Lumo viimeisenä päivänään laumansa kanssa💗
Eilen, maaliskuisena alkukevään iltana, jouduimme sanomaan hyvästit Lumolle 💔
Lumo tuli elämäämme 13 vuotta sitten, Taikan ensimmäisestä pentueesta kotiin jääneenä tyttönä. Lumo hurmasi luonteellaan jo pentulaatikossa, ollen aina reipas, rohkea ja varsinainen ilopilleri 💗Muistan kun ulkoilimme pentujen kanssa silloisen kotimme pihalla, oli talvi ja lunta ja pakkasta riitti. Pennut painelivat ympäriinsä pihaa ja Lumo kiipesi korkean lumikasan päälle. Jarno oli siinä vieressä ja yllytti Lumoa hyppäämään syliinsä. Sieltähän se pikku pallero ponkaisi häntä vispaten suoraan ylöspäin ilmaan, kohti Jarnon naamaa 😍 Se kertoo kaiken Lumon reippaudesta, joka kantoi loppuun saakka.
Lumo tutustutti meidät toden teolla koiraharrastamisen maailmaan. Taikan kanssa aloiteltiin ja kokeiltiin montaa lajia, Lumon kanssa alettiin harrastaa ihan tavoitteellisesti. Agilityssä Lumo oli huikean nopea ja innokas suorittaja. Jos ohjaajien taidot olisivat riittäneet, olisi Lumosta ollut sillä saralla vaikka mihin. Nyt kerättiin lähinnä hauskoja hetkiä treeni- ja kisaradalla, missä pieni punainen raketti kiisi milloin 180 astetta väärään suuntaan kohti putkea tai oli jo ylittänyt lähtöviivan, muutaman esteen ja haukkui komentaen ohjaajaa, joka seisoi vielä siellä lähdössä, että missä viivyt, tule jo! Hauskaa oli aina ja Lumo nautti täysillä yhdessä tekemisestä 💗
Kun ikää alkoi tulla niin Lumolle kun ohjaajillekin, aloimme keskittyä enemmän MEJÄ:än. Siitä tulikin Lumon päälaji ja Lumo muistetaan upeana jälkikoirana. Useita arvokisastartteja mahtui uralle, ja yli 50 koestarttia kaikkineen. Lumo mm. voitti piirinmestaruuden todella haastavassa kelissä (kaatosade ja kova tuuli), päästen osallistumaan myös SM-kisoihin pohjoisessa. Tollereiden rotumestaruuskisaan osallistuttiin muutaman kerran, muutama muukin osallistumisoikeus saatiin, mutta juoksut tulivat esteeksi noina kertoina. Hienoin menestys rotumestaruudessa Lumon kanssa oli vuosi 2022, kun Lumo jäljesti 49 pisteellä tasapisteissä voittajan kanssa hopealle 💗
Lumo palkittiin urallaan peräti kahdesti kaikkien noutajakoirarotujen parhaan käyttö- ja näyttelykoiran palkinnolla ansioistaan MEJÄ:ssä ja näyttelyissä, SNJ:n jakamalla Paatsan Maljalla. Se oli upea tunnustus mitä parhaalle harrastuskoiralle 💖
Lumon harrastusvuosiin mahtui myös VEPE, joka oli Lumolle todella mieluista laji. Siellä käytiin jokunen kisakin ja pidemmällekin olisi Lumolla rahkeita ollut, vain aika tuli rajoitteeksi. Kesällä kun keskityttiin eniten MEJÄ:än, ei enää aika riittänyt tavoitteelliseen VEPE:n treenaamiseen.
Näyttelyissä Lumon ura oli upea. Jo nuorella iällä Lumo voitti Pohjoismaiden mestaruusnäyttelyn messarissa, useita muitakin suuria hienoja voittoja tämä kehien kuningatar saavutti. Useasti sai arvostelusta lukea: "liikkuu kehän omistaen!" ja niin Lumo teki 💖 Lumon läsnäolo kehässä oli hienoa katseltavaa, hän rakasti esiintyä! Vielä kesällä 2024 kävimme kerran näyttelykehissä, missä Lumo sai aivan upean arvostelun yhdeltä Lumosta aina pitäneestä lempituomareistamme Pia Itkoselta. Tuolloin emme tienneet, että viikon päästä tuosta näyttelystä Lumo sairastui, ja virallinen harrastaminen loppui siihen...
Kesäkuussa 2024 Lumo sai yllättäen pahan vestibulaarikohtauksen, jonka syytä selviteltiin ja se löytyikin. Vasemman korvan sisä- ja välikorva oli täynnä eritettä, joka tyhjennettiin rauhoituksessa ja Lumo sai pysyvän lääkityksen operaation jälkeen. Kuvauksessa (CT) ja tyhjennysoperaatiossa jäi auki se, onko takana kasvainprosessi vai "vain" paha tulehdus, jonka etiologia jäi epäselväksi.
Lumo toipui pikku hiljaa, kraniohoidot luottohoitajallamme Koirahieronta ja kuntoutus Helmin Helmiinalla, lääkitys ja Lumon tahdissa eletty elämä auttoivat, tasapaino korjautui ja ainoaksi muistoksi ongelmasta pää jäi hieman vinoon. Elämä jatkui ja toivomme saavamme viettää Lumon kanssa vielä hyviä vanhuusvuosia.
Marraskuussa jouduimme hyvästelemään Taikan, jonka lähtö oli meille todella kova paikka. Kun tästä päästiin vähän yli, aloimme huomata Lumon voinnissa muutosta helmikuussa. Muutos oli entistä suurempaa läheisyyden hakua, tosin Lumo haki läheisyyttä aina ja se oli hellyyttävä rakkauden osoitus Lumolta 💗Lumo myös nukkui aiempaa enemmän eikä enää osallistunut kerjäämiseen ruokahetkien yhteydessä joka kerta, kuten muu lauma aina ja Lumo ennenkin. Ulkona alkoi lumi ja jää maistua ja satunnaisesti sen syömisen jälkeen oksennettiin. Yksi aamu tullessaan ulkoa sisään Lumo tärisi eikä syönyt aamuruokaa. Tämän jälkeen menimme lääkäriin, missä Lumolle tehtiin yleistutkimus ja otettiin verikokeet. Verikokeissa kaikki oli viiterajoissa. Yleistutkimuksessa todettiin hammaskiveä olevan (edellinen puhdistus oli tehty vuosi sitten) ja vatsaontelo todettiin hieman pingottuneeksi etuosastaan. Muuten lääkärin mielestä meillä oli oikein hyväkuntoinen vanhus ja jatkotoimenpiteinä suositeltiin 3 kk sisään vatsan ultraa ja hammaskiven poistoa.
Meillä ei haluta jäädä odottelemaan, jos koiran voinnissa havaitaan muutoksia. Varasimmekin Lumolle ajan vatsaontelon ultraan ja hammasröntgeniin ja hampaiden puhdistukseen hetimmiten. Sinne menimme tämän viikon tiistaina. Ja ne uutiset sitten olivatkin huonoja 😓
Vein Lumon operaatioon, jossa tehtiin taas yleinen tutkimus ennen rauhoittamista. Siinä lääkäri totesi Lumon hieman aristavan vatsaontelon painelua. Rauhoitus annettiin ja minulle kerrottiin, että reilun kahden tunnin päästä saa Lumon hakea kotiin. Lähdin odotteluajaksi läheiseen kauppakeskukseen viettämään aikaa. En ehtinyt siellä kauaa kierrellä, kun puhelin soi. Näin, että eläinlääkäristä soitetaan ja jo sillä hetkellä tiesin, että uutiset eivät ole hyviä. Eivätkä ne olleetkaan. Lumon vatsalaukusta oli löytynyt ultratessa kookas kasvainmuutos, joka oli levinnyt pitkin vatsan limakalvoa. Lääkäri kysyi, miten haluamme edetä. Tiesin jo vastauksen, Lumoa ei kiusata yhtään enempää vaan nyt jätetään hampaat putsaamatta, herätetään mummeli ja vietetään kotona lauman kesken vielä viimeiset hetket ennen sitä viimeistä palvelusta.
Toin Lumon kotiin ja varasin seuraavan vapaan ajan kotieutanasiaan. Sen saimme torstaille. Kaksi viimeistä päivää Lumon kanssa viettiin mummelia hemmotellen. Herkkuruoat, maksalaatikko, maksapihvit ja lihapullat olivat runsaassa jakelussa ja ne todella maistuivat! Pienet lenkit tehtiin normisti ja siellä Lumo sai kieriä sydämensä kyllyydestä (homma mitä Lumo ja Minku rakastavat lumessa tehdä). Eilen, Lumon viimeisenä päivänä tehtiin Lumon kanssa viimeinen verijälki läheiseen tuttuun metsään. Jälki ei ollut pitkä, halusimme että Lumo pääsee vielä kerran lempiharrastuksensa pariin. Ja niin Lumo nautti! Määrätietoisesti edeten, makuut hienosti merkaten kuljettiin häntä ylähäällä sorkalle, jota jäätiin maistelemaan 💖 Upea viimeinen jäljestys upealta jälkikoiralta!
Illalla, kun oltiin vielä herkuteltu saapuivat tutulta eläinlääkäriasemalta lääkäri ja hoitaja meille kotiin. Lauma otti vieraat ilolla vastaan, Lumo oli myös innoissaan vieraista 😊 Juttelimme tapahtumien kulun läpi ja sitten Lumolle annettiin takareiteen rauhoite, minun syöttäessä lihapullaa. Tämän jälkeen otimme Lumon sohvalle, mihin Lumolle oli varattu viltit. Lihapullaa syötin non stop ja Lumo söi suurella ruokahalulla. Pian alkoi väsymys voittaa ja Lumo valui makuulle, viimeinen lihapulla jäi puoliksi käteeni ja puoliksi Lumon suuhun, kun uni voitti 💗Lumo siis todellakin nukahti herkkuaan syöden, ja uskomme että onnellisena 💗 Tämän jälkeen unta syvennettiin lisärauhoitteilla kanyyliin. Kun uni oli todella syvää, antoi lääkäri viimeisen, sydämen pysäyttävän, lääkkeen. Hetken aikaa odotettiin ja lääkäri kuunteli Lumon sydäntä pitkään. Suuri sydän oli sammunut, Lumo oli poissa 💔
Saimme vielä Jarnon ja lauman kanssa viettää hetken Lumon vierellä, käsitellen ja hyväksyen tapahtuneen. Sitten Jarno kantoi Lumon autoon, mistä matka johti tuhkaamoon.
Nyt olo on äärimmäisen surullinen ja tyhjä. Samalla myös äärimmäisen kiitollinen Lumon elämästä, että saimme tuollaisen koiran itsellemme! Paras luonne, mitä koiralta koskaan toivoa saattaa 💗 Nyt lohtua tuo ajatus siitä, että Lumo on Taikan luona eikä Lumon tarvinnut kärsiä suurempia kipuja ennen pois pääsyä. Ratkaisumme oli oikea ja Lumo sai kauniin, rakkaudellisen, ansaitsemansa lähdön. Kiitos kaikesta Lumo, kaipaamme ja rakastamme sinua ikuisesti 💗
