MEJÄ-kausi jatkuu

MEJÄ-tytöt kera palkintojensa 💕

Edellisviikonloppuna pääsivät MEJÄ-kauttaan jatkamaan Charmi ja aloittamaan Soma, tälläkin kertaa koe oli Nakkilassa. Kaksikko sai päivän viimeiset jäljet, joten odotteluaikaa oli taas runsain mitoin. Nyt ilma oli suotuisampi kuin edellisen viikonlopun kokeessa, iltapäivällä oli jo lämpöasteita eikä tuulikaan kovasti puhallellut.

Soma oli suoritusvuorossa tytöistämme ensimmäisenä. Pientä epävarmuutta oli ollut ensimmäisellä osuudella viime vuoden malliin, mutta onneksi jäljestys oli parantunut matkan edetessä. Makuiden merkkailut olivat hyviä. Viimeisellä osuudella jäljen päältä/viereltä lähti peura, ja sehän toki oli mahdollinen aines katastrofiin.. Somaa eläin kiinnosti sen verran, että ilmavainua otettiin ja sorkalle saavuttua jäätiin ensin haistelemaan peuran perään, sitten vasta merkattiin sorkka. Upeaa kuitenkin, että sorkan merkkaus kiinnosti, vaikka neljä elävää sorkkaa katosi horisonttiin 😂

Charmin jäljestys oli ollut charmimaisen varmaa. Kaikki makuut merkattiin, muuten pysyttiin jäljellä junan lailla, mutta yksi normikulma mentiin vähän yli narun mitalla yli ja tästä pisteen vähennys. 

Hienoilla suorituksilla Charmille VOI 1, 49 pistettä ja Somalle VOI 1, 47 pistettä- ovat ne taitavia tyttöjä 💗

Rallykisoissa käväisin myös viime viikonloppuna, niistä ei jäänyt paljon kerrottavaa.. Ihan kivat suoritukset omasta mielestäni, mutta pisteisiin asti se ei kantanut. Pieniä kauneusvirheitä ja -10 liikkeistä, joista itse en isompia ongelmia havainnut. No, tulokset kuitenkin molemmille (Charmi MES 92 ja 85, Myrri 83 ja 78). Aina ei mene nappiin, enkä sitä koirilta enkä varsinkaan itseltäni odota. Oma osaamiseni on edelleen varsin mitä sattuuta, suoriutuminen on paljon mielentilasta (omasta ja koirien), radasta ja totta kai myös tuomarin tyylistä arvostella, kiinni. Kivaa kuitenkin on radoilla pääsääntöisesti aina, ja se on tämänkin harrastuksen suola 😊

Treeneissä ollaan käyty vaihtelevasti rallya Charmin, Myrrin ja Soman kanssa, nosea Hertan ja Soman kanssa. Kotosalla tehdään mejän harjoitusjälkiä, joissa koekoirat suorittaa ja ei-koekoirat pääsevät purkujäljille. Mukavaa aktivointia kaikille 👍

Terveysrintamalla huolia on riittänyt tällä kertaa Minkun kanssa. Alkuvuosi on tapeltu jatkuvien anaalirauhastulehdusten kanssa, kun yksi antibioottikuuri on loppunut, on vaiva palannut ja eikun uutta tyhjennystä lääkärillä ja antibioottia toisensa perään. Kolmen kuurin jälkeen päätimme että nyt riittää ja eilen Minkulta leikattiin pois koko pahuksen rauhaset. Tämä oli myös viimeisen vaivaa tutkineen lääkärin suositus. Hyvä oli että operaatio tehtiin, toinen anaali oli taas tulehtunut ja lisäksi Minkulle oli alkanut jo muodostua perianaalityrän ensimerkkejä. Nyt toivotaan että tyrää ei pääse syntymään, kun anaalivaivat leikkauksen myötä loppuvat. Lisäksi Minkulla todettiin ennen leikkausta lievä sivuääni sydämessä, mitä ei aiemmin ole kuulunut. Näin ne vaivat lisääntyy kun ikää tulee, toivottavasti saadaan nyt pitää veteraanimme terveempänä vielä elossa mukana ja nauttia yhteisestä ajasta! Kahden vanhuksen menetys lyhyellä aikavälillä oli jo niin kova paikka, että kolmatta surua samaan syssyyn ei todellakaan enää haluaisi kokea...

Myrristä FI RTVA! Charmille täyden 100 pisteen MES-rata

MES 100 Charmi ja FI RTVA Myrri 💗

Eilen osallistuttiin Charmin ja Myrrin kanssa rallyn iltakisaan Ikaalisten Aatelikoirien hallilla. Kisan tuomaroi Päivi Nummi ja MES-luokassa kisaili 21 koirakkoa. Charmi sai suoritusvuoron 7 ja Myrrille starttipaikka oli 20:s.

Ikaalisten Aatelikoirien halli on melko suuri, mutta rata oli sijoiteltu tiiviisti. Aavistelin että se saattaisi olla Myrrin kanssa haaste (minulle), eli pysyä riittävän kaukana kylteistä. Charmin suhteen ei ollut huolta, Charmi on säpäkkä ja kääntyy pienessäkin tilassa 😁

MES-rata

Charmilla oli tosi kiva vire radalla. En suorittaessamme keksinyt mitään isompaa, mikä olisi mennyt pieleen. Ei tarvetta uusia tehtäviä ja asennotkin olivat mielestäni suoria. Iloisin mielin radalta siis poistuttiin ja jäätiin odottelemaan tuloksia. Tulokset eivät Virkkuun vielä ehtineet, kun hakiessani kahvia kisan vastaava koetoimari Annika onnitteli meitä täyden 100 pisteen suorituksesta! Wautsi mikä fiilis! Charmin osaaminen on ollut jo muutamasti sillä tasolla että tällainen tulos voitaisiin saada. Nyt en itse onnistunut sössimään mitään ja Charmin täydellisyys saatiin näkymään sinne pisteisiin asti 💖

Myrrin kanssa lähdettiin radalle myös hyvällä fiiliksellä. Lyhyet kylttivälit onnistuin huomioimaan ja pysymään kylteistä riittävän etäällä, kuitenkin huolehtien oikeista suorituspaikoista. Rata sujui tosi kivasti aina merkille asti. Sekin sujui hyvin, mutta Myrri tavoistaan poiketen ei jäänyt sinne metrin säteelle vaan valui lähemmäs minua. Argh, ajattelin että siinä se mahdollinen valiotulos nyt meni. Uusittiin ja uusimalla sujui hyvin. Loppurataa oli vielä muutama kyltti jäljellä, mm. sivulla peruutus, jossa Myrrin asento väliin aukeaa. Nyt ei auennut, vaan saatiin arvostelulappuun maininta "upea peruutus!" 👍 Loppurata sujui hyvin ja jäin jännityksellä odottamaan, mihin asti tulokset riittää. Ja nehän riitti! MES HYV 95 pistettä ja näin Myrristä tuli FI RTVA! Aivan huikean hienoa! Meidän vuoden tavoitteet ovat nyt täytetty, Myrristä valio ja Somalle RTK2, Charmille viime vuotta parempia pisteitä. Kaikki saavutettu! 

Kokonaiskisassa Charmi kruunattiin voittajaksi ja Myrri sai hienon RTVA-ruusukkeen. Palkintona lelu ja herkkuja niin koirille kun minulle 😊 Aatelissa kisatessa oli tuttuun tapaan ihanan kannustava ja välitön tunnelma, onnitteluja ja halauksia saatiin useampia- kiitos kaikille 💗 Kotimatkalla poikkesin hakemaan vielä juustokakkupalat, joilla illalla juhlistettiin upeita tuloksia! Koiratkin saivat tietenkin osansa, ansaitusti 😊

Somalle RTK2 ja Charmi MEJÄ-kauden avaus

Kevään ensimmäinen MEJÄ-koe ja Charmi kera palkintonsa

Lumon kuoleman jälkeen ollaan yritetty pitää arki rullaamassa ja harrastukset ja kisat käynnissä. Raskasta on henkisesti ollut, mutta täytyy yrittää ajatella jäljelle jäänyttä laumaa ja tarjota heille riittävästi tekemistä omasta surusta huolimatta. Päivä kerrallaan eteenpäin, tosin päivääkään ei ilman itkua vielä kulu, sen verran kipeää Lumpparin äkillinen lähtö teki.. 💔

Rallykisoissa olen käynyt kahdesti, molemmat kisat olivat Taidogaan hallilla. Ekassa kisoista Charmi teki upean radan, saaden MES HYV 98 pistettä ja sijoittui 2/22.  Myrrilläkin meni hyvin, MES HYV 93 pistettä ja sijoitus 5/22.  Toisissa kisoissa olikin enemmän haastetta. Rata oli hankala, josta kertoi se että 22 kisaajasta vain yksi MES-luokan koira (Annaliinan SM-malinois Rene) sai yli 90 pistettä. Charmi teki upean radan mutta yksi liike meni -10 ja tuloksena MES HYV 88, tällä suorituksella sijoitus oli 3/22. Myrrin kanssa menikin pelleilyksi, tiedä mikä sitten vaikutti, mutta Myrrin ajatus oli jossain muualla kun tekemisessä. Saatiin me lopulta kuitenkin tulos, joka ko. kisassa ei todellakaan ollut itsestään selvyys. Pisteitä jäi kasaan76 ja tälläkin oltiin parempia kuin yli puolet kisaajista. 

Suurin menestys kuitenkin tuli AVO-luokan radalta. Soma on pitänyt pitkän kisatauon (5 kk), kun syksyn kahdessa kisassa ei saatu päätä ja pakkaa pysymään kasassa. Nyt ollaan treenailtu harvakseltaan ja käyty muutamat epikset iloisesti kehuen ja hyvin palkaten.  Ne kun ovat sujuneet hyvin, niin vihdoin uskaltauduin ilmoamaan myös virallisiin kisoihin ja hyvä niin, sillä tauko oli tehnyt tehtävänsä! Rata oli 15 esteen mittainen ja sisälsi mm. houkutuksen, hypyn, pyörähdyksen ja 360 täyskäännöksen vasempaan. Somalla oli kiva vire ja rataa tehtiin häntä heiluen 😊 Saimme kisaan 93 pistettä ja koularin RTK2! Oltiinpa vielä kokonaiskisassa sijalla 3 💗 Soman Nalli-sisko starttasi ALO-luokan samassa kisassa hienosti 99 pistellä ja toisaalla Lohjan kisassa Myrrin Luca-veli teki toisen valiotuloksensa, MES HYV 98 pistettä ja luokkavoitto. Onnea sekä Annaliina että Heidi!

Charmi ja Jarno starttasivat MEJÄ-kauden Nakkilan kokeessa sunnuntaina. Meillä Jumesniemellä on vielä lunta maassa, mutta Nakkilassa ei ollut lainkaan. Niinpä koe päästiin pitämään. Keli oli aika tuulinen ja lämpö nollan/pikku pakkasen tienoilla. Charmi starttasi viidentenä. Hienosti se nenä talven jäljiltä toimi, tuloksena VOI 1 48 pistettä 😊 Yksi makuu jäi merkkaamatta, tästä -2 vähennys. Hauskaa kyllä aloittaa MEJÄ-koekausi näin aikaisin, harvoin jos koskaan ollaan vielä maaliskuussa kisattu! 

Nyt on kalenterissa vielä muutamia rallykisoja Myrrille ja Charmille ennen kesätaukoa. Myös MEJÄ-kokeita on jo kalenteriin ilmestynyt muutamia, katsellaan sitten miten paikkoja saadaan. 

Lumon muistolle

Lumo viimeisenä päivänään laumansa kanssa💗

Eilen, maaliskuisena alkukevään iltana, jouduimme sanomaan hyvästit Lumolle 💔

Lumo tuli elämäämme 13 vuotta sitten, Taikan ensimmäisestä pentueesta kotiin jääneenä tyttönä. Lumo hurmasi luonteellaan jo pentulaatikossa, ollen aina reipas, rohkea ja varsinainen ilopilleri 💗Muistan kun ulkoilimme pentujen kanssa silloisen kotimme pihalla, oli talvi ja lunta ja pakkasta riitti. Pennut painelivat ympäriinsä pihaa ja Lumo kiipesi korkean lumikasan päälle. Jarno oli siinä vieressä ja yllytti Lumoa hyppäämään syliinsä. Sieltähän se pikku pallero ponkaisi häntä vispaten suoraan ylöspäin ilmaan, kohti Jarnon naamaa 😍 Se kertoo kaiken Lumon reippaudesta, joka kantoi loppuun saakka.

Lumo tutustutti meidät toden teolla koiraharrastamisen maailmaan. Taikan kanssa aloiteltiin ja kokeiltiin montaa lajia, Lumon kanssa alettiin harrastaa ihan tavoitteellisesti. Agilityssä Lumo oli huikean nopea ja innokas suorittaja. Jos ohjaajien taidot olisivat riittäneet, olisi Lumosta ollut sillä saralla vaikka mihin. Nyt kerättiin lähinnä hauskoja hetkiä treeni- ja kisaradalla, missä pieni punainen raketti kiisi milloin 180 astetta väärään suuntaan kohti putkea tai oli jo ylittänyt lähtöviivan, muutaman esteen ja haukkui komentaen  ohjaajaa, joka seisoi vielä siellä lähdössä, että missä viivyt, tule jo! Hauskaa oli aina ja Lumo nautti täysillä yhdessä tekemisestä 💗

Kun ikää alkoi tulla niin Lumolle kun ohjaajillekin, aloimme keskittyä enemmän MEJÄ:än. Siitä tulikin Lumon päälaji ja Lumo muistetaan upeana jälkikoirana. Useita arvokisastartteja mahtui uralle, ja yli 50 koestarttia kaikkineen. Lumo mm. voitti piirinmestaruuden todella haastavassa kelissä (kaatosade ja kova tuuli), päästen osallistumaan myös SM-kisoihin pohjoisessa. Tollereiden rotumestaruuskisaan osallistuttiin muutaman kerran, muutama muukin osallistumisoikeus saatiin, mutta juoksut tulivat esteeksi noina kertoina. Hienoin menestys rotumestaruudessa Lumon kanssa oli vuosi 2022, kun Lumo jäljesti 49 pisteellä tasapisteissä voittajan kanssa hopealle 💗

Lumo palkittiin urallaan peräti kahdesti kaikkien noutajakoirarotujen parhaan käyttö- ja näyttelykoiran palkinnolla ansioistaan MEJÄ:ssä ja näyttelyissä, SNJ:n jakamalla Paatsan Maljalla. Se oli upea tunnustus mitä parhaalle harrastuskoiralle 💖

Lumon harrastusvuosiin mahtui myös VEPE, joka oli Lumolle todella mieluista laji. Siellä käytiin jokunen kisakin ja pidemmällekin olisi Lumolla rahkeita ollut, vain aika tuli rajoitteeksi. Kesällä kun keskityttiin eniten MEJÄ:än, ei enää aika riittänyt tavoitteelliseen VEPE:n treenaamiseen.

Näyttelyissä Lumon ura oli upea. Jo nuorella iällä Lumo voitti Pohjoismaiden mestaruusnäyttelyn messarissa, useita muitakin suuria hienoja voittoja tämä kehien kuningatar saavutti. Useasti sai arvostelusta lukea: "liikkuu kehän omistaen!" ja niin Lumo teki 💖 Lumon läsnäolo kehässä oli hienoa katseltavaa, hän rakasti esiintyä! Vielä kesällä 2024 kävimme kerran näyttelykehissä, missä Lumo sai aivan upean arvostelun yhdeltä Lumosta aina pitäneestä lempituomareistamme Pia Itkoselta. Tuolloin emme tienneet, että viikon päästä tuosta näyttelystä Lumo sairastui, ja virallinen harrastaminen loppui siihen...

Kesäkuussa 2024 Lumo sai yllättäen pahan vestibulaarikohtauksen, jonka syytä selviteltiin ja se löytyikin. Vasemman korvan sisä- ja välikorva oli täynnä eritettä, joka tyhjennettiin rauhoituksessa ja Lumo sai pysyvän lääkityksen operaation jälkeen. Kuvauksessa (CT) ja tyhjennysoperaatiossa jäi auki se, onko takana kasvainprosessi vai "vain" paha tulehdus, jonka etiologia jäi epäselväksi. 

Lumo toipui pikku hiljaa, kraniohoidot luottohoitajallamme Koirahieronta ja kuntoutus Helmin Helmiinalla, lääkitys ja Lumon tahdissa eletty elämä auttoivat, tasapaino korjautui ja ainoaksi muistoksi ongelmasta pää jäi hieman vinoon. Elämä jatkui ja toivomme saavamme viettää Lumon kanssa vielä hyviä vanhuusvuosia.

Marraskuussa jouduimme hyvästelemään Taikan, jonka lähtö oli meille todella kova paikka. Kun tästä päästiin vähän yli, aloimme huomata Lumon voinnissa muutosta helmikuussa. Muutos oli entistä suurempaa läheisyyden hakua, tosin Lumo haki läheisyyttä aina ja se oli hellyyttävä rakkauden osoitus Lumolta 💗Lumo myös nukkui aiempaa enemmän eikä enää osallistunut kerjäämiseen ruokahetkien yhteydessä joka kerta, kuten muu lauma aina ja Lumo ennenkin. Ulkona alkoi lumi ja jää maistua ja satunnaisesti sen syömisen jälkeen oksennettiin. Yksi aamu tullessaan ulkoa sisään Lumo tärisi eikä syönyt aamuruokaa. Tämän jälkeen menimme lääkäriin, missä Lumolle tehtiin yleistutkimus ja otettiin verikokeet. Verikokeissa kaikki oli viiterajoissa. Yleistutkimuksessa todettiin hammaskiveä olevan (edellinen puhdistus oli tehty vuosi sitten) ja vatsaontelo todettiin hieman pingottuneeksi etuosastaan. Muuten lääkärin mielestä meillä oli oikein hyväkuntoinen vanhus ja jatkotoimenpiteinä suositeltiin 3 kk sisään vatsan ultraa ja hammaskiven poistoa.

Meillä ei haluta jäädä odottelemaan, jos koiran voinnissa havaitaan muutoksia. Varasimmekin Lumolle ajan vatsaontelon ultraan ja hammasröntgeniin ja hampaiden puhdistukseen hetimmiten. Sinne menimme tämän viikon tiistaina. Ja ne uutiset sitten olivatkin huonoja 😓

Vein Lumon operaatioon, jossa tehtiin taas yleinen tutkimus ennen rauhoittamista. Siinä lääkäri totesi Lumon hieman aristavan vatsaontelon painelua. Rauhoitus annettiin ja minulle kerrottiin, että reilun kahden tunnin päästä saa Lumon hakea kotiin. Lähdin odotteluajaksi läheiseen kauppakeskukseen viettämään aikaa. En ehtinyt siellä kauaa kierrellä, kun puhelin soi. Näin, että eläinlääkäristä soitetaan ja jo sillä hetkellä tiesin, että uutiset eivät ole hyviä. Eivätkä ne olleetkaan. Lumon vatsalaukusta oli löytynyt ultratessa kookas kasvainmuutos, joka oli levinnyt pitkin vatsan limakalvoa. Lääkäri kysyi, miten haluamme edetä. Tiesin jo vastauksen, Lumoa ei kiusata yhtään enempää vaan nyt jätetään hampaat putsaamatta, herätetään mummeli ja vietetään kotona lauman kesken vielä viimeiset hetket ennen sitä viimeistä palvelusta.

Toin Lumon kotiin ja varasin seuraavan vapaan ajan kotieutanasiaan. Sen saimme torstaille. Kaksi viimeistä päivää Lumon kanssa viettiin mummelia hemmotellen. Herkkuruoat, maksalaatikko, maksapihvit ja lihapullat olivat runsaassa jakelussa ja ne todella maistuivat! Pienet lenkit tehtiin normisti ja siellä Lumo sai kieriä sydämensä kyllyydestä (homma mitä Lumo ja Minku rakastavat lumessa tehdä). Eilen, Lumon viimeisenä päivänä tehtiin Lumon kanssa viimeinen verijälki läheiseen tuttuun metsään. Jälki ei ollut pitkä, halusimme että Lumo pääsee vielä kerran lempiharrastuksensa pariin. Ja niin Lumo nautti! Määrätietoisesti edeten, makuut hienosti merkaten kuljettiin häntä ylähäällä sorkalle, jota jäätiin maistelemaan 💖 Upea viimeinen jäljestys upealta jälkikoiralta!

Illalla, kun oltiin vielä herkuteltu saapuivat tutulta eläinlääkäriasemalta lääkäri ja hoitaja meille kotiin. Lauma otti vieraat ilolla vastaan, Lumo oli myös innoissaan vieraista 😊 Juttelimme tapahtumien kulun läpi ja sitten Lumolle annettiin takareiteen rauhoite, minun syöttäessä lihapullaa. Tämän jälkeen otimme Lumon sohvalle, mihin Lumolle oli varattu viltit. Lihapullaa syötin non stop ja Lumo söi suurella ruokahalulla. Pian alkoi väsymys voittaa ja Lumo valui makuulle, viimeinen lihapulla jäi puoliksi käteeni ja puoliksi Lumon suuhun, kun uni voitti 💗Lumo siis todellakin nukahti herkkuaan syöden, ja uskomme että onnellisena 💗 Tämän jälkeen unta syvennettiin lisärauhoitteilla kanyyliin. Kun uni oli todella syvää, antoi lääkäri viimeisen, sydämen pysäyttävän, lääkkeen. Hetken aikaa odotettiin ja lääkäri kuunteli Lumon sydäntä pitkään. Suuri sydän oli sammunut, Lumo oli poissa 💔

Saimme vielä Jarnon ja lauman kanssa viettää hetken Lumon vierellä, käsitellen ja hyväksyen tapahtuneen. Sitten Jarno kantoi Lumon autoon, mistä matka johti tuhkaamoon. 

Nyt olo on äärimmäisen surullinen ja tyhjä. Samalla myös äärimmäisen kiitollinen Lumon elämästä, että saimme tuollaisen koiran itsellemme! Paras luonne, mitä koiralta koskaan toivoa saattaa 💗 Nyt lohtua tuo ajatus siitä, että Lumo on Taikan luona eikä Lumon tarvinnut kärsiä suurempia kipuja ennen pois pääsyä. Ratkaisumme oli oikea ja Lumo sai kauniin, rakkaudellisen, ansaitsemansa lähdön. Kiitos kaikesta Lumo, kaipaamme ja rakastamme sinua ikuisesti 💗