Reissumme Keuruun seudun kennelkerhon järjestämään mejäkokeeseen Keuruulle alkoi lauantaiaamuna, kun ajelimme kokeen keskuspaikalle liikuntapuistossa sijaitsevaan rakennukseen. Paikalla nautimme maittavan aamiaisen ja sitten jaettiin jäljet. Olimme ensimmäistä kertaa yhdessä Jarnon kanssa tekemässä mejäjälkiä parina. Saimme kartat, mihin kaksi meille tehtäväksi ja opastettavaksi annettua voittajaluokan jälkeä oli merkitty. Kun käytännön asiat oli selvitetty, ajelimme n. kilometrin päähän hotelli Keurusselkään viemään tytöt majoittumaan viikonlopuksi varaamaamme huoneeseen. Tämä oli loistava järjestely, kun koepaikka oli aivan vieressä niin koirien luona pystyi piipahtamaan myös jälkien teon välillä.
Ilmat eivät meitä suosineet, sadetta ja kovaa tuulta oli luvattu koko viikonlopuksi. ja se lupaus valitetttavasti piti... Matkassa oli siis asiaan kuuluvasti monta eri ulkoiluvaatekertaa, kumisaappaita, vaihtosukkia, hattuja ja monta pulloa hyttysmyrkkyä. Niitä hyttysiä meinaan Keuruun metsissä riitti!
Aloitimme jälkien teon Jarnolle opastettavaksi tulevasta jäljestä, joka maastokartan mukaan oli hieman haasteellisempi kuin toinen meidän jälkemme, jonka oppaaksi minä pääsin. Olemme ostaneet GPS- laitteen hyvillä maastokartoilla, mikä toimikin aivan loistavasti, yhdessä Jarnon suunnistustaidon (kartta + kompassi) kanssa olimme koko ajan aivan kartalla, missä jälki kulkee. Molemmat jäljet onnistuivat mielestämme loistavasti. Ensin suunnitus tehden avomerkit ja tämän jälkeen veretys siirtäen osa merkeistä piilomerkeiksi. Itse jätin melko paljon avomerkkejä omalle jäljelleni, sillä olen sen verran epävarma suunnitustaidoistani, niin en halunnut ottaa mitään riskiä siitä, että opastamani koirakko eksyisikin jäljeltä.
Jälkien teossa meillä kesti kaikkineen 5 tuntia ja aivan litimärkinä, hyttysten syöminä ja kieltämättä jonnin verran väsyneinä palailimme hotellille. Kuuma suihku teki todellakin terää ja sen jälkeen olikin aika viedä tytöt lenkille. Keli kun oli mitä oli, hotellin uimaranta oli täysin autio ja sinne tytöt pääsivät uimaan ja keppiä noutamaan- hauskaa oli! Illalla kävimme syömässä hotellin ravintolassa missä olikin hyvät tarjoilut. Ruokailun jälkeen vielä iltalenkki ja sitten nukkumaan, keräämään voimia seuraavan päivän suoritusta varten.
Sunnuntaiaamu valkeni tihkusateisana ja tuuli oli yöllä yltynyt kovaksi. Ajelimme kokeen keskuspaikalle Lumon ja Minkun kanssa, Taikan jäädessä hotellille (huone oli meillä jatkettu klo 18 saakka). Hyvä aamiainen nautittiin ja sitten arvottiin jäljet. Lumo sai meidän ryhmämme ekan jäljen ja Minku kolmannen. Jarnon opastettavaksi tuli päivän 2. jälki ja minulle 5. jälki.
Koe alkoi tuttuun tapaan laukauksensietotestillä, minkä tytöt suvereenisti läpäisivät. Siitä sitten autoon ja ajelemaan kohti Lumon jäljen alkupaikkaa. Eipä aikaakaan, kun paikalle tulivat myös oppaana toimiva Ville-Pekka (Minkun isän Felixin omistaja) vaimonsa Katin ja tuomarin kanssa. Jarno pääsi nyt ensimmäistä kertaa ohjaamaan Lumoa, itse jäin autoon pureskelemaan kynsiä jännityksestä.... Noin tunnin kuluttua seurue metsästä palasi ja kuulin sorkan löytyneen, mutta matkalla oli tullut myös kaksi hukkaa. Siinä kelissä loistava suoritus, että ajan puitteissa päästiin loppuun saakka. Sai olla tyytyväinen!
Seuraavaksi Jarno lähti opastamaan jälkeä Katille ja Teddylle. Teddy on melkoinen konkari jäljestyksen saralla ja niin sieltä vajaan tunnin päästä autoille saapuivat Jarno, Kati, tuomari ja Teddy sorkka suussa. Kaikki oli kuulemma sujunut hienosti ja Jarno selvisi oppaan hommasta loistavasti!
Hetken odoteltuamme olikin minun vuoroni lähteä metsään Minkun kanssa. Minku vaikutti tuttuun tapaansa innokkaalta, vähän tärisikin siinä odotuksesta valjaita puettaessa. Alkumakaus tutkittiin hyvin ja ohjasin Minkun sallitun 10 m matkan jälkeä. Ensimmäinen osuus meni todella kivasti jäljellä, parit tarkistukset tehtiin. Sitten jälki kaartoikin hakkuuaukealle. Sade ja kova tuuli avoimella hakkuulla olivat Minkulle ylivoimaiset. Kovasti haettiin ja yritettiin, mutta lopulta tuomittiin hukka. Uudelle jäljelle ja taas matka jatkui hyvin, vaihtelevassa maastossa. Päästiin kulmalle saakka missä metsäautotien uralta lähti 90 asteen kulma vasemmalle. Minku lähti rengastamaan oikealle ja sitkeästä yrittämisestä huolimatta ei löytänyt veretykselle metsäautotieuran toiselle puolelle. Tästä toinen hukka. Jälleen puhtaalle jäljelle mitä edettiin todella hyvin pitkän matkaa. Tultiin sammaleiseen rinteeseen, joka oli todella märkää ja avointa maastoa. Siellä lähdettiin pyörimään jäljen alapuolelle, minne sade oli ilmesesti hajun kuljettanut. Hakeminen jatkui aikansa, kunnes tuomari totesi ajan tulleen täyteen ja koe meidän osalta keskeytyi. Sorkalle ei ollut enää pitkä matka ja sinne Minku meidät johdattikin hienosti. Harmittava yliaika, ehkä olisi kolmostulokseen ollut mahdollisuus, mutta kieltämättä täytyy todeta maaston siinä kelissä olleen niin haastavan, että olen iloinen siitä, että Minku jaksoi yrittää. Kyllä oli väsynyt koira kun autolle päästiin, nukkui melkein istualleen.
Tässä välissä läksimme viemään jäljestäjämme hotellille ja vaihtamaan kuivat vaatteet, olimme täysin litimärkiä. Hotellilta otimme mukaamme Taikan ja sitten mentiin jäljelle jonka minä opastin. Suorittamaan tuli Kati heidän nuoremman koiransa Ginin kanssa. Johdatin koirakon ja tuomarin alkumakuulle ja siitä alkoi minun eka voi- luokan opastukseni. Kerroin tuomarille hyvissä ajoin ennen tapahtumia (makuut, kulmat), mitä on edessä ja tarvittaessa osoitin suuntia tuomarin minuun katsoessa. Gini jäljesti vähän Minkun tapaan (myös nuori koira) ja lopulta Kati päätti keskeyttää kokeen, kun aikaa oli jo kulunut ja pari hukkaa tullut. Mentiin siis harjoitellen maaliin.
Tällä välin Jarno oli käynyt purkamassa oman jälkensä. Lähdimme purkamaan minun opastamani jäljen porukalla, Taika pääsi jäljestämään ja upeasti rouva rauhalliseen tyyliinsä häntä heiluen jäljen selvitti! Ehkäpä joskus Taikakin pääsee vielä kisoihin saakka, kuka tietää :-)
Kun jäljet saatiin purettua mentiin hotellille vaihtamaan taas kuivat vaatteet, sitten vähän lenkkiä tytöille ja kuulemaan tulosten julkistaminen keskuspaikalle sekä nauttimaan maittava ruoka. Kokeessa oli kaikkineen 18 koirakkoa, joista 5 avoa ja 13 voi- luokan koiraa. Kelistä johtuen tulostaso jäi heikoksi. Avo- koirista vain 2 sai tuloksen ja voi- koirista 5. Iloksemme Lumo oli yksi tuloksen saaneista :-) Hienosti 27 pistettä ja voi 3! Minku sai odotetun nollan mutta mikä upeinta, vain kaksi voi- koiraa sai ykkösen ja Minkun Sulo- veli oli toinen näistä! Upealla suorituksella 45 pistettä, onnea Johanna! Enää yksi ykkönen tarvitaan ennen valiojuhlia... Huikeaa :-)
Kokeessa palkittiin myös päivän paras jälki ja se oli Jarnon opastama Teddyn jälki. Saimme palkinnoksi pokaalit ja koiranherkkuja. Palkittiin myös päivän paras opastus ja en meinannut korviani uskoa, se oli minun jälki ja eka voi- luokan opastukseni! Aivan mahtavaa!
Tämä viikonloppu osoitti sen, että tulokset eivät harrastamisessa oli ainoa mikä merkkaa. Meidän tuloksemme olivat laihat, mutta viikonloppu kaikesta rankkuudestaan huolimatta oli aivan loistava. Se tunnelma, onnistumisen riemu (kun opastat jäljen ja se sujuu hyvin), koira tekee työtä ja silmin nähden nauttii siitä mitä tekee, yhteishenki ja tsemppaus on jotain mitä näyttelymaailmassa ei koe. Näitä viikonloppuja lisää! Ja toivotaan, että jos näitä viikonloppuja lisää saadaan, saataisiin edes kerran mejäillä vähän paremmassa kelissä :-)
Meidän voi 3- koira pokaalinsa kanssa, mukana myös Jarnon ja minun pokaalit :-)
