Viime viikolla käytiin taas koko lauman kera vepeilemässä. Sää oli kesäisen lämmin, mikä tälle "kesälle" onkin ollut harvinaista. Treenit sujuivat koko porukalta mukavasti ja etenkin Rouvan hyppytyyli aiheutti ihastusta :) Eipä uskoisi, että kuvassa veneestä hyppää 9 v veteraani!
Meidän piti lähteä perjantaina ajelemaan Joensuuhun, missä lauantaina olisi KV- näyttely. Jarno tuli kuitenkin kipeäksi, joten lähdetiin vasta lauantaiaamuna. Ei ehkä hyvä ajatus sekään, kun kerran kuumetta oli ja itse olisin ollut valmis jättämään koko reissun väliin. Potilas kuitenkaan ei, joten mentiin.
Tollereita oli näyttelyyn ilmoitettu 10 ja tuomarina toimi ranskalainen vanhempi nainen Douma Petroula-Effrossyni Richard. Hän arvosteli ensin villakoirat, joita riitti ja riitti ja riitti.... Tuomari oli todella hidas ja aurinko paahtoi helteisesti suojaiselle raviradalle missä näyttely pidettiin. Melkoista tuskaa oli odotella lähes 4 tuntia omien kehien alkua.
Kun kehät vihdoin alkoivat, voitti valioruos Veke urokset ja veteraaniuros Jedi oli pu2. Juniorinartulle eh. avoluokkaan missä kisasi 3, kaikille erit. Sitten me valiot... Tai täytyykö sanoa avot. Mennessämme kehään ja asetettuamme koirat seisomaan, tuomari nimittäin huonolla englannilla kysyi "open klaaaas, open klaaas". Eli piti meidän avoluokkana. Mitähän luokkaa luuli edellisenä arvostelleensa.... Just. Pikkasen fiilis kyllä lopahti. Ensimmäisenä esiintyneelle Venlalle eri, samoin Lumolle joka tuttuun tapaansa esiintyi hienosti. Minku kun tuli kehään, huomasin kyllä tuomarista ettei oikein perustanut. Minku oli kehän absoluuttisesti karvattomin koira, kaikilla muilla oli tuuheat turkit. Juoksu sujui todella hyvin, taas oli "vanha Minku" takaisin kehissä, vedettiin edellä :) Seisominenkin meni ok. Tuloksena sitten onneton eh. Kylläpä otti päähän! No minkäs teet. Lumo voitti valiot ja sai sa:n. Rouva oli yksin veteraaninartuissa ja tuomari vaikutti hyvin ihastuneelta, Arvosteluun kirjoitti mukava loppulauseen. "Hän rakastaa esiintyä, toivon hänelle pitkää elämää!".
Pn- kehässä nähtiinkin melkoinen farssi. Lumo laitettiin ensin kärkeen, mutta sitten ne muut sijat... Tuomari oli ihan ulapalla miten luokat menee ja mitä koiria oli kehässä. Ensin laitettiin avon kakkonen Lumon taakse, ja sitten kyseltiin kehikseltä taas mikä koira on mikä. Ja tätä vaihtelua ja sumplaamista sitten kestikin KAUAN. Kehisihteeri sanoi että kyllä voit vaihtaa luokkajärjestystä (kuten näemmä halusi), mutta tuomari oli no no, luokkaykköset kärkeen. Taika ja Venla olivat jonon lopussa peräkkäin ja näistä tuomari kysyi, että veteran male and female :D Huh huh mitä sekoilua. No, lopulta se järjestys sitten saatiin arvottua ja Lumppari piti ykkössijan Taikan ollessa pn4. ROP- kehässä Lumosta VSP ja Taikasta ROP- veteraanikisassa ROP-vet.
Veke ROP, Lumo VSP
Vaikka saimme hienot sijoitukset Lumolle (VSP + cacib) ja Taikalle (ROP-vet pn4). jäi kyllä p..ska maku suuhun koko reissusta. Sekoilu luokan kanssa, sekoilu pn- kehässä, Minkun eh... Ei "oikein" kokenut saavansa rahoilleen vastinetta.
Kehä oli ohi vasta neljän jälkeen, kaikkien muiden kehien arvostelut olivat jo loppuneet. Hikisinä ja uupuneina eikun leiri kasaan ja ajamaan vajaa 300 km kohti majoituspaikkaa, Lappeerannan Sokoshotelli Lappeeseen. Tästäkin piti hotelliin soittaa, että tulemme myöhemmin ja siirtää ravintolavaraustakin, tuomarin totaalisen hitauden vuoksi. No, perille kuitenkin päästiin ilta seitsemän jälkeen ja sitten koirat lenkille ja syömään. Ravintolakin oli pettymys, lista oli hieno ja odotettiin maistuvia annoksia. Ruoka oli melko tavallista ja suolaakin sai lisäillä moneen kertaan, joten kyllä tämän reissun saldo jäi miinuksen puolelle. Illalla tuli vielä kova ukkonen jota kestikin läpi yön. Onneksi ei koiria haitannut, vaan nukkuivat tyytyväisinä sängyissä kanssamme.
Aamulla meillä oli aikainen lähtö kohti Orimattilaa (n 200 km päähän), missä pidettiin Tollershow. Emme ehtineet normaaliaamiaselle, vaan saimme melko köyhän varhaisaamiaisen hotellin aulassa. No, parempi sekin kun ei mitään. Ajomatka näyttelypaikalle sujui ok, mitä nyt muutaman 10 km tietyöt vähän alkoivat jurppia... Lisäksi siellä täällä näkyivät myrskyn jäljet, kaatuneita puita oli runsaasti, roskaa ja oksia tiellä. Onneksi ne kuitenkin oli pääosin saatu raivattua, eli isoja hidastuksia ei matkalle tullut.
Orimattilan urheilukentällä laitettiin teltta pystyyn ja sitten odottelemaan kehien alkua. Veteraaninartut olivat heti aamusta vähän kymmenen jälkeen. Ja niitähän riitti, peräti 20 kpl! Koskaan ei ole noin montaa veteraania ollut koolla samaan aikaan, ainakaan minun näyttelyhistoriani aikana. Tuomarina veteraaneilla toimi Reia Leikola-Walden, jolla emme ennen olleet käyneet. Kehää juoksutettiin kahdessa erässä, Taikan esiintymisvuoro oli luokan toisena. Hienosti Rouva esiintyi, kuten aina! Eri saatiin. Kilpailuluokassa taisi olla 9 veteraania. Tuomari poimi kehästä pois koiria ja ilokseni me jäimme kehään. Ja luokan 4. sija sieltä sitten tulikin ja vielä kera sa.n. Eipä tuohon voinut pettynyt olla, tuosta koiramäärästä. Taikan arvostelussa kehuttiin erityisesti liikkeitä ja esiintymistä. Mikä jäi harmittamaan oli se, ettei tuomari laittanut meitä parhaat liikkeet kisaan. Taikahan voitti ko. kisan vuonna 2010 ja olisi se ollut hienoa kisata siellä vielä veteraanina. No, minkäs teet.
Rouvan (sen turkikkaan) upeat liikkeet :)
Sitten tulikin pitkä odottelu ennen valioluokan alkua. Onneksi saimme mukavaa odotteluseuraa, Taikan pojan ja veljen omistajat Susannan ja Antin. Kiitos mukavasta näyttelyseurasta vielä tätäkin kautta! Minkun veli Viksu kävi arvostelussa norjalaisella tuomarilla Jan Roger Saugella, joka tuomaroi myös valionartut. Viksu sai ko herralta eh:n, mikä oli kyllä pettymys- esiintyminen kun meni loistavasti ja turkki ja muukin kunto oli hieno. Kovin suuret odotukset meillä ei sitten valioluokkaan ollutkaan, kun etenkin Minkussa on paljon samaa kuin Viksussa.
Vihdoin valiot sitten alkoivat. Näitä oli kisassa 15 että riitti siinä koiraa. Tuomari jakoi niin eriä, eh:ta kuin h:takin ennen meitä. Kun Lumo meni kehään, kaivoi tuomari mittatikun esiin. Mitä helvettiä, luokassa oli ollut jo matalampi koira arvosteltavana ennen Lumoa ja sitä ei mitattu. Lumon tuomari näemmä halusi mitatata ja saikin siitä liian pienen, 42 cm. Oikea kokohan on 43, sitä kun on aksassa hinkattu moneen kertaan. No aivan sama, siinä kohtaa ei enää paljon kiinnostanut mikä tulee arvioksi. Eri tuli, ihme kyllä. Sitten Minku. Minkulla oli tosi kiva draivi kehässä ja esiintyminen sujui hyvin. Ja Minkukin mitattiin, eli meidän tytöt olivat ainoat mitatut. Minkun mitta on 44 cm joten pitäisi kyllä nähdä että hyvin menee rajoihin. Eipä vaan näemmä nähnyt....Ja Minkustakin tuomari onnistui saamaan oikeaa kokoa pienemmän, 43 cm. Turkittomuus ja "pieni koko" olivat ilmeisesti ne asiat, miksi Minkulle tuli eh. Eli nyt on putki päällä, EH- putki.... Täytyy kyllä myöntää, että pikkusen harmitti.
Lumo osallistui vielä kilpailuluokkaan, "yllättäin" siinä ei sijoittunut joten Lumpparin tulos oli sileä eri.
Taikan kanssa käytiin vielä pn- kehässä samalla norjalaistuomarilla eli oltiin esillä "koko rahan edestä", tuomari kun vielä arvioi nämä hänellä käymättömät koirat että vahvistaako sa:n. Vahvistihan se, Upeasti Rouva jaksoi vielä sielläkin juosta ja pönöttää, hän kun todellakin rakastaa esiintymistä!
Rouva pönöttää lihapullan hypnotisoimana :)
Tollershowsta jäi kaikkiaan vähän haljut fiilikset. Taikan sijoittuminen oli kiva juttu, mutta onhan Rouva nyt siinä kunnossa että hän sijoittua ansaitsee. Lumon mittaus ja sileä eri ei oikein vastannut odotuksia, Lumo kun on mahtavassa turkissa ja esiintyi todella hyvin. Minkun eh sitten.. En sano mitään. Ei sentään saanut h:ta, kun sitäkin tosiaan valioille jaettiin.
Nyt olisi ensi viikonloppuna Kouvolan näyttely, mihin aiomme mennä, Minkun turkista huolimatta. Seuraavia näyttelyitä, tai siis niihin osallistumista sitten mietitäänkin. Ilmot on tehty pariinkin, mutta kuinka pitkää eh- putkea halutaan... Mielellään ei kovin pitkää. Joten kattellaan. Ja odotellaan karvan kasvun ihmettä :)
Minku popsii mustikkaa, josko sillä saisi karvan kasvua vauhtiin :)
