Eilen, 11.6, huomasin töistä tullessani Taikun pöksykarvoissa veripisaran. Joten niinhän se sitten munkin pikkulikasta tulee aikuinen koira:) Käytökseen ei alkava juoksu ole ainakaan vielä mitenkään dramaattisesti vaikuttanut, mitä nyt vähän pöllöiltiin siipidamin kanssa. Elikkäs heitin Taikalle damia johon olin hirttänyt variksen siiven maalarinteipillä kiinni. Taika ryntäsi damille ihan innosta soikeana mutta sen sijaan että olisi toimittanut "paketin" mulle yhtä vauhdikkaasti nykersi ensin siiven irti damista ja toi mulle pelkän damin! Olis joskus kiva tietää mitä tuon karvakaverin päässä liikkuu.. Siipi mentiin sitten kehotuksesta hakemaan mutta palautus ei ollut meikäläiselle päinkään. Illalla reenattiin omassa pihassa ja silloin kyllä dami siipineen tuotiin mulle ihan nätisti. Pöllö :)
Eilen Marika teki meilli verijäljet metsään, sekä Millille että Taikalle oma n. 100 m mittainen jälki yhdellä käännöksellä. Jäljen päässä oli palkkana aito, raaka rustoluu. Jälki sai tekeytyä viitisen tuntia ja jäljestäminen sujui todella hyvin! Nenä oli maassa suurimman osan ajasta, muutama pieni poikkeus jäljeltä sivuun tehtiin mutta omatoimisesti palattiin jäljelle. Rustoluu löytyi mutta eihän se Taikan suuhun kelvannut. Vasta kun otin luun omaan käteeni ja ravistelin sille kiivenneet muurahaiset pois se kelpasi Taikalle. Muttei suinkaan syötäväksi vaan kätkettäväksi! Sinnehän se tyttö luun kaivoi mättään juurelle ja huolellisesti kuonolla peitti aarteensa :)
2009-06-09
Maanantaina kävimme virikkeistämisjälkikurssin toisella osalla, jossa vuorossa oli tonnikala- jälki. Jälki tehtiin kippaamalla vedessä olevaa tonnikalaa sukkiksen sisään ja vetämällä sukkaa nurtsia pitkin. Jäljen päähän sitten tonniksen jämät sukasta palkinnoksi. Me oltiin taas Taikun kans ekoina vuorossa. Tein jäljestä hieman pidemmän kuin edelliskerran lihaliemijäljestä, olisiko ollut n. 15 m. Puolen tunnin odottelun jälkeen otin Taikan liinaan ja ohjasin jäljen alkuun. Siihen oli tietty lorahtanut lähes kaikki tonnikalapurkissa ollut neste, joten lientä ja hajua piisasi. Taika kulki jäljen hieman jäljen sivussa, olisiko tonnikalan haju ollut liian tuju suoraan jäljen kohdalla? No joka tapauksessa jälki mentiin loppuun ihan kivasti ja tonniskasa löytyi. Ei tainnut olla ihan Taikan lempiruokaa, sillä maistelu oli varsin varovaista. Joten taidamme uhohtaa tonniksen ja keskittyä tekemään jälkiä muilla matskuilla.
Tiistaina oltiin taas tuttuun tapaan agilityssä, ja hienosti sujui! Rata oli jaettu kahteen osaan. Me aloitimme setillä aidat, pitkä putki, rengas ja kepit. Meni tosi kivasti ja vauhdikkaasti, oli itsellä työtä pysyä perässä. Näitä suoritimme muutamaan otteeseen ja sitten tauolle. Seuraava setti koostui uudesta A- esteestä ja pussista. A- este oli melko jyrkkä ja korkea. No sehän ei Taikaa haitannut, vaan sinne vaan estettä valloittamaan! Ei pelottanut yhtään ja Taika olisi mennyt A:lle jopa ilman kehoitusta :) Ei ollut pussistakaan jäänyt kammoa kun sinne edelliskerralla jäätiin vähän jumiin. Taika huomasi pussin A:lta laskeutuessaan ja sujahti sinne ihan ilman kehoitusta. Hieno homma! Näiden jälkeen kokeilimme vielä keinua ja sekin sujui mallikkasti. Oikein onnistunut treeni kabanossin voimalla ja hyvä mieli koiralle ja emännälle:)
Tiistaina oltiin taas tuttuun tapaan agilityssä, ja hienosti sujui! Rata oli jaettu kahteen osaan. Me aloitimme setillä aidat, pitkä putki, rengas ja kepit. Meni tosi kivasti ja vauhdikkaasti, oli itsellä työtä pysyä perässä. Näitä suoritimme muutamaan otteeseen ja sitten tauolle. Seuraava setti koostui uudesta A- esteestä ja pussista. A- este oli melko jyrkkä ja korkea. No sehän ei Taikaa haitannut, vaan sinne vaan estettä valloittamaan! Ei pelottanut yhtään ja Taika olisi mennyt A:lle jopa ilman kehoitusta :) Ei ollut pussistakaan jäänyt kammoa kun sinne edelliskerralla jäätiin vähän jumiin. Taika huomasi pussin A:lta laskeutuessaan ja sujahti sinne ihan ilman kehoitusta. Hieno homma! Näiden jälkeen kokeilimme vielä keinua ja sekin sujui mallikkasti. Oikein onnistunut treeni kabanossin voimalla ja hyvä mieli koiralle ja emännälle:)
2009-06-07
Tollerileiri
Olipas mukava viikonloppu Himoksella tollerileirin merkeissä! Lähdimme matkaan perjantaina iltapäivällä Millin ja Marikan kanssa, jotka uskaltautuivat mukaan tolleriväen touhuja seuraamaan. Paikalle saavuttuamme majoituimme rannassa olevaan pieneen hotellirakennukseen, josta koirat välittömästi valtasivat vuoteen omaksi paikakseen. Mitäpä siinä emännillä sanomista... Perjantaina ei ollut vielä varsinaisia koulutuksia, vaan meille nou- ryhmään ilmoittautuneille oli luento aiheesta taipumuskoe, ja ihan kattavaa luento olikin. Luennon jälkeen tapasimme kouluttajamme, joka oli Taikan äitin Suffeli-siskon omistaja, Sanna. Olipas mukava sattuma! Siinä suunnittelimme lauantain ja sunnuntain ohjelmaa ja tutustuttiin treeniryhmän kanssa. Porukkaamme kuului eritasoisia koiria, joista yksi oli jo kokeillut taippareita, yksi pian menossa ja kolme enempi vasta-alkajaa. Hyvä sakki, jossa ei tarttenut hävetä omaa osaamattomuutta.
Lauantai alkoi aamulla herätyksellä klo 7, tai oikeastaan ei voi herätyksestä puhua, sillä eipä yöllä uni juuri silmiin tullut. Koirat vahtivat jokaista käytävästä kuuluvaa ääntä haukkuen ja puhisten. Nukupa siinä sitten! Aamuinen tunnelma olisi siis aika ryyd, mutta onneksi maittava hotelliaamiainen virkisti ja sai mielen piristymään. Keli oli Suomen kesään sopiva, lämmintä 4,5 ja välillä sateli räntää. Aivan mahtava treeni-ilma siis! Harkkamme alkoivat aamulla ysiltä metsässä damin noudoilla ja sitten pienellä hakuruudulla. Taikan noudot sujuivat yllättävän hyvin, samoin hakuruudunkin idea aukeni. Ruudussa Sanna oli metsässä ja heitti yhden damin Taikan nähden, jolloin lähetin Taikan noutoon. Palautus mulle ja sitten Sanna nosti maassa yhtä damia jonka Taika näki ja taas luvalla noutoon. Vielä kolmaskin dami löytyi ja siihen oli hyvä lopettaa. Hyvillä mielin lähdimme lounaalle lämmittelemään ja sitten taas puoli yhden aikaan takaisin metsään, jossa tutustuimme riistaan. Taikan reaktio oli se mitä vähän pelkäsinkin, että empäs hyi tuollaisiin koske. Varista nuuskittiin epäluuloisesti eivätkä houkutukset ja riehutukset saaneet Taikaa lintuun tarttumaan. Kokeilimme sitten laittaa variksen sukan sisään jos se olisi niin koiralle miellyttävämpi. Ei kalvannut niinkään. Luovutimme sitten vuoron toisille ja läksimme tiereunaan odottelemaan. Siinä odotellessamme Milli keksi sukassa olevan variksen ja otti sitä suuhunsa. Tästähän Taikakin sitten innostui ja jippii tarttui sukka vaakkuun useampaan kertaan! Siitä jopa pidettiin pientä vetokisaa Millin kanssa..
Toinen päivän riistoista oli pupu, joka ei ollut juuri varista ihanampi. Pupulla vedettiin jälki metsään, jota pitkin Taika hienosti kulkikin "kaadolle". Siis jäljestäminen kyllä sujui, mutta pupu ei suuhun kelvannut kovista innostamisyrityksistä huolimitta. Pikkuisen närpittiin korvia etuhampailla ja kovasti nuuskutettiin. Toinen jälki tehtiin sitten keinopupulla, eli pupunnahalla päällystetyllä damilla. Jälki meni taas mallikkaasti ja keinokania otettiin vähän suuhunkin. Oikein hyvä alku! Reenien jälkeen läksimme vielä lenkille Millin ja Taikun kanssa, josta saavuimme hotellille viiden aikaan. Siis koko päivä ulkona +5 ja räntä- vesikuuroissa. Koirat olivat melkoisen väsyneitä. Kun läksimme syömään, telkesimme hotellin ovat sisäpuolelta kiini, sillä Milli osasi sen avata kahvaa painamalla. Ovi olikin pysynyt kiinni, mutta Milli oli keksinyt avata kaapin oven, jossa Taikan runsaasti herkkuja sisältävä kassi oli hyllyllä melko korkealla. No sehän ei Milliä pidätellyt vaan kassi oli kiskottu lattialle ja kaikki herkut syöty. Ja niitä oli paljon! Kyllä oli Millin maha pyöreä kun tultiin takaisin huoneeseen ja nähtiin "tuhon" jäljet. Taikan varsi oli solakka joten ei tainnut herkuista paljoa Taika saanut. Onneksi ruokaa oli jäljellä vielä sellaisessa purkissa jota ei Milli- houdinikaan osannut avata ja Taikakin sai sitten syödäkseen. Illan köllöttelimme lähinnä huoneessa telkkua katsellen koirat vierellä sängyllä. Alkoi olla väsynyttä porukkaa ja seuraava yö nukuttiinkin sitten hyvin koko porukka, enää ei jaksettu vahtia.
Sunnuntai alkoi taas aamusella pienellä lenkillä Himoksen rinteille, jossa koirat saivat juosta pahimmat höyryt pois. Sitten aamupalalle ja reenaamaan klo 9. Vuorossa oli lokkeihin tutustuminen ja vesinouto. Harjoitus tehtiin pienellä soisella metsälampareella. Taikan käytös oli melkoista vempulointia, kun jouduttiin odottamaan omaa noutovuoroa. Kiljuntaa, ulvontaa, pärinää- kyllä tollerista lähtee monenlaisia ääniä! Kun oma vuoro sitten vihdoin koitti, niin dami otettiin ylös lammesta. Veteen meno oli vaikeaa, kun oli outo ja mutainen ranta. Taika yritti etsiä kohtaa rannalta joka olisi mahdollisimman lähellä damia. Uiminen sujui kyllä mallikkaasti sitten kun veteen asti vihdoin uskallettiin. Teimme kolme daminoutoa, ja sitten kokeiltiin lokkia. Sitä käytiin katsomassa, mutta suuhun ei otettu. Toinen ryhmämme koira jolle lokki kelpasi noudettavaksi sitten kävi linnun hakemassa ja me siirryttiin Taikan kanssa syrjään lammelta tutustumaan lokkiin tarkemmin. Kovalla riehutuksella Taika lokkiin muutaman kerran varovasti tarttuikin, joten kai se siitä..
Vesinoutojen jälkeen teimme vielä daminoutoja kahdella damilla, jotka sujuivat melko kivasti häiriötekijöistä huolimatta. Myös varista kokeiltiin vielä. Sannalle hatunnosto siitä kuinka sitkeästi hän jaksoi varista riekuttaa ja vaakkua yrittäessään saada Taikaa siitä innostumaan! Ja työ tuottikin tulosta, varikseen tartuttiin ja sitä kannettiinkin pieniä matkoja. Edistystä siis edellispäivästä!
Molemmat treenipäivät olivat oikein hyvät ja monipuoliset. Taika ei ollut toivoton tapaus kuten olin vähän pelännyt, mitään katastrofeja ei sattunut. Damit noudettiin kivasti ja riistaankin uskallettiin lopulta koskea. Sunnuntaina oli ohjelmassa vielä verinäytteen ottaminen PRA- ja CEA- testejä varten. Näytteenotto alkoi klo 12 hotellin alakerrassa, jossa oli odottelemassa jo useita koiria kun sinne saavuimme. Me saimme numerolapun 5 ja istuimme oottelemaan vuoroamme. Nätisti Taika jaksoi pienessa tilassa odotella, vaikka ympärillä oli koiria ja ääntä riittämiin. 45 min odotettuamme tuli meidän vuoro mennä kupattavaksi. Näytteen ottaminen sujui peloistani huolimatta hyvin. Pidin Taikaa kiinni sylissä tukevasti ja näytteenottaja laittoi kiristyssiteen olkavarteen. Sitten putsaus ja suonen etsiminen ja neula suoneen. Valitettavasti verta ei tullut riittävästi kahteen näyteputkeen ja Taikaa jouduttiin pistämään vielä toisen kerran. No hengissä selvitiin ja näytteet saatiin. Nyt vain odotellaan tuloksia onko Taika PRA A vai B, tietää sitten jos (kun:)) joskun pentuja tehdään että minkälainen isukki pennuille käy!
Näytteen ottamisen jälkeen tyhjäsimme huoneen ja jätimme koirat autoon odottamaan lounaan ajaksi. Sitten iloisin ja tyytyväisin mielin kotia kohti, jonne saavuimme sunnuntaina kolmen aikoihin.
Illalla kävin Taikan kanssa pienen lenkin järven ympäri ja noudettiin muutama keppi vedestä. Lenksun jälkeen otin käsittelyyn variksen, jonka Sanna antoi meille "tuliaisiksi" leiriltä. Leikkasin vaakulta siivet irti Taikan tutkaillessa hyvin kiinnostuneena vieressä. Ja kappas kuinka hyvin siivet kelpasivatkaan kannettaviksi ja noudettaviksi! Myös siivetöntä lintua kannettiin muutamaan kertaan, joten eiköhän se siitä pian maistu kokonainenkin vaakku kun vain reenata jaksetaan! Leiristä jäi niin positiivinen mieli että varmasti tullaan toistekin, siellä saa viettää oikein kunnon laatuaikaa oman haukun kanssa!
Olipas mukava viikonloppu Himoksella tollerileirin merkeissä! Lähdimme matkaan perjantaina iltapäivällä Millin ja Marikan kanssa, jotka uskaltautuivat mukaan tolleriväen touhuja seuraamaan. Paikalle saavuttuamme majoituimme rannassa olevaan pieneen hotellirakennukseen, josta koirat välittömästi valtasivat vuoteen omaksi paikakseen. Mitäpä siinä emännillä sanomista... Perjantaina ei ollut vielä varsinaisia koulutuksia, vaan meille nou- ryhmään ilmoittautuneille oli luento aiheesta taipumuskoe, ja ihan kattavaa luento olikin. Luennon jälkeen tapasimme kouluttajamme, joka oli Taikan äitin Suffeli-siskon omistaja, Sanna. Olipas mukava sattuma! Siinä suunnittelimme lauantain ja sunnuntain ohjelmaa ja tutustuttiin treeniryhmän kanssa. Porukkaamme kuului eritasoisia koiria, joista yksi oli jo kokeillut taippareita, yksi pian menossa ja kolme enempi vasta-alkajaa. Hyvä sakki, jossa ei tarttenut hävetä omaa osaamattomuutta.
Lauantai alkoi aamulla herätyksellä klo 7, tai oikeastaan ei voi herätyksestä puhua, sillä eipä yöllä uni juuri silmiin tullut. Koirat vahtivat jokaista käytävästä kuuluvaa ääntä haukkuen ja puhisten. Nukupa siinä sitten! Aamuinen tunnelma olisi siis aika ryyd, mutta onneksi maittava hotelliaamiainen virkisti ja sai mielen piristymään. Keli oli Suomen kesään sopiva, lämmintä 4,5 ja välillä sateli räntää. Aivan mahtava treeni-ilma siis! Harkkamme alkoivat aamulla ysiltä metsässä damin noudoilla ja sitten pienellä hakuruudulla. Taikan noudot sujuivat yllättävän hyvin, samoin hakuruudunkin idea aukeni. Ruudussa Sanna oli metsässä ja heitti yhden damin Taikan nähden, jolloin lähetin Taikan noutoon. Palautus mulle ja sitten Sanna nosti maassa yhtä damia jonka Taika näki ja taas luvalla noutoon. Vielä kolmaskin dami löytyi ja siihen oli hyvä lopettaa. Hyvillä mielin lähdimme lounaalle lämmittelemään ja sitten taas puoli yhden aikaan takaisin metsään, jossa tutustuimme riistaan. Taikan reaktio oli se mitä vähän pelkäsinkin, että empäs hyi tuollaisiin koske. Varista nuuskittiin epäluuloisesti eivätkä houkutukset ja riehutukset saaneet Taikaa lintuun tarttumaan. Kokeilimme sitten laittaa variksen sukan sisään jos se olisi niin koiralle miellyttävämpi. Ei kalvannut niinkään. Luovutimme sitten vuoron toisille ja läksimme tiereunaan odottelemaan. Siinä odotellessamme Milli keksi sukassa olevan variksen ja otti sitä suuhunsa. Tästähän Taikakin sitten innostui ja jippii tarttui sukka vaakkuun useampaan kertaan! Siitä jopa pidettiin pientä vetokisaa Millin kanssa..
Toinen päivän riistoista oli pupu, joka ei ollut juuri varista ihanampi. Pupulla vedettiin jälki metsään, jota pitkin Taika hienosti kulkikin "kaadolle". Siis jäljestäminen kyllä sujui, mutta pupu ei suuhun kelvannut kovista innostamisyrityksistä huolimitta. Pikkuisen närpittiin korvia etuhampailla ja kovasti nuuskutettiin. Toinen jälki tehtiin sitten keinopupulla, eli pupunnahalla päällystetyllä damilla. Jälki meni taas mallikkaasti ja keinokania otettiin vähän suuhunkin. Oikein hyvä alku! Reenien jälkeen läksimme vielä lenkille Millin ja Taikun kanssa, josta saavuimme hotellille viiden aikaan. Siis koko päivä ulkona +5 ja räntä- vesikuuroissa. Koirat olivat melkoisen väsyneitä. Kun läksimme syömään, telkesimme hotellin ovat sisäpuolelta kiini, sillä Milli osasi sen avata kahvaa painamalla. Ovi olikin pysynyt kiinni, mutta Milli oli keksinyt avata kaapin oven, jossa Taikan runsaasti herkkuja sisältävä kassi oli hyllyllä melko korkealla. No sehän ei Milliä pidätellyt vaan kassi oli kiskottu lattialle ja kaikki herkut syöty. Ja niitä oli paljon! Kyllä oli Millin maha pyöreä kun tultiin takaisin huoneeseen ja nähtiin "tuhon" jäljet. Taikan varsi oli solakka joten ei tainnut herkuista paljoa Taika saanut. Onneksi ruokaa oli jäljellä vielä sellaisessa purkissa jota ei Milli- houdinikaan osannut avata ja Taikakin sai sitten syödäkseen. Illan köllöttelimme lähinnä huoneessa telkkua katsellen koirat vierellä sängyllä. Alkoi olla väsynyttä porukkaa ja seuraava yö nukuttiinkin sitten hyvin koko porukka, enää ei jaksettu vahtia.
Sunnuntai alkoi taas aamusella pienellä lenkillä Himoksen rinteille, jossa koirat saivat juosta pahimmat höyryt pois. Sitten aamupalalle ja reenaamaan klo 9. Vuorossa oli lokkeihin tutustuminen ja vesinouto. Harjoitus tehtiin pienellä soisella metsälampareella. Taikan käytös oli melkoista vempulointia, kun jouduttiin odottamaan omaa noutovuoroa. Kiljuntaa, ulvontaa, pärinää- kyllä tollerista lähtee monenlaisia ääniä! Kun oma vuoro sitten vihdoin koitti, niin dami otettiin ylös lammesta. Veteen meno oli vaikeaa, kun oli outo ja mutainen ranta. Taika yritti etsiä kohtaa rannalta joka olisi mahdollisimman lähellä damia. Uiminen sujui kyllä mallikkaasti sitten kun veteen asti vihdoin uskallettiin. Teimme kolme daminoutoa, ja sitten kokeiltiin lokkia. Sitä käytiin katsomassa, mutta suuhun ei otettu. Toinen ryhmämme koira jolle lokki kelpasi noudettavaksi sitten kävi linnun hakemassa ja me siirryttiin Taikan kanssa syrjään lammelta tutustumaan lokkiin tarkemmin. Kovalla riehutuksella Taika lokkiin muutaman kerran varovasti tarttuikin, joten kai se siitä..
Vesinoutojen jälkeen teimme vielä daminoutoja kahdella damilla, jotka sujuivat melko kivasti häiriötekijöistä huolimatta. Myös varista kokeiltiin vielä. Sannalle hatunnosto siitä kuinka sitkeästi hän jaksoi varista riekuttaa ja vaakkua yrittäessään saada Taikaa siitä innostumaan! Ja työ tuottikin tulosta, varikseen tartuttiin ja sitä kannettiinkin pieniä matkoja. Edistystä siis edellispäivästä!
Molemmat treenipäivät olivat oikein hyvät ja monipuoliset. Taika ei ollut toivoton tapaus kuten olin vähän pelännyt, mitään katastrofeja ei sattunut. Damit noudettiin kivasti ja riistaankin uskallettiin lopulta koskea. Sunnuntaina oli ohjelmassa vielä verinäytteen ottaminen PRA- ja CEA- testejä varten. Näytteenotto alkoi klo 12 hotellin alakerrassa, jossa oli odottelemassa jo useita koiria kun sinne saavuimme. Me saimme numerolapun 5 ja istuimme oottelemaan vuoroamme. Nätisti Taika jaksoi pienessa tilassa odotella, vaikka ympärillä oli koiria ja ääntä riittämiin. 45 min odotettuamme tuli meidän vuoro mennä kupattavaksi. Näytteen ottaminen sujui peloistani huolimatta hyvin. Pidin Taikaa kiinni sylissä tukevasti ja näytteenottaja laittoi kiristyssiteen olkavarteen. Sitten putsaus ja suonen etsiminen ja neula suoneen. Valitettavasti verta ei tullut riittävästi kahteen näyteputkeen ja Taikaa jouduttiin pistämään vielä toisen kerran. No hengissä selvitiin ja näytteet saatiin. Nyt vain odotellaan tuloksia onko Taika PRA A vai B, tietää sitten jos (kun:)) joskun pentuja tehdään että minkälainen isukki pennuille käy!
Näytteen ottamisen jälkeen tyhjäsimme huoneen ja jätimme koirat autoon odottamaan lounaan ajaksi. Sitten iloisin ja tyytyväisin mielin kotia kohti, jonne saavuimme sunnuntaina kolmen aikoihin.
Illalla kävin Taikan kanssa pienen lenkin järven ympäri ja noudettiin muutama keppi vedestä. Lenksun jälkeen otin käsittelyyn variksen, jonka Sanna antoi meille "tuliaisiksi" leiriltä. Leikkasin vaakulta siivet irti Taikan tutkaillessa hyvin kiinnostuneena vieressä. Ja kappas kuinka hyvin siivet kelpasivatkaan kannettaviksi ja noudettaviksi! Myös siivetöntä lintua kannettiin muutamaan kertaan, joten eiköhän se siitä pian maistu kokonainenkin vaakku kun vain reenata jaksetaan! Leiristä jäi niin positiivinen mieli että varmasti tullaan toistekin, siellä saa viettää oikein kunnon laatuaikaa oman haukun kanssa!
2009-06-02
Aktiivinen alkuviikko
Helteisen sunnuntain näyttelypäivän jälkeen jatkui aktiivinen koiraelämä, ensin maanantaina virikkeistämis- jälkikurssilla ja sitten tiistaina agilityn jatkokurssilla.
Jälkikurssi osoitti Taikan osaavan käyttää nenäänsä oikeaoppisesti. Tehtävä oli Taikalle helppo, mutta varmasti mieluisa! Jälki tehtiin laimealla lihaliemi- litkulla, jota lirutettiin pullosta nurmikolle n. 10 m matka. Jäljen päähän laitettiin köntti raakaa jauhelihaa. Kurssilla oli 4 koiraa ja kaikille tehtiin oma jälki hieman eri paikkoihin. Taika oli suoritusvuorossa ekana. Kun jälki oli "tekeytynyt" puolisen tuntia, otin Taikan liinaan ja ohjasin jäljen alkuun. Vihjesanalla jälki Taika laittoi kuonon maahan ja eteni suoraviivaisesti ja kivan rauhallista vauhtia jäljen päähän. Uusi tuttavuus raaka jauheliha maistui hyvin ja sekä emäntä että koira olivat tyytyväisiä! Millin jäljestys omalla vuorollaan sujui lennossa, ilmavainulla suoraan jauhelihalle. Kaksi muuta koiraa suorittivat myös tehtävän omilla tyyleillään. Ensi kerrallaa on sitten vuorossa tonnikala-sukkahousu jälki, josta tehdään pidempi.
Tiistaina agilityn jatkokurssi järjestetiin taas heinäpellolla. Mukana oli vain neljä koiraa joten treenaus aikaa oli kivasti enempi kuin viime viikolla. Esteet oli jaettu kahteen settiin joiden välillä pidimme taukoa toisen koirakon treenatessa. Ekana teimme sarjan kaksi aitaa, pituus ja uutena pussi. Kaikki sujui oikein mallikkaasti, eikä rapisevaa pussiakaan ujosteltu yhtään. Kerran Taika sotkeutui pussiin ja mylläsi sen rullalle, onneksi pääsi melko nopeasti omin avuin ulos. Olin jo varma että nyt ei koiraa enää pussiin saa millään, mutta pelko oli onneksi turha. Pussia kohtaan ei syntynyt kammoa vaan se suoritettiin innokkaasti. Toinen setti koostui uudesta, pidemmästä ja kapeammasta putkesta, renkaasta ja kepeistä. Putki oli kiva, rengas hypättiin oikeaoppisesti ja kepitkin sujuivat mukavasti. Oli siis varsin onnistunut agikerta, josta sekä koiralle että emännälle jäi hyvä mieli!
Helteisen sunnuntain näyttelypäivän jälkeen jatkui aktiivinen koiraelämä, ensin maanantaina virikkeistämis- jälkikurssilla ja sitten tiistaina agilityn jatkokurssilla.
Jälkikurssi osoitti Taikan osaavan käyttää nenäänsä oikeaoppisesti. Tehtävä oli Taikalle helppo, mutta varmasti mieluisa! Jälki tehtiin laimealla lihaliemi- litkulla, jota lirutettiin pullosta nurmikolle n. 10 m matka. Jäljen päähän laitettiin köntti raakaa jauhelihaa. Kurssilla oli 4 koiraa ja kaikille tehtiin oma jälki hieman eri paikkoihin. Taika oli suoritusvuorossa ekana. Kun jälki oli "tekeytynyt" puolisen tuntia, otin Taikan liinaan ja ohjasin jäljen alkuun. Vihjesanalla jälki Taika laittoi kuonon maahan ja eteni suoraviivaisesti ja kivan rauhallista vauhtia jäljen päähän. Uusi tuttavuus raaka jauheliha maistui hyvin ja sekä emäntä että koira olivat tyytyväisiä! Millin jäljestys omalla vuorollaan sujui lennossa, ilmavainulla suoraan jauhelihalle. Kaksi muuta koiraa suorittivat myös tehtävän omilla tyyleillään. Ensi kerrallaa on sitten vuorossa tonnikala-sukkahousu jälki, josta tehdään pidempi.
Tiistaina agilityn jatkokurssi järjestetiin taas heinäpellolla. Mukana oli vain neljä koiraa joten treenaus aikaa oli kivasti enempi kuin viime viikolla. Esteet oli jaettu kahteen settiin joiden välillä pidimme taukoa toisen koirakon treenatessa. Ekana teimme sarjan kaksi aitaa, pituus ja uutena pussi. Kaikki sujui oikein mallikkaasti, eikä rapisevaa pussiakaan ujosteltu yhtään. Kerran Taika sotkeutui pussiin ja mylläsi sen rullalle, onneksi pääsi melko nopeasti omin avuin ulos. Olin jo varma että nyt ei koiraa enää pussiin saa millään, mutta pelko oli onneksi turha. Pussia kohtaan ei syntynyt kammoa vaan se suoritettiin innokkaasti. Toinen setti koostui uudesta, pidemmästä ja kapeammasta putkesta, renkaasta ja kepeistä. Putki oli kiva, rengas hypättiin oikeaoppisesti ja kepitkin sujuivat mukavasti. Oli siis varsin onnistunut agikerta, josta sekä koiralle että emännälle jäi hyvä mieli!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)