Tietoa päähenkilöistä

Edesmenneen Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien edesmenneen Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA FI RTVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 RTK4 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA FI RTVA SE JVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA V-24 RTK1 RTK2 RTK3 RTK4 BH Magicfox`s Barbera) sekä Soman (FI JVA FI JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2017-09-25

Caro kylässä Koiramäessä!

Viikonloppuna saimme mieluisia vieraita. Minkun tuleva sulhanen Caro kera omistajiensa sekä perheen vanhemman Nuppu- tollerin tulivat kyläilemään luoksemme Koiramäkeen :) Olipa mukava Heidi ja Jonna kun kävitte!

Viiden tollerin lauma tuli mukavasti juttuun keskenään, alun muutaman minuutin hösäämisen jälkeen oltiin kuin samaa porukkaa. Pihalla touhuiltiin, pihalammessa luttailtiin, pihaa vahdittiin jne yhteistuumin. Minku ja Caro viihtyivat hyvin yhdessä, leikkiä haastettiin ja Caro herrasmiehenä kohteli tulevaa morsmaikkuaan kuten herrasmiehen kuuluukin :)

Alla muutamia kuvia pääparista ja taitaa siellä jossain kuvassa "anoppikin" vilahtaa :D

Sunnuntaina pentuteemainen viikonlopunvietto jatkui, kun saimme tulevasta pentueesta kiinnostuneet Vilman ja Jarnon luoksemme kyläilemään ja tyttöihin tutustumaan. Mukava kun kävitte!


Minku ja Caro iloisissa tunnelmissa!


Yhdessä tutkitaan pihalammen mysteerejä



Caro vahtii Minkun kahlailua





Anoppi Taika halusi tulla esiliinaksi nuorenparin väliin :D


Iloinen Caro :)



Koiramäen Kingi :)



Minnes sitä sitten suuntaisi, tuumii Caro



2017-09-18

Syysuinteja


Tyttöset ilta-auringon sillalla :)

Syksy on ollut melko lämmin ja järvellä ollaankin käyty tyttösten kanssa nautiskelemassa viimeisistä uimakeleistä. Kun mejäkausi nyt loppui, on viikonlopuissa ollut harvinaista AIKAA :) Pari näyttelyä jätettiin väliin, kun ei vaan jaksettu lähteä - eikä niistä oikein olisi ollut saatavaakaan. Minkulla vielä turkki on tulossaan, joten mitäpä sitä kierrättää ennenkuin karva on kasvanut kunnolla takaisin.
Tytöt eivät ole olleet lainkaan pahoillaan siitä, että kotosalla on kulunut pari edellistä viikonloppua. Varsinkin, kun ovat päässeet järvelle dameja noutamaan- lempipuuhaa!

Parin viikon päästä kutsuu sitten Eckerö KV, jota odotamme jo innolla. Kiva päästä vähän pidempään reissuun, nyt pienen tauon jälkeen!


Kohta molskitaankin suolaisissa vesissä, tuumaa Minku :)

2017-09-04

MEJÄ- kauden huipennus Satakunnan kennelpiirin piirinmestaruuskisoissa Karvialla



Arvokisan uuvuttamat neidot kera palkintojensa :)

Reilu viikko sitten saimme tiedon, että sekä Lumo että Minku pääsevät kisaamaan Satakunnan kennelpiirin MEJÄ:n piirinmestaruudesta. Asia tuntui uskomattomalta, onhan meidän tyttöjen MEJÄ- tulosten keskiarvo "vain" 45 pistettä. Mutta ilmeisesti ei pidä ajatella "vain", vaan jopa. Nimittäin suuresta kennelpiiristä kisaan otettiin 7 koiraa, eli tuloksemme on ollut varsin loistava!

Perjantaina pakkasimme koko lauman matkaan ja ajelimme majoittumaan hostelli Karviaan. Asunto siellä oli todella tilava ja kaikilla tarpeellisilla kodinkoneilla varustettu rivitalohuoneisto. "Ravintolakin" löytyi samasta rakennuksesta ja iltasella sieltä vähän purtavaa haettiinkin. Olikin niin suuret kebab ja pitsa että riittivät koko viikonlopun eväiksi. Majoituksen lähellä oli loistava lenkityspaikka tytöille, koulun pururata. Siellä me kiertelimmekin läpi viikonlopun niin aamu- kuin iltalenkityksetkin. Kyllä kelpasi.

Lauantaina jälkien teko aloitettiin vasta puolilta päivin. Minua jännitti, saataisiinko tehdä jäljet parina Jarnon kanssa. Itse kun en ole hyvä suunnistaja ja etenkin opastus jännitti jo etukäteen. Tänä vuonna olen suunnistanut ja opastanut vain yhden jäljen, joten syystäkin oli jännitystä ilmassa.

Saavuttuamme kokeen keskuspaikalle Koillis- Karvian metsästysseuran tukikohta Tervatuvalle, selvisi että emme tulisi toimimaan parina Jarnon kanssa. Tavallaan sen ymmärsi, sillä kun kyseessä oli arvokisa piirinmestaruus ja me ihmisinä ei tuttuja järjestäjälle, niin jälkientekotaitomme ei ollut heillä tiedossa. Onneksi saimme molemmat aivan loistavat parit! Jarnolle pariksi tuli MEJÄ- tuomari Kari Grönman ja minulle MEJÄ- tuomari Tommi Sianoja. Siinä kohtaa en enää omaa suoriutumistani jännittänyt, kun parina oli todellakin kokenut tekijä.

Saimme Tommin kanssa tehtyä jäljet nopeasti, hänellä kun suunnitus sujui tuosta noin vain ja muutenkin vauhti maastossa oli reipas. Jälki, joka tulisi minun opastettavakseni, oli mukavaa maastoa mutta pari isoa ojaa siellä oli, joten kastumaan päästiin. Eipä se haitannut, sillä sää oli läpi viikonlopun aurinkoinen ja myös melko lämmin. Olimme Tommin kanssa valmiita ennen Jarnoa ja Karia, heilläkin oli kuulemma sujunut mainioisti yhteistyö ja hienot jäljet saatiin aikaan odottelemaan seuraavan päivän suorituksia. Majoitukselle pääsimme jo hyvissä ajoin kuuden maissa, sitten tyttöset lenkille pururadalle, ruokaa ja ajoissa unten maille- seuraavasta päivästä kun tulisi pitkä.

Aamulla aikainen herätys ja tyttöset pururadalle lenkille. Sitten tavarat kasaan ja ajelemaan kokeen keskuspaikalle aamiaista nauttimaan. Kohta alkoikin ylituomarin puhuttelu ja näin starttasi piirimestaruusmejä 2017. Puhuttelun jälkeen oli jälkien arvonta ja mukavasti saimme jäljet 2 ja 3. Ei meillä montaa jälkeä arvottavana ollutkaan, kun olimme tekemässä neljää kokeen seitsemästä jäljestä. Tarjolla ollut ryhmän viimeinen jälki nro 7 ei tällä kertaa (onneksi tai ei) meille osunut.

Arvonnan jälkeen oli laukauksensietotesti, minne minä vein ensin Minkun ja sitten seuraavaan ryhmään Lumon. Olimme nimittäin Jarnon kanssa sopineet, että minä ohjaisin molemmat tytöt. Miksi näin, niin itse nautin suunnattomasti siitä, kun pääsen seuraamaan koirien suorituksia. Siellä liinan päässä kävellessä sielu lepää, toki pieni terve jännityskin vatsanpohjassa on, mutta suuremmin en jäljellä jännitä. Ja kiva on myös päästä aitiopaikalta näkemään ja sitten vertailemaan tyttösten suoritukset :)

Minku oli meidän tytöistä ensin suoritusvuorossa. Siruntarkastuksen (tämä tehtiin ennen jäljelle pääsyä kaikille piirinmestaruusryhmän koirille) jälkeen siirryimme oppaan johdolla maastoon. Näytin Minkulle alkumakuun ja se hyvin nuuskittiin. Ohjausmatkan jälkeen päästin liinan pitkäksi ja annoin Minkun viedä. Jäljen ensimmäinen osuus oli melko avointa maastoa, ja 1. makuu mentiinkin vierestä ohi ilmavainulla kun edettiin. Kohta maasto muuttui suojaisammaksi ja tultiin 1. kulmalle. Siinä oli katko ja Minku alkoi lenkitellä laajoin rengastuksin jäljen suunnan selvittääkseen. Monasti Minku on mennyt katkot saappaanjälkien mukaan, mutta nyt sai ohjaaja painella perässä kolme laajaa lenkkiä (huh huh!) ennen kuin oikea suunta selvisi ja matka jatkui määrätietoisesti 2. osuudelle. Siellä makuu osoitettiin todella pikaisesti, mutta osoitettiin kuitenkin. Tällä osuudella oli melko monia ojia. joista mentiin määrätietoisesti yli. Seuraava kulma meni pienellä suunnan tarkistuksella kolmannelle osuudelle. Minkun koko jäljestys oli melko aaltoilevaa, osin jäljen päällä ja osin risteillen kummallakin puolella mutta ei yli narun mitalla. Kolmas makuu osoitettiin hyvin ja kohta päästiinkin kulmalta neljännelle osuudelle. Sekin makuu löytyi ja tämän jälkeen Minku alkoi jo ottaa ilmavainua sorkasta. Nenä pystyssä risteiltiin puolelta toiselle, reippaasti kohti sorkkaa edeten. Ja siellähän se sorkka odotti löytäjäänsä :) Hetken nuuskinnan jälkeen sain luvan kiittää Minkua ja neito saikin suuret kehut! Tuomarin mukaan hyvää, mutta hieman ehkä turhan reipasta menoa- aikaa oli kaikkine katkon pyörimisineen kulunut vain 26 min.

Jäljeltä palasi hikinen ohjaaja ja onnellinen koira. Sitten siirtymään kohti Lumon jäljen alkupaikkaa.
Hetken odottelu kun tuomari kirjoitti Minkun kertomusta ja sitten Lumon kanssa matkaan. Alkumakuu tutkittiin ja sitten määrätietoisesti ensimmäiselle osuudelle, joka kulki kostealla suolla. Kengät kastuivat heti alkumatkasta mutta eipä haitannut. Lumo eteni innokkaasti ja jouduinkin jarruttamaan läpi lähes koko jäljen. Lumosta varsinkin huomaa sen, että kun kokemusta on alkanut kertyä, on suoritusvarmuus kasvanut joka näkyy myös vauhdin kasvamisena.

Lumon jäljellä oli myös katko 1. kulmalla, ja sen Lumo meni tavoistaan poiketen vain laajalla kaarroksella jatkoon. Yleensä on lenkitetty enemmän ja vähemmän, mutta nyt katko selvisi nopeasti. Kaikki jäljellä olleet makuut Lumo kulki yli, yhden osoitti kunnolla ja kolmella pikainen nuuhkaisu. Toinen kulma mentiin todella tarkasti ja kolmas kaartaen viimeiselle osuudelle. Koko ajan sain pitää liinaa kireällä, kun vauhti olisi ollut muuten turhan kova. Määrätietoisesti edeten mukavassa sammalmetsässä päästiinkin sorkalle, jota minä en edes alkuun nähnyt kun se oli mättään takana. Lumo onneksi näki ja jäi sitä nuuskimaan :) Kohta sain luvan kiittää ja innostinkin Lumoa sorkalle oikein kunnolla, kun edellisessä kokeessa tuli sanomista siitä, että sorkka saisi kiinnostaa enemmän. Nyt kiinnosti ja sitä nuoltiinkin- joten hyvä kokemus jäi! Tuomari sanoi Lumon olleen vielä Minkuakin nopeampi, mutta koska maasto oli helpompi ja Lumon kulku suoraviivaisempaa, niin se oli kuulemma ok. Mutta asia mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota.

Tielle palatessa taas peukkua pystyyn Jarnolle merkiksi siitä, että hienosti meni! Tein siinä vertailua tyttösten suorituksista ja arvioin Minkun saavan tällä kertaa vähemmän pisteitä, sillä kulku oli aaltoilevaa ja makuiden merkkaus ei niin hyvää kuin edelliskokeessa. Lisäksi katkolla tehtiin paljon töitä. Oma arvioni, ottaen huomioon se, että piirinmestaruudessa arvostelu on tiukempaa kuin "normikokeessa", oli 41-42 pistettä. Lumolle arvioin 44-45 pistettä, sillä mielestä työskentely oli varmempaa ja jäljellä pysyttiin paremmin, kaikki makuut mentiin edes nopeasti merkaten yli ja sorkka tällä kertaa kiinnosti kovasti.

Yksi jälki oli välissä ennen minun opastusta, ja käytiinkin vähän kävelyttämässä tyttösiä sillä välin. Kaikki hakivat ilmasta hajuja, missä missä olisi jälkiä... Eli ainakaan väsymys ei painanut suorittajia ja uusille jäljille oltaisiin oltu valmiita lähtemään vaikka heti :)

Minulle tuli opastettavaksi koira, jolla oli takana varsin vaikuttava ura. Kotilinnun labradorinnoutaja Grönmanin Karin ohjaamana. Täytyy sanoa, että kun koirakon perässä kuljin, en nähnyt ainuttakaan harha-askelta jäljeltä, sitä mentiin kuin juna. Kaikki makuut koira merkkasi huolellisesti pysähtyen ja haistellen, kulmat mentiin nopeasti ja tarkasti. Sorkalle tultiin suoraan ja sen koira nappasi suuhun. Ilmiömäinen suoritus! Siihen kun vertasin meidän suorituksia, ei ollut epäselvää että kovin korkealla emme tulisi kisassa olemaan. Ja kun vielä oli tiedossa kolme muuta ko. kennelin labradoria jotka kisaan osallituivat, ollen Suomen mejä 2017 edustusjoukkueen jäseniä, oli kisa loppupään sijoista se mikä oli meidän kisa. Mutta eipä haitannut! Jo se että päästiin osallistumaan oli voitto sekä se, että suorituksemme oli hukattomat :)

Jarnolla oli opastettavana myös Kotilinnun labradori, Sianojan Tommin ohjaamana. Kuulemma myös tämä suoritus oli ollut esimerkillistä seurattavaa, Jarno arvio sen 50 pisteen arvoiseksi. Huikeita koiria!

Jarnon opastuksen jälkeen minä lähdin Taikan kanssa purkamaan oman opastamani jäljen ja Jarno omansa. Otin Taikan valjaisiin ja liinaan ja mentiin jälki oikein päin alusta loppuun. Täytyypä sanoa, että Rouva oli niin onnellinen päästessään töihin! Mukavaa tassutteluvauhtia kuljimme metsässä nauttien, minä napsin pyykkipojat ja krepit pois ja Taika johdatti meitä jälkitarkasti koko jäljen läpi. Kaikki makuut merkattiin hienosti ja yksi jäljellä ollut valtava oja ylitettiin Rouvan toimesta valtaisalla loikalla- ei edes tassut kastuneet :D Minä siellä ojassa olikin melkein vyötäisiä myöten, mutta eipä olekaan minun fysiikka Taikan luokkaa. Taikalle olin kaadolle laittanut odottamaan kanafileen, ja se olikin Rouvalle mieluisa palkinto :) Siinä kaatoa nautiskeliin ja sitten siirryttiin tielle, minne Jarnokin kohta saapui saatuaan oman jälkensä purettua,

Sitten olikin tiedossa odottelua, joka sujui tyttösiä keskupaikalla lenkitellen, saunassa käyden ja hyviä ruokia ja kahveja nauttien. Parin tunnin odottelun jälkeen alkoi tulosten julkistus. Sää oli suosinut koko viikonlopun, ehkäpä siitäkin johtuen kokeen tulostaso oli loistava. "Normiryhmässä" oli 5 avokoiraa, joille yksi kakkonen ja loput ykkösiä sekä kaksi voi- koiraa, joille molemmille ykköset.

Sitten alkoi piirinmestaruusryhmän tulosten luku. Jännitimme ainostaan sitä, mikä olisi meidän tyttöjen keskinäinen järjestys ja järjestys ryhmän meidän lisäksi ainoan, ei Kotilinnun, koiran (cockerspanieli) kanssa. Ensin luettiin Minkun kertomus, pisteitä tuli 43 joka oli pisteen pari parempi kuin oma arvioini. Hienon pokaalin saimme muistoksi tästä ensimmäisestä arvokisastamme. Sitten tuli cokkerin vuoro 44 pisteellä ja sitten Lumo, 45 pistettä ja piirinmestaruus sija 5! Tästä palkintona hieno mitalli. Kotilinnut ottivat odotetun neloisvoiton. Minun opastama koira oli sijalla 2. pistein 49, Jarnon opastama sijalla 3. samoillä pisteillä ja voittaja keräsi täydet 50 pistettä. Melkoisia koiria, onnittelut vielä tätäkin kautta!

Piirinmestaruusmejä oli huikea kokemus, toivottavasti ei "once in a lifetime", vaan päästäisiin vielä toistekin.. Siihen pyritään :) Kotiin ajeltiin onnellisina mutta hieman haikein mielin- MEJÄ- kautemme kun tuli nyt päätökseen tälle vuotta. Hieno kausi se olikin, ei voi muuta sanoa! Molemmista tytöistä JVA:t, monta hienoa (ja hikistä) hetkeä luonnossa, nauttien ja kiroillen.. huikeita onnistumisen tunteita ja karvaita pettymyksiäkin sinne mahtui. Minkulle kaikkiaan viisi koetta, joista kolme ykköstä. Lumolle kuusi koetta, joista neljä ykköstä. Tästä vuodesta kiitos kaikille kokeiden järjestäjille joiden kokeisiin pääsimme, itse järjestimme yhden kokeen ja sen tietäen- ei ole pikkuhomma tuo kokeen järjestäminen! Ensi vuonna toivottavasti pääsemme ja järjestämme useampia, sen näyttää aika, mutta nyt KIITOS JA KUMARRUS. Ja taitaville koirillemme, isot rapsutukset! Olette te huikeita!

2017-08-28

VOI 1- tytöt Keuruun mejäkokeessa!


Huippu-Nuuskut Lumo ja Minku, sekä palkintomakkaran lapsiltaan kotiintuomisina saanut Taika :)

Lauantaiaamuna suuntasimme ensin viemään Taikan hoitoon vanhemmilleni Mouhijärvelle ja sitten ajamaan melkoisessa vesisateessa kohti Keuruuta kera Lumon ja Minkun. Matkalla keli vaihteli jatkuvasti kovasta sateesta auringon paisteeseen, eli kuten MEJÄ:ssä usein. kastumaan varauduttiin.

Saavuimme perille kokeen keskuspaikalle ja siellä tutut kuviot sekä jälkien jako. Saimme Jarnon kanssa tehdä jäljet parina ja hienosti meillä yhteistyö sujui, kuten aina. Ensin teimme VOI- jäljen, joka sijaitsi ampumaradan läheisyydessä ja harmittavasti ei päästy luonnon rauhasta noin Luonnon Päivänä paljon nauttimaan, kun koko ajan paukkui ja kovaa. Jäljen teko onnistui hyvin ja sitten tekemään toinen jälki, AVO- jälki (kokeen ainoa). Täytyypä sanoa että kun on tottunut voi- jälkiä tekemään, tuntui avo- jäljen teko niin helpolta että meni ihan suit sait. Jälkien teosta tarkemmin Jarnon blogissa (rapsuttamo.fi).

Hotellissa iltasella tyttöjen lenkitykset mukavissa maastoissa, ja sitten illallista nauttimaan ravintolaan. Olikin mainiot ruoat eikä tarjoilussakaan valittamista, olihan tarjoilija biologi kuten minäkin! Tosin hieman eri alaa, mutta silti hauska sattuma :) Syönnin jälkeen vielä iltalenkki ja sitten unille, sillä koepäivästä tiedettiin tulevan pitkä.

Aamulla klo 7.30 saavuttiin koepaikalle ja siellä tuomarin puhuttelu sekä jälkien arvonta. Meidän ryhmässä oli 7 koiraa ja Lumo sai ryhmän viidennen jäljen ja Minku ryhmän viimeisen. Eli pitkä odottelu tuli koirille ennen hommiin pääsemistä.

Laukauksen sietotestin jälkeen otimme tuomarin matkaan ja ajoimme ryhmämme aloittavalle avo- jäljelle. Jarnon opastus sujui hyvin ja sitten käytiin purkamassa jälki yhdessä. Tämän jälkeen ajeltiin jäljelle mistä haettiin sorkka ja tuomari voi- jäljelle jonka Jarno opasti. Odotellessa ehdittiin hyvin lenkitellä tyttösiä ja vähän lepäilläkin,

Jarnon opastus sujui jälleen hyvin ja hän jäi purkamaan jäljen heti, minun siirtyessä autolla Lumon jäljen alkupaikalle odottelemaan. Hetken siinä odoteltiin, Lumo jo tiesi päivän tehtävän ja innoissaan nuuskutteli ilmaa, eiköhän sieltä tuuli jo veren hajua kuljettanut. Kohta tuomari sai edellisen jäljen koekertomuksen valmiiksi ja oppaan johdolla siirryimme maastoon. Näytin Lumolle alkumakuun ja sitä hetki tutkittiin, sitten matkaan. Lumolla oli reipas vauhti ja jälkeä lähdettiin menemään hyvinkin suoraviivaisesti. Näin merkeistä lähes koko ajan että jäljellä oltiin. Jälki kulki osan matkaa suopursukossa, mutta se ei Lumoa häirinnyt, matka jatkui määrätietoisesti. Jokaisen makuun yli mentiin, mutta vain kahdella pikkuisen pysähdyttiin ja haistettiin. Maasto oli pääsääntöisesti mukavaa kulkea, pari tiheämpää risukkoa reitille sattui ja toinen niistä vähän ennen kaatoa. Pikkusen jo pelkäsin olisiko sorkka laitettu sinne ryteikköön, mutta onneksi ei ja matka jatkui vielä risukon jälkeen n 50 m ennen kaatoa. Lumo tuli kaadolle hyvin suoraviivaisesti ja jäi seisomaan sen viereen. Koiranhan tulisi selvästi osoittaa kaato, esim. nuuskimalla tai nuolemalla. Niin Lumo on ennen tehnytkin, mutta nyt vain seisoi ja katsoi. Siinä sitten hetki odoteltiin ja onneksi Lumo päätti sitten vähän sorkkaa nuuskaista ja sain luvan kiittää. Huh, kylläpäs laittoi miettimään että tippuuko palkintosija tästä kaatokäytöksestä.... Tuomaria ja opasta kiitettyäni kysyi tuomari, että mitä arvellaan menneen aikaa. Minä arvasin 25 min ja tasan sen verran jälkeen oli kulunut! Melkoinen vauhti siis, kun suoritusaikaa on 45 min. Kertoohan tuo sen, että paljon ei ylimääräisiä pyöritty ja koska katkolla mentiin pari isoa lenkkiä ennen jatkon selvitystä, oli muu tahti ollut varsin reipasta. Loistavin mielin metsästä palattiin ja sitten odottelemaan Minkun suoritusvuoroa.

Minku oli innoissaan kun valjaat puettiin ja kävi iloisesti tervehtimässä sekä oppaan että tuomarin. Metsään siirryttiin häntä liehuen ja sitten tutkimaan alkumakuu. Se kiinnosti ja alkoi reipastahtinen eteneminen suoraviivaisesti jälkeä myöten. Minkun jälki kulki melko mukavassa maastossa ja eteneminen oli helppoa. Näin matkalla merkkejä joista tiesin että jäljellä ollaan. Minku ei paljoa miettinyt vaan meni "kuin juna" jälkeä pitkin. Katkolla ei pyöritty vaan tekijän jälkiä pitkin suoraan jatkoon. Kaikki kolme ensimmäistä makuuta Minku merkkasi, neljäs meni harmillisesti ohi kun juuri silloin kuljettiin hieman jäljen sivussa. Minku otti makuusta hajua, mutta ei sitten enää palannut sille. Ja kohta näinkin edessä siintävän sorkan, mille Minku tassutteli ja jäi sitä nuuskimaan. Upea suoritus! Ja vielä minuutin nopeammin kuin Lumo, hyvin määrätietoista menoa!

Sitten olikin parin tunnin odottelu keskuspaikalla ennen tulosten julkistusta. Siinähän se aika kului mukavasti syöden hyviä ruokia ja nauttien kakkukahveja. Kuten aina, Keuruun kokeissa on hieno tunnelma ja niin oli jälleen. Mukava oli myös rupatella Minkun veljen Sulon omistajan kanssa.

Kun kaikki olivat saaneet ruokaa ja saunoneet, alkoi tulosten luku. Kuten aina, luku eteni pienimmistä pisteistä suurimpiin. Sulolle harmittavasti voi 0- tulos, kun kaupungistuneen koiran nenään kävivät metsän houkutukset vähän liikaa. Lumon kertomus luettiin porukan keskipaikkeilla. Hienosti VOI 1- tulos 43 pisteellä. Pari ohitettua makuuta ja kaatoon ei tarpeeksi innostuneesti suhtautuminen laskivat pisteistä, mutta hieno tulos kaikkiaan. Erityismaininta Lumolle annettiin viivasuoraan tehdystä 90 asteen kulmasta :)

Sitten jatkui luku ja kuinkas ollakkaan, kohta oli vain yksi jäljellä. Minku oli siis kokeen paras VOI- luokan koira! Ja olihan se kertomuskin hienoa kuultavaa. Tässä tuomari Kalle Järvisen kertomus Minkun suorituksesta:

"Minkulle näytetään alkumakuu, josta alkaa varsin ripeä jäljestys. Kaikki osuudet jäljellä tai sen tuntumassa. Makauksista merkkaa ensimmäisen, toisen ja kolmannen, neljäs ohi. Ensimmäinen kulma, jolla katko, jäljentekijän jälkiin tukeutuen jatkoon. Toinen kulma pienellä takalenkillä, kolmas kulma tarkasti. Sorkalle viipyillen ja se kiinnosti, Koirakolle lisää jarrua niin saadaan napattua viimeiset roikkuvat pisteet pois".

Tällä suorituksella saatiin 47 pistettä mikä on Minkun paras voi- luokan tulos! Eipä enää paljon väsymys painanut näiden tulosten jälkeen. Iloisin mielin ajeltiin kohti Mouhijärveä, mistä haettiin Taika kotiin. Kiitosta vanhemmille tätäkin kauttaa Rouvan hyvästä hoidosta! Kotona oltiin illalla vasta 21 jälkeen ja täytyypä sanoa, että ei tarvinnut paljon unta odotella :)