Haastavaa tokoilua

Yhteenvetona tämän viikon tokoiluista voisi käyttää fraasia " voihan kakka". Maanataina kun saavuimme eteläpuiston kentälle iski vastaa tyrmäävä em. ulostuksen aromi. Siinä henkeä haukkoessamme muistimme että ai niin, viime torstain tottishan peruttiin paikalla pidetyn sirkuksen vuoksi. Sirkus Finlandian eläimethän olivat sitten jälkensä ympäristöön jättäneet, ja tuhdit sellaiset. Oma nenä turtui aika pian mutta koirat olivat ihan ekstaasissa. Päät pyörivät ja kuonot nuuskivat joka suuntaan. Yritäpä siinä sitten tehdä itseäsi kiinnostavaksi... Alun paikalla makuut meni ylöspompinnaksi, tunnin lopussa sujui vähän paremmin. Maanantaina harjoiteltiin jättäviä liikkeitä, siis liikkeestä seiso ja liikkeestä maahan. Sain ohjeeksi tehdä Taikan kanssa harjoitetta leikin varjolla. Siis reipasta etenemistä ilman seuraa- käskyä ja siitä vauhdissa käskyjä seis! maahan! istu! Taika lähtikin innolla mukaan ja teki liikkeitä vauhdissa. Mulla oli mukana ekaa kertaa ostamani nahkainen motivointipatukka ja Taika innostui siitä kovasti. Aina välillä otettiin taisteluleikkiä patukalla virystilan nostoksi ja palkaksi ja taas jaksettiin keskittyä minuun kentän hajujen sijaan!

Torstaina hajut olivat jo hieman haalenneet mutta kyllä siellä edelleen norsu tuoksahti.. Paikalla makuu oli taasen hyvin hankala, eka minuutti pompittiin ylös mutta sitten meni jakeluun. Taika alkoi selvästi ymmärtää mitä tässä nyt halutaan. Sen huomasi siitä että Taika aina välillä nytkähti aikeena nousta ylös mutta muistikin sitten että ai niin, ei saa. Palkkasin ahkerasti ja viimeinen minuutti sujui kivasti. Taika myös malttoi odottaa istu- käskyä hienosti ja liike saatiin kunnialla loppuun. Torstaina keskityttiin seuraamiseen ja luoksetuloon. Ilokseni Taika tuli reippaalla laukalla innoissaan luokse ja siirtyi käskystä sivulle. Ainostaan alussa oli vaikeuksia saada Taika jäämään paikoilleen istumaan kun minä siirryin poispäin. Tajusihan Taika sitten mitä haluan. Seuraaminen on Taikalle mieluisaa ja menee kivasti. Pysähdyksissä sählää emäntä. Namikäsi on aina vinksin vonksin ja Taikan istuma-asento sen mukainen. Annalta tuli hyviä vinkkejä tuon asian korjaamiseen ja niitä myt sitten reenataan. Siis suoraa ja nopeaa perusasentoa. Väliajoilla otettiin hyppyä joka sujui aika kivasti, sitten taas taisteltiin patukalla ja tehtiin kaikenmoisia temppuja, mm. jalkojen välistä pujottelua joka meneekin jo hyvin! Tunti vierähti vauhdikkaasti ja loppuun otettiin 30 s paikallamakuu joka meni nappiin.

Viikolla ollaan parina päivänä tehty daminoutoja mettässä. Olen heitellyt sokkona dameja metsään ja pyytänyt Taikaa hakemaan. Taika nauttii tuosta tehtävästi kovasti ja on ihan innoissaan. Jaksaa etsiä niin kauan että dami löytyy, palauttaa nätisti mulle ja lähtee hakemaan seuraavaa. Nyt täytyisi jollain konstilla saada dameja kauemmas metsään, nyt kun ne jäävät siihen heittomatkan päähän. Täytyy rekrytoida Jaria mukaa lenkille damin piilottajaksi! Otettiin myös sula vaakku yhdelle lenkille mukaan. Taika nuuski ja nuuski hyvin tarkasti mutte ei koskenut. Hain vaakun itse ja heitin n. metrin päähän Taikasta. Sitten kannustin "hae, hyvä, tuo mammalle!" mutta ei tuonut. No eikun porkkana käyttöön. Kaivoin pussista lihapullan ja tökkäsin Taikan kuonon eteen. Juuri kun Taika yritti napata sen vedin pullan takaisin ja osoitin vaakkua "tuo mammalle!" ja sehän tepsi :) Vaakku tuotiin ja pulla saatiin. Tätä teimme pariin kertaan ja sitten Taika myös kantoi nätisti vaakkua muutaman metrin. Siihen oli hyvä lopettaa ja ottaa taas ensi viikolla uusiksi. Pikku hiljaa se siitä, Taika kyllä osaa kunhan saadaan motivaatio kohdalleen. Ja ikä tuonee myöskin helpotusta asiaan, ovathan damienkin noudot parantuneet huimasti kuluneen kesän aikana. Taipparit tähtäimessä ehkä vuonna 2013!