Eilen touhusimme taas agilityn parissa. Kolmas tutustumiskerta piti sisällään uusia esteitä: pujottelukepit, pituushypyn ja puomin. Ennen reenin alkua olin kaukaa viisas ja ostin pussin nameja joilla Taika viimekerralla "toimi" hyvin. Niitä namuja sitten tasku pullolleen ja ei kun keppien pariin. Koira vasemmalle puolelle istumaan, hihna irti ja sitten menoks. Taika hiffasi heti homman idean. Kepit!- käskyllä pujoteltiin keppikujaa suuntaan ja toiseen. Kertaakaan ei menty väärästä välistä ja vauhtiakin alkoi löytyä. Tämäpä taitaa olla yksi meidän lempiesteistä, veikkaisin! Sain kouluttaja- Eevalta paulautetta oman kehonkieleni käytöstä. Kuulemma eläydyn ja vemppaan kepeillä sen verran että meistä tulisi hyvä koiratanssipari!
Seuraavana siirryimme pituus- esteelle. Ensiksi maassa oli vain yksi matala pituuspukki, jonka ylitys sujui ongelmitta. Harjoitusta vaikeutettiin lisäämällä toinen pukki edellisen perään. Tästäkin mentiin yli, suuntaan ja toiseen. Kun Eeva otti kolmannen pukin niin se pyörähti häneltä kädestä ja Taikkis- herkkishän pelästyi. Korvat ottivat takaluimuasennon ja koira hilppaisi sermin taa Millin luokse. No tulihan se sieltä takaisin kun iloisesti huhuilin. Sitten mentiin katsomaan pelottavaa kolmepukkista pituusestettä. Ja eihän se sit mikään ylipääsemättömän kamala ollut, ja ylitys sujui ihan mukavasti. Selvästi tämä ei kuitenkaan lukeudu Taikan lempiesteisiin, lieneekö vähän tylsä?
Kun Milli oli harjoitellut kepit ja pituuden, siirryimme hallin pihamaalle. Sinne oli pystyttetynä puomi, hui. Pitkä ja suht kapea hökötys ja korkea tellinki, jonne koiran olisi tarkoitus kiivetä. Tarviiko edes sanoa että olin hyvin epäluuloinen Taikan puomillekiipeämishaluista. Milli suoritti puomin ensin, eikä se näyttänyt tälle keterälle ja innokkaalle haukullekkaan kovin helpolta. Puomi hemppui hieman koiran alla ja herätti epäluuloa ja - varmuutta. Kun Taikan vuoro koitti, laitoimme Millin autoon ja Marika meni puomin toiselle puolelle ja minä toiselle. Yhdessä kannustamalla ja nameilla houkuttelemalla Taika puomille nousi. Askel oli ekalla kerralla hieman haparoiva, mutta rohkeasti tyttö puomin ylitti ja otti kontaktit kummassakin päässä hienosti alas asti. Toinen kerta sujui jo vauhdikkaammin ja kolmannella kerralla ei ollut mitään probleemaa puomin ylityksessä. On mulla oppivainen ja rohkea koira, joka selvästi nauttii kun pääsee "voittamaan itsensä" ja suorittamaan uusia juttuja. Hyvä Taika!
Koulukerran lopulla siirryimme takaisin halliin, jossa Eeva tutustutti meitä kosketuskepin käyttöön. Kosketuskepissä on pallo kepinvarren päässä. Idea on se, että koira koskettaa kuonolla palloa jolloin se saa kehut ja namia omistajalta samantien. Arvata saattaa että oppiminen oli nopeaa ja koiralle hyvin palkitsevaa. Ei tarvinnut kuin kirsu tökötä palloon ja namia tuli. Ehkäpä tuota voi jossain koulutuksessa hyödyntää jatkossa, laittaa keppi vaikka pelottavan esteen päälle johonkin kohtaan, jolloin koira tietää saavansa namia kun voittaa pelkonsa ja nousee esteelle palloa tökkäämään.
Koulun jälkeen oli Taika tosi väsynyt. Sohvan edessä nukuttiin niin sikeästi, ettei herätty edes isännän kotio saapumiseen. Pikku unituhisija :)