Kesäleskeilyä ja lajinkehitystä

Iso Koira alias Jari päätti jättää laumansa oman onnensa nojaan ja lähteä katsastamaan Jyväskylän ajoja, nyt kun vene on sopivasti siellä vesissä. No eipä siinä mittää. Pieni ikävä on jäytänyt meidän tyttöjen rinnassa ja jotain ajankulua on pitänyt keksiä yksinäisten iltojen iloksi. Ryhdyimme siis kehittelemään uutta lajia. Idea lähti siitä että kuinka tehdään taipumuksia omaamattomasta tollerineidistä taipuisa mallitolleri. Pari päivää sitten löysin pihalta kupsahtaneen räksän ja innoissani tarjosin sitä tietenkin Taikalle että katsos kuinka hieno tirppa, kanniskellaanpas vähän! Juu ei. Taika vaan katsoi alta kulmain ilmeellä hyi, en koske. Ei auttanut tirpan heittely eikä mikään. Ei vaan sytyttänyt. Tiesin tämän pohjalta siis jo mitä tuleman pitää kun kaivoin pakastimen perukoilta jämäkän variksen raadon esiin. Ei kelvannut kuin pienen hajuraon päästä nuuskaistavaksi. Yritin ensin saada Taikaa innostumaan vaakusta riehutuksella ja heittelyllä, ei tulosta. Välillä otin siipidamin ja se kelpasi kyllä. Masentuneena laitoin linnun takas pakkaseen ja päätin tarjota sitä aamulla uudestaan. Kiero ideani oli laittaa vaakku ruokakupissa odottavan ruoan päälle jolloin Taikan olisi pakko siirtää sitä saadakseen apetta. Tulos = Taika seisoi onnettomani ruokakipon ääressä, vingahteli ja meni masentuneena pöydän alle. Koska olen lempeä luonne en raaskinnut Taikkista kiusata enempää vaan siirsin vaakun ruokakipon viereen että tyttö pääsi syömään. Kun ruoat oli mahassa niin vaakku takas pakkaseen ja emäntä töihin. Kotio tullessani olin keksinyt kuningasidean. Kaivoin vaakun jälleen esiin pakkasesta ja kiedoin sen pupunnahan sisään. Sitten vaan kumilenksulla kiinni ja naruun. Koko uusi lajiluomus kassiin ja metsää kohden. Metsän siimeksessä sitten kaivoin pupuvaakun (huom. uusi laji, kehitetty taipumattomien tollukoiden taivuttamiseen) esiin ja lähdin juoksemaan otusta narusta roikottaen. Taikahan pinkaisi perään innoissaan ja tarttui hämy-vaakkuun. Jee! Kovat kehut ja sitten heittelin otusta muutamaan kertaan Taikalle noudettavaksi ja ihan kivasti sujui :) Ilmeisesti pupunnahasta on kivampi pitää kiinni kuin sulkaisesta variksesta. Saisinkohan jonkun palkinnon tästä uudesta lajikeksinnöstäni jolla saadaan taipumaton tollerojoukko pelastettua oikeiden noutajien kirjoihin? Jaa-a. Toivossa on hyvä elää ja sillä välin tarjoan idean kaikkien samojen ongelmien kanssa painivien tolleristien käyttöön. Pupuvaakku- lajinkehityksen helmi.