Taitavat jäljestäjämme Minku ja Lumo :)
Viikonloppuna Virroilla järjestettiin perinteinen Tollerimejä, jonne saimme kaksi koepaikkaa. Pieni jännitys oli siitä, päästäisiinkö mestaruuskokeeseen, mutta harmillisesti jäätiin pikkasen vaille karsintarajan pisteissä. Eli startattiin "normisarjassa". No, jäipä sitten tavoitetta mestaruuden osalta tuleviin vuosiin!
Matkaan lähdetiin jo perjantaina töiden jälkeen. Oltiin varattu majoitus Virtojen keskustasta, Tarjanteen talo- motellista. Olikin hintaansa nähden oikein hyvä majoituspaikka, rauhallinen, isohko huone omalla pikkukeittiöllä, ympärillä ok ulkoilumaastot.
Lauantaina jälkien teko aloitettiin aamulla vasta kympiltä, eli ehdittiin hyvin aamulenkitellä koirat ennen jälkientekoon lähtöä. Paikan päälle kun saavuttiin, tutut kuviot jälkien jakoineen. Saatiin Jarnon kanssa tehdä jäljet parina, mikä olikin meillä edellytys sille että kahdella koiralla voitiin kokeeseen lähteä. Meidän jäljet sijaitsivat kauimmaisena keskuspaikalta, mutta hyvin perille löydettiin ja saatiinkin mielestämme oikein hyvät jäljet tehtyä osin haastavaan suomaastoon. Hirvikärpäsiä oli minun makuuni ihan liikaa, muuten keli suosi ja teko eteni mukavasti, pari tuntia / jälki joka on meille sellainen normaali, jos maastossa ei mitään kauhean ihmeellistä ole.
Kun jäljet oltiin tehty, ajeltiin takaisin majoitukseen ja käytettiin koirat pikku lenkillä. Sitten suihku, vaatteiden vaihto ja syömään koko lauman kera Virtojen rantaravintolaan. Siellä olikin mukava lämpimässä illassa istuskella terassilla ja nauttia loistavat (ja tasoonsa nähden edulliset) ruoat! Koirat saivat lasten kanakorin jaettavakseen ja myös meidän annoksista runsaasti maistiaisia, sen verran isot olivat kana ja pihvi lisukkeineen. Iltalenkkikin tuli samalla mukavasti hoidettua, rantaan kun oli majoitukselta jonkin verran kävelyä. Tyytyväisin mielin vatsat täynnä mentiin ajoissa nukkumaan, valmistautuen seuraavan aamun aikaiseen herätykseen.
Lauma nautiskelemassa rantaravintolan herkuista :)
Koepäivä aloitettiin klo 08.00. Paikalla oli runsas tolleriosanotto, sekä kolme muun rotuista. Tuomareita kokeessa oli neljä, yksi avoryhmä, kaksi "normi" voi- ryhmää ja mejämestaruusryhmä.
Kerrankin minulla kävi arvonnassa tuuri, eli saatiin heti aamun ekat jäljet. No, koko päivän oli puolipilvistä, n. + 20 C ja heikkotuulista keliä että sen puoleen ei suoritusjärjestyksellä ollut väliä. Olipahan vain mukava saada se koejännitys heti aamusta pois alta :)
Kun laukauksensieto oltiin pidetty, lähdettiinkin heti matkaan kohti koemaastoa. Suoritusvuorossa meiltä oli ensimmäisenä Lumo. Lumon jälki kulki pääosin oikein mukavassa maastossa, jossa oli paikoin varsin avointa. Jos keli olisi ollut tuulinen, olisi voinut olla vähän haastetta. Nyt oli varsin tyyntä ja Lumo eteni jäljellä juurikaan siltä poikkeamatta. Mukavaa vauhtia tassuteltiin menemään ja kaikki makuutkin löydettiin ja merkattiin. Mielessäni laskeskelin, että tästä taitaa tulla Lumon paras suoritus minun ohjaimissa, siis jos itse arvioisin. Tuomarithan voivat arvioida hyvinkin eri tavalla, kuka painottaa makausten merkkausta, kuka ei "salli" yhtään poiketa veriuralta pisteisiin koskematta jne. Mutta hienosti Lumo meni ja sorkalle löydettiin 24 minuutissa. Kiitosta oppallemme Hannalle hyvin tehdystä ja opastetusta jäljestä vielä tätäkin kautta!
Kun jäljeltä päästiin tielle, Lumon juotto ja valjaiden siirto Minkulle. Sitten odottelemaan Minkun jäljen alkua vähän edespäin. Minkun jälkimaasto ei sitten enää ollutkaan niin mukavaa kuin Lumolla. Muutamin osuuksin kuljettiin korkeassa suopursukossa, matkalle mahtui tiheää ryteikköä, ojia (joissa ei vettä), ihan mukavaa metsämaastoa ja kaikkea siltä väliltä. Makuita Minku merkkaili hienosti, paitsi viimeisen meni aika vauhdilla yli. Pientä sydämentykytystä aiheutti kolmannella osuudella ryteiköstä lentoon lehahtanut metsäkanalintu, jonka perään Minku vingahtaen olisi sännännyt. Onni onnettomuudessa, liina oli ryteikössä tarttunut solmupäästään oksien väliin kiinni, minä en siis liinasta vetänyt vaan Minku pysäytti itse itsensä- tämän tuomari näki. Siinä sitten odoteltiin kun sain liinan irrotettua, mitä Minku tekee. Hetken aikaa seisoi ja katseli liina löysällä sinne, minne lintu oli lähtenyt. Kun aikaa oli hetki kulunut, kysyin tuomarilta voinko kehottaa. Lupa tuli, ja kovaan ääneen sanottu "Minku, JÄLKI", sai Minkun aivot taas jälkimoodiin :) Käännös ympäri ja jatkamaan jäljestystä. Vikalla osuudella tuli vielä jäljeltä poistuminen, hetki kuljettiin n 10- 20 m päässä jäljen sivua sen suuntaisesti, palaten kuitenkin itse takaisin uralle. Ja kohta oltiinkin kaadolla, jee! Aikaa Minkulta oli kulunut 30 min, joten kelpo tahti pienistä linnun aiheuttamista viivästyksistä huolimatta.
Kylläpäs oli tyytyväinen mieli kun suoritukset molempien koirien osalta oli tehty, ja mielestäni ihan kelpoja tuloksiakin sai odotella. Parin jäljen verran meillä oli odotteluaikaa ennen Jarnon opastuksia. Lenkiteltiin koiria, heiteltiin namuja metsään etsittäväksi, jutusteltiin mättäällä istuen ... eli vietetiin oikein parisuhdelaatuaikaa :)
Jarnon molemmat opastukset menivät hyvin. Toisella koira teki hukattoman suorituksen ja toisella koe keskeytyi riistahukkiin. Kun opastukset oli ohi, lähdettiin purkamaan jäljet. Rouva pääsi mukavampikulkuiselle jäljelle auttamaan meitä purussa ja nauttimaan suorittamisesta. Liinassa tassutellen mentiin lähes jälkitarkkaa varmaa työtä koko jälki läpi aina kaadolle saakka. Siellä Rouva alkoi peittää hirvensorkkaa maahan, ja saikin aikansa nauttia ja peitellä, ennenkuin annoin vaihturiksi kanafileen ja Jarno otti sorkan pussiin. Toinen jälki purettiinkin sitten vauhdilla, oli niin avointa maastoa että helppo homma siinä kohtaa- toki jalkoja jo painoi päivän tarpomiset... Kun oltiin saatu jälki melkein purettua, sain soiton keskuspaikalta missä meitä jo kaipailtiin. Meidän jälkiryhmän päivä oli edennyt varsin hitaasti, ja koska meillä oli purettavana päivän kaksi vikaa jälkeä, olivat muut saaneet jo omansa valmiiksi. No, eipä siinä mitään. Ehdittiin paikalle juuri kun voi- tuloksia alettiin lukea. Aikamme kuunneltiin, ensin nollista alkaen, sitten kakkonen, ykkösiä joissa pienemmät pisteet ja kun päästiin 44 pisteeseen, tuli Minkun vuoro.
Tässä tuomarimme Annamari Murtolahden koekertomus Minkun suorituksesta: "Koira ohjataan jäljelle, josta alkaa sopivanvauhtinen jäljestystyö, missä käytetään sekä maa- että ilmavainua. Kaikki osuudet edetään pääsääntöisesti jäljen tuntumassa, välillä molemmin puolin aaltoillen. Kolmannen suoran alussa pisto jäljen sivuun, jossa metsäkanalintu. Lintu lähtee lentoon ja koira vinkaisee nykäisten perään. Kehotuksesta takaisin jälkityöhön. Viimeisen suoran lopussa pisto jäljen oikealle puolelle. Kulmista 1. jolla katko, parilla rengastuksella uudelle osuudelle. 2. kulma laajalla lenkillä, 3. kulma tarkasti. Makauksista 1., 2. ja 3 merkataan erinomaisesti pysähtymällä, 4. kävellään yli. Suoraan kaadolle, joka kiinnostaa".
Ja sitten jatkuivat tulosten luvut... kunnes jäljellä oli enää kaksi tulosta. Edellisen koiran saatua 47 pistettä, alkoi jännitys nipistellä vatsaa- tuleeko Lumolle uran paras tulos...?? Ja sieltähän se kertomus luettiin: " Koira ohjataan jäljelle, josta alkaa sopivanvauhtinen jäljestystyö, missä käytetään sekä maa- että ilmavainua. Kaikki osuudet edetään jälkitarkasti jäljen päällä tai sen välittömässä läheisyydessä. Vain yksi pisto jäljen sivuun viimeisellä osuudella, josta palataan omatoimisesti takaisin jäljelle. 1. kulma jolla katko, veretyksen loppuun ja jäljentekijöiden saappaista tukea ottaen uuden osuuden alkuun. 2. kulma sääntöjen mukaan, 3. kulma tarkasti. Makuista 1. ja 4. merkataan erinomaisesti, 2. ja 3. nopeasti pysähtyen. Suoraan kaadolle, joka kiinnostaa. Erinomainen, hiljainen jäljestystyö, jossa ohjaaja luottaa koiraansa". Voi 1 48 pistettä! Jee!!! Lumon uran parhaat pisteet, ja kyllä se suoritus siellä liinan päässä niin hienolta tuntuikin, että tästä osasin unelmoida :) Saimme hienon kiertopalkinnon kokeen VOI- luokan parhaana tollerina- kovatasoinen labbisnarttu sai samat pisteet kanssamme. Eli Lumo oli siis "normaalin" VOI- luokan paras tolleri! Näillä pistein oltaisiin mestaruuskisassakin oltu jaetulla nelossijalla, siellä hieno tulostaso kuten odottaa sopii. Isot onnittelut Katille ja Ville- Pekalle Teddyn neljännestä mejämestaruudesta!
Kun tulokset oltiin saatu luettua, keräiltiin palkinnot kasaan ja lähdettiin vielä käyttämään koirat uimassa ennen kotimatkaa. Olikin koirilla haustaa, kera Caron (Carolle kokeesta ensimmäinen voi 1- tulos, onnea!) ja Myrrin veljen Lucan. Sitä kiljunnan määrää kun kuusi tolleria hakee vedestä keppejä ja nujuaa keskenään- huh huh :D Hauskaa oli, ja onnellisin mielin lähdettiin uiminkien jälkeen kotimatkalle, niin koirat kuin ihmiset :)
