Alkuviikon touhuja

Maanantaina oltiin tokaa kertaa rallytokossa ja nyt sujui liikkeet jo paljon mallikkaammin kuin edelliskerralla:) Vasemmalle kääntyminen no problem, peruutus no problem ja muutenkin Taika oli oikein innokas ja aktiivinen oppilas! Uutena tehtävänä otettiin pujottelua ja spiraalia oranssien tötteröiden välistä ja ympäri. Taika seurasi niin tiiviissä kontaktissa ettei edes varmaan havainnut noita tötteröitä. Mukavaa oli :)

Eilinen agi alkoi myös hyvissä merkeissä (huom alkoi...). Taika vähän tutisi ennen halliin menoa mutta sisällä oli jo reipas ja innokas esteitä suorittamaan. Alkuun otettiin aitaa sylikäännöksellä ja se sujui molemmilta puolilta hyvin. Sitten tehtiin ohjausta kahden aidan yli putkeen. Taika irtosi tosi vauhdilla, meni aidat ihan huomaamatta ja sujahti putkeen jonka toisessa päässä Jari odotti namin kanssa. Muutamaan kertaan otettiin ennenkuin kävi huonosti. Nimittäin meitä ennen treenannut ryhmä oli ottanut keinua ja este oli jätetty siihen putken viereen. Ja niinhän siinä sitten kävi että Taika havaitsi putkesta tullessaan keinun ja ryntäsi sille, luullen varmaan puomiksi. Ja senhän sitten arvaa kuinka käy kun keinulle painelee sata lasissa. Alashan se tietty rämähtää ja koira sen mukana. Sekunnin murto-osassa vahinko siis tapahtui ja Taika pelästyi ihan tosissaan. Lähti korvat luimussa äkkiä pois keinun läheltä eikä tullut maanittelulla takaisin siihen päähän hallia jossa keinu oli. Päätin että tässä nyt ei luovuteta vaan osoitetaan Taikalle että keinu ei ole vaarallinen kunhan se suoritetaan rauhallisesti. Otin Taikan hihnaan ja Maten ohjeella otettiin vauhtia kohti keinua. Taikahan löi jarrut kiinni mutta tuli perässä ja nousi keinulle. Sitten varovaisesti tuettiin koiraa ja laskettiin keinu maahan. Toisella kertaa Taika tuli jo paremmin. Matte sanoi ettei Taika ainakaan pehmeä koira ole, sillä oikein pehmeä koira ei keinulle olisi suostunut tulemaan.

Lopputunti olikin sitten melkoista haahuilua. Taikan keskittymiskyky oli tiessään ja korvat hukassa. Hihnan kanssa sitten mentiin esteille. Kepit sujui toooosi hitaasti, pussiin mentiin vauhdilla ja oli kiva, putkeenkin mentiin alun epäröinnin jälkeen (muisti varmaan että se kauhea keinu tuli heti putken jälkeen) ja myös puomia otettiin alastulokontaktia harjoitellen. Mielenkiinnolla sitä taas odottaa ensi kertaa, onko pelko lisääntynyt vaiko ei. Harmi kun pitikin sattua tämmöistä juuri kun Taika alkoi olla hallissa rennompi. Harmitus :(

Matolääkitys

Eräs toinenkin juttu on jäänyt kirjaamatta plokiin. Reilu viikko takaperin käytiin Hakametsän eläinlääkärillä hakemassa eläinpassi ja Virosta Suomeen paluuseen vaadittava heisimatolääkitys. Mentiin koko perhe paikalle kun ilta-aika saatiin. Ensiksi Taika joutui puntariin ja eläinaseman vaaka näytti elopainoksi huimat 20 kg! (Kotona punnattiin seuraavana aamuna 18,7 joten ihan dramaattista lihoamista ei sittenkään ole tapahtunut, helpotuksen huokaus:) Aikamme odoteltuamme isoja akvaariokaloja ihaillen ja Taika meidän välissä penkillä istuskellen eläinlääkäri pyysi meidät tutkimushuoneeseen. Matolääke Drontal oli mahdollista ottaa joko tabletteina tai pistoksena. Siinä sitten pohdittiin että kumpaakoshan laitettais.. Mukana ei tietenkään ollut herkullista lihapullaa tai makkaraa johon tabut olisi voinut kätkeä. Taika siinä istua napotti ja katseli hieman epäillen että mitäs ne nyt mun pään menoks suunnittelee... Päätetiin sitten kokeilla kuitenkin tabletteja joita Taikan kokoiselle piti antaa kaksi. Laitoin tabun kahden frolicin murusen väliin ja tarjosin Taikalle. Hieman hitaasti otti suuhun ja kohta suupielistä tipahtivat frolicit lattialle. Mutta se matolääketabu pureskeltiin huolella ja toinen perään. Vasta sitten syötiin frolicit lattialta. Eläinlääkäri naureskeli että tuollaisia potilaita saisi olla useamminkin!

Enpä muistanutkaan eiliseen viestiin kertoa mitä meillä perjantaina tapahtui:) Milli oli tuttuun tapaan perjantaihoidossa ja koska Jari luisti sovitusta aikataulusta jouduin jättämään koirat n. puoleksi tunniksi meille kaksistaan. Milli on tunnetusti melkoinen ruokarosvo joten laitoin kaikki syötävät korkeille paikoille ja ovet kiinni. No osaapa tuo houdini avata ovetkin kuten selvisi.. Vierashuoneessa (jonka ovi siis oli kiinni) oli Taikan Hello Kitty- iso musta näyttelyreppu. Sinne tietenkin oli joku nappulapussin jämä jäänyt ja Milli haukkana kimppuun ryöväämään. Vaan tuli rosmolle varkaalle sopiva loppu- reppu jäi kantolenkistä Millin kaulaan ja olikin tiukasti paikallaan. Mikä tässä sitten oli hauskaa niin se että kun Jari tuli kotiin niin koirat olivat ovella vastassa. Onneksi olin laittanut turvalukon päälle.. Milli oli siis avannut myös eteisen oven. Millillä oli reppu kaulassa ja Taikalla DAP- pullo suussa. Varmaan yritti rauhoitella kaveria :) Jari saikin paljon hyviä kuvia sekä kameralle että videolle ennekuin päästi Millin pälkähästä. Minähän olin tuolla aikaa kuuntelemassa luentoa koiran aktivoinnista ja vireikkeistämisestä. Todettakoon että meillä siis koirat keksivät virikkeitä ihan itse :)!!!

Hienoa tottista ja hui- kamalaa mätsäilyä

Lauantaina meillä alkoi Riikka Eskurin vetämä tottiskurssi Sarankulmassa. Mehän oltiin Taikan kanssa Riikan kurssilla silloin pikkuisena, viime talvena. Ja kyllä Taika Riikan muisti, meni innoissaan kiehäämään:) Ryhmässä oli vain 4 koiraa, Milli, Taika, 1-v kultsu ja mopsi. Eka kerta keskityttiin seuraamiseen ja kontaktiin. Taika loisti upealla seuraamisella ja sain olla ylpeä! Tunnin lopuksi otettiin Millin kanssa paikallamakuu ja hyvin meni sekin. Taika ei noussut kertaakaan ylös. Paluumatkalla piipahdettiin Pirkkahallin koirapuistossa jossa kivoja leikkikavereita olivat russelipoika ja ihana 6 kk ikäinen shelttipentu, joka mielisteli Taikaa. Lipoi suupieliä ja Taika oikein nosti huulia että lisää, lisää, palvo vaan mua:)

Tänään sunnuntaina käytiin Teivon raviradalla mätsärissä. Paikkana oli sisähalli, joka oli ihan törkeän ahdas. Koiria ja ihmisiä oli niin tiheässä ettei liikkumaan meinannut mahtua. Siispä ilmoittauduimme ja poistuimme M&M:n kanssa ulkoilemaan lähiharjulle. Taika oli tosi innoissaan ravirataa kiertävistä ravureista, olisi varmaan juossut mukaan kisaamaan jos olisin päästänyt. No en päästänyt kuitenkaan, olisi voinut siinä vauhdissa käydä koiralle huonosti. Kolmisen varttia ulkoiltiin ja sitten ahtauduttiin sisälle halliin. Ja viime hetkellä mentiinkin, sillä Taika oli seuraavan vuorossa. Arvostelu oli siis edennyt todella nopeasti. Eipä siinä sitten mitään, näyttelyhihna kaulaan ja kehään. Kehään Taika tuli ihan iloisesti ja juoksi nätisti pari kierrosta. Kaikki meni hyvin kunnes tuomarityttö tuli kumartumaan Taikan luokse. Eikun pakki päälle ja luimuun. Voi kakka ellen muuta sano. No antoihan Taika sitten maanittelulla itsensä tutkia mutta varsin luimussa oli. Ravasi kuitenkin ihan kivasti vielä tutkimisen jälkeen eli ei panikoinut. Ja tuloksena.....Sininen nauha! Yllätys no ei. Ryhmäkehässä ei sijoitusta reilun 20 koiran joukosta joten palattiin tuttuun vanhaan mätsärimoodiin. Millillä meni paremmin, punainen nauha muttei sijoitusta hänellekään. Ennen kun lähettiin pois pyysin paria paikalla olevaa miestä vähän kopeloimaan Taikaa. Eka mies oli pitkä, rennosti farkkuihin pukeutunut kaveri. Taika oli ihan rento ja luonteva hänen käsittelyssään, tosin Milli ja me oltiin vieressä. Toinen mies oli tummiin pukeutunut, lyhyempi kaveri ja hänen luo mennessä Taika laittoi jarrut päälle. Namilla houkutellen meni kuitenkin miehen luo ja antoi koskea itseensä. Tässä kohtaa Milli ei ollut vieressä Taikalle turvaa antamassa. Tiedä sitten olisiko ollut vaikutusta. "Mielenkiinnolla" odotan kuinka Tarton tuomarismiehet Taikan silmissä näyttäytyvät. Viikon päästä blogia kirjoitellessani olen sitten saanut sen selville. Mätsäristä poistuessa poikettiin hakametsän koirapuistoon, jossa oli isompia koiria paikalla. Nuori shäferi uros ja iso berninpaimenkoirapoika. Alkuun Taika jänskätti aika paljon mutta rentoutui sitten ja alkoi leikkiä. Ihan hyvää harjoitusta että isoja poikia ei tartte pelätä. Kotona Taika pääsi shampoopesulle pitkästä aikaa ja nyt on turkki kuosissa torstain trimmausta ja viikonlopun näyttäymisiä varten. Tuossa se nyt nukkuu sohvan mutkassa ja hymyilee unissaan. Toivottavasti hymyillään viikon päästä molemmat :)