulunut siivillä, pennut täyttivät eilen jo kaksi viikkoa! Pienet Joulupaketit syntyivät aaton aattona 23.12. Synnytys käynnistyi lämmönlaskulla sunnuntai-iltana klo 23. Yö meni avautumisvaihetta potien ja aamulla klo 13 Minku aloitti supistukset. Niitä tuli melko harvakseltaan alkuun. Tahti kiihtyi ajan edetessä, kuitenkaan vedet eivät menneet eikä edistymistä näkynyt tapahtuvan. Kun supistusten alusta oli kulunut kaksi tuntia, päätin että nyt lähdetään lääkäriin. Joulun aaton aattona moni paikka oli kiinni, eikä 24/7 päivystävässä Evidenciassakaan vastattu. No, Minku autoon ja koppa peittoineen matkaan, suuntana Evidencia ajatuksella että me tullaan nyt.
Niinhän siinä kävi, että ensimmäinen pentu, tyttö, syntyi autossa noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen, kun eläinlääkäriin oli vielä n. 10 min matkaa. Minku ei asiasta hämmentynyt, vaan putsasi pennun joka alkoi välittömästi vikistä ja etsiä nisää. Perille päästyämme pentu lampaantaljan päälle laatikkoon ja sisälle. Olin matkalta jatkanut soittelua klinikalle ja lopulta puheluun vastattiinkin. Asemalla tiedettiin siis meitä odotella ja meille oli huone valmiina.
Huoneeseen päästyämme lääkäri tuli heti meitä tapaamaan. Kerroin, että yksi syntyikin jo matkalla. Lääkäri sanoi kokeilevansa Minkulta supistusrefleksiä, jotta tiedettäisiin, miten synnytys tulee jatkumaan. Refleksiä ei saatu, ja lääkäri oli tässä kohtaa sitä mieltä että leikkaus voisi olla paras vaihtoehto. Päätettiin kuitenkin katsoa ensin ultralla pentujen sykkeet. Ne olivat normaalin hyvät (nopeat), joten päätin, että odotellaan. Eipä siinä kauaa sitten mennyt kun toinen, tyttö, päätti syntyä maailmaan. Ja tästä kohta kolmas, poika, syntyi. Lääkäri ja hoitajat kävivät aina välillä katsomassa, mikä on tilanne. Kolmen syntyneen jälkeen Minku piti taukoa lähemmäs 2 tuntia. Lääkärin mukaan ihan normaalia, joten odottelu siis jatkui. Lopulta alkoi jälleen tapahtua. Maailmaan saatiin tyttö ja poika, viisi pentua oli syntynyt. Välillä käytettiin Minkua ulkona, pääsi tarpeilleen ja liikunta voimistaa supistuksia.
Taas odoteltiin, ja tässä kohtaa päätettiin että laitetaan Minkulle oksitosiinitippa voimistamaan supistuksia. Eipä siinä mennyt kun muutama minuutti tipan laitosta, kun kuudes pentu, poika, oli maailmassa. Mutta sitten se tiineysröntgenissä näkynyt seitsemäs... Sitäpä ei vaan alkanut kuulua. Lääkäri halusi ottaa röntgenin varmistaakseen, missä kohtaa pentu on ja onko siellä useampi kuin yksi jäljellä. No, yksihän siellä oli ja todella näytti olevan siellä kohdun kauimmaisessa mutkassa. Kuinkas muuten... Ei kun takaisin synnytyshuoneeseen ja odottelemaan mitä seuraavaksi. Tässä vaiheessa siirryttiin jo yötunneille ja vuoro vaihtui. Saimme uuden lääkärin, joka tuli tarkistamaan Minkun tilanteen ja katsoi ultralla viimeisen pennun sykkeen. Se oli edelleen hyvä ja lääkäri päätti laittaa oksitosiinin vaikutusta voimistamaan vielä kalkkia Minkulle suoneen. Pian kalkin laiton jälkeen alkoivat voimakkaat poltot. Niitä kesti puolisen tuntia, ja alkoi jo vaikuttaa toivottamalta tämän viimeisen ulos elävänä /ilman puukkoa saaminen. Tuskallisen odotuksen jälkeen tunsin että nyt osa pennusta / sikiöpussi on ulkona. Otin siitä kiinni ja ponnistusten tahdissa vedin pentua ulos. Oli tiukassa! Ja olikin pentueen suurin poika, peräti 450g, muiden ollessa välillä 350-420 g ja tuli vielä takajalat edellä. Kuin ihmeen kaupalla poika oli elossa ja pienen hieromisen jälkeen rääkäisi itsensä elämään :) Sitä helpotuksen tunnetta, kun kaikki seitsemän olivat syntyneet, ilman leikkausta, sitä ei voi sanoin kuvata. Puolisen tuntia istuskeltiin vielä klinikalla että Minku sai syöttää kaikki pienet, ennen pentujen pakkaamista lampaantaljalle boksiin ja kotiin lähtöä. Kotona oltiin vähän ennen puolta yötä, lopen väsyneitä, mutta niin onnellisina!
Maailma avartuu!
Minku on ollut erinomainen emo ja hoitaa pentujaan todella antaumuksella. Pennut ovat kasvaneet kohisten, suurimmat lähentelevät jo 1.5 kg rajaa ja pienimmätkin ovat reilusti yli kiloisia. Todella tasaisen kokoisia ovat kaikki ja hyvin pontevia kavereita. Pari päivää sitten alkoivat silmät aueta, nyt ne ovat kaikilla jo viirullaan. Samaan aikaan alkoivat myös kävelyharjoitukset, ja taidot kehittyvät päivä päivältä. Jokainen päivä on uusia tapahtumia täynnä, ja kylläpä harmittaa että minun pentuloma loppui :( Jarno saa nyt nauttia pikkuisten seurasta seuraavat 5 viikkoa, ja lopuksi minä vielä kaksi viikkoa. Monia tapahtumia on jo buukattu. Helmiina, Koirahieronta ja -kuntoutus Helmistä tulee helmikuussa tekemään pennuille hieronta/kraniokäsittelyn, Jirka Vierimaa tulee tekemään pennuille pentutestin kun ne täyttävät 7 viikkoa ja onpa ell tarkistus ja sirutuskin jo varattu ja hakupäivät sovittu... Mutta niitä ennen nautitaan pienten kasvun ja kehityksen seuraamisesta! Innolla odotellaan sitä hetkeä, kun muu lauma pääsee pieniin tutustumaan. Myrriä ovat pentujen äänet ja hajut kovasti kiinnostaneet, myös Lumo odottaa jo pienten tapaamista. Mummu varmaankin ajattelee, että taas näitä, evvk ;) No, jokaisella tulee olemaan roolinsa ja ihana nähdä miten lauman elämä muotoutuu pentujen kasvaessa!
Pentujen kasvua ja touhuja voi seurailla kennel Magicfox´s fb- sivuilta, jossa kuvia ja videoita päivitetään tiuhaan. Tervetuloa seuraamaan!
