Saimme tänään tietää että mahduimme kuin mahduimmekin mukaan kahden viikon päästä pidettävään mejä- kokeeseen! Tosi jännää ja vähän pelottaakin, kuinka me siellä selvitään... No Taikahan kyllä selviää, nuuskuttelu joko kiinnostaa tarpeeksi tai sitten ei, mutta emännällä on tekemistä varsinkin siinä oppaana toimimisessa. Toivottavasti en onnistu täysin eksyttämään opastamaani koirakkoa:)
Eilen teimme metsälenkillä daminoutoja Taikan kanssa niin, että silloin kun Taika ei nähnyt (tuli siis kaukana perässä tai meni edellä) heittelin 3 damia metsään. Sitten kutsuin Taikan luokse ja käskin hakea. Ihmeen hyvin tyttö tajusi mitä piti tehdä. Kaikki damit haettiin muutamaan kertaan ja innokkaasti! Ei siis tarttenut nähdä damin heittoa syttyäkseen noutamiseen, hyvä:) Kun sama joskus saataisiin sujumaan varistenkin kanssa...
Taitaa Taikalla olla nyt valeraskaus edennyt pentuvaiheeseen, sillä pesää on kaiveltu muutamana iltana oikein huolella sohvalle ja sitten sängyn alle. Myös ruoka on lakannut maistumasta entiseen malliin ja pehmokoiraa on pidetty suussa autuaan näköisenä. Mitähän tuostakin vielä tulee.. No toisaalta äidinvaistot tuntuu olevan kunnossa jos sitten joskus niitä oikeitakin pikkuisia taloon saapuisi;)
2009-08-25
Tottista ja hierontaa
Maanantaina meillä alkoi TamSkin tottisryhmä- se kilpailemaan valmiiden ryhmä (kröhöm). Vetäjä Anna oli oikein kivan ja pätevän oloinen tyyppi, joka ensitöikseen laukaisi että hänen mielestään on ihan turha tokoliikkeitä hinkata jos ei aio kisata. Ja että kurssin tavoite on se että osallistuvat koirat kokeilisivat taitojaan kisoissa. No mikäpäs siinä, onhan minulla aiheesta kokemusta edesmenneen Bella- koiran kanssa, jopa luokkavoiton verran vuodelta 1993! Edelleen muistan kirkkaasti kuinka alokasluokan tuomarina ollut Markku Santamäki kehui Bellan maasta taivaaseen ja ilmoitti että tänään voittaa kultainennoutaja :) Muita kurssilaisia olivat 2-v kultsutyttö, unkarinwizla (?) poika 2 v ja shelttityttö. Vizla ja sheltti olivat kurssilla jo toistamiseen joten me oltiin kultsun kanssa niitä vihreitä. Koulutus alkoi koirien esittelyllä ja sitten luoksepäästävyyden testauksella. Liekö kouluttaja- Anna muistuttanut Marikaa Taikan mielestä (vaaleat hiukset, farkut) sillä luoksepäästävyydessä ei ollut mitään ongelmia. Hampaat sai katsoa ja rapsutella ihan vapaasti. Ekana liikkeenä otettiin heti meille melkoisen uusi 2 min paikallamakuu. Saimme itse päättää kuinka kauas kukakin koirastaan siirtyy ja kuinka usein palkkaa liikkeen aikana. Taika jäi käskystä ihan nätisti makaamaan ja siirryin ehkä 3 m päähän. Kun Taika alkoi vilkuilla ympärilleen (mm. vieressä maannut kultsu nousi ylös ja lähti emäntäänsä kohti) menin palkkaamaan Taikaa ja taas jaksettiin jatkaa paikallamakoilua. Muutaman palkkauksen tein liikkeen aikana ja vain yhden kerran Taika nousi seisomaan, meni tosin käskystä uudelleen maahan. Siis oikein hjyvä alku tälle liikeelle! Seuraavaksi otettiin seuraamista ja pysähdyksiä siitä perusasentoon. Taika seurasi hienosti ja Anna kehui että on tosi hyvä kontakti:) Pyssäyksissä Taika ei ensin tajunnut että pitäisi istua (näyttelyharkoissa aina seisotaan) mutta muutaman toiston jälkeen alkoi tarjota istumista automaattisesti. Oikein hyvä! Päivän lopuksi otettiin vielä 30 s paikallamakuu joka meni nappiin. Sen aikaa koirat jaksoivat olla skarppina ilman pälyilyä. Koulutuksen väliaikoina kun Anna neuvoi muita puuhailin Taikan kanssa kaikenmoisia temppuja ja luoksetuloa. Ne sujuivat hyvin haastavassa ympäristössä. Kentällä nimittäin treenasi myös toinen, alkavien tottisryhmä ja liikennettä meni runsaasti kaikin puolin kenttää. Taika osasi keskittyä hienosti ja sain olla tytöstäni ylpeä :)
Eilen teimme uuden aluevaltauksen koirahieronnan muodossa. Agilitymme ohjaaja Eeva on kouluttautumassa koirahierojaksi ja päättötyönään hieroo noin 40 koiraa. Hierottavan koiran kriteereitä olivat ainakin vuoden ikä, terveys ja taito pötkötellä hieronnan ajan paikallaan. Kaksi ekaa tiesin täyttyvän helposti mutta se viimeinen hieman arvelutti. Hieronta tapahtui eläinkauppa Bob&Biaffen alakerrassa, jossa oli matto ja sen päällä pienempi, pehmeä hieronta-alusta. Taika sai ensin tutkia tilaa rauhassa vapaana ja sitten pyysin sen hierontamatolle. Ok, myös maahan mentiin käskystä mutta sitten se kyljelleen meno- ei tahtonut onnistua. Kieri- käskyllä Taika aina kellahti mutta nousi samantien ylös. Joten muutaman kerran kokeiltuamme jouduttiin käyttämään pientä pakotetta. Eeva huolehti takapäästä ja minä etupäästä ja tajusihan se Taika sitten viimein että tässä on tarkoitus pötkötellä kyljellään. Hieronta alkoi oikean puolen käsittelyllä, ensin takajalka jotan hierottiin ja venytyltiin. Sitten etujalka, niska ja pää, leuan alus, selkä, häntä... Taika oikein nautti käsittelystä, välillä oli silmät ihan kiinni ja joka puolelta sai myllätä, myös varpaiden välitä ja anturoista:) Kun oikea puoli oli käsitelty käänsimme Taikan siinä vain makuupuolelta toiselle ja sama homma vasemmalle. Vasen puoli olikin selvästi enempi jökissä ja aiheutti vastustusta kun takajalkaa venetyltiin. Lihakset kuulemma myös rutisivat enemmän, sama juttu oli etujalan kanssa. Pienestä vastustelusta huolimatta hieronta saatiin suoritettua ja lopulta Taika taas rentoutui hyvin ja nautti etenkin pään ja leuan alusen käsittelystä. Kun hieronta loppui Taika jäi makoilemaan eikä meinannutkaan nousta ylös, tunti ei tainnutkaan olla tyttösen mielestä riittävästi :) Uudelleen mennään 2 viikon päästä. Nyt on sitten tarkoitus tehdä havaintoja että onko Taikan käytöksessä ja olemuksessa muutoksia hieronnan jälkeen. Illalla tytteli vaikutti ainakin ihan normaalilta ja pirteältä, joten taisipa tehdä käsittely oikein hyvää :)
Maanantaina meillä alkoi TamSkin tottisryhmä- se kilpailemaan valmiiden ryhmä (kröhöm). Vetäjä Anna oli oikein kivan ja pätevän oloinen tyyppi, joka ensitöikseen laukaisi että hänen mielestään on ihan turha tokoliikkeitä hinkata jos ei aio kisata. Ja että kurssin tavoite on se että osallistuvat koirat kokeilisivat taitojaan kisoissa. No mikäpäs siinä, onhan minulla aiheesta kokemusta edesmenneen Bella- koiran kanssa, jopa luokkavoiton verran vuodelta 1993! Edelleen muistan kirkkaasti kuinka alokasluokan tuomarina ollut Markku Santamäki kehui Bellan maasta taivaaseen ja ilmoitti että tänään voittaa kultainennoutaja :) Muita kurssilaisia olivat 2-v kultsutyttö, unkarinwizla (?) poika 2 v ja shelttityttö. Vizla ja sheltti olivat kurssilla jo toistamiseen joten me oltiin kultsun kanssa niitä vihreitä. Koulutus alkoi koirien esittelyllä ja sitten luoksepäästävyyden testauksella. Liekö kouluttaja- Anna muistuttanut Marikaa Taikan mielestä (vaaleat hiukset, farkut) sillä luoksepäästävyydessä ei ollut mitään ongelmia. Hampaat sai katsoa ja rapsutella ihan vapaasti. Ekana liikkeenä otettiin heti meille melkoisen uusi 2 min paikallamakuu. Saimme itse päättää kuinka kauas kukakin koirastaan siirtyy ja kuinka usein palkkaa liikkeen aikana. Taika jäi käskystä ihan nätisti makaamaan ja siirryin ehkä 3 m päähän. Kun Taika alkoi vilkuilla ympärilleen (mm. vieressä maannut kultsu nousi ylös ja lähti emäntäänsä kohti) menin palkkaamaan Taikaa ja taas jaksettiin jatkaa paikallamakoilua. Muutaman palkkauksen tein liikkeen aikana ja vain yhden kerran Taika nousi seisomaan, meni tosin käskystä uudelleen maahan. Siis oikein hjyvä alku tälle liikeelle! Seuraavaksi otettiin seuraamista ja pysähdyksiä siitä perusasentoon. Taika seurasi hienosti ja Anna kehui että on tosi hyvä kontakti:) Pyssäyksissä Taika ei ensin tajunnut että pitäisi istua (näyttelyharkoissa aina seisotaan) mutta muutaman toiston jälkeen alkoi tarjota istumista automaattisesti. Oikein hyvä! Päivän lopuksi otettiin vielä 30 s paikallamakuu joka meni nappiin. Sen aikaa koirat jaksoivat olla skarppina ilman pälyilyä. Koulutuksen väliaikoina kun Anna neuvoi muita puuhailin Taikan kanssa kaikenmoisia temppuja ja luoksetuloa. Ne sujuivat hyvin haastavassa ympäristössä. Kentällä nimittäin treenasi myös toinen, alkavien tottisryhmä ja liikennettä meni runsaasti kaikin puolin kenttää. Taika osasi keskittyä hienosti ja sain olla tytöstäni ylpeä :)
Eilen teimme uuden aluevaltauksen koirahieronnan muodossa. Agilitymme ohjaaja Eeva on kouluttautumassa koirahierojaksi ja päättötyönään hieroo noin 40 koiraa. Hierottavan koiran kriteereitä olivat ainakin vuoden ikä, terveys ja taito pötkötellä hieronnan ajan paikallaan. Kaksi ekaa tiesin täyttyvän helposti mutta se viimeinen hieman arvelutti. Hieronta tapahtui eläinkauppa Bob&Biaffen alakerrassa, jossa oli matto ja sen päällä pienempi, pehmeä hieronta-alusta. Taika sai ensin tutkia tilaa rauhassa vapaana ja sitten pyysin sen hierontamatolle. Ok, myös maahan mentiin käskystä mutta sitten se kyljelleen meno- ei tahtonut onnistua. Kieri- käskyllä Taika aina kellahti mutta nousi samantien ylös. Joten muutaman kerran kokeiltuamme jouduttiin käyttämään pientä pakotetta. Eeva huolehti takapäästä ja minä etupäästä ja tajusihan se Taika sitten viimein että tässä on tarkoitus pötkötellä kyljellään. Hieronta alkoi oikean puolen käsittelyllä, ensin takajalka jotan hierottiin ja venytyltiin. Sitten etujalka, niska ja pää, leuan alus, selkä, häntä... Taika oikein nautti käsittelystä, välillä oli silmät ihan kiinni ja joka puolelta sai myllätä, myös varpaiden välitä ja anturoista:) Kun oikea puoli oli käsitelty käänsimme Taikan siinä vain makuupuolelta toiselle ja sama homma vasemmalle. Vasen puoli olikin selvästi enempi jökissä ja aiheutti vastustusta kun takajalkaa venetyltiin. Lihakset kuulemma myös rutisivat enemmän, sama juttu oli etujalan kanssa. Pienestä vastustelusta huolimatta hieronta saatiin suoritettua ja lopulta Taika taas rentoutui hyvin ja nautti etenkin pään ja leuan alusen käsittelystä. Kun hieronta loppui Taika jäi makoilemaan eikä meinannutkaan nousta ylös, tunti ei tainnutkaan olla tyttösen mielestä riittävästi :) Uudelleen mennään 2 viikon päästä. Nyt on sitten tarkoitus tehdä havaintoja että onko Taikan käytöksessä ja olemuksessa muutoksia hieronnan jälkeen. Illalla tytteli vaikutti ainakin ihan normaalilta ja pirteältä, joten taisipa tehdä käsittely oikein hyvää :)
2009-08-23
Tollershow
Kerrankin sattui niin sopivasti, että näyttelypaikka oli saman järven rannalla jossa veneemme on. Lauantaina Taika oli Millin luona hoidossa päivän, kun me isännän kanssa kävimme Helsingin uivassa venenäyttelyssä katsastelemassa toinen toistaan hienompia veneitä. Kun illalla saavuimme kotiin niin Taika pääsi tassupesulle ja sitten lähdettiin ajelemaan kohti Jämsää. Perille veneelle saavuimme vasta pimeän jo laskeuduttua ja kun kaikki tavarat saatiin purettua olikin kello jo puolilla öin. Päätimme jäädä kotisatamaan ja ajella vasta aamulla Jämsän keskustaan jossa tollereiden vuoden päänäyttely, tollershow, pidettäisiin. Aamu valkeni pilvisenä ja peilityynenä. Välillä ripotteli hieman vettä mutta ei onneksi kunnon sateeksi asti. Matka kotisatamasta näytelypaikan rantaan kesti puolisen tuntia, ja perille saavuimme puoli yhdentoista aikaan. Kehämme oli ilmoitettu alkamaan 11.30 joten meillä oli hyvää aikaa totutella näyttelytunnelmaan. Rikun poppoo ja Ninnin porukka olivat jo paikalla ja heillä oli näyttelyteltta pystyssä. Sen alle mekin mahduimme istuskelemaan ja suojaan välillä ripottelevalta sateelta. Riku lupautui jälleen Taikan kanssa kehään. Juniorinarttuja oli ilmoitettu kaikkiaan 16 kpl joten minkäänlaista menestystä en odottanut, etenkin kun mukana oli eräs kaikki mahdolliset näyttelyt voittanut koira. Kehässämme oli tuomarina Hannele Jokisilta, joka uroksille jakeli kaikkia värejä aina keltaisesta lähtien. Kun oli aika mennä kehään niin Taika otti heti pakituksen päälle. Ajattelin että no niin, tässä se nyt oli. Onneksi Riku hoiti tilanteen ja sai Taikan takaisin vastaanottavaiseen tilaan (se meidän hampaat- juttu auttoi). Kehässä Taika antoi ihan nätisti tuomarin tutkia ja liikkuminenkin sujui varsin mallikkaasti. Tuloksena tuli Eri, jippii, ja kehoitus osallistua päivän päätteeksi järjestettävään parhaat liikkeet kisaan. Kaikkiaan erin saaneita oli 8 ja neljän joukkoon Taikaa ei valittu. Joten sijoitus oli jossakin eri 5-8 välillä. Ihan hieno juttu, että tollershown kokoisesta näyttelystä saimme erinomaisen tuloksen! Taika oli näyttelypaikalla ihan rento, ei välittänyt rähisevistä koirista eikä mistään, nukkua pötköttelikin aina välillä ihan kyljellään silmät kiinni kehän laidalla. Päivä oli pitkä ja parhaat liikkeet kisa alkoi vasta vähän ennen viittä. Taika oli jo aika poikki eikä oikein jaksanut antaa parastaan kehässä, välillä meni laukan puolelle. Kilpakumppaneita oli reilut kymmenen joista vain yksi koira palkittiin ja palkinto ei osunut meille. Ihan kiva oli kuitenkin päästä mukaan. Arvostelussakin kehuttiin liikkeitä ja koiraa muutenkin kokonaisuudessaan. Pieni ujous oli kirjattu kauniisti sanoin "hieman pehmeä luonne". Olen iloinen että osallistuimme päivään, olihan se hieno kokemus. Kiitos Rikulle vielä esittämisestä! Nyt on kotona väsynyt koira, joka ei illalla jaksanut edes sohvalta iltapissalle nousta. Aamulla virtaa kyllä oli taas, alkaa koira muistuttaa omaa itseään ennen juoksua- ihanaa! Tänään meillä alkaa TamsKin tottelevaisuuskoulu, jossa olemme kilpailemaan valmiiden ryhmässä (?!). Saapi nähdä nauretaanko meidät ulos vai löydetäänkö me joskus tulevaisuudessa itsemme tokokisoista :)
Kerrankin sattui niin sopivasti, että näyttelypaikka oli saman järven rannalla jossa veneemme on. Lauantaina Taika oli Millin luona hoidossa päivän, kun me isännän kanssa kävimme Helsingin uivassa venenäyttelyssä katsastelemassa toinen toistaan hienompia veneitä. Kun illalla saavuimme kotiin niin Taika pääsi tassupesulle ja sitten lähdettiin ajelemaan kohti Jämsää. Perille veneelle saavuimme vasta pimeän jo laskeuduttua ja kun kaikki tavarat saatiin purettua olikin kello jo puolilla öin. Päätimme jäädä kotisatamaan ja ajella vasta aamulla Jämsän keskustaan jossa tollereiden vuoden päänäyttely, tollershow, pidettäisiin. Aamu valkeni pilvisenä ja peilityynenä. Välillä ripotteli hieman vettä mutta ei onneksi kunnon sateeksi asti. Matka kotisatamasta näytelypaikan rantaan kesti puolisen tuntia, ja perille saavuimme puoli yhdentoista aikaan. Kehämme oli ilmoitettu alkamaan 11.30 joten meillä oli hyvää aikaa totutella näyttelytunnelmaan. Rikun poppoo ja Ninnin porukka olivat jo paikalla ja heillä oli näyttelyteltta pystyssä. Sen alle mekin mahduimme istuskelemaan ja suojaan välillä ripottelevalta sateelta. Riku lupautui jälleen Taikan kanssa kehään. Juniorinarttuja oli ilmoitettu kaikkiaan 16 kpl joten minkäänlaista menestystä en odottanut, etenkin kun mukana oli eräs kaikki mahdolliset näyttelyt voittanut koira. Kehässämme oli tuomarina Hannele Jokisilta, joka uroksille jakeli kaikkia värejä aina keltaisesta lähtien. Kun oli aika mennä kehään niin Taika otti heti pakituksen päälle. Ajattelin että no niin, tässä se nyt oli. Onneksi Riku hoiti tilanteen ja sai Taikan takaisin vastaanottavaiseen tilaan (se meidän hampaat- juttu auttoi). Kehässä Taika antoi ihan nätisti tuomarin tutkia ja liikkuminenkin sujui varsin mallikkaasti. Tuloksena tuli Eri, jippii, ja kehoitus osallistua päivän päätteeksi järjestettävään parhaat liikkeet kisaan. Kaikkiaan erin saaneita oli 8 ja neljän joukkoon Taikaa ei valittu. Joten sijoitus oli jossakin eri 5-8 välillä. Ihan hieno juttu, että tollershown kokoisesta näyttelystä saimme erinomaisen tuloksen! Taika oli näyttelypaikalla ihan rento, ei välittänyt rähisevistä koirista eikä mistään, nukkua pötköttelikin aina välillä ihan kyljellään silmät kiinni kehän laidalla. Päivä oli pitkä ja parhaat liikkeet kisa alkoi vasta vähän ennen viittä. Taika oli jo aika poikki eikä oikein jaksanut antaa parastaan kehässä, välillä meni laukan puolelle. Kilpakumppaneita oli reilut kymmenen joista vain yksi koira palkittiin ja palkinto ei osunut meille. Ihan kiva oli kuitenkin päästä mukaan. Arvostelussakin kehuttiin liikkeitä ja koiraa muutenkin kokonaisuudessaan. Pieni ujous oli kirjattu kauniisti sanoin "hieman pehmeä luonne". Olen iloinen että osallistuimme päivään, olihan se hieno kokemus. Kiitos Rikulle vielä esittämisestä! Nyt on kotona väsynyt koira, joka ei illalla jaksanut edes sohvalta iltapissalle nousta. Aamulla virtaa kyllä oli taas, alkaa koira muistuttaa omaa itseään ennen juoksua- ihanaa! Tänään meillä alkaa TamsKin tottelevaisuuskoulu, jossa olemme kilpailemaan valmiiden ryhmässä (?!). Saapi nähdä nauretaanko meidät ulos vai löydetäänkö me joskus tulevaisuudessa itsemme tokokisoista :)
2009-08-16
Noutoa ja näyttelyä
Edellisen blogipäivityksen pähkäilyni siitä kelpaako Taikulle sulanut varis sai vastauksen eilen: ei kelpaa. Hieman epäluuloista nuuskimista ja sitten eri suuntaan linnun kanssa. Hetken aikaa maanittelin kinkkua toisessa kädessä ja varis siinä metrin päässä, mutta ei. No laitoin linnun pussiin ja jatkettiin matkaa. Lenkin loppupuolella heitin vaakun rantaveteen ja ajattelin että jospa se sieltä kelpaisi... No ei. Taika kävi kahlailemassa vieressä mutta ei hakenut. Rupesi jo kypsyttämään sen verran että meinasin jättää koko linnun järveen. Hetken huokaistuani otin kuitenkin pitkän kepin ja ryhdyin hilaamaan lintua kohti rantaa. Taikalla sitten varmaan kävi emäntää sääliksi ja se päätti auttaa variksen maihin siivestä kantaen. Pidin tätäkin jo sellaisena työvoittona että Taika sai superkehut ja herkut ja siihen jäi varisnoudot sillä erää.
Tänään läksimme Millin ja Marikan kanssa aamusta ajelemaan Ikaalisiin näyttelyyn.Olin hyvin epäileväinen Taikan mahdollisuuksista esiintyä kehässä ja ihan valmis jättämään koko näytöksen väliin. Näyttelypaikalla tuli vettä kuin Esterin pyllystä. Ihana hiekkapohjainen kenttä oli melkoista kurakkoa- eipä harmittanut että koira jäi tietoisesti pesemättä. Hukkaan olisi mennyt nekin shampoot. Näyttelypaikalla Taika oli ihmeen rento ja suostui leikkimään lusikalla ihan kivasti. Ei pelkoa eikä kampeamista, ehkä turvallisen Millin läsnäolo antoi Taikkikselle rohkeutta. Ulkona sateessa tavattiin Riku ja Heli sekä Capri-sisko. Riku kilttinä suostui ottamaan Taikan esitettäväkseen kun kenraaliharjoittelu kehän ulkopuolella vaikutti ihan ok:lta, kontakti oli kohdallaan. Kehään mennessä sade vain yltyi ja koirat olivat kirjaimellisesti uitettuja koiria. Capri esiintyi ensimmäisenä saaden ainoana junnunarttuna erin. Taika oli kakkosena. Ravaaminen sujui kauniisti, samoin seisominen. Tuomarin (Leila Kärkäs) tullessa tutkimaan Taika otti pakkivaihdetta jolloin Riku tiukensi otetta. Aika pitkään tuomari oli Taikan vieressä kyykyssä ja pikkuhiljaa Taika rentoutui ja lopulta jopa nuuski itse tuomaria! Työvoitto siis, olin tosi tyytyväinen. Tulokseksi tuli eh. Tuomari kehui Taikaa hyvin lupaavaksi mutta hieman ujoksi joten lisää vain käsittelyharjoittelua vieraiden taholta niin tulevaisuus voi olla vaalean punainen:) Kaksi muuta junnua saivat H:n joten Capri voitti luokan ja sai varasertin-onnea!- ja Taika oli jun eh-2. Olin kyllä iloinen Taikan esiintymisestä. Niin suuri oli parannus kahden viikon takaiseen. Uskaltaa taas alkaa ajatella näyttelyitä sitten joskus tulevaisuudessa kun se 2 v tulee mittariin. Nyt mennään Toller Showhun viikon päästä ja sitten tauolle. Toivomme että Riku olisi sielläkin vielä suostuva Taikan esittämään!
Kaverikoirista Milli sai myös eh:n ja esiintyi tosi nätisti. Tara- bulmastiffi jatkoi hienoa menestystä ja nappasi jo kolmannen sertinsä, onnea!
Kun läksimme näyttelypaikalta kolmen tunnin sateessa likoamisen jälkeen ei mennyt kauaakaan kun aurinko jo alkoi pilkistellä taivaalla ja Kangasalla oli ihan hieno keli. Ei nyt säänhaltija vain suosinut koiranäyttelyä-hö. Nyt märkä ja väsynyt koira makailee tuolla pöydän alla vatsa täynnä palvikinkkua (sitä parasta mitä kaupasta löytyy) ja näkee toivottavasti mukavia unia näyttelypäivästä:)
Edellisen blogipäivityksen pähkäilyni siitä kelpaako Taikulle sulanut varis sai vastauksen eilen: ei kelpaa. Hieman epäluuloista nuuskimista ja sitten eri suuntaan linnun kanssa. Hetken aikaa maanittelin kinkkua toisessa kädessä ja varis siinä metrin päässä, mutta ei. No laitoin linnun pussiin ja jatkettiin matkaa. Lenkin loppupuolella heitin vaakun rantaveteen ja ajattelin että jospa se sieltä kelpaisi... No ei. Taika kävi kahlailemassa vieressä mutta ei hakenut. Rupesi jo kypsyttämään sen verran että meinasin jättää koko linnun järveen. Hetken huokaistuani otin kuitenkin pitkän kepin ja ryhdyin hilaamaan lintua kohti rantaa. Taikalla sitten varmaan kävi emäntää sääliksi ja se päätti auttaa variksen maihin siivestä kantaen. Pidin tätäkin jo sellaisena työvoittona että Taika sai superkehut ja herkut ja siihen jäi varisnoudot sillä erää.
Tänään läksimme Millin ja Marikan kanssa aamusta ajelemaan Ikaalisiin näyttelyyn.Olin hyvin epäileväinen Taikan mahdollisuuksista esiintyä kehässä ja ihan valmis jättämään koko näytöksen väliin. Näyttelypaikalla tuli vettä kuin Esterin pyllystä. Ihana hiekkapohjainen kenttä oli melkoista kurakkoa- eipä harmittanut että koira jäi tietoisesti pesemättä. Hukkaan olisi mennyt nekin shampoot. Näyttelypaikalla Taika oli ihmeen rento ja suostui leikkimään lusikalla ihan kivasti. Ei pelkoa eikä kampeamista, ehkä turvallisen Millin läsnäolo antoi Taikkikselle rohkeutta. Ulkona sateessa tavattiin Riku ja Heli sekä Capri-sisko. Riku kilttinä suostui ottamaan Taikan esitettäväkseen kun kenraaliharjoittelu kehän ulkopuolella vaikutti ihan ok:lta, kontakti oli kohdallaan. Kehään mennessä sade vain yltyi ja koirat olivat kirjaimellisesti uitettuja koiria. Capri esiintyi ensimmäisenä saaden ainoana junnunarttuna erin. Taika oli kakkosena. Ravaaminen sujui kauniisti, samoin seisominen. Tuomarin (Leila Kärkäs) tullessa tutkimaan Taika otti pakkivaihdetta jolloin Riku tiukensi otetta. Aika pitkään tuomari oli Taikan vieressä kyykyssä ja pikkuhiljaa Taika rentoutui ja lopulta jopa nuuski itse tuomaria! Työvoitto siis, olin tosi tyytyväinen. Tulokseksi tuli eh. Tuomari kehui Taikaa hyvin lupaavaksi mutta hieman ujoksi joten lisää vain käsittelyharjoittelua vieraiden taholta niin tulevaisuus voi olla vaalean punainen:) Kaksi muuta junnua saivat H:n joten Capri voitti luokan ja sai varasertin-onnea!- ja Taika oli jun eh-2. Olin kyllä iloinen Taikan esiintymisestä. Niin suuri oli parannus kahden viikon takaiseen. Uskaltaa taas alkaa ajatella näyttelyitä sitten joskus tulevaisuudessa kun se 2 v tulee mittariin. Nyt mennään Toller Showhun viikon päästä ja sitten tauolle. Toivomme että Riku olisi sielläkin vielä suostuva Taikan esittämään!
Kaverikoirista Milli sai myös eh:n ja esiintyi tosi nätisti. Tara- bulmastiffi jatkoi hienoa menestystä ja nappasi jo kolmannen sertinsä, onnea!
Kun läksimme näyttelypaikalta kolmen tunnin sateessa likoamisen jälkeen ei mennyt kauaakaan kun aurinko jo alkoi pilkistellä taivaalla ja Kangasalla oli ihan hieno keli. Ei nyt säänhaltija vain suosinut koiranäyttelyä-hö. Nyt märkä ja väsynyt koira makailee tuolla pöydän alla vatsa täynnä palvikinkkua (sitä parasta mitä kaupasta löytyy) ja näkee toivottavasti mukavia unia näyttelypäivästä:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)