Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Barbera) sekä Soman (Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2017-09-04

MEJÄ- kauden huipennus Satakunnan kennelpiirin piirinmestaruuskisoissa Karvialla



Arvokisan uuvuttamat neidot kera palkintojensa :)

Reilu viikko sitten saimme tiedon, että sekä Lumo että Minku pääsevät kisaamaan Satakunnan kennelpiirin MEJÄ:n piirinmestaruudesta. Asia tuntui uskomattomalta, onhan meidän tyttöjen MEJÄ- tulosten keskiarvo "vain" 45 pistettä. Mutta ilmeisesti ei pidä ajatella "vain", vaan jopa. Nimittäin suuresta kennelpiiristä kisaan otettiin 7 koiraa, eli tuloksemme on ollut varsin loistava!

Perjantaina pakkasimme koko lauman matkaan ja ajelimme majoittumaan hostelli Karviaan. Asunto siellä oli todella tilava ja kaikilla tarpeellisilla kodinkoneilla varustettu rivitalohuoneisto. "Ravintolakin" löytyi samasta rakennuksesta ja iltasella sieltä vähän purtavaa haettiinkin. Olikin niin suuret kebab ja pitsa että riittivät koko viikonlopun eväiksi. Majoituksen lähellä oli loistava lenkityspaikka tytöille, koulun pururata. Siellä me kiertelimmekin läpi viikonlopun niin aamu- kuin iltalenkityksetkin. Kyllä kelpasi.

Lauantaina jälkien teko aloitettiin vasta puolilta päivin. Minua jännitti, saataisiinko tehdä jäljet parina Jarnon kanssa. Itse kun en ole hyvä suunnistaja ja etenkin opastus jännitti jo etukäteen. Tänä vuonna olen suunnistanut ja opastanut vain yhden jäljen, joten syystäkin oli jännitystä ilmassa.

Saavuttuamme kokeen keskuspaikalle Koillis- Karvian metsästysseuran tukikohta Tervatuvalle, selvisi että emme tulisi toimimaan parina Jarnon kanssa. Tavallaan sen ymmärsi, sillä kun kyseessä oli arvokisa piirinmestaruus ja me ihmisinä ei tuttuja järjestäjälle, niin jälkientekotaitomme ei ollut heillä tiedossa. Onneksi saimme molemmat aivan loistavat parit! Jarnolle pariksi tuli MEJÄ- tuomari Kari Grönman ja minulle MEJÄ- tuomari Tommi Sianoja. Siinä kohtaa en enää omaa suoriutumistani jännittänyt, kun parina oli todellakin kokenut tekijä.

Saimme Tommin kanssa tehtyä jäljet nopeasti, hänellä kun suunnitus sujui tuosta noin vain ja muutenkin vauhti maastossa oli reipas. Jälki, joka tulisi minun opastettavakseni, oli mukavaa maastoa mutta pari isoa ojaa siellä oli, joten kastumaan päästiin. Eipä se haitannut, sillä sää oli läpi viikonlopun aurinkoinen ja myös melko lämmin. Olimme Tommin kanssa valmiita ennen Jarnoa ja Karia, heilläkin oli kuulemma sujunut mainioisti yhteistyö ja hienot jäljet saatiin aikaan odottelemaan seuraavan päivän suorituksia. Majoitukselle pääsimme jo hyvissä ajoin kuuden maissa, sitten tyttöset lenkille pururadalle, ruokaa ja ajoissa unten maille- seuraavasta päivästä kun tulisi pitkä.

Aamulla aikainen herätys ja tyttöset pururadalle lenkille. Sitten tavarat kasaan ja ajelemaan kokeen keskuspaikalle aamiaista nauttimaan. Kohta alkoikin ylituomarin puhuttelu ja näin starttasi piirimestaruusmejä 2017. Puhuttelun jälkeen oli jälkien arvonta ja mukavasti saimme jäljet 2 ja 3. Ei meillä montaa jälkeä arvottavana ollutkaan, kun olimme tekemässä neljää kokeen seitsemästä jäljestä. Tarjolla ollut ryhmän viimeinen jälki nro 7 ei tällä kertaa (onneksi tai ei) meille osunut.

Arvonnan jälkeen oli laukauksensietotesti, minne minä vein ensin Minkun ja sitten seuraavaan ryhmään Lumon. Olimme nimittäin Jarnon kanssa sopineet, että minä ohjaisin molemmat tytöt. Miksi näin, niin itse nautin suunnattomasti siitä, kun pääsen seuraamaan koirien suorituksia. Siellä liinan päässä kävellessä sielu lepää, toki pieni terve jännityskin vatsanpohjassa on, mutta suuremmin en jäljellä jännitä. Ja kiva on myös päästä aitiopaikalta näkemään ja sitten vertailemaan tyttösten suoritukset :)

Minku oli meidän tytöistä ensin suoritusvuorossa. Siruntarkastuksen (tämä tehtiin ennen jäljelle pääsyä kaikille piirinmestaruusryhmän koirille) jälkeen siirryimme oppaan johdolla maastoon. Näytin Minkulle alkumakuun ja se hyvin nuuskittiin. Ohjausmatkan jälkeen päästin liinan pitkäksi ja annoin Minkun viedä. Jäljen ensimmäinen osuus oli melko avointa maastoa, ja 1. makuu mentiinkin vierestä ohi ilmavainulla kun edettiin. Kohta maasto muuttui suojaisammaksi ja tultiin 1. kulmalle. Siinä oli katko ja Minku alkoi lenkitellä laajoin rengastuksin jäljen suunnan selvittääkseen. Monasti Minku on mennyt katkot saappaanjälkien mukaan, mutta nyt sai ohjaaja painella perässä kolme laajaa lenkkiä (huh huh!) ennen kuin oikea suunta selvisi ja matka jatkui määrätietoisesti 2. osuudelle. Siellä makuu osoitettiin todella pikaisesti, mutta osoitettiin kuitenkin. Tällä osuudella oli melko monia ojia. joista mentiin määrätietoisesti yli. Seuraava kulma meni pienellä suunnan tarkistuksella kolmannelle osuudelle. Minkun koko jäljestys oli melko aaltoilevaa, osin jäljen päällä ja osin risteillen kummallakin puolella mutta ei yli narun mitalla. Kolmas makuu osoitettiin hyvin ja kohta päästiinkin kulmalta neljännelle osuudelle. Sekin makuu löytyi ja tämän jälkeen Minku alkoi jo ottaa ilmavainua sorkasta. Nenä pystyssä risteiltiin puolelta toiselle, reippaasti kohti sorkkaa edeten. Ja siellähän se sorkka odotti löytäjäänsä :) Hetken nuuskinnan jälkeen sain luvan kiittää Minkua ja neito saikin suuret kehut! Tuomarin mukaan hyvää, mutta hieman ehkä turhan reipasta menoa- aikaa oli kaikkine katkon pyörimisineen kulunut vain 26 min.

Jäljeltä palasi hikinen ohjaaja ja onnellinen koira. Sitten siirtymään kohti Lumon jäljen alkupaikkaa.
Hetken odottelu kun tuomari kirjoitti Minkun kertomusta ja sitten Lumon kanssa matkaan. Alkumakuu tutkittiin ja sitten määrätietoisesti ensimmäiselle osuudelle, joka kulki kostealla suolla. Kengät kastuivat heti alkumatkasta mutta eipä haitannut. Lumo eteni innokkaasti ja jouduinkin jarruttamaan läpi lähes koko jäljen. Lumosta varsinkin huomaa sen, että kun kokemusta on alkanut kertyä, on suoritusvarmuus kasvanut joka näkyy myös vauhdin kasvamisena.

Lumon jäljellä oli myös katko 1. kulmalla, ja sen Lumo meni tavoistaan poiketen vain laajalla kaarroksella jatkoon. Yleensä on lenkitetty enemmän ja vähemmän, mutta nyt katko selvisi nopeasti. Kaikki jäljellä olleet makuut Lumo kulki yli, yhden osoitti kunnolla ja kolmella pikainen nuuhkaisu. Toinen kulma mentiin todella tarkasti ja kolmas kaartaen viimeiselle osuudelle. Koko ajan sain pitää liinaa kireällä, kun vauhti olisi ollut muuten turhan kova. Määrätietoisesti edeten mukavassa sammalmetsässä päästiinkin sorkalle, jota minä en edes alkuun nähnyt kun se oli mättään takana. Lumo onneksi näki ja jäi sitä nuuskimaan :) Kohta sain luvan kiittää ja innostinkin Lumoa sorkalle oikein kunnolla, kun edellisessä kokeessa tuli sanomista siitä, että sorkka saisi kiinnostaa enemmän. Nyt kiinnosti ja sitä nuoltiinkin- joten hyvä kokemus jäi! Tuomari sanoi Lumon olleen vielä Minkuakin nopeampi, mutta koska maasto oli helpompi ja Lumon kulku suoraviivaisempaa, niin se oli kuulemma ok. Mutta asia mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota.

Tielle palatessa taas peukkua pystyyn Jarnolle merkiksi siitä, että hienosti meni! Tein siinä vertailua tyttösten suorituksista ja arvioin Minkun saavan tällä kertaa vähemmän pisteitä, sillä kulku oli aaltoilevaa ja makuiden merkkaus ei niin hyvää kuin edelliskokeessa. Lisäksi katkolla tehtiin paljon töitä. Oma arvioni, ottaen huomioon se, että piirinmestaruudessa arvostelu on tiukempaa kuin "normikokeessa", oli 41-42 pistettä. Lumolle arvioin 44-45 pistettä, sillä mielestä työskentely oli varmempaa ja jäljellä pysyttiin paremmin, kaikki makuut mentiin edes nopeasti merkaten yli ja sorkka tällä kertaa kiinnosti kovasti.

Yksi jälki oli välissä ennen minun opastusta, ja käytiinkin vähän kävelyttämässä tyttösiä sillä välin. Kaikki hakivat ilmasta hajuja, missä missä olisi jälkiä... Eli ainakaan väsymys ei painanut suorittajia ja uusille jäljille oltaisiin oltu valmiita lähtemään vaikka heti :)

Minulle tuli opastettavaksi koira, jolla oli takana varsin vaikuttava ura. Kotilinnun labradorinnoutaja Grönmanin Karin ohjaamana. Täytyy sanoa, että kun koirakon perässä kuljin, en nähnyt ainuttakaan harha-askelta jäljeltä, sitä mentiin kuin juna. Kaikki makuut koira merkkasi huolellisesti pysähtyen ja haistellen, kulmat mentiin nopeasti ja tarkasti. Sorkalle tultiin suoraan ja sen koira nappasi suuhun. Ilmiömäinen suoritus! Siihen kun vertasin meidän suorituksia, ei ollut epäselvää että kovin korkealla emme tulisi kisassa olemaan. Ja kun vielä oli tiedossa kolme muuta ko. kennelin labradoria jotka kisaan osallituivat, ollen Suomen mejä 2017 edustusjoukkueen jäseniä, oli kisa loppupään sijoista se mikä oli meidän kisa. Mutta eipä haitannut! Jo se että päästiin osallistumaan oli voitto sekä se, että suorituksemme oli hukattomat :)

Jarnolla oli opastettavana myös Kotilinnun labradori, Sianojan Tommin ohjaamana. Kuulemma myös tämä suoritus oli ollut esimerkillistä seurattavaa, Jarno arvio sen 50 pisteen arvoiseksi. Huikeita koiria!

Jarnon opastuksen jälkeen minä lähdin Taikan kanssa purkamaan oman opastamani jäljen ja Jarno omansa. Otin Taikan valjaisiin ja liinaan ja mentiin jälki oikein päin alusta loppuun. Täytyypä sanoa, että Rouva oli niin onnellinen päästessään töihin! Mukavaa tassutteluvauhtia kuljimme metsässä nauttien, minä napsin pyykkipojat ja krepit pois ja Taika johdatti meitä jälkitarkasti koko jäljen läpi. Kaikki makuut merkattiin hienosti ja yksi jäljellä ollut valtava oja ylitettiin Rouvan toimesta valtaisalla loikalla- ei edes tassut kastuneet :D Minä siellä ojassa olikin melkein vyötäisiä myöten, mutta eipä olekaan minun fysiikka Taikan luokkaa. Taikalle olin kaadolle laittanut odottamaan kanafileen, ja se olikin Rouvalle mieluisa palkinto :) Siinä kaatoa nautiskeliin ja sitten siirryttiin tielle, minne Jarnokin kohta saapui saatuaan oman jälkensä purettua,

Sitten olikin tiedossa odottelua, joka sujui tyttösiä keskupaikalla lenkitellen, saunassa käyden ja hyviä ruokia ja kahveja nauttien. Parin tunnin odottelun jälkeen alkoi tulosten julkistus. Sää oli suosinut koko viikonlopun, ehkäpä siitäkin johtuen kokeen tulostaso oli loistava. "Normiryhmässä" oli 5 avokoiraa, joille yksi kakkonen ja loput ykkösiä sekä kaksi voi- koiraa, joille molemmille ykköset.

Sitten alkoi piirinmestaruusryhmän tulosten luku. Jännitimme ainostaan sitä, mikä olisi meidän tyttöjen keskinäinen järjestys ja järjestys ryhmän meidän lisäksi ainoan, ei Kotilinnun, koiran (cockerspanieli) kanssa. Ensin luettiin Minkun kertomus, pisteitä tuli 43 joka oli pisteen pari parempi kuin oma arvioini. Hienon pokaalin saimme muistoksi tästä ensimmäisestä arvokisastamme. Sitten tuli cokkerin vuoro 44 pisteellä ja sitten Lumo, 45 pistettä ja piirinmestaruus sija 5! Tästä palkintona hieno mitalli. Kotilinnut ottivat odotetun neloisvoiton. Minun opastama koira oli sijalla 2. pistein 49, Jarnon opastama sijalla 3. samoillä pisteillä ja voittaja keräsi täydet 50 pistettä. Melkoisia koiria, onnittelut vielä tätäkin kautta!

Piirinmestaruusmejä oli huikea kokemus, toivottavasti ei "once in a lifetime", vaan päästäisiin vielä toistekin.. Siihen pyritään :) Kotiin ajeltiin onnellisina mutta hieman haikein mielin- MEJÄ- kautemme kun tuli nyt päätökseen tälle vuotta. Hieno kausi se olikin, ei voi muuta sanoa! Molemmista tytöistä JVA:t, monta hienoa (ja hikistä) hetkeä luonnossa, nauttien ja kiroillen.. huikeita onnistumisen tunteita ja karvaita pettymyksiäkin sinne mahtui. Minkulle kaikkiaan viisi koetta, joista kolme ykköstä. Lumolle kuusi koetta, joista neljä ykköstä. Tästä vuodesta kiitos kaikille kokeiden järjestäjille joiden kokeisiin pääsimme, itse järjestimme yhden kokeen ja sen tietäen- ei ole pikkuhomma tuo kokeen järjestäminen! Ensi vuonna toivottavasti pääsemme ja järjestämme useampia, sen näyttää aika, mutta nyt KIITOS JA KUMARRUS. Ja taitaville koirillemme, isot rapsutukset! Olette te huikeita!