Myrrille meillä oli matkassa lokki, ajatuksena treenata vähän taipparia varten kun rantakin oli oikein hyvä, tasaisesti syvenevä hiekkaranta. Saatiinkin hyviä treenineuvoja paikalle tulleelta ISKK:n puheenjohtajalta (toi meille 10 l verta ensi kesän mejäkokeita varten). Ensin heitettiin Myrrille pari kertaa damia noudettavaksi veteen ja kun ne sujuivat hienosti, vaihdettiin lokkiin. Myrri ei ole lokkia ennen päässyt noutamaan, pari kertaa tutustunut maalla. Eipä siinä ongelmaa ollut. Heitin lokin n 5 m päähän rannasta ja Myrri sinkosi perään, tuoden lokin nätisti rantaan. Rannalla vahvistettiin kantamista isoin kehuin ja ylpeänä pieni koira isoa lokkia kanteli hyvällä otteella :) Sitten heitettiin lokkia vähän kauemmas veteen. Nyt ei lähdettykään heti hakuun, vaan jäätiin empimään rantaveteen. Saatiin ohjeeksi heittää kiviä siihen lokin läheisyyteen, ja sehän toimi! Myrri haki linnun hienosti ja vielä yksi toisto, treeni sai tällä erää jäädä siihen. Vielä pussistakin Myrri yritti lokkia ottaa, eli into jäi todellakin päälle :)
Myrri pääsi tekemään myös veneestä hypyn. Ilman eri kehoitusta tuli perässäni veneeseen ja Jarnon kutsuessa rannalta, sukelsi veneen laidalta ja ui rantaan. Toistettiin liike vielä kerran ja edelleen sujui hyvin, siihen treeni tällä kertaa päätettiin. Hyvä mieli jäi molempien tyttöjen treeneistä, kaikki mitä tehtiin onnistui ja intoa riitti kummallakin!
Viikonloppuna meidän piti päättää mejä- kausi Oriveden kokeessa. Jarno kävi tiedustelemassa sinne pari jälkeäkin reilu viikko sitten. Aina ei asiat kuitenkaan mene kuten suunnitellaan. Löysin eilen Taikalta suurentuneen imusolmukkeen kainalosta ja sitä mennään tänään näyttämään lääkärille. Kyllähän se siltä alkaa vaikuttaa, että tätä taistelua ei voiteta. Vietetään siis yhteistä aikaa koko lauman kesken, niin kauan kun sitä vielä jäljellä on, nauttien jokaisesta yhteisestä päivästä.
Edit: Kävimme perjantaina lääkärissä ja lääkäri totesi Taikan kainalossa patin. Se ei hänen mielestään ollut imusolmuke, vaan tn. samaa adenokarsinoomaa jota Taikan poistetusta nisäkudoksesta runsaasti löytyi. Pohdimme lääkärin kanssa sitä, onko vielä "järkeä" lähteä operoimaan tätä kasvainta, kun edellisestä leikkauksesta on vasta juuri toivuttu. Pohdinnan tueksi otettiin Taikasta jälleen keuhkojen ja rintaontelon röntgenkuvat. Jos siellä olisi muutoksia näkynyt, olisi päätös ollut selvä. Kuvat olivat kuitenkin vielä (onneksi!) puhtaat, joten päädyimme vielä viimeisen kerran lähtemään poistoleikkaukseen. Keskiviikkona tämä kainolon patti poistetaan ja sen jälkeen Mummoa ei enää leikkauksilla kiusata. Toivotaan että seuraava patti ei ihan heti ilmesty ja jos ilmestyy, niin nautitaan viimeisistä ajoista ja kun aika on.. sitten se on.
Mummo nauttii syysauringosta :)
