Vaakku!
Pieni -ISO- päivitys: Taika nouti eilen sulaa vaakkua omassa pihassa:) Sitkeä siipireeni on tuottanut tulosta, variksen haju ja suutuntuma on tulleet tutuiksi. Nyt siis otin pakkasessa olleen uuden vaakun sulamaan ja kun se oli ihan sula niin tarjosin Taikalle. Eka paijailin itse varista sylissä, silittelin ja höpötin Taikalle joka oli hyvin kiinnostunut. Sitten heitin pienen matkaa ensin olkkarissa (ja lattia veressä..) ja Taika tarttui kiinni! Tätä muutama kerta ja superkehut ja herkut. Sitten ulos jossa haettiin pidemmältä matkalta. Nouto-ote nyt oli mitä oli, mutta pääasia että otti kiinni ja kantoi ja toi mulle:) Luinpa jostain saitilta että taippareissa koira saa tuoda vaakun vaikka varpaista kantaen kunhan tuo. Eli meilläkin on toivoa! Tilasin eilen netistä käyttökoirat- saitilta myös pupu- uutetta ja iso damin+pupunnahkaa. Saadaan näin rakenneltua oikeaa pupua mahdollisimman paljon muistuttava otus jolla aletaan harjoitella. Ehkä ensi kesänä menisi sit jo oikeakin pupu:) Ja jos ei vielä silloin niin onhan meillä aikaa siihen taipparitavoitevuoteen 2013!
2009-09-27
Unia
Muistui tuossa juuri mieleen viime yönä näkemäni uni, johon heräsin kun kello soi klo 06.00.
Siinä oltiin Jarin ja Taikan kanssa Ruovedellä, lapsuuteni maisemissa kävelyllä. Jari kysyi minulta että minkä sileä/lyhytkarvaisen koiran ottaisin jos pitkäkarvaiset ei kävisi allergian vuoksi. Aloin kovasti miettiä eri rotuja. Basenji putkahti mieleen persoonallisine otseryppyineen, mutta sitten muistin että ainii, nehän ovat niin itsenäisiä ja kovapäisiä ettei kouluttamisesta tulisi mitään. Sitten aloin miettiä että kyllä se on noutaja oltava, muut rodut ei tunnu omilta. Kelasin päässäni labbiksen karvaa että sehän on lyhyt ja sileä, mutta irtoaa "tikkuina". Sitten aloin miettiä että hetkinen, kyllähän siitä karvaa kuitenkin irtoaa yhtälailla kuin tolleristakin. Ja tollerin karva on paljon pehmeämpää ja miellyttävämpää, ei pistä läpi jalkapohjasta etc. Ja kaikki tollerin hyvät ominaisuudet, ihana luonne, ulkonäkö... Vastauksena Jarin kysymykseen sanoin että en ottaisi mitään muuta rotua kuin tollerin, minulle ei ole olemassa muita vaihtoehtoja, piste. Kyllä on rotuvalinta syvällä selkäytimessä kuin se näin unimaailmassakin on ainoa oikea vaihtoehto!
Muistui tuossa juuri mieleen viime yönä näkemäni uni, johon heräsin kun kello soi klo 06.00.
Siinä oltiin Jarin ja Taikan kanssa Ruovedellä, lapsuuteni maisemissa kävelyllä. Jari kysyi minulta että minkä sileä/lyhytkarvaisen koiran ottaisin jos pitkäkarvaiset ei kävisi allergian vuoksi. Aloin kovasti miettiä eri rotuja. Basenji putkahti mieleen persoonallisine otseryppyineen, mutta sitten muistin että ainii, nehän ovat niin itsenäisiä ja kovapäisiä ettei kouluttamisesta tulisi mitään. Sitten aloin miettiä että kyllä se on noutaja oltava, muut rodut ei tunnu omilta. Kelasin päässäni labbiksen karvaa että sehän on lyhyt ja sileä, mutta irtoaa "tikkuina". Sitten aloin miettiä että hetkinen, kyllähän siitä karvaa kuitenkin irtoaa yhtälailla kuin tolleristakin. Ja tollerin karva on paljon pehmeämpää ja miellyttävämpää, ei pistä läpi jalkapohjasta etc. Ja kaikki tollerin hyvät ominaisuudet, ihana luonne, ulkonäkö... Vastauksena Jarin kysymykseen sanoin että en ottaisi mitään muuta rotua kuin tollerin, minulle ei ole olemassa muita vaihtoehtoja, piste. Kyllä on rotuvalinta syvällä selkäytimessä kuin se näin unimaailmassakin on ainoa oikea vaihtoehto!
Loppuviikon kuulumisia
Torstaina meidän koirakoulu sujui ehkä parhaiten mitä tähän asti on sujunut. Alun paikallamakuussa vain yksi ylösnousu. Vauhdikas luoksetulo maltillisesti vapaana käskyä odottaen. Seuraaminen hyvässä kontaktissa, käännöksiä harjoitellen. Hyppyeste pelkällä käskyllä. Ja väliaikoina reenatiin eteen menoa motivointipatukalla. Jätin Taikan istumaan paikoilleen odota- käskyn alle ja vein patukkaa muutaman kymmenen metrin päähän. Sitten takaisin Taikan luo ja käsky "eteen!" jolla vauhdikas irtautuminen kohti patukkaa. Taika kyllä toi patukan mulle joka kerta joten ehkä täytyy kohta siirtyä harjoittelemaan eteenmenoa jollakin kiinteällä kohteella, jota ei voi toimittaa mammalle:)
Viikonloppuna teimme syksyn ehkä viimeisen veneretken Päijänteellä, kohteena saaripaikka jossa alkukesästä vilisi punkkeja. Laitoin perjantaina prac-ticin Taikalle punkkeja torjumaan. Lauantaina keli oli mitä hienoin. Saaressa läksimme sisämaahan tarpomaan rannan punkkiheinikkoa vältellen. Ja oi mitkä mustikkamäärät löysimmekään. Valtavia mustikoita oli metsä sinisenään. Varvuista olivat jo lehdet tippuneet joten kerääminen oli todella nopeaa ja helppoa. Poimin mustikoita kilpaa Taikan kanssa ja molemmat saatiin riittävästi:) Myös suppilovahveroita oli runsaasti ja muutama lähes pienen lautasen kokoinen kanttarelli! Siis todella ylenpalttiset oli luonnon antimet, hirvikärpäset mukaan lukien! Niitä meinaan oli PALJON. Launtaina selvittiin muutamalla öttiäisellä mutta sunnuntaina kun teimme Jarin ja Taikan kanssa pidemmän kävelyn saaren halki niin hirvikärpäsiä oli ilma sakeena. Kokoaika sai nyppiä niitä pois niskasta, paidasta, hiuksista.. Lopulta alkoi olla jo niin siedättynyt noihin ällötyksiin ettei jaksanut ees välittää. Veneelle palattuamme tehtiin sitten kunnon syyni ja nyt ei enää tunnu ylimääräistä elämää päässä. Reissulla oli myös siivet mukana ja hyvin Taikan noudot sujuivat. Innokkaasti ja käteen palauttaen melko pitkältä matkalta, hyvä!
Sunnuntaina oli todella tuulinen keli ja paluumatka saaresta kotisatamaan oli melkoista menoa. Vesi vain lensi aalloista veneen yli ja jouduimme siirtymään ajelemaan sisätiloista. Taikaa vähän pelotti kova röykytys ja taisi emäntäkin olla hieman kalpea.. Matka kesti reilun tunnin ja loppuajasta Taika jo makoilikin välillä. Kotona sitten ilta annettiin kovaa pöllytystä uudelle pehmoleluhirvelle, jossa röhköjä ja vinkuja on monta. Formulailtaa säesti mitä moninaisin viu-pör-vöh-piippiip- sinfonia. Kotoista :) Ja tunnelmaa lisäsi uunissa paistuvat mustikka- ja sienipiirakat, nam!
Torstaina meidän koirakoulu sujui ehkä parhaiten mitä tähän asti on sujunut. Alun paikallamakuussa vain yksi ylösnousu. Vauhdikas luoksetulo maltillisesti vapaana käskyä odottaen. Seuraaminen hyvässä kontaktissa, käännöksiä harjoitellen. Hyppyeste pelkällä käskyllä. Ja väliaikoina reenatiin eteen menoa motivointipatukalla. Jätin Taikan istumaan paikoilleen odota- käskyn alle ja vein patukkaa muutaman kymmenen metrin päähän. Sitten takaisin Taikan luo ja käsky "eteen!" jolla vauhdikas irtautuminen kohti patukkaa. Taika kyllä toi patukan mulle joka kerta joten ehkä täytyy kohta siirtyä harjoittelemaan eteenmenoa jollakin kiinteällä kohteella, jota ei voi toimittaa mammalle:)
Viikonloppuna teimme syksyn ehkä viimeisen veneretken Päijänteellä, kohteena saaripaikka jossa alkukesästä vilisi punkkeja. Laitoin perjantaina prac-ticin Taikalle punkkeja torjumaan. Lauantaina keli oli mitä hienoin. Saaressa läksimme sisämaahan tarpomaan rannan punkkiheinikkoa vältellen. Ja oi mitkä mustikkamäärät löysimmekään. Valtavia mustikoita oli metsä sinisenään. Varvuista olivat jo lehdet tippuneet joten kerääminen oli todella nopeaa ja helppoa. Poimin mustikoita kilpaa Taikan kanssa ja molemmat saatiin riittävästi:) Myös suppilovahveroita oli runsaasti ja muutama lähes pienen lautasen kokoinen kanttarelli! Siis todella ylenpalttiset oli luonnon antimet, hirvikärpäset mukaan lukien! Niitä meinaan oli PALJON. Launtaina selvittiin muutamalla öttiäisellä mutta sunnuntaina kun teimme Jarin ja Taikan kanssa pidemmän kävelyn saaren halki niin hirvikärpäsiä oli ilma sakeena. Kokoaika sai nyppiä niitä pois niskasta, paidasta, hiuksista.. Lopulta alkoi olla jo niin siedättynyt noihin ällötyksiin ettei jaksanut ees välittää. Veneelle palattuamme tehtiin sitten kunnon syyni ja nyt ei enää tunnu ylimääräistä elämää päässä. Reissulla oli myös siivet mukana ja hyvin Taikan noudot sujuivat. Innokkaasti ja käteen palauttaen melko pitkältä matkalta, hyvä!
Sunnuntaina oli todella tuulinen keli ja paluumatka saaresta kotisatamaan oli melkoista menoa. Vesi vain lensi aalloista veneen yli ja jouduimme siirtymään ajelemaan sisätiloista. Taikaa vähän pelotti kova röykytys ja taisi emäntäkin olla hieman kalpea.. Matka kesti reilun tunnin ja loppuajasta Taika jo makoilikin välillä. Kotona sitten ilta annettiin kovaa pöllytystä uudelle pehmoleluhirvelle, jossa röhköjä ja vinkuja on monta. Formulailtaa säesti mitä moninaisin viu-pör-vöh-piippiip- sinfonia. Kotoista :) Ja tunnelmaa lisäsi uunissa paistuvat mustikka- ja sienipiirakat, nam!
2009-09-22
Siipeilyä
Siivet on ihania. Kunpa taipparin voisi suorittaa pelkillä variksen siivillä niin ei olisi hätäpäivää. Mutta ans olla kun noi ihanat läpyttimet onkin kiinni siinä kauuuuheassa variksessa niin.......
Ollaan nyt siis parina päivänä lähdetty metsään siipikasan kanssa. Yhteensä siipiä on 6 kipaletta joten ihan kivasti saa hakuruutua niillä tehtyä. Taikan maltti on kehittynyt jo siihen malliin että voin jättää hänet istumaan paikalleen (ihan vapaana) siksi aikaa kun käyn viemässä siivet metsään. Olen vienyt siis vaihtelevia määriä siipiä muutaman kymmenen metrin päähän ja viskellyt ne "hakuruutuun". Sitten takas Taikan luo ja koira noutamaan. Homma on Taikan mielestä ihan parasta ja siivet jaksetaan hakea silmät loistaen ja häntä heiluen. Taika ei epäröi irtautua kauemmaksikaan siipiä etsimään. Myös palautukset on menneet hienosti, kiva toimittaa vauhdilla mammalle kun saa lihapullaa vaihturiksi :)
Maanantaina oltiin tokoilemassa ja hyvin meni. Alun paikalla makuussa Taika nousi ylös "vain" kolme kertaa. Anna- ohjaaja on ihana kun aina kannustaa niin positiivisesti! Nytkin Taika oli kuulemma selvästi kehittynyt edelliskerrasta ja malttoi olla aiempaa paremmin makuullaan.
Päivän teemana oli edelliskerran malliin jättävät liikkeet ja näitä tehtiin vauhdista pysäyttämällä. Hyvin sujui. Väliajoilla reenailtiin eteen- käskyä, seuraamista, hyppyä, luoksetuloa, noutoa.. Tehokas koulutunti siis.
Tiistaina osallistuimme TamsKin videoitavaan agireeniin eteläpuistossa. Ohjaajina olivat Saara ja Matleena Kallio, joista jälkimmäisen lokakuussa alkavaan agiryhmään pääsemme Taikan kanssa aloittamaan oikein "oikean "agin harrastamisen. Kun reenit alkoivat alkoi myös sade kera reippaan syystuulen. Aluksi laitoimme esteet paikoilleen. Rata koostui useista aidoista, renkaasta, kahdesta pitkästä putkesta joista toinen oli tiukan U:n muotoinen sekä kepeistä ja ihanasta puomista. Muut osallistuvat koirat (partis, käppänä ja bedlari) olivat jo vanhoja konkareita, joilla kilpauraa ja harrastusvuosia takana jo useampia. Me oltiin ainoat vihreät mutta ei se menoa haitannut! Matleena ohjasti tosi hyvin meitä ja tehtiin Taikan kanssa hyppyjä, irtautumista reenaten (rimat maassa), putkeen irtoamista ja puomia. Myös rengasta kokeiltiin. On tuossa lajissa kyllä niin paljon termejä ja erilaisia askelia ja ohjauksia että ei niitä ihan hetkessä opita. Taika suoritti iloisesti ja hyvässä kontaktissa josta saimme kiitosta:) Putki oli kiva ja puomi ihana. Reenasimme parissa pätkässä ja lopuksi kokoonnuttiin katsomaan videoinnin tuloksia Maten läppäriltä. Mukava oli nähdä kuvissa oma koiransa iloisena ja vauhdikkaana touhuamassa ja vähemmän mukava nähdä itsensä sähläämässä ja huitomassa... Sori Taika kun sun ohjaaja on tämmöinen amatööri!
Siivet on ihania. Kunpa taipparin voisi suorittaa pelkillä variksen siivillä niin ei olisi hätäpäivää. Mutta ans olla kun noi ihanat läpyttimet onkin kiinni siinä kauuuuheassa variksessa niin.......
Ollaan nyt siis parina päivänä lähdetty metsään siipikasan kanssa. Yhteensä siipiä on 6 kipaletta joten ihan kivasti saa hakuruutua niillä tehtyä. Taikan maltti on kehittynyt jo siihen malliin että voin jättää hänet istumaan paikalleen (ihan vapaana) siksi aikaa kun käyn viemässä siivet metsään. Olen vienyt siis vaihtelevia määriä siipiä muutaman kymmenen metrin päähän ja viskellyt ne "hakuruutuun". Sitten takas Taikan luo ja koira noutamaan. Homma on Taikan mielestä ihan parasta ja siivet jaksetaan hakea silmät loistaen ja häntä heiluen. Taika ei epäröi irtautua kauemmaksikaan siipiä etsimään. Myös palautukset on menneet hienosti, kiva toimittaa vauhdilla mammalle kun saa lihapullaa vaihturiksi :)
Maanantaina oltiin tokoilemassa ja hyvin meni. Alun paikalla makuussa Taika nousi ylös "vain" kolme kertaa. Anna- ohjaaja on ihana kun aina kannustaa niin positiivisesti! Nytkin Taika oli kuulemma selvästi kehittynyt edelliskerrasta ja malttoi olla aiempaa paremmin makuullaan.
Päivän teemana oli edelliskerran malliin jättävät liikkeet ja näitä tehtiin vauhdista pysäyttämällä. Hyvin sujui. Väliajoilla reenailtiin eteen- käskyä, seuraamista, hyppyä, luoksetuloa, noutoa.. Tehokas koulutunti siis.
Tiistaina osallistuimme TamsKin videoitavaan agireeniin eteläpuistossa. Ohjaajina olivat Saara ja Matleena Kallio, joista jälkimmäisen lokakuussa alkavaan agiryhmään pääsemme Taikan kanssa aloittamaan oikein "oikean "agin harrastamisen. Kun reenit alkoivat alkoi myös sade kera reippaan syystuulen. Aluksi laitoimme esteet paikoilleen. Rata koostui useista aidoista, renkaasta, kahdesta pitkästä putkesta joista toinen oli tiukan U:n muotoinen sekä kepeistä ja ihanasta puomista. Muut osallistuvat koirat (partis, käppänä ja bedlari) olivat jo vanhoja konkareita, joilla kilpauraa ja harrastusvuosia takana jo useampia. Me oltiin ainoat vihreät mutta ei se menoa haitannut! Matleena ohjasti tosi hyvin meitä ja tehtiin Taikan kanssa hyppyjä, irtautumista reenaten (rimat maassa), putkeen irtoamista ja puomia. Myös rengasta kokeiltiin. On tuossa lajissa kyllä niin paljon termejä ja erilaisia askelia ja ohjauksia että ei niitä ihan hetkessä opita. Taika suoritti iloisesti ja hyvässä kontaktissa josta saimme kiitosta:) Putki oli kiva ja puomi ihana. Reenasimme parissa pätkässä ja lopuksi kokoonnuttiin katsomaan videoinnin tuloksia Maten läppäriltä. Mukava oli nähdä kuvissa oma koiransa iloisena ja vauhdikkaana touhuamassa ja vähemmän mukava nähdä itsensä sähläämässä ja huitomassa... Sori Taika kun sun ohjaaja on tämmöinen amatööri!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)