Haastavaa tokoilua

Yhteenvetona tämän viikon tokoiluista voisi käyttää fraasia " voihan kakka". Maanataina kun saavuimme eteläpuiston kentälle iski vastaa tyrmäävä em. ulostuksen aromi. Siinä henkeä haukkoessamme muistimme että ai niin, viime torstain tottishan peruttiin paikalla pidetyn sirkuksen vuoksi. Sirkus Finlandian eläimethän olivat sitten jälkensä ympäristöön jättäneet, ja tuhdit sellaiset. Oma nenä turtui aika pian mutta koirat olivat ihan ekstaasissa. Päät pyörivät ja kuonot nuuskivat joka suuntaan. Yritäpä siinä sitten tehdä itseäsi kiinnostavaksi... Alun paikalla makuut meni ylöspompinnaksi, tunnin lopussa sujui vähän paremmin. Maanantaina harjoiteltiin jättäviä liikkeitä, siis liikkeestä seiso ja liikkeestä maahan. Sain ohjeeksi tehdä Taikan kanssa harjoitetta leikin varjolla. Siis reipasta etenemistä ilman seuraa- käskyä ja siitä vauhdissa käskyjä seis! maahan! istu! Taika lähtikin innolla mukaan ja teki liikkeitä vauhdissa. Mulla oli mukana ekaa kertaa ostamani nahkainen motivointipatukka ja Taika innostui siitä kovasti. Aina välillä otettiin taisteluleikkiä patukalla virystilan nostoksi ja palkaksi ja taas jaksettiin keskittyä minuun kentän hajujen sijaan!

Torstaina hajut olivat jo hieman haalenneet mutta kyllä siellä edelleen norsu tuoksahti.. Paikalla makuu oli taasen hyvin hankala, eka minuutti pompittiin ylös mutta sitten meni jakeluun. Taika alkoi selvästi ymmärtää mitä tässä nyt halutaan. Sen huomasi siitä että Taika aina välillä nytkähti aikeena nousta ylös mutta muistikin sitten että ai niin, ei saa. Palkkasin ahkerasti ja viimeinen minuutti sujui kivasti. Taika myös malttoi odottaa istu- käskyä hienosti ja liike saatiin kunnialla loppuun. Torstaina keskityttiin seuraamiseen ja luoksetuloon. Ilokseni Taika tuli reippaalla laukalla innoissaan luokse ja siirtyi käskystä sivulle. Ainostaan alussa oli vaikeuksia saada Taika jäämään paikoilleen istumaan kun minä siirryin poispäin. Tajusihan Taika sitten mitä haluan. Seuraaminen on Taikalle mieluisaa ja menee kivasti. Pysähdyksissä sählää emäntä. Namikäsi on aina vinksin vonksin ja Taikan istuma-asento sen mukainen. Annalta tuli hyviä vinkkejä tuon asian korjaamiseen ja niitä myt sitten reenataan. Siis suoraa ja nopeaa perusasentoa. Väliajoilla otettiin hyppyä joka sujui aika kivasti, sitten taas taisteltiin patukalla ja tehtiin kaikenmoisia temppuja, mm. jalkojen välistä pujottelua joka meneekin jo hyvin! Tunti vierähti vauhdikkaasti ja loppuun otettiin 30 s paikallamakuu joka meni nappiin.

Viikolla ollaan parina päivänä tehty daminoutoja mettässä. Olen heitellyt sokkona dameja metsään ja pyytänyt Taikaa hakemaan. Taika nauttii tuosta tehtävästi kovasti ja on ihan innoissaan. Jaksaa etsiä niin kauan että dami löytyy, palauttaa nätisti mulle ja lähtee hakemaan seuraavaa. Nyt täytyisi jollain konstilla saada dameja kauemmas metsään, nyt kun ne jäävät siihen heittomatkan päähän. Täytyy rekrytoida Jaria mukaa lenkille damin piilottajaksi! Otettiin myös sula vaakku yhdelle lenkille mukaan. Taika nuuski ja nuuski hyvin tarkasti mutte ei koskenut. Hain vaakun itse ja heitin n. metrin päähän Taikasta. Sitten kannustin "hae, hyvä, tuo mammalle!" mutta ei tuonut. No eikun porkkana käyttöön. Kaivoin pussista lihapullan ja tökkäsin Taikan kuonon eteen. Juuri kun Taika yritti napata sen vedin pullan takaisin ja osoitin vaakkua "tuo mammalle!" ja sehän tepsi :) Vaakku tuotiin ja pulla saatiin. Tätä teimme pariin kertaan ja sitten Taika myös kantoi nätisti vaakkua muutaman metrin. Siihen oli hyvä lopettaa ja ottaa taas ensi viikolla uusiksi. Pikku hiljaa se siitä, Taika kyllä osaa kunhan saadaan motivaatio kohdalleen. Ja ikä tuonee myöskin helpotusta asiaan, ovathan damienkin noudot parantuneet huimasti kuluneen kesän aikana. Taipparit tähtäimessä ehkä vuonna 2013!

Nyt on mejä- ura startattu, tuloksena pyöreä 0. Yritys oli hyvä mutta... Paljonkin voisi spekuloida miksi kävi niin kuin kävi. Jo kokeen alku meni pipariksi kun oppaamme ohitti alkumakauksen ja rämmimme ainakin 50 metriä metsään ennen kuin alkoi ihmettely missäs se alkumakaus olikaan.. No koira takaisin alkumakuuta etsimään ja uudestaan mettään kun se vihdoin löytyi. Hämmennystä ensikertalaiselle riittämiin. Alkumakauksen Taika tutki hienosti, kuopi etutassulla maata saadakseen kunnolla hajua. Jäljelle lähdettiin mukavasti etenemään. Eka hukka tuli 1- osuudella kun Taika ei palannut tarkistelukierrokselta riittävän nopeasti jäljelle. Kulma ja makaus löytyi ja nuuskittiin tosi tarkkaan. Toinen osuus meni reippaasti puoliväliin asti jossa ojan ylitys aiheutti jäljen kadotuksen. Taika etsi ja etsi ja alkoi lopulta vinkuen pyytää apuja. No tästä sitten toinen hukka ja tuomari katsoi että kello on jo sen verran että emme ehtisi kaadolle 45 minuutissa. Loppu mentiin "harjoitellen" ja kyllä Taika ajoittain meni hyvin jälkeä. Oli paikkoja joissa jälki "yllättäen katkesi" ja koira jäi hämilleen että minnes se hajuvana nyt katosi. Kun itse ei ollut jälkeä tehnyt ei voi tietää millainen se oli. No toinenkin kulma löytyi ja meni hienosti merkaten, samoin kaatona ollut hirvensorkka. Sorkka nuuhkittiin tarkasti ja sitä alettiin peittää kuonolla. Iso aarre joka piti kätkeä :) Jäljen lopussa meiltä oli kulunut tuomarin mukaan 50 min joten pienellä vauhdin lisäyksellä oltaisiin voitu ehtiä 45 minuuttiin. No nyt meni näin. Ja olihan siinä muitakin kohtia jotka varmasti vaikutti koiran suoritukseen. Jäljen teko päivänä satoi kaatamalla ja varmaan haju huuhtoutui monin paikoin. Riistaa oli paljon mutta se ei Taikaa kovin häirinnyt kun ei hän riistapoluille lähtenyt. Meille sattui myös arvalla päivän eka jälki joka kuulemma saattaa olla kostean ja viileän metsän vuoksi koiralle vaikea. Meidän harjoitusjäljethän on ajettu yleensä iltapäivisin. Ai niin aluksi tehty laukauksen sieto sujui hienosti. Puuhun sidottu Taika ei reagoinut paukkuun millään tavalla, joten tämä ei estä uran jatkoa.

Pääsimme Jarin kanssa seuraamaan muutaman avoimen luokan koiran suorituksia, kiitos siitä heille! Rooan kanssa olimme jo toistamiseen katseluoppilaina, Marille kiitos kun antoi meidän olla mukana! Päivä oli lähes kaikille avoimen luokan koirille vaikea, sillä 13 koirakoista 11 sai nollan. Meille antoi tuomari saatesanoiksi että koira osaa jäljestää ja tekee tarkkaa työtä, mutta tarvitsee lisää itseluottamusta jota iän pitäisi tuoda tullessaan. Eli kotiin kasvamaan ja vetämään jälkiä märkään metsään, paljon ojien ylityksiä ja aikaisia aamuherätyksiä jälkeä etsimään Taikan kanssa!

Tottista ja hierontaa

Maanantaina meillä oli TamSKin kilpailemaan valmiiden tottisryhmän kolmas koulukerta. Paikka siirtyi Eteläpuistoon, ja hyvä niin. Nalkala oli varsin rauhaton kenttä kun liikennettä meni neljältä puolelta. Eteläpuistossa ei autoliikennettä mene kentän ohi lainkaan, tosin kävelijöitä ja muunsortin urheilijoita kylläkin.

Taika oli hieman rauhattomalla tuulella. Alkuun tehty 2 min paikallamakuu ei tahtonut sujua sitten millään. Eka puoli minuuttia sujui mutta sitten alkoi ylös pomppiminen. Kävin aina komentamassa Taikan takaisin makuulle ja taas jaksettiin maata n. 20s... Liikkeen jälkeen Anna sanoi että Taika pelleilee mun kanssa ihan täysin ja niinhän se teki. Heitti välillä kyljelleen ja alkoi kieriä, pälyili ympärilleen niin että pää vain pyöri ja nouseskeli ylös. Tehtäväksi tuli reenata liikettä mahdollisimman virekkeettömässä ympäristössä ja näyttää haukulle että pelleily ei johda tavoitteeseen ts. namin saamiseen. Häpeä myöntää että reenailu on jääny hieman vähälle..
Uutena liikkeenä otettiin este. Kyllähän Taika hyppiä osaa mutta tottistyylin hyppy on hieman kurinalaisempi kuin vapaa metsässä kivien ja kantojen yli loikkiminen. Liike alkoi ottamalla koira sivulle n. 2 m päähän esteestä. Siitä sitten koiran olisi pitänyt pelkällä hyppy- käskyllä singota esteen yli ilman että ohjaaja tekee elettäkään. Arvatahan sen nyt saattaa että Taika ei tajunnut pelkästä käykystä mitä olisi pitäny tehdä. Heti kun otin kroppaa mukaan liikkeeseen hyppy onnistui. Liekö pelkkä sanallinen käsky liian laimea koiran innostamiseen. Muutamaan kertaan hyppyä otettiin aina mahdollisimman vähällä "heilumisella" ja kyllä se sit pari kertaa sujuikin. Koiran pitää hypyn jälkeen jäädä seisomaan esteen taakse ja odottaa että omistaja tulee vierelle josta perusasento. Tämä osio sujui, Taika ei yrittänyt tulla takaisin esteen yli mun luo.

Koulutuksen väliajoilla tehtiin seuraamista, luoksetuloa, paikallamakuuta.. Kokeiltiin myös liikkeestä seiso- ja liikkeestä maahan- käskyjä ja ne menivät yllättävän hyvin! Opetin Taikaa myös temppuilumielessä kiertämään jalkojeni välistä kun kävelen eteenpäin. Koulukerran lopuksi pidettiin vielä 2,5 min paikallamakuu joka sujui hienosti kun palkkasin Taikaa riittävän usein.

Tiistaina menimme toiseen koirahierontaan Eevan luokse. En ehtinyt lenkittää Taikaa ennen hierontaa kun aika aikaistui ja suunnitelmat muuttuivat. Epäilin suuresti jaksaako Taika pötkötellä hieronnan ajan rentona kun on jo nukkunut koko päivän kotona. No melko hyvin jaksoi. Hieronta alkoi oikean puolen käsittelyllä ja nyt Taikalla oli selvät jumipaikat myös tällä puolella lonkan päällä ja lapaluussa. Niitä vastustettiin ja noustiin ylös väkisin. No sitten hierottiin seisaallaan ja istuallaan kunnes taas maltettiin pistää pötkölleen. Vasen puoli oli nyt tällä kertaa vähämmän jumi ja hieronta sujui paremmin. Lopputuloksena reilun tunnin käsittelystä oli rento ja tyytyväinen koira jolla ei ollut mitään kiirettä ylös hierontamatolta. Mukavaa koiralle ja opettaa hyvin käsittelysietoa. Taika antoi mm. hieroa kuonoansa kaikin puolin melko reippain ottein ja näytti vain nauttivan.

Keskiviikkona teimme pitkän lenkin Millin ja Marikan kanssa ja keräilimme hirvikärpäsiä.. Eilinen lenkki jäi hieman lyhykäisemmäksi ja Taika pääsi illaksi Millin luo hoitoon. Emännälle tuli nimittäin pyöreitä mittariin ja niitähän piti hieman juhlistaa :) Tänään on sitten Millin vuoro tulla meille iltakylään ja huomenna aamulla lähdemme aikaisin kohti Mouhijärveä. Taika menee päiväksi mummulaan ja me tekemään jälkiä sunnuntain mejä- koetta varten Vammalan metsiin. Sunnuntaina on sitten mejä- uran debyytti. Luvattu on sateista säätä joten haastetta on riittämiin. Ennakko-odotuksia ei oikeastaan ole, tavoitteena on olla eksymättä metsään!

Jäljestystä ja näyttelyä

Männäviikolla Jari kävi tekemässä meille jäljen aivan uuteen maastoon. Ja haastavan tekikin; oli siinä koiralla ja emännällä hommaa löytää kaato. Jäljen alkumatka painettiin korkeassa heinikossa, jossa Jarin kertoman mukaan sieni oli pomppinut lahjakkaasti mättäältä toiselle. Eli ei siis kovin helppoa. Hyvin Taika ekan osuuden meni, muutama tarkistuskierros jäljen sivuille. Makuu löytyi ja nuuskittiin tarkasti. Toinen osuus jäljestä oli vaikein. Taika teki paljon tarkistuslenkkejä ja pari kertaa ohjasin sen takaisin jäljelle. Taika myös ihan selvästi kyseli apuja multa katsomalla silmiin. Tällöin vain kehoitin että "jälki". Ensi viikonlopun kokeessa aioin kyllä kehua ja kannustaa Taikaa niin paljon kuin tuomari sallii. Tällä osuudella oli myös ison ojan ylitys jonka Taika meni määrätietoisesti, ainoa vaan että muutaman metrin sivussa siitä mistä Jari oli jäljen vetänyt. No eipä mittää, ojan jälkeen löytyi taas oikea suunta ja toinen makaus, joka myös tarkasti nuuskittiin. Kolmas osuus mentiin vauhdikkaasti ja vain pienin tarkistuksin. Ja sieltähän se kaato löytyi, pakasterasia jossa palvikinkkua! Kyllä Taika oli ylpeä itsestään ja niin olivat emäntä ja isäntäkin :)

Tänään meillä oli näyttelypäivä Vantaalla, jossa oli KV- näyttely. Läksimme matkaan poutasäässä mutta matkalla sateli vettä reippaastikkin. Onneksi sade lakkasi kun saavuimme perille Hakunilaan. Kenttä tosin oli melko pehmeää ja vetistä, joten ei kovin kiva alusta. Paikalla oli kolme tolleriurosta ja kolme narttua. Taikan Sissi- sisko oli junnuissa ja lisäksi yksi nuorten luokan narttu. Taika oli näyttelypaikalla aika jännittynyt, mutta sinnikkäällä temputuksella (hyppää jalan yli, näytä hampaat, pyöri, pussaa...) sain tyttöä rentoutumaan ennen kehään menoa. Tuomarina oli mustiin pukeutunut ulkomainen nainen, Anca Ciura. Sissi oli ekana vuorossa ja sai eh:n. Kun meidän vuoro tuli niin Taika antoi katsoa hampaat ja käsitellä, luimisteli vain paikallaan. En ottanut mahan alta kiinni vaan Taika pysyi ihan hampaat- käskyn alla paikoillaan. Tuomari katsoi hampaat molemmin puolin ja koitteli rungon. Mahan alusta kokeilleessaan hän kysyi että onko Taika raskaana (tai näin ymmärsin). Selitis englanniksi että ei, vain valeraskaus on kyseessä ja sen hän nyökytteli että ok. Kun juostiin niin Taika olisi painellut alkuun ulos kehästä mutta alkoi sitten juosta kunnolla ja meille riitti vain yksi juoksutuskierros. Kauan saimme sitten seistä tuomarin arvoseltavana ja hyvin yksityiskohtaisen arvostelun saimme. Tuomari kehui mm. Taikan silmiä sanoin "very rich in colour" ja korvien muotoa ja kiinnitystä sekä korvan ympäryskarvoja (hyvä trimmaaja- Susanna!). Kehuja saivat myös kaunis feminiininen pää, hyvät kulmaukset ja erinomainen turkki ja väri. Siis hieno arvostelu ja tuloksena Eri! Olin tosi onnellinen ja siirryimme kehän laidalle nuorten luokan nartun arvostelun ajaksi. Ko. narttu oli hyvässä karvassa, pöksykarvat oli tosi tuuheat. Myös merkit olivat kauniit. Tuomari juoksutti narttua useaan kertaan ympäri, kun meille oli riittänyt vain kerta. Tuomari myös katseli usein meitä (olimme "asennossa" kehän reunalla) ja varmasti vertaili näin toiseen narttuun. Ja niinhän siinä sitten kävi että myös tuo nuortenluokan narttu sai erin mutta parasta narttua valitessa Taika voitti! Tuomari ainoastaan naureskeli että Taika tarttisi tissiliivit:) Ja sitten pääsimme ekaa kertaa finaalikehään josta tuloksena VSP. Hienoa ja upeaa ja kaiken kukkuraksi tuli se kolmas sertikin! Eli päivän tulos JUK eri 1 Pn1 sert vsp. Oi ihanuutta ja herkkujen määrää jota Taika sai, olihan sellainen päivä että kannatti elää!