Viikonloppuna kennelkerhomme ISKK järjesti NOME- koulutusta tasoryhmittäin, kouluttajana NOME- asiantuntija Pasi Pöppönen. NOU ja ALO- tasoiset koirakot treenasivat lauantaiaamupäivästä. Sinne läksin Myrrin kanssa mukaan avoimin mielin, takana noutotreeneistä kokemuksena tähän saakka omalla porukalla tehtyjä noutoja variksella sekä siipidameilla.
Paikalla ryhmässämme oli kuusi koirakkoa. Ensin menimme riviin kentälle, missä kukakin sai kertoa mikä on koiran taso, mitkä ovat tavoitteet ja mitä ollaan tähän asti treenattu. No, selvisi siinä se että Myrrin kanssa olimme todellakin ne noviisit, muilla koirakoilla oli ikää vähintään 1.5 vuotta, useilla enemmän, kaikki olivat joko läpäisseet taipparit tai pääseet jäljelle saakka niissä... Olimme lisäksi ryhmän ainoa tolleri, käyttölabbisten ja kultaisten seassa.
Koko koulutuksen ajan koirat pidettiin hallinassa sivulla istuen, silloin kuin ei tapahtunut mitään. Olihan siinä osin haastetta, nimittäin kun siinä piti istua silloinkin kun tapahtui, mutta koira ei saanut lupaa päästä tekemään. Hienosti Myrri homman oppi eikä tarvinnut yhtään pikkuneitiä hävetä kokeneemmassa porukassa :) Ryhmässä tehtiin harjoituksia, missä koirat istuivat rivissä paikallaan, ohjaaja muutaman metrin päässä koiran edessä ja Pasi heitteli taustalta dameja ohjaajan selän taakse. Koira ei saanut lähteä liikkeelle, vaan piti odottaa. Tätä tehtiin vaikeuttaen niin, että kohta ohjaaja sai hakea damin ja viedä sen Pasille, koiran istuessa edelleen paikallaan. Todellista malttitreeniä siis!
Toinen ryhmäharjoite oli rivissä seuraaminen, ja äänimerkistä (sorsapilli) istuminen. Kuljettiin rintamassa hiiidasta seuraamisvauhtia ja kun äänimerkki kuului, koiran piti istua sivulle. Myrri oppi tämänkin nopeasti, ja pian alkoi istuutua ilman eri käskyä, jo äänimerkin kuultuaan. Sitten Pasi tuli rivissä aina kunkin koirakon viereen ja heitti damin eteen. Koiran piti jäädä istumaan, kun ohjaaja haki damin. Tätä toistettiin muutaman kerran, oli siis pitkä harjoitus ja vaati todellakin koiralta malttia- damit lentää mutta he eivät pääse hakemaan.
Kolmas ryhmäharjoitus oli vaikeutettu versio edellisestä seuraamisharjoituksesta. Oltiin taas rivissä kentän toisessa päässä, ja Pasi heitteli jokaiselle koiralle kaksi damia kentän laitaan. Sitten käännyttiin täyskäännös ja lähdettiin seurauttamaan koiria, taas äänimerkistä istumaan. Jälleen Pasi tuli vuorollaan kunkin koirakon luo, ja heitti damin eteen, jonka ohjaaja haki, koiran istuessa paikallaan. Sitten käännyttiinkin ympäri, kohti kentän takalaitaan aluksi heitettyjä dameja ja koira lähetettiin noutoon. Olin melko varma, ettei Myrri tajua homman juonta, sellaisia harjoituksia kun ei olla koskaan tehty, ja damitkin olivat isoja "normidameja", ei variksia tai siipidameja. Mutta kyllä sitä vaan kannattaisi uskoa koiransa kykyihin- nimittäin ensimmäisellä lähetyksellä Myrri tajusi mitä halutaan, juoksi kentän laitaan ja nappasi damin suuhun! Ei shoppaillut eikä vaihdellut, vaan lähti tuomaan minulle :) Vähän iso oli tämä dami pienen koiran suuhun, mutta urheasti se parin tiputuksen jälkeen minulle tuotiin. Aivan loistavaa! Harjoitus kesti taas kauan, kunnes kaikki koirat olivat sen tehneet kahdesti.
Myrri palauttaa damia nomekoutuksessa
Sitten alkoi yksilötreenin vuoro, ja kun mentiin ikäjärjestyksessä, olimme suoritusvuorossa ekana.
Pasilla oli iso kassi dameja, ja teemana oli treenata muistinoutoa. Vietiin yhdessä, Myrri hihnassa, kasa dameja heinikkoon heitellen pienelle alueelle. Sitten palattiin kentälle, ja minä lähetin Myrrin noutamaan. Sinnehän Myrri singahti ja palasi hienosi dami suussa luokseni :) Sitten vaikeutettiin. Myrri hihnaan ja vietiin kentän toiselle laidalle dami, jättäen se sinne. Palattiin taas alkuperäiseen paikkaan ja Myrri noutamaan ensiksi heinikkoon vietyä damia. Uskomatonta, mutta sinne se lähti ja damin toi! Tämän jälkeen lähetettiin noutamaan kentän toisella laidalla oleva dami, ja sekin vauhdilla haettiin. Harjoitusta toistettiin muutaman kerran, vaikeuttaen niin että heinikossa olevat damit olivat edelleen siellä, mutta kentän toisella laidalla oleva dami heitettiin. Ja taas Myrri hakemaan heinikosta, ei lähenyt heittodamin perään vaan teki sen mitä pyysin!
Pasilta saatiin paljon hyviä vinkkejä treenaamiseen ja paljon kehuja siitä, millainen noutaja minulla käsissä on. Hienoa tulevaisuutta on lupa odottaa ja erityismaininta siitä, että mitään ääntä ei koko kolmen tunnin treenin aikana Myrriltä päässyt. Tollerilla kun kuulemma on huono maine äänenkäyttäjänä (älä!), mutta meidän tyttöset ovat vähän eri luokkaa :)
Olikin sitten väsynyt neitokainen takapenkillä kun treeni saatiin päätökseen. Tai no ensin piti loikata takakonttiin minun huomaamatta, ja vedellä naamariin puoli kiloa treeninakkeja... Taisipa Myrri ajatella että ihan liian vähän palkkaa tuli treenin aikana, ja pitää itse huolehtia siitä että hänelle tarkoitetut palkat myös annetaan.... Onneksi ei ihan koko 900 g pakettia ehtinyt vetää, mutta sellainen kooma siitä seurasi että viiksikarvakaan ei värähtänyt ennenkuin oltiin kotipihassa. Upea koulutus ja upea pieni noutaja!!
Myrri palauttaa damia nomekoutuksessa
Sitten alkoi yksilötreenin vuoro, ja kun mentiin ikäjärjestyksessä, olimme suoritusvuorossa ekana.
Pasilla oli iso kassi dameja, ja teemana oli treenata muistinoutoa. Vietiin yhdessä, Myrri hihnassa, kasa dameja heinikkoon heitellen pienelle alueelle. Sitten palattiin kentälle, ja minä lähetin Myrrin noutamaan. Sinnehän Myrri singahti ja palasi hienosi dami suussa luokseni :) Sitten vaikeutettiin. Myrri hihnaan ja vietiin kentän toiselle laidalle dami, jättäen se sinne. Palattiin taas alkuperäiseen paikkaan ja Myrri noutamaan ensiksi heinikkoon vietyä damia. Uskomatonta, mutta sinne se lähti ja damin toi! Tämän jälkeen lähetettiin noutamaan kentän toisella laidalla oleva dami, ja sekin vauhdilla haettiin. Harjoitusta toistettiin muutaman kerran, vaikeuttaen niin että heinikossa olevat damit olivat edelleen siellä, mutta kentän toisella laidalla oleva dami heitettiin. Ja taas Myrri hakemaan heinikosta, ei lähenyt heittodamin perään vaan teki sen mitä pyysin!
Pasilta saatiin paljon hyviä vinkkejä treenaamiseen ja paljon kehuja siitä, millainen noutaja minulla käsissä on. Hienoa tulevaisuutta on lupa odottaa ja erityismaininta siitä, että mitään ääntä ei koko kolmen tunnin treenin aikana Myrriltä päässyt. Tollerilla kun kuulemma on huono maine äänenkäyttäjänä (älä!), mutta meidän tyttöset ovat vähän eri luokkaa :)
Olikin sitten väsynyt neitokainen takapenkillä kun treeni saatiin päätökseen. Tai no ensin piti loikata takakonttiin minun huomaamatta, ja vedellä naamariin puoli kiloa treeninakkeja... Taisipa Myrri ajatella että ihan liian vähän palkkaa tuli treenin aikana, ja pitää itse huolehtia siitä että hänelle tarkoitetut palkat myös annetaan.... Onneksi ei ihan koko 900 g pakettia ehtinyt vetää, mutta sellainen kooma siitä seurasi että viiksikarvakaan ei värähtänyt ennenkuin oltiin kotipihassa. Upea koulutus ja upea pieni noutaja!!
Pieni NOME- oppilas kaikkensa antaneena :)
Ja sitten viikonlopun toiseen aktiviteettiin. eli MEJÄ:än. Kun minä nomeilin Myrrin kanssa, oli Jarno Mynämäellä tekemässä koejälkiä sunnuntain kokeeseen. Jarno sai jälkiparikseen tuomari Tuija Sällylän, ja olikin ollut antoisat jälkienteot ja hyvät jäljet olivat saaneet tehtyä, huolimatta mm. metsäkoneesta joka oli aloittelemassa hommia toisen jäljen kohdilla...
Minä hyppäsin sitten matkaan sunnuntaina ja mukaan lähti myös Lumo, vanhempieni tullessa meille hoitamaan muuta laumaa päivän ajaksi. Isot kiitokset taas isälle ja äidille tätäkin kautta, apunne on korvaamatonta!
Minä hyppäsin sitten matkaan sunnuntaina ja mukaan lähti myös Lumo, vanhempieni tullessa meille hoitamaan muuta laumaa päivän ajaksi. Isot kiitokset taas isälle ja äidille tätäkin kautta, apunne on korvaamatonta!
Mynämäellä järjestettävät kokeet ovat perinteisesti suuria, useamman tuomarin kokeita. Tällä kertaa tuomareita oli viisi. Me olimme uuden mejätuomarin, Saija Kalevan, jälkiryhmässä. Jäljet oltiin jo valmiiksi arvottu, eli nyt ei minun huono arpaonni päässyt vaikuttamaan. Paitsi... me saimme päivän toiseksi viimeisen jäljen, mutta tyypillisen tuurimme mukaan, se muuttuikin viimeiseksi. Päivä oli tuulinen ja tuuli vain yltyi päivän mittaan. Sen vuoksi tuo viimeiseksi jäänti hieman harmitti.. Ja toki olihan se Lumollekin pitkä päivä odotella koska pääsee hommiin. Siinä se päivä pikkuhiljaa eteni, Jarnon opastaessa kaksi jälkeä ja purkaessa niistä toisen, ennen kuin oli meidän vuoro.
Lumolle aiottu jälki oli uusi varajälki, kun jäljentekijöillä oli tullut hama (makuu jäänyt tekemättä) koejäljeksi suunnitellulla jäljellä. Kaikesta säädöstä johtuen oppaaksi jäljelle tuli kaksi henkilöä, toinen se jonka olisi kuulunut jälki tehdä ja toinen, joka sitten tuli "lennosta" mukaan tekemään tuon varajäljen. Pikkuisen siis mietitytti, minkähänmoinen jälki siellä odottamassa oli... Jarnoakin asia, ja Lumon jäljestyksen seuraaminen, kiinnosti sen verran paljon, että tuomarin luvalla lähti porukan jatkoksi jäljestystä seuraamaan.
Lumolle aiottu jälki oli uusi varajälki, kun jäljentekijöillä oli tullut hama (makuu jäänyt tekemättä) koejäljeksi suunnitellulla jäljellä. Kaikesta säädöstä johtuen oppaaksi jäljelle tuli kaksi henkilöä, toinen se jonka olisi kuulunut jälki tehdä ja toinen, joka sitten tuli "lennosta" mukaan tekemään tuon varajäljen. Pikkuisen siis mietitytti, minkähänmoinen jälki siellä odottamassa oli... Jarnoakin asia, ja Lumon jäljestyksen seuraaminen, kiinnosti sen verran paljon, että tuomarin luvalla lähti porukan jatkoksi jäljestystä seuraamaan.
Lumon jälki kulki vaihtelevassa maastossa, jossa paikoin tuuli melko tavalla. Ensimmäisellä kulmalla ollut katko, missä tuuli puhalsi viereiseltä hakkuuaukolta, selvitys teetti vähän töitä. Hienosti Lumo sen kahdella isonevalla rengastuksella ratkaisi ja matka jatkui. Makuista kaksi ekaa merkattiin vähän nopeasti, kolmas ohitettiin kun oltiin jäljeltä jonkin verran sivussa siinä kohtaa (tuuli). Neljäs merkattiin erinomaisesti ja pitkältä tuntuneen matkaan jälkeen löytyihän se peuransorkka sieltä :) Jäljellä oli usein paikoin riistapolkuja, mitä pitkin jälki eteni. Olisi ollut riistaherkälle koiralle paha paikka, etenkin ne kohdat missä poluilta lähdettiin pois. Lumo on onneksi jo niin "Pro", että tietää mikä jälki on se, jota seurataan. Upea suoritus, haastava maasto ja tuulinen keli- on meillä aika superkoira!
Suorituksen jälkeen lähdettiin purkamaan toinen Jarnon opastamista jäljistä ja sitten keskuspaikalle odottelemaan tulosten lukua. Siinä odotellassa Lumppari pääsi uimaan keskuspaikan "lampeen", sitten syötiin hyvää hirvisoppaa ja rupateltiin porukan kanssa odotellessa. Vihdoin tuli aika tulosten luvun, joka pidettiin kauniissa auringonpaisteessa ulkona. Aloitettiin tuttuun tapaan avoluokasta, jossa melko tavalla oli tullut nollia. Keli ja riista..... Ja sitten voi- luokkaan, jossa sielläkin nollia oli useita, ja sitten hypättiinkin suoraan ykkösiin. Aika monta koekertomusta ehdittiin lukea, ennenkuin tuli Lumon vuoro. Hieno kertomus ja hienot pisteet. 46! Lumon kauden kolmanneksi paras tulos siis, siinä kelissä ja maastossa huippu juttu! Lumo olikin pisteissä koko ison kokeen kolmanneksi paras voi- luokan koira, joten kylläpä sai neidosta olla ylpeä :)
Suorituksen jälkeen lähdettiin purkamaan toinen Jarnon opastamista jäljistä ja sitten keskuspaikalle odottelemaan tulosten lukua. Siinä odotellassa Lumppari pääsi uimaan keskuspaikan "lampeen", sitten syötiin hyvää hirvisoppaa ja rupateltiin porukan kanssa odotellessa. Vihdoin tuli aika tulosten luvun, joka pidettiin kauniissa auringonpaisteessa ulkona. Aloitettiin tuttuun tapaan avoluokasta, jossa melko tavalla oli tullut nollia. Keli ja riista..... Ja sitten voi- luokkaan, jossa sielläkin nollia oli useita, ja sitten hypättiinkin suoraan ykkösiin. Aika monta koekertomusta ehdittiin lukea, ennenkuin tuli Lumon vuoro. Hieno kertomus ja hienot pisteet. 46! Lumon kauden kolmanneksi paras tulos siis, siinä kelissä ja maastossa huippu juttu! Lumo olikin pisteissä koko ison kokeen kolmanneksi paras voi- luokan koira, joten kylläpä sai neidosta olla ylpeä :)
Lumo ja metsän eläimet sekä hieno palkintolaatta :)
Ai niin! Olenkin vallan unohtanut tänne blogiin kiitellä, mutta kiitos monille kasvatinomistajille jotka olette luvanneet antaa yhteystietoja ja tarvittaessa esitellä koiriakin rodusta kiinnostuneille! Eli tällainen hieno mahdollisuus on tarjolla rotuun tutustumiseen, ottakaapa siis yhteyttä minuun keitä kiinnostaa niin annellaan yhteystietoja :) Ja meille saa toki tulla, kuten tähänkin saakka, tutustumaan tyttöihin, heitä on aina ilo esitellä!
