Loppuviikon kuulumisia

Torstaina meidän koirakoulu sujui ehkä parhaiten mitä tähän asti on sujunut. Alun paikallamakuussa vain yksi ylösnousu. Vauhdikas luoksetulo maltillisesti vapaana käskyä odottaen. Seuraaminen hyvässä kontaktissa, käännöksiä harjoitellen. Hyppyeste pelkällä käskyllä. Ja väliaikoina reenatiin eteen menoa motivointipatukalla. Jätin Taikan istumaan paikoilleen odota- käskyn alle ja vein patukkaa muutaman kymmenen metrin päähän. Sitten takaisin Taikan luo ja käsky "eteen!" jolla vauhdikas irtautuminen kohti patukkaa. Taika kyllä toi patukan mulle joka kerta joten ehkä täytyy kohta siirtyä harjoittelemaan eteenmenoa jollakin kiinteällä kohteella, jota ei voi toimittaa mammalle:)

Viikonloppuna teimme syksyn ehkä viimeisen veneretken Päijänteellä, kohteena saaripaikka jossa alkukesästä vilisi punkkeja. Laitoin perjantaina prac-ticin Taikalle punkkeja torjumaan. Lauantaina keli oli mitä hienoin. Saaressa läksimme sisämaahan tarpomaan rannan punkkiheinikkoa vältellen. Ja oi mitkä mustikkamäärät löysimmekään. Valtavia mustikoita oli metsä sinisenään. Varvuista olivat jo lehdet tippuneet joten kerääminen oli todella nopeaa ja helppoa. Poimin mustikoita kilpaa Taikan kanssa ja molemmat saatiin riittävästi:) Myös suppilovahveroita oli runsaasti ja muutama lähes pienen lautasen kokoinen kanttarelli! Siis todella ylenpalttiset oli luonnon antimet, hirvikärpäset mukaan lukien! Niitä meinaan oli PALJON. Launtaina selvittiin muutamalla öttiäisellä mutta sunnuntaina kun teimme Jarin ja Taikan kanssa pidemmän kävelyn saaren halki niin hirvikärpäsiä oli ilma sakeena. Kokoaika sai nyppiä niitä pois niskasta, paidasta, hiuksista.. Lopulta alkoi olla jo niin siedättynyt noihin ällötyksiin ettei jaksanut ees välittää. Veneelle palattuamme tehtiin sitten kunnon syyni ja nyt ei enää tunnu ylimääräistä elämää päässä. Reissulla oli myös siivet mukana ja hyvin Taikan noudot sujuivat. Innokkaasti ja käteen palauttaen melko pitkältä matkalta, hyvä!

Sunnuntaina oli todella tuulinen keli ja paluumatka saaresta kotisatamaan oli melkoista menoa. Vesi vain lensi aalloista veneen yli ja jouduimme siirtymään ajelemaan sisätiloista. Taikaa vähän pelotti kova röykytys ja taisi emäntäkin olla hieman kalpea.. Matka kesti reilun tunnin ja loppuajasta Taika jo makoilikin välillä. Kotona sitten ilta annettiin kovaa pöllytystä uudelle pehmoleluhirvelle, jossa röhköjä ja vinkuja on monta. Formulailtaa säesti mitä moninaisin viu-pör-vöh-piippiip- sinfonia. Kotoista :) Ja tunnelmaa lisäsi uunissa paistuvat mustikka- ja sienipiirakat, nam!