Perjantaina lähdin aikaisin töistä Nokian Tottijärvelle tekemään mejä- jälkiä. Ei meidän pitänyt mihinkään kokeeseen osallistua, Lumon kanssa on tehty yksi 100 m jälki ja toinen n 450 m jälki. Koejäljellä on mittaa n 1 km. Satuin vaan lukemaan FB:n mejä- harrastajaryhmästä että kyseiseen kokeeseen oli paljon peruutuksia. Meillä oli tarkoitus mennä kokeeseen kuuntelemaan vaan haulikon laukaukset, jatkon harrastamista ajatellen. Onni kävi myötä, pääsimme torstaina kuuntelemaan sarjan haulikkoa Wilkun taippariryhmän mukana. Mainittakoon, n 5 m päästä vedetty paukku joka minulla sai korvat melkein soimaan ei vaikuttanut Lumoon millään tavoin. Joten, hyvillä mielin lähdimme lauantaina kokeeseen, ei kuunteluoppilaaksi vaan ihan oikein kilpailijoiksi :)
Perjantaina kun teimme jälkiä, havaitsimme että maasto on ERITTÄIN riistarikasta. Useita havaintoja tuoreista peuran- ja hirven jätöksistä, peuran luuranko, teeriä lennossa sieltä täältä... Lisäksi maasto oli myös aika vaikeakulkuista. Ojia ylitettäväksi, puunrunkoja, ryteikköä, ei siis mitään "sunnuntaikävelymaastoa". Teimme parini Suvin kanssa 2 jälkeä, joista toinen tuli minulle lauantaina opastettavaksi. Iltamyöhään perjantaina jälkienteko jatkui, ja la aamuna herätys oli 5.30, liikkeelle läksimme seitsemältä. Taika meni hoitoon ystävälleni Venlalle, kiitos vielä tätäkin kautta!
Paikalla Tottijärvellä metsästysmajalla oli 24 kilpailevaa koirakkoa ohjaajineen. Aamu alkoi ylituomarin Sanna Rantasen puhuttelulla, missä käytiin läpi kokeen yleinen kulku. Tämän jälkeen arvottiin jäljet, eli kuka koira millekin jäljelle menisi (omille tekemille ei tietenkään). Me pääsimme Sannan tuomariryhmään ja saimme jäljen nro 9. Itse opastin jäljen nro 6 ja se olikin Sannan ryhmän eka jälki. Arvonnan jälkeen katsottiin koirien laukauksen sieto, eli koirat sidottiin puihin liinoista, omistajat postuivat tuomarin luokse n 10 m päähän ja sitten haulikkomies ampui. Lumo ei noteerannut paukkua sen kummemmin, katseli takanaan olevaa koiraa. Eli läpi meni ja lupa lähteä jäljestämään oli saatu.
Meidän jäljestämisvuoro koitti n 3 tunnin odottelun jälkeen. Ennen sitä olin opastanut tekemäni jäljen, eli kulkenut jäljestävän koirakon ja tuomarin perässä ja huolehtinut että jälki mennään oikein, suunnistamieni koordinaattien mukaan. Tällä väli Lumo oli innokas ja vähän levoton, tiesi että jotain on menossa ja haluaisi päästä osallistumaan, mutta joutui odottelemaan Jarnon kanssa autossa.
Opastamani jäljen jälkeen läksimme minun jälkeni oppaan Sallan kanssa ajamaan meidän killpajäljellemme. Sinne olikin matkaa aika paljon, ja saimme odotella n kaksi tuntia. Onneksi ilma oli hyvä, lämmin ja tuulinen joten mikäs siinä aurinkoa ottaessa :) Vihdoin oli sitten se hetki kun tuomari Sanna saapui paikalle jäljellemme ja opas kävi viemässä jäljen päässä olevan hirvensorkan paikalleen.
Lumon jäljestys alkoi hyvin, alkumakaus nuuskittiin tarkasti ja siitä heti oikea suunta jäljelle. Melkein alussa Lumo teki laajan tarkistuslenkin, ajattelin että tähänkö tämä loppuu.. Mutta ei, neiti löysi jälleen oikean suunnan ja matka jatkui. Maasto oli vaikeakulkuista. Paljon kaadettuja puita, risukkoa ja ryteikköä. Lumo vähän vieroksui puiden ja ryteikön ylittämistä, kun ei ole sellaiseen tottunut. Mutta kuitenkin aina meni, vähän asiaa tuumattuaan. Runko, jonka kaatuneessa latvuksessa roikkui runsaasti suuria käpyjä, oli jänskä. Se kun piti alittaa, mutta ne kävyt... No, aikansa tutkailtuaan ja tuumailtuaan ali mentiin ja matka jatkui :) Eka makaus löytyi ja sen Lumo nuuski eli merkkasi tarkasti. Siitä suunta 90 astetta vasemmalle ja jäljen toinen osuus alkoi. Osuudet siis ovat mitaltaan n 300- 350 m. Toinen osuus oli helppokulkuisempaa, mutta haasteita sielläkin riitti. Suurin haaste jäi meiltä onneksi huomaamatta, ohitimme kivellä olevan suuren kyykäärmeen ihan vierästä.. Itse en tätä ehtinyt havaita eikä Lumokaan, opas kyllä ja kertoi meille sitten jäljen jälkeen. Toinen makaus löytyi ja merkattiin myös hyvin. Kolmas osuus oli meille ehdottomasti vaikein. Jäljellä oli paljon tuoreita riistajälkiä, opas kertoi että jälkeä tehdessä hirvi oli kävellyt sen yli! Siis todella vaativaa koiralle. Lumo menikin sekaisin noista jäljistä, etsi ja etsi oikeaa mutta lopulta tuomari ehdotti että eiköhän auteta Lumoa ja siitä eka hukka. Eli Lumolle osoitettiin puhdas jälki ja siitä matka jatkui. Tässä meni siis myös mahdollisuus 1- palkintoon. Mutta se ei meitä lannistanut. Jäljestys jatkui hienosti ja kun sorkka alkoi lähetä otti Lumo vuoroin ilma- ja vuoroin maavainua. Suoraan sorkalle sitten löydettiin ja sitä Lumo pysähtyi nuuskimaan. Tuomarin luvalla "kiitos" sain kehua pientä neitiä, jonka suoritus ikään ja harjoitusmäärään nähden oli aivan käsittämättömän hieno! En olisi uskaltanut edes toivoa tälläistä tulosta, olin aivan tippa silmässä Lumon hienosta suorituksesta!
Suorituksen jälken purimme opastamani jäljen, Lumo pääsi uimaan ja sitten mentiin metsästysmajalle syömään ja odottelemaan tuloksia. Päivästä tuli pitkä, sillä viimeinen koirakko saapui paikalle vasta 18.30 maissa. Eli kellon ympäri oltiin. Lopuksi tuomarit lukivat kaikkien koeselostukset ja jaettiin palkkinnot. Useat koirat saivan hylätyn, sekä avossa- että voittajaluokassa. Avoimessa vain 1 koirista sai 1- tuloksen, yli puolet hylätyn joten Lumon saama tulos nosti arvoaan entisestään! Eli Lumppari sai 2- palkinnon, pistein 35 (asteikko 2- tulokselle 30-40 p). Lisäksi neiti palkittiin pienellä pokaalilla ja ruusukkeella, kiva ylläri! Tässä tuomarimme Sanna Rantasen selostus Lumon tekemästä työstä:
"Lumolle osoitetaan päivän työtehtävä, mistä alkaa maa- ja ilmavainuinen sopivavauhtinen työ. Ensimmäisellä osuudella kahdet laajemmat lenkit ja toisella osuudella yksi. Kolmannella osuudella enemmän lenkkejä osuuden puolivälissä tuoreilla sorkan jäljillä. Lenkit tuottavat lopulta hukan, kun matka ei etene. Molemmat kulmat tarkasti ja makuut hyvin merkaten. Kaadolle suoraan, jää sorkalle. Nuori koira, josta kokemuksen myötä tulee varmasti mainio jäljestäjä". Avo 2 35 pistettä.
Loppuun totean, että ehdottomasti jatkamme tätä lajia, joka on Lumolle niin luontainen ja "helppo". On upeaa nähdä miten koira työskentelee, miten se osaa. Aivan uskomatonta mutta kun sen itse näkee niin voi vain ihailla. Omistautuminen jäljelle on 110 % ja ilo työnteosta paistaa läpi pienen koiran jokaisesta solusta :)
