Odotuksen varmistuksen odottelua....

Nyt on kolme viikkoa siitä kun toivottu odotus ehkä alkoi. Joka päivä tarkkailen Taikaa, onko mitä muutoksia havaittavissa. Täytyy sanoa että jos Taika on tiine, niin tiineys kyllä sopii hälle hyvin :-) Taika on muuttunut hyvin hellyydenkipeäksi, tulee yöllä sänkyyn ihan kylkeen kiinni, hakee rapsutuksia ja huomiota paljon enemmän kuin ennen. Lenkillä kiinnostaisi lumessa piehtarointi paljon enemmän kuin käveleminen. Luckyn kanssa leikkiminen ei kiinnosta, jos toinen haluaa riehua Taika mieluummin näyttää rauhoittavia signaaleja. Ruokahalu on vallan mahdoton ja tämä minua vähän epäilyttää, kun monessa paikkaa sanotaan että pitäisi tulla pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta. No Taikalla ei kyllä sellaisesta ole merkkiäkään. Päin vastoin, tuntuu että jos neiti osaisi avata ruokakaappien ovet (nyt osaa vain sulkea) niin kaikki syötäisiin melkein seiniä myöten :-) Vatsa ei mielestäni ole pyöristynyt, mutta selkä on levinnyt ja vyötärö alkanut kadota. Johtuneeko sitten tuosta hillittömästä ruokahalusta (toki tarkkailen ja pidän jöötä ettei liho liikaa) vaiko olisiko mahassa jotain kasvamassa.. Nisät ovat tässä parin päivän sisään muuttuneet mielestäni punertavimmiksi, sellaisiksi ruusunpunaisiksi. Hmmmm... Kuinkahan on, tuleeko meille pentuja...? No siihen kysymykseen saadaan vastaus viimeistään 26.1 kun mennään ultraan. Kaksi viikkoa siis vielä jännättävää ja tarkkailu sen kun jatkuu siis :-)