Niin se on sitten loman viimeinen viikko käynnistynyt. Ja hyvin sateisissa merkeissä ainakin täällä Päijänteellä. Taika tykkää että sadesäällä ei tarvitse ulkoilla ja emäntä yhtyy mielipiteeseen. Kuhmoisissa kohtasimme elämämme kovimman sadekuuron kun läksimme paatista aamupissalle. Kun Taika pääsi laiturille niin se laittoi silmänsä ihan puoliumpeen ja meni kyyryyn koko koira. Suorastaan halvaantui. No kyllä se siitä sitten kannustuksilla tokeni ja pääsimme asiat tekemään. Ja äkkiä takaisin veneeseen!

Myös Taikan elämän eka kunnon ukkonen jyrähteli Padasjoella, ja kovaa jyrisikin oikein salamoiden kera. Hieman Taiká laittoi korvia luimuun kovimpien pamausten aikana mutta muuten ei panikointia tai hermoilua ollut havaíttavissa. Hyvä.

Yhden päivän ja yön vietimme Kelventeen kansallispuisto- saaressa, jossa tein Taikalle taas pitkästä aikaa verijäljen sateesta kosteaan metsään. Ihan mukavasti jäljestys sujui ja palkinto jäljen päästä löytyi. Muuta koulutusta emme ole nyt lomalla juuri puuhailleet, mitä nyt vähän seisomis-ja seuraamisharjoituksia jätskitötterön voimalla (täytyy ottaa seuraavaan näyttelyyn jädetötterö mukaan :). Ihanaa on ollut se että Taika on muutamana viime aamuna pompannut sängynlaidalle herättämään kuten ennen juoksuaikoja usein oli ihanana tapana. Pientä piristymistä siis havaittavissa, kyllä sitä on odotettukin!

Huomenna on SUURI päivä kun Taikuli täytää 1-vuotta! Suuret juhlat herkkuruokien merkeissä tietenkin on ohjelmassa, paljon rapsutuksia ja lällytyksiä. Onnea Taika ja kaikki siskokset sekä tietenkin myös Viivi- mamma jolle kiitos ihanasta haukustamme!