Lomakuulumisia

Yksi helteinen lomaviikko on takanapäin ja Taikasta on leivottu kunnon venekoira. Pelkoni siitä että Taika seuraisi edeltäjänsä tassunjälkiä ja pelkäisi vesillä liikkumista osoittautuivat jippii turhiksi! Jari rakensi vanerista hienon parimetrisen kulkusillan jolla kuivaharjoittelimme kotihassa kiipeämistä. Kun silta sitten siirrettiin laiturissa odottelevan veneen keulaan ja annettiin kiipeämiskehoitus niin avot! sinnehän se Taikkis kipaisi laivan kannelle. Ja siitä parrasta pitkin takakannelle ja ylös matkustamoon istuksimaan nahkapenkille. Uudet hienot pelastusliivit päällä matkustus sujui turvallisesti eikä liukuun nuosu aiheuttanut mitään reaktiota vaikka moottorin ääni voimistui ja veneen kulkuasento muuttui. Maihin kulkeminen kävi kulkusiltaa pitkin näppärästi eikä Taika arastellut yhtään. Kaksi yötä viivyimme vesillä näin ekalla reissulla ja yötkin sujuivat rauhallisesti. Suojasin veneen penkit kankailla ja laitoin makkarin lattialle Taikan tutun peiton. Kaikki paikat kierrettiin ja kiipeltiin läpi tietenkin ja sitten rauhoituttiin kerälle omalle peitolle meidän sängyn viereen nukkumaan. Molemmat yöt nukuttiin n. 12 h eikä aamulla ollut mitään kiirettä ulos vaan unet olisivat jatkuneet vielä pidempäänkin. Kyllä on tervepäinen ja helppo koira! Ainoat kiihdytyskierrokset reissun aikana aiheuttivat laiturilta veteen hyppineet muksut. Taika oli mun kanssa yläohjaamossa istuskelemassa kun se huomasi - siis näki ja kuuli- kuinka lapset juoksivat laiturilla ja sitten hypätä molskauttivat järveen. Ja voi sitä pärinää ja kiljunaa mikä tollerista irtosi kun ei päässyt perään. Sinnehän se olisi taatusti loikannut jos en olisi kiinni pitänyt. Sitten mentiinkin hetkeksi sisään rauhoittumaan.

Helteiset ilmat ja juoksuaika ovat tehneet Taikasta varsin perässä vedettävän- kirjaimellisesti. Lenkkeilystä ei tule mitään kun typy heittäytyy kyljelleen ja katsoo siihen malliin että tästähän en nouse ja kävele kuin kodin suuntaan. Enpä ole sitten turhaan toista kiusannut vaan lenkit ovat olleet hyvin lyhkäisiä. Ja järven kautta tietenkin aina kuin mahdollista. Uiminen ja lutaaminen on ihanaa ja turkki märkänä jatkaa taas hetken liikkua.

Perjantaina meille sattui pieni onnettomuus, joka tapahtumishetkellään ei tuntunut lainkaan pieneltä. Kiirehdimme lammen rannasta kotiin kun trimmaajamme soitti että hänelle olisi peruutusaika jos pääsemme puolen tunnin päästä tulemaan. Ilahduin tietenkin suunnattomasti ja juoksu jalkaa suuntasimme kotipihaan. Oikaisu takapihan reunasta oli HUONO idea. Venetraileri kökötti pihan reunalla ja Taika tietenkin juoksi sen alta kun en tajunnut estää. Traileri oli rasvattu pikimustalla vesivaseliinilla etuosastaan ja siihenhän Taikan selkäkarvat tietenkin osuivat. Lopputuloksena tolleri jolla oli pikimusta niska ja mustia karvoja pitkin selkää. Voi ei mikä moka minulta että päästin niin käymään. Eipä siinä voinut muuta tehdä kuin porua tuhertaen koira autoon (jonka sisustus on saanut nyt mustan vivahteen..) ja kiireesti kohti trimmaamoa. Ihana Susanna teki sen minkä kykeni. Fairilla pesua mustiin villoihin useaan kertaan mutta eipä se auttanut kuin lievimmin värjäytyneisiin karvoihin. Sakset siis kouraan ja niskavillat lattialle. Kaikista kauhuskenaarioista huolimatta lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä. Musta väri lähti ja ihan siististi Susanna sai karvat leikeltyä Huokaus ja helpotus.

Lauantaina eli tänään kävimme Hämeenlinnassa näyttelyssä jossa Santamäen Markku oli tuomarina. Kauhea kuumuus olisi ollut koiralle tosi rankkaa, mutta trimmaajamme neuvo laittaa häkkiin kylmäkalleja pohjalle peiton alle auttoi. Taika lepäili häkissä ihan pötköllään ja odotteli vuoroaan. Sehän sitten koitti ja esitin Taikan itse. Hienosti Taikuli esiintyi vaikka olin pelännyt että saan vetään koiraa perässäni kuten viime päivinä aina. Ei onneksi, vaan ravaaminen ja seisominen sujui mallikkaasti. Tulokseksi saimme EH:n ja JUK EH1 sillä Taika oli ainoa junnunarttu. Mitään suurempaa moitittavaa ei arvostelussa ollut, ainoastaan pohjavärin toivottiin olevan tummempi. Kehuja tuli mm. hyvästä käytöksestä, päästä ja liikkeistä. Hyvällä mielellä suunnataan viikon päästä Tuusulaan ja Hyvinkäälle, josko sitten sieltä löytyisi vaaleanpunaista.. Ja jos ei, niin sitten ei. Ainakin mun koira osaa käyttäytyä hienosti ja siitä voi olla ylpeä ja hyvin tyytyväinen!

Kirjoittelen tätä blogia nyt uudella kannettavalla koneellani, jonka ostin ihan vain tätä tarkoitusta varten:) Saa sitten laiturin nokassa laittaa ylös koirakuulumiset ja tarkistella kaikki mielenkiintoiset sivut, hoitaa näyttelyilmoittautumiset ym. tärkeää:)

Loma!!!

Niin se on kesä edennyt jo siihen pisteeseen, että meikäläisellä alkaa loma! Tietää Taikullekin sitten muutoksia totuttuihin arkirutiineihin. Pidempään nukuttuja aamuja, lenkkirytmin muutosta ym - voi siinä olla hetki ihmettelemistä kuinkas tämä nyt näin menee. Ja sitten kun vene pannaan vesiin maanantaina, niin aukenee ihan uusi maailma. Odotan jo jännityksellä minkälainen venekoira Taikasta tulee. Taikan edeltäjä Mona- kultsu pelkäsi veneessä kun liikuttiin, perillä tosin oli aina mukavaa kun pääsi uimaan! Siitä Taikakin taatusti tulee nauttimaan, samoin kuin tiiviistä yhteiselosta oman lauman kanssa, veneessä kun sitä tilaa ei ole määrättömästi. Kunpa nyt vain kelit suosisivat, eikä tulisi samanlaista sadekesää kuin edellisestä. Harrastukset jäävät nyt kesätauolle, yksi agilitykerta on varastossa joko ensi tai seuraavana maanantaina, sitten vaan lomaillaan. Ihan hyvä ajoitus sikäli että saavat noi juoksut nyt mennä rauhassa ohi ja sitten loman ja juoksujen jälkeen jaksaa taas innolla paneutua harrastamaan! Toki vähän verijälkeä ja kotitottista teemme lomankin aikana, ettei nyt ihan pellossa eletä kuitenkaan! Samoin kiertelemme myös näyttelyitä melko ahkerasti, ja jatkamme sen toisen, kolmannen, neljänen.. :) erin ja sertin metsästystä! Mutta me lähdemme nyt siis lomalle lomps ja blogikin jäänee hieman tauolle 20.7 saakka. Iloista kesää ja ihanaa Juhannusta!

Eilen, 11.6, huomasin töistä tullessani Taikun pöksykarvoissa veripisaran. Joten niinhän se sitten munkin pikkulikasta tulee aikuinen koira:) Käytökseen ei alkava juoksu ole ainakaan vielä mitenkään dramaattisesti vaikuttanut, mitä nyt vähän pöllöiltiin siipidamin kanssa. Elikkäs heitin Taikalle damia johon olin hirttänyt variksen siiven maalarinteipillä kiinni. Taika ryntäsi damille ihan innosta soikeana mutta sen sijaan että olisi toimittanut "paketin" mulle yhtä vauhdikkaasti nykersi ensin siiven irti damista ja toi mulle pelkän damin! Olis joskus kiva tietää mitä tuon karvakaverin päässä liikkuu.. Siipi mentiin sitten kehotuksesta hakemaan mutta palautus ei ollut meikäläiselle päinkään. Illalla reenattiin omassa pihassa ja silloin kyllä dami siipineen tuotiin mulle ihan nätisti. Pöllö :)

Eilen Marika teki meilli verijäljet metsään, sekä Millille että Taikalle oma n. 100 m mittainen jälki yhdellä käännöksellä. Jäljen päässä oli palkkana aito, raaka rustoluu. Jälki sai tekeytyä viitisen tuntia ja jäljestäminen sujui todella hyvin! Nenä oli maassa suurimman osan ajasta, muutama pieni poikkeus jäljeltä sivuun tehtiin mutta omatoimisesti palattiin jäljelle. Rustoluu löytyi mutta eihän se Taikan suuhun kelvannut. Vasta kun otin luun omaan käteeni ja ravistelin sille kiivenneet muurahaiset pois se kelpasi Taikalle. Muttei suinkaan syötäväksi vaan kätkettäväksi! Sinnehän se tyttö luun kaivoi mättään juurelle ja huolellisesti kuonolla peitti aarteensa :)

Maanantaina kävimme virikkeistämisjälkikurssin toisella osalla, jossa vuorossa oli tonnikala- jälki. Jälki tehtiin kippaamalla vedessä olevaa tonnikalaa sukkiksen sisään ja vetämällä sukkaa nurtsia pitkin. Jäljen päähän sitten tonniksen jämät sukasta palkinnoksi. Me oltiin taas Taikun kans ekoina vuorossa. Tein jäljestä hieman pidemmän kuin edelliskerran lihaliemijäljestä, olisiko ollut n. 15 m. Puolen tunnin odottelun jälkeen otin Taikan liinaan ja ohjasin jäljen alkuun. Siihen oli tietty lorahtanut lähes kaikki tonnikalapurkissa ollut neste, joten lientä ja hajua piisasi. Taika kulki jäljen hieman jäljen sivussa, olisiko tonnikalan haju ollut liian tuju suoraan jäljen kohdalla? No joka tapauksessa jälki mentiin loppuun ihan kivasti ja tonniskasa löytyi. Ei tainnut olla ihan Taikan lempiruokaa, sillä maistelu oli varsin varovaista. Joten taidamme uhohtaa tonniksen ja keskittyä tekemään jälkiä muilla matskuilla.

Tiistaina oltiin taas tuttuun tapaan agilityssä, ja hienosti sujui! Rata oli jaettu kahteen osaan. Me aloitimme setillä aidat, pitkä putki, rengas ja kepit. Meni tosi kivasti ja vauhdikkaasti, oli itsellä työtä pysyä perässä. Näitä suoritimme muutamaan otteeseen ja sitten tauolle. Seuraava setti koostui uudesta A- esteestä ja pussista. A- este oli melko jyrkkä ja korkea. No sehän ei Taikaa haitannut, vaan sinne vaan estettä valloittamaan! Ei pelottanut yhtään ja Taika olisi mennyt A:lle jopa ilman kehoitusta :) Ei ollut pussistakaan jäänyt kammoa kun sinne edelliskerralla jäätiin vähän jumiin. Taika huomasi pussin A:lta laskeutuessaan ja sujahti sinne ihan ilman kehoitusta. Hieno homma! Näiden jälkeen kokeilimme vielä keinua ja sekin sujui mallikkasti. Oikein onnistunut treeni kabanossin voimalla ja hyvä mieli koiralle ja emännälle:)