Taitavat nenät kera ansaitsemiensa palkintojen!
Lauantaina lähdettiin jälkien tekoon ja Jarnon kanssa saatiin tehtäväksi avo- ja voi- jälki. Sujuvassa yhteistyössä saatiin hyvät jäljet aikaan, osittain hieman haasteelliseen maastoon. Kuuma oli, ja keli vain lämpeni sunnuntain koepäivää kohti.
Sunnuntaina startattiin puoli seitsemän maissa kahdella autolla kohti kokeen keskuspaikkaa. Näin siksi, että minä ohjaisin molemmat meidän koirat ja Jarno toimisi koejälkien oppaana ja tekisi jälkien purut, minun päästessä lähtemään omien suoritusten jälkeen kotiin, missä Lumo ja Taika odottelivat.
Aamun jälkien jaossa saimme Minkulle tuomariryhmämme kolmannen jäljen ja Myrri starttaisi heti perään jäljellä nro 4. Jarnon voi- jäljen opastus olisi päivän toisena ja avojäljen viidentenä. Kokeen alkuun tutut tuomarin puhuttelut ja ammunta, jonka Jarno pääsi tekemään minun viedessä ensin Myrrin ja sitten Minkun kuuntelemaan laukaukset. Kummaltakaan ei mitään reaktioita, tulipa tämäkin nyt ensi kertaa tällä tapaa testattua Myrrille. Ja niin pääsi koepäivä alkamaan!
Vähän puolen päivän jälkeen tuli Minkun suoritusvuoro, helteisessä +25 lämmössä. Minku tiesi hyvin mitä on odotettavissa. Halu päästä jäljelle oli suuri, ja kun tuomaria odoteltiin edellisen jäljen koekertomusta kirjoittamasta Minku, itselleen ei niin tyypilliseen tapaan, vähän vinkuikin ja steppaili että mennään jo! Lopulta odotus palkittiin ja oppaan johdolla siirryttiin metsään kohti jäljen alkua. Minulla oli taskussa träkkeri, jolla Jarno pystyi puhelimesta seuraamaan meidän jäljen etenemistä. Kisastudio siis!
Minku oli hyvin kiinnostunut alkumakuusta ja viipyikin sitä syöden pitkän tovin, kunnes lähdettiin ensin ohjausmatka minun vähän kannustaen (turhaa kyllä, tehtävä oli hyvin tiedossa) päivän työhön. Minku jäljesti hyvää omaa suoritustaan, ei paljoa pyörinyt kuten hällä vähän on ollut tapana, vaan matka eteni mukavasti. Ensimmäisen kulman katko mentiin melko suoraviivaisesti jatkolle. Välillä käytiin jäljelle sattuneissa ojissa vähän vilvoittelemassa, ja taas matka jatkui. Kertaakaan ei tarvinnut kehotella eikä jarrutellakaan, vauhti oli tosi mukavaa. Makuista ensimmäinen mentiin harmillisesti ohi, mutta kaikki loput Minku merkkasi erinomaisesti ja söikin niistä viimeisen. Olin kyllä aamulla ruokkinut koirat, tämä oli nyt joku Minkun oma juttu ;) Sorkka löytyi suoraviivaisesti ja sitten olikin aika palkita hienon työn tehnyt Minku suurella herkulla, kanafileellä, ja runsailla kehuilla :)
Hetken huili autossa ja sitten laittamaan valjaita vuorostaan Myrrin päälle. Innokkaana siirryttiin oppaan johdolla metsään ja sain luvan näyttää alkumakuun. Myrri olisi halunnut päästä heti tosi toimiin, joten viivyttelin makuulla ja vähän käsin pöyhin verta Myrrin haisteltavaksi. Kun menohaluja oli, lähdettiin kulkemaan ohjausmatkaa kannustaen lyhyellä liinalla ja sitten liina pitkäksi ja "herran haltuun". Täytyy myöntää, että siinä kohtaa kun ohjaus loppui, ei luottoni Myrrin tulevaan suorittamiseen ollut kovin suuri. Kuinka vähän tiesinkään... Hienosti Myrri lähti kulkemaan jälkiuraa, välillä tehden pientä aaltoilua ja lyhyitä pistoja molemmin puolin. Vauhti oli todella mukava, ja tehtävään keskityttiin. Ensimmäiselle suoralle osui vähän hakkuuta, mutta eipä se Myrriä haitannut. Hajua otettiin niin ilmasta kuin maastakin ja matka eteni määrätietoisesti. Kohta oltiinkin jo ensimmäisellä kulmalla, minkä Myrrin haisteli, sitten pikainen tuuminta minne suuntaan jatkuu, ja nopeasti uusi suunta löytyi. Toisella osuudella oli jonkin verran suopursua, joka oli Myrrille "uusi tuttavuus". Eipä häirinnyt yhtään. Muutamia ojia osui matkalle, mutta niin suuri oli into jatkaa jäljestystä että hellekelistä huolimatta ojat ylitettiin vauhdissa, eikä jääty vilvoittelemaan. Toinen kulma löydetiin, pienellä lenkillä takaa ja harmittavasti makuuta ei siinä merkattu. Tiedetään siis mitä treenata jatkossa, mutta pääasia oli että oikea suunta löytyi heti ja eikun viimeiselle suoralle. Vähän ennen kaatoa oli vielä vesioja, jonka pientaret olivat melkoista pöheikköä. Myrri puski läpi ja ojasta yli, itselläni oli pientä haastetta päästä perässä kun liinakin jäi sinne ryteikköön kiinni. Huh! No, siitä selvisin ja pienen matkan jälkeen edessä näkyi sorkka. Myrri kulki sorkalle ihan suoraan ja jäi haistelemaan sitä. Pian sain luvan kiittää ja palkita upean pienen suorittajan! Kanafile ja runsaat kehut, ja ai että kun oli onnellinen koira (ja ohjaaja) !
Autolla kerroin hyvät uutiset Jarnolle, joka oli tämänkin suorituksen träkkerillä seurannut ja tiesi jo sen, että kauheita pyörimisiä ei ollut. Sitten minä suuntasin kohti kotia ja Jarno jäi hoitamaan toisen opastuksen ja jälkien purkamiset sekä kuulemaan tulokset päivän päätteeksi.
Muutaman tunnin jälkeen sain viestin: Myrri oli kokeen paras AVO- luokan koira, ainut 1- tuloksen saanut ja vielä hyvillä pisteillä, 45! Neiti palkittiin mestaruuskokeen MEJÄ- tulokkaana ja tästä palkkioksi tuli melkoiset määrät pokaaleita (kaksi itselle ja kiertopalkinto) sekä isot säkit ruokaa. Kohta tuli tieto Minkun osalta, VOI 1 tulos ja Minkun jäljestysuran toiseksi parhaat pisteet, 46! Wau! Tällä päästiin mestaruuskisassa sijalle 4. Mikä hienointa, meidän tekemältä VOI- jäljeltä tuli kokeen mestari, jolle upeat 49 pistettä! Siitä hyvästä saatiin pullo "Don Opas" punaviiniä, mikäs sen osuvampi palkinto :)
Illalla Jarnon kotiutuessa hetki meni autoa purkaessa, kun kaikki pokaalit ja ruokasäkit sieltä haettiin. Sitten pääsin lukemaan jo odottamani tuomari Sari Kangaslammen koekertomukset. Se on aina jännä nähdä miten kertomus kohtaa sen kanssa, miten itse on kokenut jäljen tapahtumat. Hyvin kohtasi :)
Myrri: Myrrille osoitetaan alkumakaus, se tutkitaan ja lähdetään päivän työhön. Alkaa rauhallinen maa- ja ilmavainuinen jäljen sivuja tarkisteleva suoritus. Koko matkalla vain muutama isompi lenkki jäljen sivulla. 1. kulmalla makaus tutkitaan. Kulmasta oman mitan verran yli ja ihmetellään veren loppumista, mutta saman tien saadaan jäljen suunnasta selvyys. 2. kulma aivan vierestä ohi, tehdään pieni pyörähdys jäljen takakautta ja jatketaan seuraavalle osuudelle, makausta ei merkata. Kaadolle suoraan, se kiinnostaa. Hyvin etenevä hyvä suoritus". AVO 1, 45 pistettä
Minku: "Minkulle osoitetaan alkumakaus, jonka se tutkii innokkaasti ja syö veren. Alkaa maa- ja ilmavainuinen työskentely jäljen sivuja tarkistellen. Koko matkalla vain muutama laajempi tarkistuslenkki. 1. kulman katkolla ensin hiukan yli ja kaartaen seuraavalle osuudelle. 2. kahdella rengastuksella ja 3. aavistus oikaisten ja vielä lenkillä takakautta varmistaen. 1. makaus ohi, muut osoittaa selvästi pysähtyen nuuhkimaan, viimeisen vielä syö. Kaadolle suoraan, jää tutkimaan. Sopivavauhtista työskentelyä, koiralle työnkuva on selvä. Hyvä suoritus". VOI 1, 46 pistettä
Eipä olisi uskonut tällaista MEJÄ- maailman avausta Myrrille, neiti ylitti (TAAS) kaikki odotukset. Uskomaton ihmelapsi, ei voi muuta todeta! Hyviä geenejä on osunut myös velipoika Nipsulle, joka avasi samaan aikaan MEJÄ- uransa Hämeenlinnan Rengon kokeessa. Hieno AVO2- tulos hyvin pistein, siitä on hyvä jatkaa! Seuraava MEJÄ- startti odottelee Myrriä reilun 2 viikon päästä, ja tämän suorituksen jälkeen sitä odotamme kyllä innolla!
Minku: "Minkulle osoitetaan alkumakaus, jonka se tutkii innokkaasti ja syö veren. Alkaa maa- ja ilmavainuinen työskentely jäljen sivuja tarkistellen. Koko matkalla vain muutama laajempi tarkistuslenkki. 1. kulman katkolla ensin hiukan yli ja kaartaen seuraavalle osuudelle. 2. kahdella rengastuksella ja 3. aavistus oikaisten ja vielä lenkillä takakautta varmistaen. 1. makaus ohi, muut osoittaa selvästi pysähtyen nuuhkimaan, viimeisen vielä syö. Kaadolle suoraan, jää tutkimaan. Sopivavauhtista työskentelyä, koiralle työnkuva on selvä. Hyvä suoritus". VOI 1, 46 pistettä
Eipä olisi uskonut tällaista MEJÄ- maailman avausta Myrrille, neiti ylitti (TAAS) kaikki odotukset. Uskomaton ihmelapsi, ei voi muuta todeta! Hyviä geenejä on osunut myös velipoika Nipsulle, joka avasi samaan aikaan MEJÄ- uransa Hämeenlinnan Rengon kokeessa. Hieno AVO2- tulos hyvin pistein, siitä on hyvä jatkaa! Seuraava MEJÄ- startti odottelee Myrriä reilun 2 viikon päästä, ja tämän suorituksen jälkeen sitä odotamme kyllä innolla!
