No niin. Nyt on sitten meidän agilytyura "korkattu". Ja hauskaa oli, varsinkin muilla kurssilaisilla! Ekat agitreenit järjestetiin torstai-iltana Dogwit- yrityksen pienessä sisähallissa. Paikalla oli neljä muuta koiraa sekä Milli ja Taika. Taika oli kurssin juniori, se antoi ehkä vähän anteeksi... Kurssin aluksi jokainen koira sai yksikseen nuuskutella hallin läpi. Taika teki kierroksen, totesi että ok ja palasi mamman luo namia kerjäämään. Eipä ainakaan puitteet jänskättäneet. Hallipuhallin puhkui lämmintä ilmaa ja sitä piti käydä ihan vierestä tutkailemassa. Kun kaikki koirat olivat paikkaan tutustuneet, aloitettiin varsinainen treeni. Sisällä oli lakanoin rajattu tilan reunoille "odotussermit", joissa muut koirat omistajineen odottelivat kun yksi koira kerrallaan tutustui esteisiin. Taika ja Milli ottivat odotteluajasta ilon irti, ja nujusivat tuttuun tyyliin toistensa niskassa. Meno oli kuitenkin melko rauhallista, kun pahimmat nujutuspaineet oli purettu lenkillä ennen agia.
No sitten siihen meidän varsinaiseen suoritukseen. Pieni tottisnäytös tehtiin aluksi. Eli kouluttaja Eeva halusi tsekata että koirilla on perustottelevaisuus taidot käpälässä. Istuminen, maahanmeno, paikalla olo, luoksetulo ja seuraaminen molemmilla puolilla. Menivät ihan kivasti Taikkikselta koiransuklaan voimin. Agiesteistä ensimmäinen oli aita. Rima asetetiin melko matalalle. Taika hiffasi heti että tuostahan pitää hypätä. Heitin namia aidan yli ja Taika pomppi perässä. Muutamaan kertaan edestakas, hyvin suju. Kerran piti suorituksen kesken hilppaista lakanasermin taakse tarkistamaan onko Milli vielä tallella. Siellähän se kamu oli, iloinen jälleen näkeminen! Maltettiin kuitenkin vielä palata "radalle" ja ottaa muutamat aidan ylitykset. Milli kun pääsi hyppyvuoroon, rimaa nostetiin heti alkuun korkeammalle. Ja olisihan Milliltä sujunut vielä paljon korkeammankin riman ylitys, hypyissä jäi mahavaraa hyvinkin puol metriä. Melkoinen pomppukoira!
Ja sitten se illan hauskin osuus: putki. Kaikki muut koirat menivät kuin vanhat tekijät putkeen pienellä suostuttelulla, mutta Taika oli epäluuloinen. Että tuonnekko metrin mittaiseen tötteröön pitäisi mennä sisään, ehei. Mamma heittää namia ja hokee "Putki, putki, putki, hyvä hyvä..." Etutassulla vähän kokeltiin putken pohjaa ja pälyiltiin mammaa että ooks nyt tosissas. No eipäs siinä sitten omistaja voinut muuta tehdä kun kontilleen maahan ja putkeen ryömimään! Hitsit kun oli "yleisöllä" hauskaa, ja kyllä nauratti itteekin! Kouluttaja Eeva totesi että ette te kyllä molemmat sinne mahdu. Kiitti vaan, kysyin ai että oonks mä niin paksu vai? Ja taas naurettiin... No joskus kannattaa vähän nolata itteensä, nimittäin menihän se Taikkis putkeen sittenkin kaikkia kouluttajan epäilyksiä uhmaten! Siinä mamma sai kokea todellista onnistumisen riemua kun koira sujahti putkeen ja vieläpä muutamaan kertaan. Jippii! Se vain jäi harmittamaan ettei ollu videokameraa mukana, olisi ollu isännälle hauska esitellä että näin meillä naisväki reenaa agilityä... Millin suoritukselle täytyi taas nostaa hattua. Putki laitettiin suosista pitemmäksi eikä Milli epäröinyt yhtään sinne menoa. Rohkea koira, opettaisipa Taikalle hieman tuota asennetta!
Kaiken kaikkiaan oli siis hauska ja onnistunut eka tutustuminen agilityn ihmeelliseen maailmaan. Koirilla oli kivaa ja omistajille napsahti muutama elinvuosi lisää, sen verran hymylihaksia tuli reenattua. Innolla ootellaan jo seuraavaa reeniä kahden viikon päästä! Pääsenköhän silloin tunkemaan itteni pussiin?!
