Taitavat nuuskumme Myrri ja Lumo :)
Viikonloppuna osallistuimme Tollerimejään Virroilla. Jarno ja Lumo osallistuivat mejämestaruuskisaan, ja minä Myrrin kanssa avoimeen luokkaan. Tollereilla on mejässä todella kova taso, ja olikin uskomattoman upeaa että mestaruuskisaan päästiin mukaan! Siinä on mejäuran virstanpylväs, joka on arvossaan korkealla.
Lauantaina oli jälkientekopäivä, ja saimme Jarnon kanssa tehdä korvaavat jäljet yhdessä. Mukava yllätys, koska olimme varautuneet siihen että kumpikin tekisi jäljen (Jarno voi- ja minä avo-jäljen) vieraan parin kanssa. Meillähän työnjako on toiminut poikkeuksetta niin, että Jarno suunnistaa ja kokeissa opastaa jäljet, minä olen "sieni", jonka ei tarvitse suunnistamisesta ja opastuksesta murehtia. Jarno tarjoitui nytkin suunnistamaan myös minun jälkeni, mutta halusin itse suunnistaa jotta sunnuntaina opastaminen sujuisi varmemmin. Teimme ensin voi- jäljen totutulla kaavalla ja sitten avojäljen. Ihan mukavastihan se suunnitus minulta sujui, ja Jarno varmisti välillä taustalla gepsillä että mennään oikein. Molemmista jäljistä tuli oikein hyvät, ja hyvillä mielin ajelimme kotiin odottamaan sunnuntain kisapäivää.
Sunnuntaina startattiin kotoa klo 6.00 kahdella autolla kohti Virtoja. Koirat matkasivat minun kanssani Volvolla ja Jarno tuli Pololla perässä. Näin kulkemiset koepaikalla olisivat helpompi järjestää, ja suoritusten jälkeen minä pääsisin lähtemään koirien kanssa kotiin, missä Minku ja Taika odottelivat. Kiitokset isälleni vielä täältäkin, kun kävi molempina päivinä tyttösten seurana ja ulos päästäjänä!
Koepaikalla jäljet arvottiin. Minä sain avoluokan 4. jäljen ja Jarno mestaruuskisan viimeisen, 7. jäljen. Onneksi avojäljet aloitettiin minun opastamasta jäljestä, ehtisin opastaa ja purkaa omani ennen Myrrin suoritusvuoroa. Molemmat koirat saisivat olla Volvon kyydissä, kun siinä on koiraveräjä ja paljon isommat tilat lepäillä koepäivän ajan. Ehtisin sitten hyvin Myrrin suorituksen jälkeen tulla keskuspaikalle, mistä Jarno opastuksensa jälkeen hakisi Lumon ryhmänsä viimeiselle jäljelle suorittamaan.
Kun ammunnat oli tehty, otin tuomarin matkaan ja ajeltiin avojäljille n. 8 km päähän keskuspaikalta. Kävin viemässä sorkan paikalleen jäljen päähän ja sitten auto parkkiin, tyttösille takaluukku ja vähän ikkunoita auki ja opastamaan. Opastus sujui hyvin, jäljellä ollut koira oli taitava (joskin vähän nopea, hikeä pukkasi!) ja hieno hukaton suoritus tuli. Opastuksen jälkeen purin jäljen samoin tein. Sitten vähän lenkittämään tyttösiä, Myrrin suoritusvuoroa odotellessa.
Myrrin jälki kiersi hakkuualuetta. Keli oli melko tuulinen ja maasto hyvin kuivaa. Hieman jännitti miten neiti, melko ilmavainuisena, tulisi tehtävästä suoriutumaan. Treenattu ei oltu yhtään sitten Keuruun kesäkuun lopun kokeen. Myrri oli jäljelle pääsyä odotellessa sopivan innostunut, tuntui tietävän että mieluista hommaa lähdetään tekemään. Alkumakuuta ei olisi kovin viitsinyt tutkia, hetken siinä pidättelin ja möyhin maata haisteltavaksi. Sitten krepityksen matka kannustaen ja liina pitkäksi. Hyvin Myrri lähti etenemään, ja aina välillä merkeistä näin että jäljellä ollaan. Ensimmäisellä osuudella riistan jäljet veivät Myrriä aika lailla jäljeltä sivuun pariin kertaan. Jouduin kehottelemaan (kysyin luvan tuomarilta tähän), ja molemmilla kerroilla palattiin takaisin jäljelle ilman hukkaa. Pisteiden tiesin tästä kyllä tippuvan, mutta edelleen me otetaan nämä kokeetkin treenin kannalta ja tässä kohtaa se kannatti. Ensimmäisen kulman Myrri löysi hyvin ja mielestäni sitä nuuhkaisikin. Maasto ekan osuuden lopulla ja tokan alussa oli hyvin kuivaa. Kallioista, ja ritisevää jäkälää. Toisella osuudella mentiin osin suolla pursujen seassa. Myrri löysi myös hirven / peuran makuun, missä oli paljon karvaa. Sitä hetken tutkiskeli, mutta lähti jatkamaan jälkeä ilman kehoitusta. Hyvä! Toisen kulman Myrri meni ensin hieman ohi, mutta palasi takaisin kulmalle ja merkkasi sen hyvin. Jatko löytyi suoraan ja viimeisellä osuudella kuljettiin osin hakkuualueella, melkoisessa tuulessa. Sorkalle Myrri tuli suoraan ja jäi sitä kiinnostuneena tutkimaan. Pian sainkin luvan kiittää. Palkaksi isot kehut ja kanafile :)
Suorituksen jälkeen ajelin keskuspaikalle, missä oltiin sovittu tapaavamme Jarnon kanssa kun hän olisi opastanut jälkensä. Hetken aikaa siellä odottelin tyttösiä ulkoiluttaen, ja kun Jarno saapui niin lähdettiin siirtymään maastoon odottelemaan Lumon suoritusvuoroa. Lumo vaikutti olevan hyvässä vireessä, ja niin se suorituskin meni. Ei hukkia, katko teetti paljon työtä kun kääntyi Lumolle "väärään" suuntaan. Lumo kun lähtee rengastamaan lähes poikkeuksetta vasemmalle ja nyt kulmat olivat oikealle. Jarnon blogissa on tarkempi kertomus Lumon suorituksesta, mutta hieno ja hukaton mestaruuskisajälki se oli!
Kun Lumo palasi suorittamasta, minä lähdin samoin tein ajelemaan kotiin ja Jarno jäi purkamaan opastamansa jäljen ja sitten odottelemaan keskuspaikalle tuloksia. Päästyäni kohtiin kohta sainkin viestin, Myrri teki hienon AVO 1, 42 pistettä! Jee! Näin ollen neiti siirtyi voittajaluokkaan, missä startataan ensi keväänä. Nyt vähän katko- ja makaustreeniä vielä syksyn mittaan, niin eiköhän tästä tyttösestä meille kelpo MEJÄ- koira lauman jatkoksi saada! Kohta saapui toinen viesti, Lumppari sai VOI 1, 44 pistettä! Hieno tulos todella kovassa kisassa. Lumo jäi mestaruuskisan sijalle 7. mutta eipä haitannut yhtään ! Se että päästiin osallistumaan ja tehtiin ykkönen, oli ihan mielettömän hienoa! Meidän tekemiltä jäljiltä tuli molemmilta 48 pistettä, ja mestaruuskisan 2. sija. Onnea Mestaruuden jälleen napanneelle Teddylle! On siinä kyllä hieno koira, vielä vanhanakin peittoaa kaikki nuorempansa.
Hyvä mieli jäi viikonlopusta, muutenkin kuin tulosten osalta. Porukka oli mukavaa, järjestelyt toimivat, ruoka oli maistuvaa ja fiilis korkealla. Eipä harmittanut yhtään että lähdin mukaan, ja jätin jo ilmotut Vesilahden ja Maalahden näyttelyt väliin. Luca kisaili Maalahden kehissä molempina päivinä saaden sertit, nyt on pojalla niitä jo kolme. Onnea! Ensi viikonloppuna sitten taas mekin pyörimme kehissä, mutta teki tämä yhden viikonlopun tauko kyllä hyvää niin tytöille kuin meille! On se vaan niin paljon antoisampaa tämä muu harrastaminen kuin parin minuutin kehäkierros, ja näitä tuloksia arvostaa kyllä korkealle!
