Taikatemppuilua

2012-02-14T00:55:00.002-08:00

Eilen oli jännittävä päivä kun kävimme tiineysröntgenissä Taikan kanssa vuorokaudella 53. Vaakan kautta kuvaushuoneeseen, oli rouvalle tullut n 7.5 kg painoa tässä parin kuukauden tiineyden aikana, vaaka näytti huikeat 29.8 jg! Eli mitä todennäköisemmin 30 menee rikki tässä viimeisten päivien aikana.

Röntgenkuva otettiin siten että nostettiin Taika pöydälle ja laitettiin kyljelleen. Sitten vähän venytettiin tassuista että saatiin vatsa mahdollisimman pitkäksi. Ja mitä siellä kuvassa sitten näkyi: pieniä rankoja ja kalloja suloisessa sekamelskassa :-) Yritettiin niitä sitten laskea ja päädyttiin siihen että kyllä siellä 9 pitäisi olla, ehkä jopa 10 mutta varmuudella ei voinut kuvasta sanoa. Monta pentua kuitenkin ja tässä alkaa kasvattajaa jo oikeesti hirvittää!

Lääkäri arvioi että synnytys tn tulee olemaan lähempänä vrk 58 vatsan suuren koon ja ison pentumäärän vuoksi. No, se sopisi meille (ja Taikalle!) oikein hyvin, ei tarvitsisi odotella enää montaakaan päivää.

Taikalla alkaa olla selvästi jo tukalat oltavat mahansa kanssa. Ruoka ei meinaa oikein upota, nappulat jäävät kuppiin poikkeuksetta. Onneksi sentää vielä herkkuja menee että jotain energiaa saa. Ei voi kun toivoa että nämä viimeiset tiineyspäivät ja synnytys menisivät yhtä hienosti kun koko tiineys tähänkin saakka :-)

2012-02-10T12:11:00.000-08:00

Taikalla on odotusta takana nyt 50 vrk ja toissapäivänä koettiin ihana hetki- pentujen ensimmäiset potkut tuntuivat <3 Taikahan niitä on varmaan tuntenut jo pitkän aikaa, mutta nyt sitten tunsimme mekin :-) Jännän tuntuista, pikkuiset siellä mylläävät ja valmistautuvat syntymään kohtapuoliin tänne maailmaan <3

2012-02-07T02:48:00.000-08:00

Meillä on ollut melkoista hulinaa muutama päivä kun pentujen kotikandidaatit ovat käyneet esittäytymässä ja katsomassa mistä mahdollisesti heille pentu on tulossa :-) Taika on suuresta mahastaan huolimatta jaksanut oikein hyvin nämä tapaamiset, vaikka pientä pahoinvointia on nyt alkanut esiintyä. Toisaalta se ei ole mikään ihme, kun miettii paljonko tilaa masussa kasvavat pennut ovat Taissun kehosta ottaneet. Vasta valokuvista sitä itsekkin tajuaa miten ISO Taika jo on! Vuorokausia nyt 47 takana ja vatsa alkaa jo tavoitella maata... Aiemmin vatsa oli iso lähinnä selän läheltä, siis leveä. Nyt ihan parin päivän aikana vatsan muoto on muuttunut, se on laskeutunut alas. Ilmeisesti tämä on Taikalle suotuisa muodon muutos, sillä hengittäminen tuntuu olevan nyt helpompaa, kuorsausta ei kuulu enää 24/7 :-)

2012-01-31T08:46:00.000-08:00

Pentulaatikko on valmis! Ja hieno siitä tulikin, kiitos Jarnolle :-) Nyt Taissu opettelee olemaan lootassa, ruokailee siellä ja petikin sinne siirtyi, että eiköhän tuosta muodostu jo ihan mieluinen paikka ennen pentujen syntymää :-) Vielä 3 viikkoa odotusta... Ja maha kasvaa. Tänään käytiin ostamassa suurempi mantteli kun huomattiin että eihän ne vanhat päälle mahdu, lähimainkaan. Pakkanen kun paukkuu yli -20 Cssa on mamman masu suojattava, ettei pikkuset palele :-)

2012-01-25T22:51:00.000-08:00

Taikan masunkasvatusprojekti on pyörähtänyt käyntiin oikein urakalla :-)

Sen jälkeen kun käytiin ultrassa viikko takaperin on Taikan mahan kasvatus käynnistynyt hurjaa vauhtia! Enää ei ole epäilystä siitä onko pentuja tulossa :-) Kauhulla odotan kuinka iso Taikasta oikeen tuleekaan! Vielä kuukauden verran pitäisi mahaa kasvatella, taitaa tulla mammalle tukalat viikot...

Käytös on Taikalla selvästi piristynyt, taisi kuintekin alkutiineydessä pientä väsymystä ja ehkä hankalaa oloakin olla. Nyt lenkeillä otetaan spurtteja entiseen malliin, haetaan luckyä leikkiin, häntä heiluu iloisesti ja naamalla on usein se vekkulimainen Taiksun oma ilme :-) Vaan mamma ei oikein tajua muuttuneita mittasuhteitaan. Kummallisesti se sänkyyn ja sohvalle hyppääminen ei enää käy niin ketterästi ja kun sinne sitten pääsee, niin kyllä jyrätään päälle niin että tässä on kohta emäntä ja isäntä ihan mustelmilla :-)

Pennuista kiinnostuneita perheitä on ollut ihanan paljon, mutta valitettavasti kaikille ei tule pentua tästä pentueesta riittämään. Seuraavat viikonloput vietämmekin tutustuen perhe- ehdokkaisiin ja miettien keille heistä pikku punanenät sitten aikanaan muuttavat. Ja ne kenelle ei nyt pentua riitä niin toivomme että se oma pentunen löytyy jostain muualta tai tulevaisuudessa mahdollisesti Taikan seuraavasta pentueesta :-)

2012-01-20T10:56:00.000-08:00

Taika odottaa pentuja!

Alunperin meidän piti mennä ultraan tiineyspäivällä 35, kun pelkäsin että jos ultrataan turhan aikaisin voi ultra näyttää tyhjää. No.. eihän sitä malttamattomasti odottava emäntä ja isäntä voineet niin kauaa odottaa, joten ultra siirretiin tiineyspäivälle 28/29.

Hakametsän eläinlääkäriasemalla meille tuttu eläinlääkäri totesi kun vastaanottohuoneeseen sisään astuttiin, että kyllähän Taika tiineeltä näyttää :-) Sitten vain koiruus syliin ja selälleen pöydälle tutkimuskouruun. Vähän geeliä vatsalle ja ultralaite katsomaan Taikan sisuksiin. Jo ensimmäisessä näytössä ruudulle ilmestyi pentu, jonka sydän sykki kiihkeästi :-) Ultralla käytiin läpi vain karvattomampi alavatsan alue ja helposti sieltä n 5 pentua näkyi... Montako sitten oli viellä siellä ylempänä!

Näin ollen odotamme Taikalle mukavan kokoista pentuetta syntyväksi n 23.2.2012! Odottava äiti on koko tiineyden ajan ollut erittäin hyvinvoiva ja onnellinen :-) Toivotaan että loppuodotuskin sujuisi samoissa merkeissä!

2012-01-13T03:22:00.000-08:00

Odotuksen varmistuksen odottelua....

Nyt on kolme viikkoa siitä kun toivottu odotus ehkä alkoi. Joka päivä tarkkailen Taikaa, onko mitä muutoksia havaittavissa. Täytyy sanoa että jos Taika on tiine, niin tiineys kyllä sopii hälle hyvin :-) Taika on muuttunut hyvin hellyydenkipeäksi, tulee yöllä sänkyyn ihan kylkeen kiinni, hakee rapsutuksia ja huomiota paljon enemmän kuin ennen. Lenkillä kiinnostaisi lumessa piehtarointi paljon enemmän kuin käveleminen. Luckyn kanssa leikkiminen ei kiinnosta, jos toinen haluaa riehua Taika mieluummin näyttää rauhoittavia signaaleja. Ruokahalu on vallan mahdoton ja tämä minua vähän epäilyttää, kun monessa paikkaa sanotaan että pitäisi tulla pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta. No Taikalla ei kyllä sellaisesta ole merkkiäkään. Päin vastoin, tuntuu että jos neiti osaisi avata ruokakaappien ovet (nyt osaa vain sulkea) niin kaikki syötäisiin melkein seiniä myöten :-) Vatsa ei mielestäni ole pyöristynyt, mutta selkä on levinnyt ja vyötärö alkanut kadota. Johtuneeko sitten tuosta hillittömästä ruokahalusta (toki tarkkailen ja pidän jöötä ettei liho liikaa) vaiko olisiko mahassa jotain kasvamassa.. Nisät ovat tässä parin päivän sisään muuttuneet mielestäni punertavimmiksi, sellaisiksi ruusunpunaisiksi. Hmmmm... Kuinkahan on, tuleeko meille pentuja...? No siihen kysymykseen saadaan vastaus viimeistään 26.1 kun mennään ultraan. Kaksi viikkoa siis vielä jännättävää ja tarkkailu sen kun jatkuu siis :-)

2011-12-24T06:34:00.000-08:00

Taika <3 Äijä (Grezagord`s Syvä Salaliitto)

Nyt kun kaksi onnistunutta astumista on takana voidaan julkistaa nuorenparin toinenkin osapuoli! Eli Taikan sulhanen on ihana, komea, kiltti, upea Grezagord`s Syvä Salaliitto eli Äijä.
Taika ja Äijä ovat todella samanlaiset niin ulkoisesti kuin luonteiltaankin, tasapainoisia, fiksuja, kauniita ja komeita... :-) Ihana pari! Toivon todella että pennut saatiin alulle ja helmikuun lopulla meillä olisi pieniä tollerin alkuja elämää aloittelemassa <3

2011-12-23T00:56:00.000-08:00

Lemmekästä Joulua <3

Näinhän siinä sitten kävi, että Taikan juoksut etenivät progemittausten mukaan siihen malliin, että aika treffeille osui joulun kieppeille :-) Keskiviikko aamuna otettu proge näytti 3,6 ja yhdessä Taikan sulhasen omistajan kanssa päätettiin ajoittaa ensimmäinen astutusyritys jo saman päivän iltaan. Taika oli enemmän kuin halukas pääsemaan hommiin sulhon kanssa ja innokasta yrittämistä nuorella parilla olikin. Lopputulos oli hutiin ammuttu, joten treffit jatkuivat seuraavana päivänä. Torstaina olikin koirilla jo enempi tositouhu mielessä kun harjoittelu ja eipä siinä kauaa mennyt kun nuoripari löysi yhteisen sävelen :-) Puoli tuntia kului sitten tiiviissä kontaktissa ja molemmat vaikuttivat varsin tyytyväisiltä tapahtuman jälkeen :-D
Treffit jatkuvat vielä tänään ja sujumisesta riippuen ehkäpä vielä aattoaamuna :-)
Jos kaikki sujuu hyvin, on meillä pentuja odotetettavissa helmikuun lopulla <3

2011-12-15T21:53:00.001-08:00

Taikan juoksu on alkanut :-)

Joulusuunnitelmat menivät uusiksi kun Taiksu päätti aloittaa juoksunsa 14.12! Täsmälleen 7 kk edellisten jälkeen joten on tytöllä kellontarkka biologinen kello :-) No tämänhän tietää siis tulevina päivinä progemittauksia, hännänasennon tarkastelua, ja superkovaa jännitystäpinää! Jouluksi saatamme siis laittaa lahjatilauksen yläkertaan... <3

2011-12-05T04:24:00.000-08:00

Pitkästä aikaa vähän talvikuulumisia :)

Niin se kesä sitten vierähti, aivan liian nopeaan... Höh. Oli kyllä kiva kesä, vaikkei sitä tällä kertaa kehiä kiertäen vietettykään. Paljon muuta mukavaa ohjelmaa ja varmasti päällimmäisenä jäi mieleen oman mökin osto ja Taiksun kalastelu siellä. Vieläkin korvat nousee tötterölle kun mainitsee sanan "katiska" :D Taikahan siis pomppasi aina nelijalkaloikalla pommilla laiturilta heitetyn katiskan perään, meni uimaan sitä ympäri ja lopulta istumaan katiskan päälle sinne järveen ja vinkumaan. Niin kivaa oli kalastus <3 Ja voi kun heitettiin virveliä! Sitä intoa ei meinannut korvat kestää sitten ollankaan! Ei ihme että kalat vähän pelkäsivät ;-) Ja mainittakoon että tollerihuutoa ei Taikalla ole mikään muu saanut aikaiseksi, ei edes neidin suuresti rakastamat noutohommat. Lienee tullut emäntäänsä, eli nauttii kalastuksesta!

Taika on tiputtanut karvaa nyt urakalla ja tällä hetkellä ollaan melkolailla bikiineissä. Tämä tietää jos vanhat merkit paikkansa pitää sitä, että juoksut alkanevat lähiaikoina. Tai niin ainakin toivotaan, sillä tilauksessa olisi sitten tollerivauvoja vihdoin meidän perheeseen <3 Tätä silmälläpitäen Taika kävi tänään virallisessa silmätarkissa (edellisestä vajaa vuosi) ja kaikki oli oikein kunnossa :-) Paitsi paino... Sitä oli pikkasen liikaa joten ennen kun vauvamahaa aletaan kasvattaa pääsee neiti nauttimaan joulunalusherkuista; paistijauhelihasta, rasvattomasta piimästä ja kevyistä nappuloista! Ja taitaa emäntäkin osallistua sympatian vuoksi ja yrittää karistaa samalla muutaman gramman, yhteisillä pitkillä metsälenkeillä otsalampun valossa tuolla pimeissä talvi-illoissa :-)

2011-09-18T03:56:00.000-07:00

ROP Savitaipaleelta, Hamina ja valojen yö :-)

Syksyinen viikonloppu Haminassa ja Savitaipaleella oli täynnä kivoja tapahtumia :-) Erityiskiitos Pekalle, Stellalle ja Aadalle kun kutsuitte meidät ihanaan kotiinne Haminaan ja kestitsitte ja majoititte niin meidät ihmiset kuin koiratkin! Valojen yö oli kiva ylläri ja hyvin ajoitettu vierailumme ajaksi. Ensi vuonna uudelleen!

Savitaipaleella oli lauantaina ryhmänäyttely jonne Taiksu pääsi piiiiiitkästä aikaa muistelemaan millaista se kehätoiminta olikaan :-) Hienosti oli neidillä muistissa, ihan ROP:n arvoisesti! Sen nyt tiedänkin että Taika osaa ja nauttii mutta erityisiloiseksi minut handlerina teki tuomarin arvosteluun kirjoittama loppulausuma: "Handler knows what she is doing. Excelently handled!" Yhtä hymyä oltiin sitten loppupäivä :-)

2011-09-08T23:47:00.001-07:00

Vihdoin virallista :-)

Kauan sitä kirjettä Belgiasta odottettiin, peräti lähemmäs 10 kk! Mutta nyt on odotus palkittu ja Taikan CIE- titteli vahvistettu :-) Onnea Taika, Kansainvälinen Näyttelyvalioni!

Viikonloppuna puuhasteltiin mökillä pitkästä aikaa verijälkeä. Jarno oli ensimmäistä kertaa mukana katsomassa mitä se mejä oikein on. Jälki tehtiin yhdessä hirvikärpäsiä kuhisevaan metsään. Niitä perhanan hirviökärpäsiä oli niin paljon että jäljen teon jälkeen ensin nypittiin niitä puoli tuntia itsestämme ja toisistamme ja sitten lähdettiin ostamaan paljon mainostettua hirvikärpäsmyrkkyä. Pieni pullo maksoi Keuruun apteekissa hurjat 22 € ja voin kertoa että ei ollut hintansa väärti. Meinaan kun sitten illalla lähdettiin jäljelle suihkin hiuksiin ja vaatteisiin varmaan puoli pullollista myrkkyä ja hirvikärpäsiä tuntui vaan kiinnostavan entistä enemmän. Siis myrkky ei ollut karkotin, se oli houkutin!

Jäljestys sujui kuin oppikirjasta. Taikaa ei hirvikärpäset häirinneet lainkaan. Alkumakaus nuuskittiin ja nuoltiin todella huolella ja siitä rauhallisen päättäväisesti maavainulla jäljelle. Sopivaa kävelytahtia edeten, makaukset kulmissa pysähtymällä, nuuhkimalla merkaten ja ihan jälkitarkasti. Mieletöntä työskentelyä suoraan kaadolle. Lainkaan "omakehumatta" sanon että se olisi ollut 50 pisteen jäljestys kokeessa. Olin ja olen niin ylpeä taitavasta Taikastani <3

2011-07-24T21:28:00.000-07:00

Kesä, se ihanin vuodenaika :)

Kirjoittelu on ollut hieman tauolla, syystä että on KESÄ eikä aikaa ja tahtoa koneella istumiseen oikein tahdo löytyä :) Ei, meidän aika on kulunut omalla, uudella kesäparatiisilla, ihanalla mökillä järven rannalla. Se on Taikan paratiisi, kuten meidän ihmistenkin. Paikka jossa saa juosta vapaana isolla tontilla, lutrata omassa rannassa mielinmäärin, uida suotuveneen kanssa, kalastaa aktiivisesti, odottaa mitä siellä siimanpäässä on, syödä saalista, nukkua sohvalla isännän kainalossa (emännän kainalo ei ole läheskään yhtä hyvä...), syödä lakkoja ja mustikoita suoraan pihalta, kuunnella kuikan huutoa peilityynessä kesäillassa....

Kun viime kesä ja vuosi kului näyttelyitä kiertäen, on tämä vuosi aivan toisenmoinen. Motivaatiota kehänkiertoon ei emännältä oikein tahdo löytyä, ehkäpä siksikin kun niin paljon on saavutettu että tuntuu hassulta enää siellä joka viikonloppu pyöriä. Siispä emme pyörikään, vaan tehdään ihan muita juttuja. Pari kertaa tässä kesänaikana on kehässäkin kuitenkin poikettu, ihan kivoin arvosteluin mutta ilman mainittavaa menestystä. Jaa ja mistäkö syystä kirkkaimmat palkintosijat ovat menneet ohi? No siksi että pikkusen liikaa naisellista pyöreyttä on Taiksulle tässä kesän aikana ilmaantunut. Helteiset kelit eivät innosta pitkille lenkeille ja se kesän ulkona syöminen, grillailu ja notskilla makkaran paistelu on vaan niin kivaa ;) Mutta mitäpä näistä! Jos motivaatiota emännälle ilmaantuu jälleen näyttelytouhuun lähteä niin toki nuo pari kosmeettista grammaa tiputetaan eikä se ole homma eikä mikään!

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin ;) Järvi kutsuu, kalavehkeet on valmiina ja tolleri laiturin päässä haukkumassa laineille. Kalastuksessa on ihan erinmoiset tulostavoitteet kun yksi innokas odottaa kaula pitkällä jokaisen heiton jälkeen että tuleeko saalista :) On se vaan onni omistaa tuollainen ihana, osallistuva koiruus <3

2011-05-23T22:07:00.000-07:00

Aptus Show oli tänä vuonna meille suosiollisempi kuin vuosi takaperin. Keli oli kaunis ja tollerikehä ulkona, missä tilaa ja aurinkoa oli mielin määrin :) Olimme liikkeellä Jarnon kanssa, mikä on aina mukavaa. Ihana on osallistuva mies! Vähän hankintoja tehtiin, Taika sai uuden näyttelyhäkin entisen, ovestaan rikki menneen tilalle ja hienosti neiti uudessa häkissään viihtyi :)

Tollereilla oli tuomarina Irlantilainen Ann Long Doyle. Uroksia oli ilmoittautunut vain 7 kpl, ja voiton vei Reetu, poikansa Nemon tullessa hienosti kolmanneksi ja napaten sertin, onnea molemmille! Narttuja oli sitten vähän usempi, 14 kpl. Taika kisasi yksin valioluokassa ja sai erinomaisen SA:lla. Esitin Taiksun itse kuten jatkossakin tulen nyt tekemään ja Taika esiintyi todella upeasti! Seisoi kuin patsas, tosin kuolajojot tippuivat molemmista suupielistä :) Mutta seisoi hienosti ja ravasi todella hyvällä draivilla! Tästä tuomari antoikin erityiskiitosta. Pn kehässä Taiksu laitettiin ykköseksi ja saimme cacibin kotiin viemisiksi :) Roppikehässä Reetu ravasi voittoon ja meille vsp. Hienosti meni ja tästä on taas kiva jatkaa kohti seuraavaa näyttelyä joka on Kotka KV Juhannuksen alla. Ihana Taika on vaan aina niiiiiin ihana :)

2011-04-12T00:34:00.000-07:00

TAIKASTA VUODEN 2010 SHOW- TOLLERI!!!

Ohops, onpas paljon ehtinyt tapahtua sitten viimeisen päivityksen :) Miksi näin pitkä tauko? Noh, elämässä kun sattuu ja tapahtuu kaikenlaista... Kuten avioero, muutto, uusi mies ja koira lisää laumaan- tälläisiä pikkujuttuja ;) Mutta koska tämä on koirablogi, niin keskitytään Taikaan-tuosta kaikesta muusta voin sitten kirjoittaa vaikka romaanin :D Elämänmuutoksiin liittyen päätin siirtää Taikan kesäksi suunniteltuja pentuja hieman eteenpäin. Eli ehkä meillä telmivät talvipennut tai sitten kesän 2012 pennut :) Jommin kummin, katsotaan kuinka elämä tämän asian päättää! Nyt on aikaa vielä keskittyä harrastuksiin ja tulosten tekemiseen, sekä antaa Taikan olla neiti vielä vähän pidempään ;)

Meidän alkuvuosi on ollut suorastaan upea. Kajaanin KV:sta aloitettiin, tuloksena pn2 vacacib. Jälleen kerran todettiin että miksi ajaa Kajaaniin saakka.. No, reissu oli jees ja seura hyvää joten mikäs siinä. Vuosi jatkui sitten Turku KV:lla, ja upeasti jatkuikin- ROP:n arvoisesti! Göran Bådegord valitsi Taikan kaikkein kauneimmaksi lähes 50 tollerin joukosta :) Seuraava etappi oli sitten Parkanon ryhmis Tarja Hovilan tuomaroimana. Tiukka linja, ja Taika ainoana narttuna pokkasi erin SA:lla ollen sitten VSP Jaskan parina. Vuoden neljäs näyttely Vaasa KV jatkoi Turun hienoa linjaa - ROPpi tuli jälleen, tällä kertaa lähes nakun koiran kanssa :D Ruotsalainen Nina Karlsdotter ihastui Taikan hurmaavaan persoonaan niin ettei edes karvan puuttuminen haitannut :) No, todeta täytyy että ei ole koiraa karvoihin katsominen, se on se mitä sieltä karvan sisältä löytyy ja ratkaisee. Ja tällä kertaa etenkin Taikan loistokkaan liikkeet saivat erityismainintaa ja kehuja :) Suurkiitokset jälleen Annille Taikan handlauksesta!!

Sitten se suurin uutinen :) Taika valittiin vuoden 2010 SHOW tolleriksi! Tiukka kisa, jonka voittaminen on enemmän kuin uskalsimme Annin kanssa edes toivoa :) Hieno tunne kertakaikkiaan! Kaikki ajetut kilometrit ja kulutetut eurot olivat vaivan arvoisia, hienot elämykset ja kokemukset vuoden mittaan jäivät näinkin sinne historian kirjoihin :) Taika on paras!!!

2011-02-07T00:29:00.000-08:00

Parkanon kaunein tyttötolleri :)

Käytiin tuossa pyörähtämässä Parkanon ryhmänäyttelyssä. Vitsailtiin ajaessa KePon kanssa kun nopeusvalvontakameroita ohiteltiin, että jos räpsähtää tulee ROPpi Turun malliin. Tällä kertaa päätettiin että ei se ROPpi nyt niin tärkeä ole, VSPkin riittää ja päätettiin ajella rauhallisesti :)

Tuomarina Parkanossa oli meille uusi tuttavuus, Tarja Hovila. Kun urokset alkoivat tuli selväksi että linja on tiukka. Vain kaksi urosta sai SA:n ja näistä voittajaksi valittiin Jaska. Muuten nauhoja jaeltiin lähes koko väriskaalalla, vihreästä punaiseen. Nartuilla linja oli vieläkin tiukempi: Taika ainoana narttuna sai SAn ja sen myötä pääsi suoraan ROP kehään kisaamaan Jaskan kanssa. Tuttuun tapaan Jaska vei voiton ja me saimme sen tilaamamme vihreä-valkoisen ruusukkeen :) Sitten vähän tehtiin ostoksia ja valokuvattiin koiria. Kotimatka sujui KePon ajaessa (luksusta!) hihitellessä ja auringonpaistetta ihaillessa :D

2011-01-23T23:33:00.001-08:00

Vuoden 2011 aloitus- ensin Kajaanissa lämmittelyä ja sitten Turku KV ROP!!

Näyttelyvuosi 2011 aloitettiin vanhaan, perinteiseen tapaan road tripillä Rean kanssa Kajaaniin. Lähtö oli aikainen, klo 01 aamuyöllä ja ajomatkaa päivälle kaikkineen tuli n 1000 km. Mutta hauskaa oli, vaikkei mainittavaa menestystä saavutettukaan. Tollerituomarina Kajaanissa toimi Paavo Mattila, joka sijoitti Taikan valioluokan ykköseksi ja pn- kisassa tulimme sijalle 2, avoimessa kisanneen Grazagors Ronjaryövärin viedessä kauneimman nartun tittelin, Onnea hänelle! Taika sai vara-cacibin ja päästiin aloittamaan kotimatka aivan "ihmisten ajoissa".

Kaksi viikkoa Kajaanista oli sitten Turku Top Dog- show, myöskin perinteinen näyttely. Tälläkertaa meillä olikin miespuolista seuraa (Kepo- kokelas) joka taisi tuoda onnea matkassaan, sillä niinhän siinä kävi että Taika voitti ensin Annin taitavasssa handlauksessa valioluokan, Viivi äidin tullessa kakkoseksi, ja sitten pn- kehässä tuomarina toiminut Göran Bodegård valitsi Taikan kaikkien narttujen kauneimmaksi :) Ja ettei siinä olisi ollut jo tarpeeksi, Taikasta tehtiin myös kaikkien tollereiden kaunein! Eli Turun tuomisina Vak eri1 SA pn1 cacib ja ROP!! (Ja yksi ylinopeussakko, mutta siitä ei sen enempää ;)

Aivan huippu reissu, niin seuran kuin tulosten puolesta!

2010-12-29T04:34:00.000-08:00

Noutajasta on kouriutunut oikea noutaja :)

Talvi on totisesti tullut "iloksemme", tai pikemmin sen vastakohdaksi. En ole talvi-ihmisiä paitsi siinä mielessä että on mukava kun lenkillä ei tarvitse pelätä käärmeiden kohtaamista. Siihen ne hyvät puolet pitkälti loppuukin. Lunta on aivan liikaa, kuten Tapaninpäivänä saatiin huomata kun kahlattiin lampi ympäri välillä polven korkuisessa umpihangessa rämpien. Taika fiksuna tietenkin tuli siellä perässä, valmiissa jäljissä pomppien :) Aina välillä tosin piti kipaista kiipeämään lumikasojen/kantojen/kivien päälle, namipalkan toivossa :D Ja liikenihän sitä palkkaa aina välillä, tottakai.

Myös pakkaset on paukkuneet enemmän kuin riittävästi. Taikalla on kaksi manttelia, sellainen toppamalli ja oikein kunnon BOT- mantteli. No tykätäänkö niistä- nou hell. Kun mantteli otetaan esiin muuttuu koira piestyn näköiseksi. Ja ilmeet voi kuvitella kun laitetaan tossutkin jalkaan! Siitä on nauru koiralla kaukana ... Joulun pari pahinta pakkaspäivää -30ssa mentiin puettuna hampaita kiristellen, heti kun "lämpesi" sinne parinkympin hujakoille on paineltu iloisesti nakuna. Eipä kai sitä sitten palele, kun tuntuu mieluummin aataminasussa olevan. Itseä vaan hirvittää, mutta se lienee sitä inhimillistämistä.

Harrastukset on olleet joulutauolla. Vähän on puuhasteltu kuitenkin tokoa ja noutojuttuja omassa pihassa, jossa varsinkin siipidamin noutaminen upottavasta hangesta on ollut Taikan mielestä mukavaa. Ja etenkin yhdistettynä tokoliikkeisiin. Eli näin: koira sivulle, damin heitto jonnekin hangen syvyyksiin. Sitten liikkeelle, seuraamaan, kaukoja, luoksetuloa, jääviä liikkeitä.. Ja sitten jossain kohtaa läsky "hae!" ja koira täysillä metsästämään damia sieltä hangesta. Hyvää maltti- ja muistitreeniä.

Eilen treenattiin kimpassa Marin ja Rooan (Hämäjärven Are You Ready) kanssa Niihaman hangilla. Mukana siis kaksi innokasta tolleria ja repullinen dameja. Tehtiin ensin avopellolla linjanoutoja ja sitten rivistä damien hakua niin että koirat saivat hakea vuorotellen. Ja meni todella hienosti! Tehtävä pysyi hyvin mielessä ja into vain kasvoi kun toinen pääsi aina joka toisen damin hakemaan. Lopuksi tehtiin vielä hakuruutu metsään. Pimeässä metsässä ja korkeassa hangessa hommassa oli haastetta. Kumpikin koira sai hakea vuorotellen kaksi damia. Ja hienosti hakivat! Vauhdilla metsään ja vauhdilla takaisin, damit käteen asti. Kyllä oli Taika onnellisen väsynyt illalla tunnin metsässä treenaamisen ja lenkkeilyn jälkeen. Ja omistajalla todella hyvä mieli, tämä se on sitä mihin tolleri on luotu :) Kun ikää tulee Taikalle lisää tuntuu sieltä se oikea noutaja kuoriutuvan, kaikki nuoruuden pelleilyt alkavat olla taakse jäänyttä elämää (onneksi :D). Että ehkä ne taipparit vielä jonakin päivänä suoritetaan, ainakin suunnitelmat on hyvät! Ehkäpä sitten samaan aikaan Taiksun tyttären kanssa, jos nämä kaikki ihanat suunnitelmat toteutuvat :)

2010-12-12T20:58:00.000-08:00

Voittaja 2010!

Viikonloppuna oli kaksi voittajanäyttelyä Helsingissä, lauantaina Helsinki Winner (uusi tittelinäyttely) ja sunnuntaina se perinteinen Voittajanäyttely. Lähdettiin matkaan Terhin ja Maisa- neidin kanssa aikaisin lauantaiaamuna ja pikaisten matkasuunnitelmien muutosten (paha keli hesassa) ansiosta saavuttiin komeasti hotellilta taksilla suoraan messarin pääovelle :)

Tollereita Helsinki Winneriin oli ilmoittautunut 39 ja tuomarina toimi ruotsalainen Hans Rosenberg. Tiukka linja oli, kumpaakaan juniorivoittajatitteliä ei jaettu. Uroksista voiton vei Annin esittämänä komea Reetu (Hederas Go for It) ja nartuista valioluokan ykköseksi valittu, Reetun tyyppinen Mäkiharjun Spirit of Sky. Taika oli valioluokan kolmas ja parasnarttuluokassa sijoittui neljänneksi. Taikan äiti Viivi oli hienosti pn2 :) Tuomari sijoitti Taikan ilmeisesti liikkeiden vuoksi, sillä muuten Taika oli hänen makuunsa liian hoikka. Heh, joskus näinkin!

Mutta sunnuntai sitten kruunasi koko näyttelyvuoden. Voittajanäyttelyssä tuomarina toimi Eeva Rautala. Tollereita oli ilmoittautunut komeat 50. Molemmat juniorivoittajatittelit jaettiin ja kauniille ja komeille nuorukaisille menivät. Onnea heille! Onnea myös urosten parhaaksi valitulle Ramonille, sekä ROP:ista että päivän kruunanneesta kasiryhmän voitosta!

Nartuissa valioluokassa kisasivat samat koirat kuin lauantainakin. Tuomari näytti ihastuvan heti Taikan liikkeisiin, osoitti Taikaa harjoitusarvostelijalle kun Taika ja Anni juoksivat kehässä. Ja oli sitä ilo katsella, Taikalla oli hyvä meininki päällä :) Kaikki valionartut saivat erinomaisen. Ja lopullinen järjestys oli: Taika ykkönen!!! Elli 2, Viivi 3, Nelli 4 ja edellispäivän ROP 5. Tässä vaiheessa alkoi ympäriltä kuulua jo onnitteluja, että Voittajatitteli on varma. No en uskaltanut vielä rieumuita, koska ikinä ei voi tietää kuinka käy kun kisaamassa oli kauniita koiria myös muista luokista. Mutta niin siinä sitten kävi että Taika siirrettiin ensimmäiseksi järjestykseen ja aplodien raikuessa Taika juoksi iloisesti häntä liehuen jonon etunenässä pokkaamaan Voittaja 2010- tittelin ja cacibin!!! ROP kehässä voiton vei upea Ramon ja Taika oli VSP.

Olipa siis viikonloppu! Ystävillä meni myös hienosti. Terhin Maisa- neiti nappasi Juniorivoittajatittelin sunnuntaina kovassa kisassa, Onnea Terhi ja Maisa! Monet ystävätollerit saivat erinomaisia arvosteluja. Tunnelma oli hieno koko sunnuntaipäivän. Kiitos kaikille Ystäville onnitteluista ja kanssaelämisestä! Erityiskiitos Annille, jonka yhteistyö Taikan kanssa toimi jälleen saumattomasti tuoden sen hienoimman voiton kotiin! Tähän oli hyvä päättää näyttelyvuosi 2010 :)

2010-11-29T01:18:00.001-08:00

Talvi on sitten tullut oikein kunnolla. Viikon päästä vietetään käteni katkeemisen "muistopäivää", nastakengät jalassa :D Tämä siis mainintana koirablogiin, kun käsi koiralenkillä katkesi (mutta ei Taikan toimesta)!

Koiraharrastukset on hieman talvikankealla tolalla. Riikan tokoryhmä alkoi pitkästä aikaa keskiviikkona ja voi sitä tekemisen intoa mikä Taikalla oli :) Oli vähän liikaakin, kun ei oikein aina kuullut että mikäs käsky sieltä tulikaan, kova kiire vaan suorittaa, heh:) Mutta hyvä näin, innokkuus on aina plussaa, ehkä tästä talven mittaan vielä kokeisiinkin päästään!

Hakua treenattiin pitkästä aikaa aussi- ja bortsukavereiden kanssa (omistajat Mira ja Suvi). Taika kyllä tykkää siitä touhusta kovin. "Ukon" etsiminen lumisesta metsästä jostain kuusen alta on vallan mukavaa hommaa, ja hakuun lähdetään kipinät käpälistä sinkoillen! Ilmaisua ei olla vielä treenattu ukoilla, mutta kokeilivat Mira ja Suvi hakutreenin päätteksi saisiko Taikasta haukkuvan hakukoiran. Helposti sai, kun vähän pallolla härnäsi :) Kun nyt pakkaset vähän helpottaisi niin voisi taas ottaa viikonloppuna treenit.

Eilen osallistuin Tolleriyhdistyksen kasvattajapäiville Riihimäellä. Oli kyllä mielenkiintoista asiaa koirien luonteesta ja käyttäytymisestä sekä allergioista. Ja vilkasta keskustelua tottakai. Kyllä siinä oma valinta Taikan sulhaseksi varmistui, sekä luonteen että terveyden osalta. On onnellinen olo siitä että on tuollaisen miehen Taiksulle löytänyt :) Tilauksessa siis terveitä, hyvähermoisia ja sosiaalisia tollereita sitten joskus ensi kesänä!

2010-11-14T08:15:00.000-08:00

C.I.E !!!

Mikä uskomaton viikonloppu! Ensin lauantaina kävimme Kouvolassa ryhmiksessä jossa uusi tollerituomari Matti Luoso arvosteli tollerit, 18 kpl, tiukalla otteella. Vain kaksi urosta sai erin ja neljä narttua. Taika esiintyi kanssani upeasti, liikkui kuin liitäen. Harmittavasti kehä vain oli pieni mutta sen verran pääsivät liikkeet oikeuksiinsa että tämä liiketuomari meille ROP- ruusukken ojensi:) Samalla reissulla lenkkikaverimme Ilpo- walesi aloitti näyttelyuransa lupaavasti, olleen eh:lla junnuluokan kolmonen. Onnea Tuija ja Ilpo!

Ja sitten sunnuntaihin. Vuosi kiersi ympyrän siitä kun Anni tuli esittämään Taikaa Jyväskylän KV- näyttelyyn. Tuo esiintyminen ei mennyt nappiin ja silloin ei ikinä olisi uskonut mitä vuoden päästä tuleman pitää. Tollerit tuomaroi Elena Ruskovaara. Uroksista voiton vei tämän vuoden maailmanvoittaja upea Ramon. Nartuille (17 kpl) Elena ei montaa eriä jakanut. Valioluokassa kaikki kolme erin saivat ja Taika näistä hienoista koirista laitettiin ykköseksi! Pn kehässä kisasi Taikan lisäksi viisi narttua. Ja niin siinä sitten kävi, että tuomari tarkan katselun ja juoksutuksen jälkeen laittoi Taikan joukon ykköseksi! Siinä vaiheessa meinasi silmiin kyynelet tulla, kun tajusi että se oli nyt tässä. Taikasta tuli tämän voiton ja cacibin myötä Kansainvälinen Näyttelyvalio!!! Ihanat tolleri-ihmiset onnittelivat ja Annin kanssa oltiin aivan pilvissä :) Loppukehässä Ramon vei ropin ja Taikalle vsp- ruusuke. Ja se cacib, se viimeinen cacib jolla minun pikkuneidistä tuli Intti!!

2010-11-01T23:44:00.000-07:00

BALTIAN VOITTAJA 2010 !!

Matkamme Baltian Voittajanäyttelyyn Rigaan oli onnistunut reissu. Läksimme perjantaina Terhin kanssa liikkeelle ja jälleen Miliamin kyydissä kohti Rigaa. Laivamatka sujui Taiksun kanssa hytissä hassutellen ja bussissa neiti matkasi kuin vanha tekijä, joka hän jo onkin:) Rigassa majoituttiin ihan ok hotelliin ja lauantai vietettiin Terhin kanssa Rigan ostosmahdollisuuksiin tutustuen. Kyllähän sieltä kaikkea kivaa löytyi:) Koirat saivat lepäillä hotellilla sen aikaa ja sitten riekkua keskenään illalla. Taika ja Terhin nuori Maisa vehnäneiti tulivat mainiosti juttuun ja leikki oli vauhdikasta painimista.

Sunnuntaina sitten oli näyttelypäivä. Näyttelyhalli on iso, kaikuva ja onneksi hyvin matotettu, kehätkin ihan kivan kokoiset. Tollerieta oli ilmoittautunut 3 kpl joista yksi valiouros ja toinen junnunarttu. Taika oli harmikseni kirjattu avoimeen luokkaan, matkanjärjestäjä kun oli jättänyt valiotodistuksen lähettämättä. Tosin kuultiin siinä sellaista että usemmankin suomalaisen valiokoiria oli virheellisesti siirretty avoimeen luokkaan, tarkoituksena ilmeisesti vetää kotimaisilla koirilla kotiin päin. Ilmeisesti Latvian ja Suomen Kennelliitoilla jotain kahnausta.

Taika oli iloisella tuulella ja esiintyi tosi hyvin. Ei ollut mitään parannettavaa mielestäni. ROPin vei mahtava valiouros Lauvuastus Indian Pepper jolla oli upeat merkit ja rakenne hieno, Taikan tyyppinen, meille sitten ojennettiin hopeinen VSP- pokaali. Ja tietenkin se mitä hakemaan läksimme, Cacib ja sen myötä Baltian Voittaja 2010- titteli!

Hieno näyttelypäivä jonka kruunasi vielä Terhin maisaneidin Baltian juniorivoittaja- titteli, onnea! Kyllä sitten kelpasi lähteä kotia kohden, väsyneinä mutta onnellisina:)

2010-10-24T07:37:00.000-07:00

Tanakka Taika Seinäjoella

Lauantaiaamuna klo 6.00 lähdimme matkaan Venlan kanssa kohti Seinäjokea, jossa KV-näyttely meitä odotti. Alkumatkasta ajokeli oli kuiva ja nollan yläpuolella, jossain ennen Parkanoa alkoi sataa lunta ja siitä eteenpäin lumisade ja lumen määrä teillä vain lisääntyi. Lumiaurat huhkivat ees taas ja meidän matka eteni sellaista 70 km/h vauhtia. Onneksi oltiin sen verran varattu aikaa että kerettiin. Kehämme alkoi ysiltä ja tuomarina oli Paula Heikkinen-Lehkonen. Me oltiin matkassa ilman suurempia odotuksia sillä ko tuomari ei ole tykännyt Taika sukulaisista, arvosanoja on jaettu välillä T-Eh.

Kun arvostelu alkoi neljällä pennulla joista kukaan ei saanut KP:a, arvasin että linja tulee olemaan tiukka. Ja niin oli. Uroksissa ei jaettu ainuttakaan eriä, muutama Eh ja enemmistö H:ta kaikille 10 urokselle. Nartuissa linja jatkui, junnuille pari H:ta ja yksi Eh, avoimessa sitten jaettiin Eri Lapintähti Varinalle, joka oli hyvin erityyppinen väriltään kuin muut arvosteltavat koirat. Erittäin tumman punainen, hoikka ja sporttinen, kaunis mielestäni ja erottuva. Loput avot saivat sitten H ja Ehx2. Valioissa ei ollut muita kuin Taika jonka siis itse esitin. Kauniisti Taika esiintyi, liikkui postimerkin kokoisessa kehässä tosi hyvin, paremmin kuin mun kanssa koskaan! Seisoi myös nätisti, koko pitkähkön arvostelun ajan. Ekat sanat jotka kuulin tuomarin sanelevan oli "suuret korvat". Tässä kohti arvasin että sama on linja kuin muille Taikan sukulaisille aikanaan ja aloin valmistuatua saamaan sinisen nauhan kouraani. No eipä sitten kuitenkaan niin käynyt vaan pinkkiä tuli. Pn kehässä meitä oli vain kaksi narttua joista Lapintähti Varina voitti ja sai cacibin. Meille sitten vara-cacib, ensimmäisemme joka ei cacibiksi muutu. Iloinen olin erinomaisesta ja siitä kuinka Taika käyttäytyi kanssani. Tuomarin maku oli niin erityyppinen mikä Taika on että oli kyllä iso ihme että eri saatiin.

Kotimatkalla poikkesimme Venlan vanhemmille jotka asuivat Parkanossa. Siellä oli pyötä odottamassa ja kaikenmoiset herkut! Niistä sitten Taikallekin annettiin maistiasia:) Vaikka tuomari sanoi neitiä hieman liian tukevaksi ja tanakaksi niin kyllä muutama herkkupala oli silti hienolla esiintymisellä ansaittu! Kiitokset Venla parhaasta seurasta reissulla ja Venlan vanhemmat meidänkin kestitsemisestä! Taikahan olisi jäänyt mielihyvin sinne herkkupöytien ääreen mutta ei jätetty, sillä seuraava näyttely odottaa kulman takana Rigassa ja sinne mennessä ei ainakaan hankita lisää massaa:)

2010-10-19T20:58:00.001-07:00

Tärkeimpiä tuloksia menneeltä viikolta on Taikan polvitutkimuksen tulokset: terveet on molemmat, 00! Näitähän ei oo tollereilta pevisan mukaan pakko tutkia, mutta halusin kuitenkin tietää ennen pentusuunnitelmien täytäntöönpanoa.

Toinen tärkeä uutinen on eilen postiluukusta kolahtanut Kennelnimitodistus. Eli nyt sekin on totta, kennel Magicfox`s on virallinen:)

Ollaan tehty uusi aluevaltaus harrastuslajeissa, nimittäin haku. Tai no vielä valtauksesta voi puhua mutta lupaavalta vaikuttaa. Miran kanssa ollaan hakutreeneiltu tuossa lähimetsässä, Tinkan kanssa joka on jo kisannutkin ja osaa homman hienosti ja sitten opeteltu Taikan kanssa miten juttu toimii. Kyllä on neidillä intoa "ukon" (Miran) etsimiseen! Lähtee mettään kun tykin suusta ja käyttää nenää, ilmavainua, ei hae silmillä. Ja tykkää touhusta: viimeksi kun Taika jäi autoon ja lähdettiin Tinkan kanssa metsään, alkoi autosta kuulua sydäntäraastava ulvonta! Oli kyllä alkukantainen ääni, en tiennyt että Taika osaa noi ulvoa kuin susi, voi että.
Mahtava harrastuskaveri Taika kyllä on, osaavammalla ohjaajalla voisi olla jo vaikka minkä lajin kisaaja:) No nyt on saanut tälläsen emännän eikä tuo kyllä valittanu oo:)

Juoksut alkaa olla nyt kolmannella viikolla ja kohta voi taas alkaa suunnitella yhteislenkkejä poikien kanssa. Kyllä se kummasti lenkkeilymotivaatiota kasvattaa kun on seuraa. Millin kanssa ollaan nyt päästy muutaman kerran, vaunuilla ja ilman ja se on mukavaa. Myös koiraton lenkkikaveri Venla on tosi kivasti lähtenyt meidän kanssa pisemmille ja lyhemmille lenkeille, otsalampun valossa on lampee kierretty:) Se on muuten hauska miten Taikalla on lamput omasta takaa, kun otsalampun valo osuu pimeessä mettässä silmiin niin ne loistaa kuin hehkulamput 100 metrinkin päästä!

2010-10-10T21:16:00.000-07:00

SNJ 2010 VSP ja BIS 4 VSP!!!

Noutajien Päänäyttely Hyvinkäällä meni meillä vielä hippusen paremmin kuin viime vuonna. Vuosi takaperin Taika voitti junnuluokan ja sijoittui paras narttu kolmoseksi sertillä. Tänä vuonna Anni esitti Taikan ja menestys oli sen mukaista: Rosemarie Wild (sveitsi) piti Taikasta niin paljon että antoi likalle, ekaa kertaa valioluokassa, ensin luokkavoiton kovassa seurassa. Ja sitten sen pääpotin, Taikasta tuli narttujen kaunein ja koko kisan VSP komean Hederas Aurora Australiksen parina! Aivan uskomaton saavutus reilun 60 koiran joukosta!

SNJ:ssä myös VSP:t kisaavat BIS-kehässä ja menestys jatkui myös siellä. Taika ja Anni kuulutettiin neljännelle sijalle kuuden noutaja VSP:n joukosta:) Taika jaksoi koko pitkän päivän hienosti, vielä BIS- kehässä liikkeet olivat reippaat ja lennokkaat, niin sitä ominta Taikaa:)

Pelkoni siitä miten juoksut vaikuttaisivat lavakarismaan olivat siis turhia, samoin pelko siitä miten toissapäivänä nautittu kotipitsa siihen vaikuttaisi:) Että kiitos Tuijalle pitsa"tarjoilusta" (Taika varkaissa Tuijan autossa ja veteli reilussa minuutissa kokonaisen valkosipulisen tuoreen kotipitsan naamaansa), ehkä se pitsan herkullisen rasvainen olemus sai turkin kiiltämään vielä astetta paremmin!

2010-10-01T00:02:00.000-07:00

Kavereita, treenailua, rentoilua:)

Kulunut kuukausi on meillä ollut melkoisen rento: lukuunottamatta hienoa mejäkoetta ei olla koiramaisiin kokeisiin eikä näyttelyihin osallistuttu. Olihan se hieman outoa alkuun kun viikonloppuaamuina saikin nukkua pitkään, nyt menee jo rutiinilla:) Vielä yksi vapaa viikendi ennenkuin talven näyttelykausi starttaa Hyvinkäällä SNJ:n päänäyttelyssä ja Taiksu ekaa kertaa valioluokassa, hui!

Ei me silti olla täysin saamattomia oltu. Jälkeä ollaan treenattu kaksin ja kaverikoirien kanssa. Suloflätti ja Ilpowalesi tutustutettiin verijäljen maailmaan, samoin Annin jenkit Donna ja Wiivi. Kivaa oli kaikilla ja uusiksi otetaan pikapuoliin. PK- jälkeä ollaan treenattu ohjatusti Riikan kanssa ja kaveriaussin Nortin kera tuolla omissa metsissä. Taika rakastaa tätäkin jäljestyksen muotoa, kun valjaat laitetaan päälle kytkeytyy neliveto jälkeä kohti, onneksi jäljestäessä vauhti on kuitenkin sopivan reipas:) Keppien ilmaisu on alkanut jo sujua paremmin, kiitos keppien alle laitettujen namipurkkien. Tosin välillä mulle tuodaan sekä keppi että purkki:) Ja välillä tarjotaan jäljen merkkipyykkipoikaakin namin toivossa...

Tokossa ollaan käyty myös, Tainan kilpailevien ryhmässä. Reenattu avon hyppyä, kaukokäskyjä (alkaa sujua jo paremmin!) ja sitten tietenkin vanhoja tuttuja liikkeitä. Piakkoin olisi tarkoitus alkaa opetella jo voitajankin juttuja, ruutua ja metallinoutoa muunmuassa. Lisäksi kuluneella viikolla alkoi PK- tottis, Riikan ohjaamana palveluskoirakentällä. Vaikeaa niin vaikeaa... Meinaan ne hypyt ja A- esteet, tottisosuus sujuu kyllä. No en vielä ripusta hanskoja naulaan, vastahan ollaan kerta kokeiltu. Ja mentiin se jyrkkä A- estekin, Riikka heilutteli namia esteen harajalla minä työnsin pyllystä Taikan ylös:)

Lenkkeilty ollaan ihan kiitettävästi ja mukavasti ollaan saatu lenkkiseuraakin:) On Taikalla ollut koiravieraitakin, Terhin vehnät Sepi ja Maisa kävivät viikko sitten kylässä. Alkuun Taika oli vähän murmur mutta kyllähän se nuori Maisa- neiti sulatti Taiksun sydämen ja lopulta sai luvan tulla jo Taikan viereen nukkumaan:) Nuori aussipoika Nortti oli sunnuntain päivähoidossa, hauska tapaus ja Taiksun kanssa pelasivat hyvin yhteen. Taikan ei tarvinnut kun sanoa pieni murrrr... niin Nortti muutti heti suuntaa poispäin Taikan häntäpäästä:) Ja kyllä sitten leikittiin ja etsittiin nameja, revittiin pehmoja ja köllöteltiin sulassa sovussa:) Millinkin kanssa on päästy jo pari kertaa lenkille Marikan kanssa ja ilman, eiköhän se vanha lenkkirytmi sieltä pikkuhiljaa palaudu kun heidän vauveli vähän kasvaa ja alkaa kulkea kantorepussa mukana. Nyt on vaunuiltu hiekkatiellä ja kivasti on mennyt, koirat osaavat jo siirtyä pois vaunujen tieltä.

Että tämmöinen laiskottelukuukausi meillä:) Ei valittamista, Taikalla eikä emännällä!

2010-09-11T11:34:00.000-07:00

MEJÄ AVO 1 48 pistettä!!!

Nakkilassa kukonlaulun aikaan lauantaiaamuna alkanut Mejäkoe todisti sen minkä itse tiesin: Taika osaa jäljestää. Saimme arvontavuorossa numeron 5 ja laukauksensietokokeen jälkeen siirryimme viihtyisään metsästysmajaan odottelemaan omaa vuoroamme. Hetken saimme odottaa, klo 6.30 - 12.30 mutta mikäs siinä kun seura oli mukavaa:) Päivä oli sateinen ja hirvikärpäsiä oli metsät mustanaan. Oppaamme kertoi että hirvi oli kulkenut edellispäivänä jälkeä vedettäessä aivan ympäri jälkeä joten haastetta oli odotettavissa. Ja lisäksi hän kertoi vielä että koskaan heidän kokeissa ei ollut ko jälkeä ajanut koira päässyt maaliin saakka. Että pikkuisen painetta:)

No eipä siinä mittään, päässäni johtolause "luota koiraan" läksimme sateiseen metsään ylituomarin Heikki Kulon ja oppaan kanssa. Osoitin Taikalle alkumakauksen joka tarkoin nuuskittiin. Ja siitä lähti nenä käyntiin ja koira määrätietoisesti eteenpäin. Suoraviivaista etenemistä nenä maassa sopivaa kävelyvauhtia. Pari kertaa Taika tarkasti riistapolut, jotka suoraan jäljeltä läksivät, todisteena isot sorkanjäljet ja tuoreet papanakasat, mutta itse palasi jäljelle ja matka jatkui. Kulmat Taika merkkasi ja eteni määrätietoisesti yli isojen kaatuneiden puiden, tiheiden kuusitaimikoiden ja kuivan ryteikön. Välillä matka kulki korkeassa heinikossa ja koirasta ei näkynyt mitään, seurasin vain liinaa:) 35 min kuluttua lähdöstä saavuttiin sitten kaadolle ilman ainuttakaan hukkaa. Kaatona ollut kauriin sorkka oli ihana ja se kannettiin autolle häntä ylpeästi pystyssä:) Voi että kun olin ylpeä Taikasta joka vaikean tehtävän suoritti suvereenisti ja osoitti uskomatonta malttia ja nenänkäyttötaitoa!

Metsästysmajalla sitten odoteltiin vielä pari tuntia että kaikki saivat jälkensä ajettua. Sitten pidettiin tulostenlukutilaisuus jossa ylituomari kävi ääneen läpi kaikkien jälkien selostuksen. Tässä Taikan:

" Rauhallisesti liikkeelle. Lähes täysín jälkitarkasti, välillä hieman jäljen yli aaltoillen, varmaa rauhallista työtä. Kolmannella osuudella kolme riistajäljen tarkistusta. Kulmat hienosti, makuut pysähtyen nuuskimaan. Löytää kaadon joka kiinnostaa. Taikalta loistava suoritus jossa vain pientä hiomista."

Ja sitten se tulos: 48 pistettä ja avo ykkönen! Ja näillä pisteillä jaettiin kokeen ykkössija:) Aivan upeaa työtä Taikalta, tässä on se neidin laji joka on ykkönen! Kokeen jälkeen ajeltiin vielä Mouhijärvelle nauttimaan mun synttärikakusta ja saipa Taikakin siitä osuutensa, ja täysin ansaitusti!

2010-09-05T11:16:00.000-07:00

Bikiinipossu jolkotteli VSP:ksi

Helsingin Mastery- syysnäyttelyyn läksimme melkoisen pienin odotuksin: Taika on bikinimallissa ja hieman taas saanut vararavintoa kylmän varalle:) Tuomarina oli meille jo kahdesti tuttu Johan Juslin ja vanha linja jatkui Taiksun kohdalla peloista huolimatta: ainoa erin saanut narttu ja sitten ROP- kehässä komeaa nuorta Nemoa vastaan VSP:) Taikan esiintymisestä oli paras puhti poissa ja ne upeat moneen kertaan kehutut liikkeet lähinnä sellaista sunnuntaijolkottelua. Mikä lie lorvikatarri neidillä ollut, nyt siirrymme kuukauden näyttelytauolle keräämään uutta puhtia kehiin. Mutta ei huono lopetus avo- luokalle, KR-näyttelystä VSP:)

Viikolla touhuiltiin pitkästä aikaa tokon parissa kun Taina Auran kilpailevien tokokurssi starttasi Hakametsässä. Hyvin oli Taiksulla hommat muistissa ja intoa piukassa neiti piti kontaktia:) Paikalla makuu tehtiin ekaa kertaa niin että menin piiloon ja hyvin pysyi, melkoisista häiriöistä huolimatta. Noutokin meni kapulalla mukavasti, pientä mälväämistä yhä mutta parempaan suuntaan. Kaukokäskyt ovat meille se vaikein liike tällä hetkellä ja kovasti treenataan sitä pyllyn maassa pysymistä. Pientä edistystä tässäkin kuitenkin on tapahtunut.

Tosrtaina tehtiin uusi aluevaltaus kun tutustuttiin flyballiin. Oli kyllä hauska laji! Siinä koira sai laukaista tennispallon semmoisesta laatikosta ja noutaa sen. Ei siinä kauaa mennyt kun Taika idean keksi, nousemalla etutassuilla laatikkoa vasten sai pallon lentämään ja tuomalla sen emännälle sai namin:) Ajatustyötä tuo uusi homma kyllä vaati ja illalla oli koira melkoisen väsy, tehtiinhän siihen perään vielä tottistelut.

Ostin Taikalle näyttelystä semmoisen kuivatun lehmänkorvan, kuin possunkorva mutta vähärasvainen ja iso nahkaläpyskä. Hyvin maistui neidille, tuossa se veteli koko korvan naamariinsa, tunti siinä taisi vierähtää ja nyt on vatta pyöreenä hyvä käydä yöunille:)

2010-08-30T11:03:00.001-07:00

Minskin matka ja uusi Belarus Winner 2010 ja BY MVA!

Koska Taika on osoittautunut niin helpoksi ja mukavaksi matkakaveriksi päätin toteuttaa kauan pohtimani haaveen, lähteä Valko-Venäjälle Minskiin Belarus Winner KV- näyttelyihin. Tällä kertaa en lähtenyt yksin kettusen kanssa, sillä matkaa reissulle tuli n. 2000 km vaan menimme MiliamTravelin bussikyydillä. Tutut kuviot jo ekalta Latvian matkalta, nyt vain "vähän" kauemmas:)

Reissumme starttasi torstaina illalla. Lahden yli laivahytissä, sitten yö bussissa ja iltapäivällä perjantaina perillä Minskissä hotelli Belaruksessa. Olihan siinä matkaa mutta muutamalla tauolla se sujui ihmeen kivuttomasti. Reissuun oli lähtenyt kivaa porukkaa ja uusia ystävyyksiäkin syntyi mikä aina ilahduttaa!

Hotelli Belarus sijaitsi kauniin ja suuren puiston keskellä, ihanne paikka koiraihmiselle. Puistossa teitä ja polkuja riitti tallattavaksi ja siellä sitä sitten ulkoiltiinkin koko viikonlopun ulkoilut. Sisältä hotelli oli melko vanha mutta ihan siisti, 21 kerroksinen. Me asuttiin kerroksessa nro 19 ja hissiä saatiin siis käyttää usemmankin kerran. Kahden hengen huoneessa oli ruhtinaallisesti tilaa Taiksulle ja mulle ja molemmat saatiinkin valita oma sänky :)

Lauantaina aamulla klo 8 lähti bussimme näyttelyalueelle. Onneksi kyseessä oli sisänäyttelyt, sillä keli oli koko viikonlopun melko viileä ja sateiten. Tosin hallin katto kyllä hieman vuosi ja saikin katsoa tarkkaan mihin leirinsä pystytti ettei vallan kastunut...

Tollereita oli ilmoittautunut tasan yksi kappale ja niin meihin suhtauduttiinkin. Taikaa kuvattiin enemmän kuin koko elämänsä aikana yhteensä ja sainpa minä ostotarjouksenkin pikkuketusta:) No arvata saattaa että kauppoja ei syntynyt, sellaista rahaa ei maailmasta löydykään jolla Taikkis kotia vaihtaisi!

Lauantain voittajanäyttelyn tuomari oli itävaltalainen Marie Louise Doppelreiter ja hän piti Taikasta sen verran että antoi sertin, cacibin ja voittajatittelin! Taika esiintyi todella hyvin, iloisesti ja reippaasti joten kyllä ne tittelit ansaittiinkin. Ryhmässä ei sitten menestystä odotetusti tullut mutta mukava oli kun kaikki ROP koirat saivat ryhmästä pokaalit.

Sunnuntaina sitten uusi näyttäytyminen ja lisää kuvaamista. Tuomarina ollut valko-venäläinen Zanna Bondar tykkäsi myös kettusesta, serti, cacib ja näin ollen Valko-Venäjän muotavalion arvo ansaittiin:) Mukava oli että valionarvon sai vahvistaa suoraan paikan päällä ja nyt on virallinen valiodiplomi taskussa vai pitäisikö sanoa tassussa:) Ryhmässä käytiin taas pokaali hakemassa ja sitten piiiitkälle kotimatkalle joka sujui väsyneeltä näyttelytähdeltä ja emännältä nukkumisen merkeissä. Laivassa riitti virtaa joksikin aikaa ja sitten tuli simahdus, Rean autossa Hki-Tre väli sujui tassut ylöspäin retkottaen varsin rennoissa tunnelmissa.

Hieno reissu, kiitos Rea ja Marika kuskauksista, sekä uudet ystävät Sanna, Ninni ja Jenna seurasta! Nyt pidetään vähän taukoa ulkomaanmatkailusta, ellei matkakuume taas yllättäen iske:)

2010-08-20T14:10:00.000-07:00

BH eli hienosti käyttäytyy!

Tänään 20.8 lähdimme tsemppijoukkojen M&M:n ja Riikka- kouluttajan kanssa ajalemaan Mänttään, jossa Mäntän seudun palveluskoirat ry järjesti BH- eli käyttäytymiskokeen. Tätä ohjaajaa vähän jänskätti pitkästä aikaa olla kisakehässä mutta onneksi Taikan kanssa se jännitys unohtuu nopeaan kun näkee miten koira nauttii ja siihen voi luottaa:)

Kokeeseen osallistui 6 koiraa, joisa 3 sakemannia (yksi valkkari) ja kaksi rotikkaa. Me sitten jälleen pidettiin 8- ryhmän mainetta yllä, asianmukaisesti toki ketjupannassa ja pienenä huumorinpilkkuna pinkki side tassussa (Taiksulla siinä naarmu jota nuolee turhan ahkeraan). Koetta tuomaroi Jani Heinilä ja hän olikin todella mukava ja reilu tuomari. Me olimme suoritusvuorossa ensimmäisinä, parina rähjäävä sakemanni jota Taika vähän pelkäsi. Ja tietysti me päästiin eka paikallamakuuseen... Kentälle oli kyltillä merkitty kohta johon koira jätettiin makamaan, eli siihen, remmi pois ja minä siirryin n. 30 m päähän selin seisomaan. Sitten sakemanni aloitti tokosuorituksena, ja minä odotin. Olisiko siinä mennyt jotain 5-7 min ja Taika pysyi vallan hienosti paikoillaan:) Sitten sain luvan hakea Taiksun ja siirryimme tekemään tottisosuutta. Seuraaminen meni oikein mallikkaasti, Taikalla oli hyvä vire ja häntä heilui. Ihmisryhmässä kulki kuin ei oisi ihmisiä huomannutkaan, tosin vapaana seuratessa jäi rapsuttamaan kaulaansa ryhmän keskelle... No minä sitten Riikan mukaan toimin esimerkillisesti ja siirryin taaksepäin Taikan viereen, odotin hetken ja kun rapsutus loppui niin jatkettiin seuraamista. Tuomarillekin tämä oli tn hyvä tapa sillä saimme liikkeestä erittäin hyvän, kuten myös hihnassa seuruusta ja paikkamakuusta. Liikkeestä istumisesta tuli hyvä kun minä vähän kumartelin liikaa ja liikkestä maahanmenosta + luoksetulosta tyydyttävä, kun taas hidastelua ja kumartelua, luoksetulo oli vauhdikas ja iloinen mutta Taika teki kaaren väistäen kentän reunalla makaavaa sakemannia. Kokonaisvaikutelmana tuomari kertoi Taikan olevan iloinen ja tykkäävän tehdä, tokotausta hieman kuulemma näkyi suorituksissa sekä emännän jännitys:) Mutta oikein hieno palaute ja olinpa tyytyväinen reippaasti pitkät tottikset suorittaneeseen koiraani!

Kun kaikki koirat olivat tokoilleet siirryttiin kaupunkiosuudelle Mäntän keskustaan. Siellä kuljettiin tuomarin määräämä reitti, jossa meidät ohitti pyöräilijä, juoksija, mentiin pulisevaan ihmisryhmää juttelemaan ja Taiksu sai istua siinä, sitten kuljettiin ohi autosta josta nainen avasi oven ja tuli ulos luoksemme juttelemaan. Lopuksi Taika kytkettiin pylvääseen ja minä poistuin paikalta piiloon. Taikan ohi kulki koirakko melko läheltä. Sitten palasin noutamaan yhä nätisti paikallaan istuvan noutajani ja saatiin tuomarilta palaute. Se oli mukavaa kuultavaa: koira on hyvin hanskassa, ei juuri ympäristöstään hätkähdä, noteeraa asiat mutta pitää kontaktin muhun, häntä heiluen. Ollaan kuulemma hyvässä symbioosissa Taiksun kanssa!

Että sellainen koeilta:) Oikein mukavaa touhua, ja etenkin tuomarin reiluus ja ystävällisyys tekivät kokeesta niin onnistuneen.

Illalla käytiin juhlistamassa Taikan uutta titteliä Marikan ja Riikan kanssa New Yorkissa (siis ravintolassa, ei siellä toisella mantereella:) herkutellen ja rupatellen, kiitos likat hauskasta illasta! Taas näitä elämän ihania päiviä, iltoja ja muistoja:)

2010-08-08T12:09:00.001-07:00

Kolmen Cacibin viikonloppu

Torstaina starttasi meidän kolmen ja puolen ihmisen ja kahden koiran seurue kohti Kuopiota ja Kaavia, jossa meillä oli varattuna ihana maatilakartanomajoitus. Matka oli pitkä mutta ajamisen arvoinen. Majoituspaikka oli ihana kartano ja uudehkot aitat järven rannalla, keskellä luonnon rauhaa, runsaine eläimistöineen josta Taika ja varsinkin Milli nauttivat suuresti:) Pupu joka ei pelännyt koiria lainkaan, lampaat joita sai nuuskia aidan läpi, ihanan tuoksuiset hevoset, kissa jota olisi ollut kiva jahdata....

Perjantaina lähdettiin sitten reilun 60 km päähän Kuopion raviradalle, jossa kolmen päivän kansainvälinen koiranäyttely järjestettiin. Kuuma oli koko viikonlopun, siis aivan järjettömän kuuma, auringossa varmaan jotain 70 astetta, varjossa 36. Siis aivan tuskaa ja kaikki viilennyskeinot olivat käytössä koirilla. Tollereita oli ilmoittautunut 18 ja tuomarina toimi Pekka Teini. Avoimessa luokassa oli 5 narttua ja Taika näistä sijoitettiin erillä ykköseksi. Pn kehässä voiton vei valmiimpi Nelli ja Taika hienosti tuli toiseksi, saaden viimeisen sertinsä ja siirtyvän cacibin. Pekka Teini oli vaikuttunut Taikan liikkeistä ja pyysi Annia juoksuttamaan Taikaa vielä kunniakierroksen. Kuulemma juuri sellaiset liikkeet jotka tollerilla pitää olla mutta juuri koskaan ei näe. Arvostelu oli sellainen jonka saa ehkä kerran elämässä, tässä se kaikessa komeudessaan:

"Rotutyyppi uskomattoman hieno. Pitkällä askeleella liikkuva feminiinen narttu. Hienot pään linjat. Rintakehässä juuri oikea syvyys ja pituus, Lantio rakentuu tasapainoisesti. Laadukas turkki ja pitkä häntä. Sekä etu että takaliikkeessä upea pituus, elastisuus ja tasapaino. Kertakaikkiaan upea narttu!"

Illalla käytiin Marikan kanssa tutustumassa Kaavin kylään, tarkoituksena mennä ravintolaan syömään. Sen sijaan päästiin sisään maalaiskylän "idylliin", syötiin grillillä ja naurettiin taas puolen vuoden tarpeisiin kaikille niille sterotypioille mitä siellä kohdattiin:)

Launtaina tollereita oli ilmoittautunut 26 ja tuomarina toimi ankara Annukka Paloheimo. Ankara siksi että hänen kehässään ei nameja saa koirille antaa. Taika onneksi osaa esiintyä ilmankin ja niin myös teki: luokkavoitto jälleen 8 nartun joukosta sekä sijoitus pn kehässä ykköseksi! Jaska valittiin Ropiksi ja Taika Vspksi:) Upea päivä ja fiilis! Tehtiin vähän ostoksia myös, Taika sai uuden pinkin (kuinkas muuten) nahkapannan, lelun ja nameja, ihmiset sai jätskiä:)

Sunnuntaina oli sitten koko viikonlopun kuumin päivä ja ilmassa leijui utuinen sumu, varmaan niitä Venäjän maastopalojen peruja. Aivan hullu ilma, mutta sinneppä taas mentiin raviradalle paistumaan. Tollereita oli jälleen paljon, 27 ja tuomarina portugalilainen Jose Homem de Mello. Aika paljon erinomaisia hän jakoi ja Taika valittiin jälleen 9 avonartun joukosta ykköseksi! Ja niin siinä lopulta kävi että lauantain sijoitus toistui, jälleen VSP ja viikonlopun kolmas cacib!

Aika huikea oli siis meidän ekstremeviikonloppu, muistoja pitkäksi aikaa ja ehkä tämmöinen kerran elämässä "hattutemppu" tulosputki. Kiitos Anni joka nämä tulokset Taikan kanssa teit ja Marika joka olit maailman parasta seuraa! Ja Millipilli, teillä oli hauskaa Taiksun kanssa ja viihdytitte myös meitä emäntiä, pikku karkulaiset, uimarihirmut pehmoleluntappajat!

2010-08-01T21:30:00.000-07:00

Tollershow 2010 Parhaat Liikkeet !!!

Viime hetken päätös lähteä sittenkin mukaan Tollershowhun Joensuuhun kannatti! Matkaan läksimme Annin kanssa jo lauantaina sillä matka oli pitkä, n. 6 h taukoineen. Hotelli Cumulus oli todella siisti ja uudehko, että kelpasi siellä yöpyä. Taiksu sai nukkua Annin jaloissa ja oli tietenkin onnesta soikeana. Minun sänkyynhän Taika ei edes yritä, kun on sen oppinut että sinne ei ole asiaa.

Sunnuntaina lähdettiin sitten showpaikalle raviradalle jossa punaturkkeja oli seitsemisen kymmentä. Keli oli puoliaurinkoinen ja tuulinen, oikein kiva ilma siis viettää päivää ulkosalla. Laitetiin teltta pystyyn kehän laidalle ja pian myös Marja ja Reetu (Hederas Go For It) liittyivät seuraamme. Annilla nimittäin oli tuplahandlaustehtävä sekä Reetun että Taikan esittäminen.

Tollershown tuomarina toimi Rune Fagerström, jolta Taikalla oli aikaisemmin saanut sekä ehn että erin joten nyt kun kisattiin avoimessa niin jännäsin aika lailla minkä värinen nauha meille tänään annettaisiin. Kisa alkoi uroksilla jossa monta kaunista koiraa kisasi ja valioluokassa oli Reetu Annin kanssa sekä Otto (Redadict Rodeo Rider). Reetu nappasi ykkössijan ja menestys jatkui myös paras uros- kehän voitolla! Upeaa, Onnea Marja ja Reetu!!!

Avoimessa luokassa kisasi 7 kovaa narttua, joista peräti kuudelle annettiin arvosana erinomainen. Suureksi onnekseni Taika oli näiden kuuden joukossa:) Myöntää täytyy että olisin kyllä ihmetellyt jos ei olisi ollut, sillä Taika esiintyi parhaiten ikinä! Häntä pystyssä ja liikkeet olivat jotain sanoinkuvaamattoman hienoa katsottavaa. Niinpä Taika valittiin osallistumaan päivän päätteeksi sekä "Paras pää ja Ilme " että "Parhaat Liikkeet"- kilpailuihin, wau!
Kehän kilpailuluokassa Taika jatkoi upeaa suoritustaan ja sijoitettiin toiseksi, hienon Trindys Yes I am Red Gag- nartun taakse. Ei huono sijoitus tuossa seurassa:) Tässä Runen arvostelu Taikasta:

" Erittäin hyvän tyyppinen ja kokoinen narttu joka saisi olla lyhyempi lanneosaltaan antaakseen paremmat rungon mittasuhteet. Hyvin tasapainoiset kulmaukset. Koira seisoo hyvin raajoillaan. Oikean mallinen pää. Hieno ilme. Erinomainen kaula. Sopiva eturinta. Tilava runko. Hyvä luusto. Liikkuu hyvin. Hyvä väri." Eli kaiken kaikkiaan hieno arvostelu muun paitsi lanneosan pituuden osalta.

Parasnarttukehässä oli monen monta upeaa koiraa kisaamassa ja Taika ei sijoittunut, vaikkakin jatkoi upeaa esiintymistään myös siellä. Myöskään Paras ilme- kehässä ei valinta osunut meihin mutta Parhaat Liikkeet- kehässä sitten tärppäsi. Melkein henkeä salpasi kun katsoi Taikan liitoa kehässä Annin kanssa ja niin oli myös Rune vakuutettu: Parhaat Liikkeet ruusuke ja hieno kiertopalkintopokaali ojennettiin Taikalle! Voi vitsit mikä fiilis:) Sitten otettiin paljon valokuvia oikein ammattikuvaajan toimesta ja toivottavasti niitä kuvia saan myös tänne blogiin joskus. Kyllä oli onnellista porukkaan kun läksimme ajelemaan pitkää kotimatkaa peräkanaa Marjan ja Reetun kanssa, siinä menivät koko shown VSP ja vuoden 2010 Parhaiten Liikkuva tolleri! Kiitos Joensuu, Rune ja eritoten Anni!!!

2010-07-26T00:20:00.000-07:00

Latvian reissu likkaporukalla ja uusi LV MVA:)

Perjantaina läksimme Taikan kanssa tollerimobiililla kohti Latvian Jaunmarupea. Matka oli pitkä mutta iloisen koiran ja hyvien CD- levyjen kanssa sen kyllä jaksoi sen 12 h tien päällä. Mutta kyllä väsytti kun illalla kuuden aikaan päästiin hotelliimme Rigaan. Kuuma oli kuin helvetissä eikä tietenkään ilmastointia vaikka hieno hotelli ja sviitti olikin. Onneksi oli sentäs pöytätuuletin jonka laitoin posottamaan lattialle Taiksun pedin eteen. Siinä se kylmällä suihkulla kasteltuna makasi tassut taivasta kohden viileässä ilmavirrassa ja minä retkotin läkähtyneenä sängyllä, reilu peli! Nukahdin siinä sitten minäkin rättipoikki väsyneenä ja heräsin ysin aikoihin kun kävi ukkonen. Taika nukkui yhä eikä paljon kovasta jyrinästä ja salamoista piitannut. Oli hieno ja vähän pelottava katsella salamointia kattoikkunoista sängyllä maaten! Pissalenkillä käytiin ihanassa kaatosateessa eikä haitannut yhtään!

Lauantaina läksimme hyvissä ajoin kohti Jaunmarupen näyttelypaikkaa. Kuuma oli taas, 34 näytti auton mittari ja matkalla tuli aivan mieletön ukkoskuuro, täytyi pysähtyä tienposkeen hetkeksi odottamaan. Näyttelypaikalla sitten paistoikin aurinko eikä sateesta ollut sen koommin enää tietoakaan. Näyttely oli hienosti järjestetty hevosurheilukeskuksen alueella, kehät olivat tilavat nurmipohjaiset, selkeät kartat, paljon myyntipisteitä, oikein jees. Meidän vuoro tuli puoli yhdentoista aikaan, taisi olla 10.36- tuolla kehät menevät minuutin tarkkuudella. Tuomarina meillä toimi kreikkalainen keski-ikäinen nainen Maria Dekaristou, ja olikin mukava tuomari! Taika tykkäsi hänestä heti, meni itse tuomarin luokse:) Tuomarilla oli pieni vinkulelu jota Taikalle näytti maistettavaksi ja sitten vingutti. Kyllä oli koiralla mukavaa ja korvat olivat terhakkaasti pystyssä! Tuomari kävi tarkasti rungon läpi, kokeili tassujen välistä räpylät (tätä ei ole kukaan ennen tehnyt) ja pongasi Taikan hännänpäässä olevat muutaman valkoisen karvan. Siitäpä hän ilahtui ja naureskeli että on täydellinen otus! Taikan häntä heilui melkein koko ajan ja oli oikein showkoiratuulella:) Tässä Marian arvostelu Taikasta:

"Very lovely dog. Excellent head, nice proportions- the high and lenght of body. Nice topline and tailset. Excellent chest and forchest. Very nice angulations. Correct webbed (?) feet. Correct colors, nice coat. Moves very nice, with extention and drive, using the tail". Lopuksi tuomari totesi jo viime kerralta Latviasta tutuksi tulleen lauseen " give her all"! Ja näin Taikasta tuli kolmannen sertin myötä Latvian muotovalio:)

Näyttelypaikan vieressä oli pieni järvi ihanalla hiekkarannalla ja sinne me painelimme heti kehän jälkeen. Taika jaksoi uida ja uida useita tunteja, sai vielä yhden suomalaisen pikkupojan leikittäjäksi ja voi sitä riemua! Ryhmäkehässä käytiin kuuden aikaan pyörähtämässä, Taika oli virkeä ja meni hienosti, seitsemän joukkoon päästiin muttei sitten sijoituttu. Hieno kokemus kuitenkin. Illalla ei tarttenut muuta ohjelmaa miettiä kun kumpikin oltiin aivan poikki, siis nukkumaan;)

Sunnuntaina oli jälleen aurinkoinen päivä ja turhan kuuma, 35 näytti mittari. Mentiin paikalle nyt vähän myöhemmin että ehdittiin katsoa pari meitä edeltävää rotua. Tuomarina oli vanhempi parrakas puolalainen mies, Tomasz Borkowski. Tiukka setä, meitä edeltäneille chihuille joita oli 9 hän antoi vain kaksi eriä. Olin kuitenkin luottavainen sillä Taika oli taas hyvällä tuulella. Ja innolla tuli kehään, hieman katsoi kulman alta parrakasta miestä mutta antoi tutkia ja häntäkin nousi taas ylös. Tuomari oli aivan ihastunut Taikaan, kopeloi kyljet ja totesi " She is in excellent show condition"! Eli ainakaan tämän herran mielestä ei ollut liian tuhti. Yritän tulkita arvostelua, kaikesta en saa selvää:

" Very nice female with good size and high. Nice head, strong back and bone, good chest. Smart and alert, good front and rear, excellent typical mover, nice tailset and carriage. Excellent show condition, friendly cooperative, nice brown pigment, nice expressed, top of breed".

Siis aivan upea arvostelu tämäkin ja harmitti todella paljon kun ryhmiin ei ehditty jäädä. Pari tuntia uitiin taas kehän jälkeen ennenkuin lähdettiin ajelemaan kohti Tallinnaa. Lautta läksi ysiltä ja kotona oltiin kahden maissa yöllä. Mutta oli kyllä hieno reissu, Taika oli aivan mahtava matkakaveri, aina iloinen ja reipas:) Hali pusi rakas koira:):):)

2010-07-18T04:10:00.000-07:00

Erittäin hyvä ellei täydellinen.. Eiku täyteläinen!

Näin se kesäloma vierähti jälleen vauhdilla. Hellettä piisasi enempi kuin tarpeeksi, veneellä seikkailtiin Päijännettä pohjoiseen ja Taiksu lomaili mummulassa. Keskiviikkona palauduin maihin ja ajelin Mouhijärvelle kera tuliaisten, olihan Taikan 2-vuotis synttärit! Ison koiran ikään tuli neiti neitinen, mutta onneksi sitä ei käytöksestä huomaa:) Mutta ulkonäöstä valitettavasti sitten huomaakin, ainakin ulkomuototuomarit. Lauantaina käytiin Lammin ryhmiksessä missä Marja Talvitie ei löytänyt ainuttakaan erinomaista narttua. Taika sai eh:n, ollen mm. liian pitkä lanteinen, liian löysä ranteinen, matalaraajaisen vaikutelman antava ja hieman liian tuhti. Olihan siinä moitetta kerrakseen! Sunnuntaina moitelista oli hieman lyhyempi, Mäntsälässä Harto Stokmari totesi myös että turhan tuhti, ja eh napsahti sieltäkin. Tällä kertaa oli arvostelussa onneksi paljon positiivistakin, joten toivoa on ettei Taikuliini yhtäkkiä muuttunut kaunotaresta rumilukseksi tultuaan aikuisen ikään ja siirryttyään avoimeen luokkaan. Hieman on siis "haavoissa nuoltavaa" emännällä, Taika onneksi ei noista arvioista ymmärrä eikä masennu. Nyt ollaan sitten dieetillä, siirryttiin uuteen nappulamerkkiin ja katsotaan miten se alkaa maistua ja linjoissa näkyä. Lisää myös liikuntaa, joka tässä kesäloman aikana on rajoittunut lähinnä uimiseen. Äsken tultiin 2 tunnin lenkiltä ja kylläpä oli rankkaa! Nyt toivotaan että helteet väistyisivät sinne huitsin nevadaan tai venäjälle mistä tulivatkin, meidän tarttee jaksaa kuntoilla!

2010-07-05T08:10:00.000-07:00

15. serti ja 5. cacib Suomesta :)

Meillä oli melkoisen mukava viikonloppu tässä kesäloman alkajaisiksi:) Ensin Forssassa kaikkien rotujen näyttelyssä meikäläinen itse vei Taiksun tiukan venäläisen tuomarin, Evgeny Kuplyaskaksen (tai miten se nyt kirjoitetaan) kehään. Tiukka tuomari sikäli että oli hyvin tarkka koirien käytöksestä. Yksi uros vähän murrasi, varmaan otti pulttia toisesta uroksesta, ja tuomari antoi tälle hylätyn. Luojan kiitos Taiksun nykyinen kehäkäytös on mallikelpoista (siis ei enää ahdista kehänauhojen sisäpuoli) ja Taika tuli iloisesti kehään. Kaikki meni oikein hyvin ja pn kehässä kisattiin kahden valion kanssa. Sieltä se voitto sitten tuli ja ROP- kehässä Reetu (Hederas Go for It)valittiin rotunsa parhaaksi, Taika VSP:ksi. Huippua! Oli mukava päivä näyttelypaikalla, kiitos Reetun emännälle Marjalle kivasta seurasta!

Näyttelystä ajeltiin "mummolaan" Mouhijärvelle ja heti kun auton ovi aukesi, lähti Taika kuin telkkä pöntöstä kohti rantaa ja suoraan uimaan. Siellä se sitten viihtyikin loppuillan, veteli pitkiä uimakierroksia järvenselällä, kävi tsekkaamassa kanistereja ja kun äiti meni vesijuoksemaan niin Taika paimensi pulikoimalla ympäriinsä. Samoin kun minä uskaltauduin ekaa kertaa veteen heittämään talviturkin oli Taikuliini innokkaana uimakaverina:) Illalla olikin sitten superväsynyt koira ja nälkäinen kuin susi, uiminen on melkoisen tehokasta liikuntaa.

Sunnuntaina lähdettiin sitten reisuun kohti Poria Annin kanssa. Päivä oli kesän kuumin tähän saakka ja luojan kiitos meidän kehä oli sisällä urheiluhallissa jossa oli viileä lattia ja ilmastointi. Ulkona oltaisiin paistuttu kuoliaiksi. Tollerit oli kehän ekana rotuna ja tuomarina unkarilainen Tamas Jakkel. Reetu oli jälleen ansaitusti urosten upein ja Paavo (Baniettas Flaming style) hienosti kakkonen. Anni sai esittää Reetun pu kehässä ja sitten heti kohta Taikan nuortenluokassa. Tuomari oli tarkka painosta, liian hoikat ja liian tuhdit koirat tiputettiin armotta joka sijaa alemmas tai sitten paras u/n luokassa alaspäin. Taiksu oli sopivassa lihassa tuomarin makuun ja nuortenluokan voitto tuli. Parasnarttukehässä taisi olla viisi koiraa kisaamassa ja tarkan arvioinnin tuloksena Taika laitettiin kakkoseksi ja ihana veteraanivalio Firehart Is`n it Inez ykköseksi. Onnea! Serti ja Cacib tulivat Taikalle ja taas riemuittiin:) Reetu oli jälleen ROP, onnea! Kehän jälkeen lähdettiin Marjan ja koirien kanssa pienelle lenkille ja löydettiin pikkuinen lampi. Sinne koirat painelivat uimaan heti kun luvan saivat ja olisivat uineet varmaan vaikka kuinka kauan. Kivaa oli siis koirillakin näyttelyssä:)

Nyt Taiksu on mummulassa hoidossa ja lomalla siellä ihanan järven äärellä. Me veneillään ja vietetään "lapsetonta" aikaa. Kyllä ikävä on jo nyt päivän jälkeen..... Ihana Taiksu:):)

2010-06-20T11:59:00.000-07:00

Pikajuoksija vinttariradalla

Olipas tänään hauska tapahtuma, kiitos Marika joka meidätkin mukaan ilmoitit! Vinttariyhdistys järjesti Kaupin radalla Jokakoiran Sprinttikisan, jonne olivat tervetulleita kaikki rotuun katsomatta ajamaan viehettä takaa 80 m sprinttiradalla. Tapahtumassa olivat ensin pienet, alle 40 cm koirat ja kyllähän ne kovaa pinkoivat. Vauhdikkaimpia taisivat olla sheltti ja russeli, himpun verran alle 8 s menivät (muuten ajat vaihtelivat 8 -20 s välillä). Meillä oli paljon odotteluaikaa kun isot koirat alkoivat vasta neljän kieppeissä ja paikalla oltiin jo yhdeltä. No ei se haitannut kun keli oli poutainen, mukana tuolit ja kevythäkki jossa Milli ja Taika sulassa sovussa pötköttelivät.

Isoissa koirissa kisasivat yli 40 cm koirat ja kuten arvata saattaa kaikkein nopeimmat juoksijat olivat paimenkoiria. Aussi, belgi, holsku ym menivät 7 s alkavia aikoja. Milli oli meidän kaksikosta ekana vuorossa ja pinkoi vieheen perässä, grillipihvin houkuttamana ajan 8,4 s. Taiksun vuoro oli muutaman koiran jälkeen ja herättelin neitiä vähän frisbiillä:) Intoa löytyi ja luottavaisin mielin jätin Taikan (hieman ihmettelevän) lähtöviivalle parin miehen seuraan pideltäväksi. Juoksin 80 m päähän yli maaliviivan ja merkistä lähti viehe (rätti"pupu") kelaamaan Taikan edestä kovaa vauhtia kohti maalia. Taika juoksi ihan täpöillä suoraan vieheen perässä ja paineli yli maaliviivan sata lasissa, mua ei edes noteerattu kun hidastanut viehe piti tappaa! Oli siinä yleisöllä hauskaa kun tolleri tappaa rättipupua hurjin ravistuksin! Taika ei olisi millään malttanut jättää pupua kun kelaajamiehet vähän härnäsivät nykien viehettä pieniä matkoja eteenpäin ja aina Taikalta uusi hyökkäys ja tapporavistus:) Lauantaimakkaralla houkutellen sain kuitenkin suuren saalistajan mukaani ja mentiin hakemaan kunniakirja:) Taiksun aika oli 9.44 s eli sekunnin Milliä hitaammin. Onhan se metsässäkin nähty mikä on juoksujärjestys: Milli edellä ja Taika perässä. Mutta kovaa meni tolleri, ainoana noutajana ja hauskaa oli sekä koiralla että yleisöllä!

2010-06-19T11:36:00.001-07:00

Kotka KV sert, cacib, VSP :)

Aamusella starttasi meidän likkojen reissu kohti Kotkaa. Oli inhimillinen lähtöaika kun kehän piti alkaman vasta yhden aikoihin. Keli Kotkassa oli hyvin kesäinen, hiekkakentällä jossa näyttely pidettiin suorastaan kuuma. Onneksi löydettiin paikka leiriytyä varjoisalta nurmikkokaistaleelta ja siinä oli mukava odotella kehien alkua. Aika kauan saatiin odottaa, kehä oli tunnin verran myöhässä. Odotus palkittiin puoli kolmen aikoihin kun tollerit alkoivat latvialaisen Beata Petkevican tuomaroimina. Voiton uroksista vie hieno valio Trindys Yes Im Red. Taika oli iloisella tuulella ja meni kehään häntä pystyssä, liikkui kauniisti ja seisoi kuin patsas:) Tuomari tykkäsi kovasti ja nuortenluokan voitto tuli. Kun avoimen luokan koirat oli arvosteltu oli parasnarttu kehässä kolme kilpailijaa ja kauniita kaikki. Tuomari kiersi kokeilemassa koirien rintakehät, Taikalla oli syvin ja levein näin maallikon ja ilmeisesti tuomarinkin silmin kun näytti yhden juoksutuskierroksen jälkeen Taikalle ja Annille että ykkönen! Jes! Sieltä se sitten tuli 13. Suomen serti ja 4. cacib tälle vuodelle. ROP kehässä Taika ei malttanut liikkua ravissa vaan pyrki vähän pomppimaan, liikaa virtaa. Uros vei ansaitun voiton, ja meille VSP. Ei hullumpi Kotkan reissu:) Olihan sinne matkaa mutta yhtään ei harmittanut ajella kotio päin! Annille jälleen suuren suuri Kiitos kun uhrasit vapaapäiväsi meidän hyväksi! Oot mainio ystävä ja ammattilainen handleri!

Tässä vielä Beatan arvostelu Taikasta, aika positiivinen:)

"Nice feminin female. Good bones. Correct proportions of head. Good expression. Good neck. Excellent spring of ribs. Good volyme. Enough upper arm. Excellent angulations behind. Good croup. Good tail. Excellent drive from behind. Nice coat and colour. Nice presentation".

2010-06-15T21:27:00.000-07:00

Erilaista jäljestystä :)

Eilen meillä piti olla jälkikurssi kuten aina tiistaisin. Ilma ei muistuttanut morsianta, vettä satoi väliin oikein kunnon ukkoskuuroina, välillä oli hieman selkempää. Lähdettiin lenkille kuten aina ennen kurssia, kumisaappaisiin ja sadevermeisiin sonnustautuneina. Riikka oli laittanut viestin aiemmin että voitaisko hakea hänet kotoa kun hällä on jalka vähän kipeä. No tietenkin! Siinä lenkillä käpytellessä spekuloin että mahtaakohan Riikka kurssia pitää kun on tälläinen keli. Marika siihen sitten että kyllä Riikka varmasti pitää jos me halutaan mennä. Ja kun soittoa peruutuksesta ei kuulunut lähdettiin liikkeelle. Riikka oli aiemmin laittanut viestin että voitaisiin ottaa vähän siistimpää vaatetta mukaan kun poikettaisiin kakkukahville juhlistamaan Taiksun näyttelymenestystä ja Cruftsiin pääsyä. Eli kassissa oli vähän verkkareita siistimmät asut.

Kun sitten saavuttiin Riikan pihalle oli vastaanottokomitea paikalla: Riikka ja miehensä Antti. Olin vielä tässäkin vaiheessa aivan varma että Riikka hyppää kyytiin ja lähdetään metsään. Voi sitä epäuskon ja hämmästyksen määrää kun Riikka ja Marika yhteistuumin ilmoittivat että nyt lähdetäänkin kaupungille syömään ja Antti jää hoitamaan koiria!! Ei mitään jäljestystä ollut tarkoituskaan pitää vaan järjestää mulle täydellinen huijaus ja siinä kyllä onnistuivat! Käytiin vaihtamassa vaatteet Riikan ja Antin kotona ja Antti vakuutteli että hoitaa meidän vauhtikaksikkoa ilomielin. Ihana mies:) Eikun sitten menoksi kohti kaupunkia ja The Grill ravintolaa:) Minulle ilmoitettiin että Riikka ja Marika maksavat sitten kaiken ja tilata saa mitä vaan! Voi vitsit mitä kohtelua sain, ei ole tälläistä iltaa ollut sitten pitkään aikaan! Syötiin pitkän kaavan mukaan alkupaloista herkulliseen pääruokaan (kaikki päädyttiin samaan ettei tarttisi kadehtia toisten annoksia ja mainio valinta tehtiin). Aika kului kuin siivillä mainiossa, samanhenkisessä seurassa eikä oltaisi millään maltettu lähteä! Melkein yhdeksään oltiin ja pidempäänkin olisi juttua piisannut, mutta hieman alkoi omatunto kolkuttaa Antin puolesta että mitenkä hän siellä kestää Milli ja Taiksu- kaksikkoa:) No hyvin oli kestänyt! Aidosti tuntui koirista tykänneen ja iloiset vuhvelit oli meitä vastassa:)

Sanat ei riitä kiittämään kylliksi tästä illasta, ihanasta yllätyksestä ja maailman parhaasta seurasta! KIITOS Marika ja Riikka ja Antti joka illavieton mahdollistit!!!

2010-06-14T04:34:00.000-07:00

Latvia Ozolnieki KV 12 ja 13.6.2010

Perjantaina läksimme matkaan Terhin ja vehnäterrierimiähen Sepin kanssa kohti Helsinkiä. Sieltä starttasi iloinen (?) seuramatka bussilla kohti Latvian kansainvälisiä koiranäyttelyitä. Laivamatka vietettiin Taiksun ja Terhin kanssa hytissä ja Taika matkasi kuin vanha konkari, olihan tämä jo kolmas kerta kun lahden yli mentiin. Tallinnassa sitten Taikakin pääsi bussiin missä muut koirat jo olivat. Taika meni hälle värattuun häkkiin iloisesti, olihan siellä oma peitto ja lelut jo odottamassa ja minä sain istua ihan häkin vieressä. Siinä sitten körrööteltiin muutama tunti yhdellä pissatustauolla ja illalla oltiin perillä hotellissa. Eihän se mikään viiden tähden hotsku ollut mutta ihan siisti ja kyllä me siä Taikan kanssa omassa huoneessa viihdyttiin.

Aamulla oli kuljetus näyttelypaikalle jossa olimme ennen yhdeksää ja laitettiin Terhin hieno näyttelyteltta pystyyn. Siinä olikin tekemistä sillä tuuli ihan järkyttävissä kovissa puuskissa. Onnistuttiin kuitenkin ja majoituttiin koirien ja tavaroitten kanssa telttaan kehien alkua odottelemaan. Sepi oli ensin vuorossa ja hoiti homman hienosti, ollen pu2 ja saaden siirtyvän cacibin! Onnea Terhi ja Sepi! Taiksun vuoro oli yhdentoista jälkeen ja Anni saapui paikalle Taikan handlaamaan. Oli taas iloinen jälleennäkeminen:)

Tollerit tuomaroi virolainen Jelena Kruus ja ensin oli kehässä junioriluokan narttu joka sai junnusertin. Taikan mennessä kehään alkoi tuuli jälleen voimistua ja hetken seisotuksen jälkeen tuomariteltat romahtivat n. puolen metrin päähän Taikasta ja Annista, kaikki tavarat ja paperit lentelivät sinne tänne ja kehässä oli täysi kaaos päällä. Mitä tekee Taika? Tuijottaa Annia ja esiintyy häntä ylhäällä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mieletöntä! Tuomari oli ihan haltioissaan ja totesi Annille että on siinä koiralla rautaiset hermot, hänen koiransa olisi ollut jo kaukana tuossa vaiheessa. Taika ei "pienistä" säikkynyt ja saikin loistaa kehässä vielä pitkään, sillä arvostelulipuke oli jossakin ympäriinsä lennelleen sekamelskan keskellä. Löytyihän se sitten viimein ja saatiin kirjallinenkin arvostelu suoritettua. Oli komeaa luettavaa, tässä olkaa hyvä:

" Excellent type, size, excellent temperament and nature, good balance. Nice head, correct ears, correct muzzle, very good neck and topline. Good tailset and carriage. Very good in front and rear. Well developed rib cage - wide and deep enough. Good white marks of chest and feet. Excellent mover, good coat, very good shoved". Huippua! Upea arvostelu eikä paljon parantamisen varaa. Ryhmiin jäätiin eräiden mutinoista huolimatta ja sielläkin Taika esiintyi todella näyttävästi. Sijoitusta emme saaneet mutta hienon kokemuksen :)

Sunnuntaina päivä valkeni pilvisenä, tuulisena ja hieman sateisenakin. Jälleen aamusella laitettiin teltta pystyyn ja leiriydyttiin sinne tuulen suojaan. Taiksu pääsi kehään yhdentoista aikaan. Tuomarina toimi englantilainen vanhempi herrasmies Sigurd Wilberg liehuvassa pitkässä takissaan. Junnunartulle hän antoi eh:n. Kun kehään pääsi Taika ja umpijäässä hytisevä Anni tuomari ei kauaa pohtinut. Yksi juoksutuskierros, koiran kopelointi ja toteamus kehäsihteerille: "Excellent bitch. Give her all."
Mikäs siinä, jälleen voitto kotiin ja toinen serti, cacib ja ROP Latviasta!

Ryhmäkehien alkuun oli aikaa muutama tunti ja erään matkalaisen taholta painostettiin meitä jättämään ryhmät väliin että päästäisiin matkaan kohti Tallinnaa. No haloo! Oli matkan tarkoitus hieman hukassa, tämä oli KOIRANÄYTTELYMATKA eikä mikään syömis-ja ryyppäysreissu. Onneksi pidettiin Terhin kanssa ja Annin tuella sekä myös matkanjohtajan tuella rintama lujana ja jäätiin ryhmään,onhan se kunnia-asia sinne päästä! Taika nimittäin esiintyi aivan mahtavasti, häntä pystyssä ja heiluen ja sieltä meidän pikkuneiti kuulutettiin neljännelle sijalle! Palkintoja saatiin vaikka mitä, upein Taiksun mielestä oli iso pehmokoira! Bussiin palatessa ei kellään ollut kanttia sanoa mitään poikkipuolista, taisi pientä kateutta olla havaittavissa:) Oltiin meinaan toinen meidän bussin ryhmäsijoittujista, onnea Pattonille ja Sarillekin!

Siitä sitten suunnattiin n. 5 tuntia Tallinnaan, yöpymään hienoon Susi- hotelliin. Siellä minä ja Taiksu oltiin "herroiksi" ja nautittiin suuresta huoneesta. Aamulla bussiin ja taas laivaan hyttiin. Terhi jaksoi leikittää Taiksua ja Taika oli ihan intoa piukassa! Ärrin murrin ja kivaa oli:)

Sellainen kokemus se. Täytyy sanoa että ilman Terhiä olisi ollut melkoisen ankeaa ja mulle "kiltille" tai koiratermein pehmeälle ihmiselle melkoisen kova pala vastustaa tiettyjen matkalaisten painostusta. Hih, nyt meni nappiin meillä kaikki ja saatiin elinvuosia lisää useita, sen verran hauskaa oli ja naurua vedet silmissä riitti. Muisteltavaa kiikkustuoliin!!

2010-06-08T21:12:00.000-07:00

Mäyräkoira näyttelee ja jäljestää

Käytiin viikonloppuna Jämsässä kaikkien rotujen näytelmässä. Anni oli estynyt tulemasta esittämään Taiksua joten Outi lupautui tehtävään, kiitos siitä! Tuomaroimassa oli aivan uusi tollerituomari, Satu Ylä-Mononen. Jo urosten tuomarointia katsellessa tuli tuomarin linja selväksi. Korkea ja hoikka rakenne oli se mitä tuomari arvosti. Raskaat ja matalat koirat olivat no no. Ja senhän sitten arvasi että Taiksulle ei menestystä herunut. EH tuli arvostelun alkaessa sanoilla "matalaraajaisen vaikutelman antava"... Olihan siinä arvostelussa paljon hyvääkin, mm. liikkeitä, päätä ja turkkia kehuttiin mutta rakenteesta sitten rokotettiin kovalla kädellä. Harmitus, sillä Taiksu esiintyi Outin kanssa nätisti. Iloisin draivi esiintymisestä kuitenkin puuttui, se näkyy vain Annin kanssa ollessa. Eli Anni, sun on pakko huom. PAKKO esittää Taika tästälähtien AINA :)

Päivä kuitenkin muuttui paremmaksi kun tuli Millin vuoro mennä kehään. Outi handlasi pisamanaaman rautaisin ottein ja sieltähän se Millin ensimmäinen eri tuli! Ja kaiken kruunasi sijoitus parasnarttukehässä toiseksi kera sertin! Onnea Milli ja Marika!

Kotimatkalla poikettiin Norojärven laavulle. Koirilla riitti vielä puhtia painella pitkin metsää iloisesti ja väsymyksestä ei ollut merkkiäkään. Ja mitäpä Milli keksi: pyöriä jossakin aivan kuvottavasta ihmisen jaskassa. Jippii, ei vettä mailla halmeilla ja pakko ajaa "lievästi" tuoksahtavan koiran kanssa kotiin. Onneksi kotimatkaa ei tuosta ollut enää kuin kymmenisen kilometriä ja autostani löytyi suojapeitto johon itseensä hyvin tyytyväisen oloinen walesi käärittiin. Sitten vaan ikkunat auki ja kaasu pohjaan:)

Eilen oltiin Riikan pitämällä PK- jälkikurssilla, nyt ensimmäistä kertaa metsässä. Riikka teki jäljet kun aiemmin ne on tehty itse. Taika oli aivan intoa piukassa ja ei meinannut pysyä nahoissaan odottaessaan jäljelle pääsyä:) Nyt tehtiin niin että koira sai itse etsiä "janalta" mistä jälki alkaa. Hetken aikaa Taika oli ihmeissään kun ei annettu suuntaa mutta sitten alkoi nenä käydä ja jäljestys alkoi reippaasti. Todella upeasti neiti jälkeä seurasi, kova tuhina vaan kuului kun nenä nuuskutti ja hyvin jälkitarkasti edettiin maaliin saakka! Siinä on laji jossa Taika on elementissään, nauttii ja sitä nautintoa on ihana katsella:)

Metsässä tehtiin myös esineruutua näin alkuun vain yhdellä esineellä. Ruutu on tallattu n. 50 x 50 metrin alue, tosin tällä kertaa hieman pienempi. Riikka vei ensin esineen (mun hanska) Taikan nähden ruudun takaosaan ja lähetin Taikan hakemaan. Alkuun Taika oli vähän ihmeissään että mitäs tässä nyt tehdään, mutta tajusi sitten ja toi hanskan mulle. Sitten tehtiin sama sokkona pariin kertaan eli Taika ei nähnyt hanskan vientiä. Sieltähän se palautui ja kivaa oli!

Metsässä ahkeroinnin jälkeen (muuten hyttysiä oli PALJON, aivan mustanaan ja ilman myrkkyä ei siellä olisi voinut olla, onneksi Taikalla on Bayvantic) mentiin Jukan luoksen juomaan Millin ja Jukan dobermannin Dinon menestyskahvit + mansikka"kuoharit". Oli kyllä mukava ilta!

2010-06-02T00:23:00.000-07:00

Venajän MVA!

Perjantaina starttasi mobiili puolilta päivin kohti Pietaria. Mukana laavulenkillä väsytetty koiruus ja hyvä niin sillä matka oli pitkä. Nyt saatiin tullista kaikki tarpeelliset leimat ja laput :) ja matka jatkui jouheasti jo tuttuun Shelfort- hotelliin. Taiksu muisti meidän edellisen visiitin huoneen ja olisi mennyt suoraan sinne, tällä kertaa asuttiin kuitenkin eri huoneessa.

Lauantaina läksimme sitten navigaattorin turvin suunnistamaan näyttelypaikalle. Matkasta teki "hieman" hankalan se, että lauantai oli Pietarin kaupungin syntymäpäivä ja useimmat keskustan kadut olivat suljettu autoliikenteeltä, ihmisiä parveili karnevaalitunnelmissa tuhansittain kaupungilla. Onneksi oltiin varattu hyvin aikaa joten kiire ei tullut, vaikka 12 km matkaan kului lähes tunti. Näyttelypaikka oli asfalttikentällä taivasalla ja keli sateinen. Jätettiin Taiksu autoon ja lähdettiin etsimään ilmoittautumispaikkaa. Se olikin haasteellinen tehtävä se! Kukaan ei taaskaan puhunut muuta kuin venäjää ja useiden kommervenkkien jälkeen (mm. patsasteltiin pienessä hallikopperossa menossa olevan kääpiökoirakehän keskellä:) saatiin kuin saatiinkiin numerolappu kouraan ja ruplat vaihtoivat omistajaa. Sitten odoteltiin autossa ja odoteltiin ja odoteltiin.... Kunnes vihdoin alkoi kello olla sen verran että siirryttiin pihalle, jossa sade onneksi oli lakannut. Taika oli ihmeen nukuksissa, varmaan matkaväsymys painoi, eikä tykännyt liikkua kuralammikkoisella asfaltilla. Sitkeän herättelytyön tuloksena sain kuin sainkin kehään mukaani jotenkuten ravaavan koiran. Tuomarina toimi venäläinen (?) vanhempi mies, M. Permyakov, tiukan oloinen setä. Taika seisoi nätisti ja antoi katsoa hampaat ja kopeloida ihan lunkisti, ainoastaan juokseminen oli mallia "vedä perässä". No minähän vedin ja tuomari totesi: excellent, best of breed:) Sitten odottelemaan ryhmäkehän alkua ja siellä päästiin sijoille, kakkoseksi asti! Voiton vei komea labradoriuros. Ei hassumpaa:)

Sunnuntaina oli sitten toinen näyttely ja läksimme taas hyvissä ajoin etsimään mistä paikka löytyy. Näyttely pidettiin urheilukentällä, keli oli melko poutainen mutta kaamea tuuli kävi. Kehänauhat lepatti kun viimeistä päivää mutta onneksi Taiksu ei piitannut niistä yhtään. Mieli oli iloinen, koira oli ihan eri mallia kuin edellispäivänä:) Kehässä ravaaminen sujui välillä turhankin vauhdikkaasti, seisominen tosi hienosti edellispäivän malliin. Venäjän tyyliin meille ojennettiin punainen nauha taas kera saatesanojen, excellent, best of breed:) Ryhmäkehässä edellispäivän sijoitus toistui, kakkoseksi tultiin, tällä kertaa voiton vei nätti cokkerspanieli. Hip hei kyllä oli iloinen tunnelma kun saatiin sertilaput käteen, nyt on siis Venäjän muotovalioon oikeuttavat sertit kerätty! Valiovahvistus tietenkin saattaa kestää vähän tai vähän enemmän aikaa mutta sieltä se tulee:)

Maanantaina tutustuttiin kaupungin nähtävyyksiin, joita riitti paljon. Upea Pietarihovi, Nevan risteily, Iisakin kirkko... Nähtävää olisi ollut niin paljon että vain pintaraapaisun saimme. Kerrassaan upea kaupunki! Tiistaina sitten läksimme kotia kohti, aurinkoisessa kelissä ja mobiili päätti sanoa ilmastointilaitteen sopimuksen irti. Oli siis aika helteinen kotimatka. Viipurin kautta ajeltiin ja tutustuttiin vähän siihenkin kaupunkiin, mm. linnaan jonne pääsi vain sylikoiran kanssa ja Taikastahan tuli sellainen tietysti kun Jari sen syliin nappasi ja sisään päästiin :), toriin ja kauppahalliin. Kotosalla oltiin sitten illalla yhdeksän aikoihin ja me suunnattiin Taiksun kanssa suoraan lammelle. Voi koiran riemua kun pääsi tuttuihin maastoihin vapaana nauttimaan!

2010-05-23T09:35:00.000-07:00

Hamina KV sert nro 12 ja va-cacib -> cacib nro 3

Käytiin viikonloppuna kahdessa näyttelyssä. Ensin lauantaina Aptus KV Helsingissä, tuomarina Rune Fagerström. Näyttely pidettiin harjoitushallissa, sisällä jossa oli varmaan 50 astetta lämmintä. Kun katseli urosten tuomarointia niin arvasin jo ettei meillä kovin hyvin tule menemään. Nimittäin tällä tuomarilla pärjäsivät korkeajalkaiset, hoikkarakenteiset koirat. Turkilla ei ollut niin väliä, vaan tuo rakenne ratkaisi. Me oltiin ainoina nuortenluokassa ja kumma kyllä saatiin eri. Pn kehässä sijoituttiin kolmansiksi, voiton vei hyvin hoikka juniori, kakkonen oli valio. Cacibia ei jaettu ollenkaan, hieman jäi outo maku. Vara-serti annettiin Taikalle ja sanottiin että oli liian pitkäselkäinen ja matala. Ei siellä sitten sen kauempaa viivytty saunomassa vaan lähdettiin kohti Haminaa.

Haminassa mentiin velipojan Pekan ja hänen vaimon Stellan luokse ja Taika sai touhuta ihanan Aadatytön, kohta 5-v, kanssa. Kyllä siinä touhua riittikin:) Illalla oli väsynyt tyttö ja väsynyt koira:) Aamulla sitten lähdettiin näyttelypaikalle Haminan Bastioniin, eli suurelle ulkoareenalle joka oli hiekkapohjainen ja katettu telttakatoksella. Aada tuli tietenkin mukaan kannustamaan, pukeutuneena pinkkiin päästä varpaisiin:) Sitä väriähän sieltä nimittäin haettiin! Myös Pekan saimme kannustusjoukoiksi ja Annin esittämään Taiksua. Kehä oli hieman myöhässä ja Taika odotteli häkin viileässä varjossa rauhallisesti vuoroaan. Nuortenluokassa oli kaksi narttua, joista tuomaroinut Anna Brankovic sijoitti Taikan erillä ykköseksi. Aika paljon eriä jaettiin, myös taisi olla yksi eh ja h. Pn- kehässä oli 6 (tai 7) koiraa ja sijoitusjärjestys oli Pia Takkusen multivalio pn1 ja meidän Taiksulainen pn2 :) Eli serti Taikalle, järjestyksessään 12:sta sekä va-cacib joka muuttuu cacibiksi koska voittanut koira oli jo C.I.E! Siis kolmas Suoman cacib. Palkintopisteessä oli todella mukavaa henkilökuntaa: kun kerroin heille että Taika sai va-cacibin joka vahvistetaan cacibiksi niin he antoivat meille cacib- ruusukkeen ja pokaalin:) Kiitos Haminan näyttelyväki, kaiken kaikkiaan ystävällistä porukkaa! Aada oli todella innoissaan ja otettiin hyviä kuvia (yritän myöhemmin linkittää blogiin) joissa poseeraa aurinkoinen tyttö ja koira kera monien palkintojen:)

Näyttelyn jälkeen mentiin Pekalle syömään Stellan loihtima ihana lounas ja sitten Aadan järjestämään koiranäyttelyyn, jossa jättisuuri bernhardilainen tuli kakkoseksi ja niiskuneiti- muumi alias indokiinalainen kääpiöpinseri voitti koko potin, saaden palkinnoksi kaksi pokaalia ja neljä ruusuketta:)

Kiitos Pekka, Stella ja Aada sekä tietenkin Anni hienosta viikonlopusta!!

2010-05-13T21:24:00.000-07:00

TOKO TK1 KP ja näyttelystä ROP kera 11. sertin:)

Olipas meillä hyvä viikko:) Keskiviikkona Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen tottelevaisuuskoe Kangasalla meni aikalailla nappiin. Tuomaroimassa oli meille jo tuttu Jaana Tala, ja tiukkaa linjaa tiesimme odottaa. Alokasluokassa oli 7 koirakkoa ja me olimme suoritusvuorossa ensimmäisinä. Koe alkoi tuttuun tapaan luoksepäästävyydellä josta Taika nappasi 10 pistettä. Myös paikallamakuu meni aivan täydellisesti, siitäkin 10 vaikka häiriötekijöitä oli riittämiin, riiviöikäiset mukulat sotkivat pyörillään ja huusivat täyttä kurkkua kentän laidalla... Yksilösuorituksissa hihnassa seuraamisesta vain 8 koska kontakti oli liiankin tiivistä eli Taikan kuono oli suurinpiirtein kiinni mun kädessä. Ilman hihnaa 8.5. Liikkeestä maahan meno 8.5, luoksetulo 9 (vino perusasento), liikkeestä seisominen ja hyppy 8.5 ja kokonaisvaikutus 9. Taas tuli kehuja koiran iloisuudesta ja mun kaunisäänisestä ohjaamisesta;)
Kokeessa nähtiin montakin kivannäköistä suoritusta noutajilta ja palveluskoirilta ja yllätys oli iloinen kun meidät kutsuttiin pokkaamaan ykkössijoitus! Eli luokkavoitto (176 pistettä), kunniapalkinto ja siirto avoimeen luokkaan kera TK1- tunnuksen ja mitalin! Tän kesän päätavoite täyttyi siis varsin nopeasti, Taika on aivan huippu!

Eilen helatorstaina läksin kaksin Taikun kanssa ajelemaan Kangasniemelle Mikkelin kupeeseen, jossa oli kaikkien rotujen näyttely. Ilma oli kesäisen helteinen ja nurmikkoisella urheilukentällä jossa show pidettiin oli lämmintä riittämiin. Parkkeerattiin kehän laidalle Taikun kanssa seuraamaan tuomarointia ja Markku Santamäki hoiti kivasti tuomarin hommat, hän kertoili meille yleisölle miksi sijoitti koirat niin kuin sijoitti. Odotusaikaa meille kertyi huimat 4 tuntia ennenkuin päästiin kehään ja Taika pötkötteli kyljellään silmät ummessa pitkiä aikoja. Tuomari ja kehikset hymyilivät meille aina välillä ja kuulimpa kuinka sieltä kommentoitiin koiran rauhallista oleskelua:) Huolehdin että Taika joi riittävän usein ja välillä vähän touhuttiin. Tulihan se oma vuoro sitten vihdoin viimein. Tollereita oli ilmoittautunut 11 joista uroksia 5. Heistä kolmelle eri, voittajaksi upea Firehart Knock Out- valio. Nartut alkoivat junnuilla joita oli 3, heille kaikille eh. Me oltiin yksistään nuortenluokassa ja Taika esiintyi tosi nätisti:) Helteestä huolimatta liikkuikin hyvin josta saimme kiitosta. Eri tuli ja siirryttiin kehän laidalla avoimen luokan arvostelun ajaksi. Sieltä ei eriä tullut joten meidät kutsuttiin takaisin kehään juoksemaan kunniakierros ja vastaanottamaan järjestyksessään 11. serti;) ROP- kehässä meitä juoksutettiin ensin kierros peräkanaa ja sitten rintatarinnan edestakaisin. ROP- ruuseke ojenneettiin meille kera kehujen, erityisesti tuomari ylisti Taikan tasapainoisuutta joka kuulemma on useimmilla tollereilla hukassa. Hän myös jutteli että häntä pidetään tiukkana tuomarina koska ei juuri eriä anna juurikin siitä syystä että täydellisen tasapainoisia koiria ei juurikaan näe. Taikassa näki ja sen hän myös kertoi! Enpä siinä voinut kuin kiitellä:) Ryhmäkehässä ei sijoituttu vaikka esiintyminen oli kaunista myös siellä. Paljon oli hienoja kovatasoisia koiria kisaamassa.
Helteisen näyttelypäivän saldo siis ROP ja serti, kannatti ajella reilu 400 km!

2010-05-08T07:00:00.000-07:00

TOKO- koe Tampereella, vesisateessa, 177.5 pistettä, alo 1 :)

Kyllä Taika on niin ihana ja innokas tokoilia että :) Vaikka vettä satoi ja hiekkakenttä muistutti kurapeltoa, tsemppasi pirteä tollerineiti itsensä ykköstulokseen ja sijoittupa vielä 10 koiran joukossa toiseksi:)

Koe oli Suomen collieyhdistyksen järjestämä ja osanottajina enemmistö collieita. Eli palveluskoiria. Jotenkin ajattelin että päästäänköhän me noutajan kanssa lähellekään sitä suorituksen paloa miten palveluskoirat yleensä hommat tekee. No päästiinhän me, vain yksi collie meni parilla pisteellä meidän edelle. Ja olikin kauniisti totteleva pitkäkarvainen kollikkapoika.

Tuomarina toimi Jaana Tala, jolla käytiin jo Ylöjärvellä mokailemassa. Tai siis minä mokailin, ei koira. Tällä kertaa olin supertarkka kaikista liikahduksista ja se kannatti. Pisteisiin sitten: Luoksepäästävyys 10, Taika istui kuin tatti mun vieressä ja tuomari sai rapsuttaa ja katsoa hampaat. Paikallamakuusta 9, meni hieman hitaasti alas ja käänti peräpäänsä makuun puolivälissä toiselle lonkalle, poispäin vieressä haukkuvasta flätistä. Oli siinä sietämistä Taikalla kun iso musta koira vonkuu ja haukkuu siinä parin metrin päässä. Mutta pysyi:)
Yksilöliikkeissä oltiin viimeisinä joten hetken aikaa sai jännätä. Aivan turhaa jännittää Taiksun kanssa kun hyvin se menee. Hihnassa seuraaminen 9.5, vapaana nyt vain 8 kun kuulemma vähän hidasteli välillä. En itse huomannut mitään merkittävää himmailua mutta tuomari oli tarkka. Liikkeestä maahan meno oli tosi hyvä, 9.5 ja maltoin olla kumartelematta ja hidastelematta:) Luoksetulosta 9, oli taas aivan täyttä laukkaa mun tykö mutta vino perusasento. Liikkeestä seisominen meni 9 kun otti pari askelta käskyn jälkeen. Mutta taaskaan en hidastellut enkä kumarrellut:) Hyppy oli 9.5 siinä ei oikein mitään moittimista ja kokonaisvaikutus 9. Tuomari kehui koiran iloisuutta ja mun käskyjen kauneutta:) Palkintojenjaossa luulin ettei meitä sijoiteta kun collieilla oli ollut monta hyvän näköistä suoritusta. Mutta yllätys oli iloinen kun meidät kutsuttiin kakkosiksi kehään:) pokaali, nätti orvokki, koiranlelu, nappuloita pari pussia ja karkkipussi ohjaajalle:) Kiva kisa!

2010-05-06T21:30:00.001-07:00

Toko alo 1 KP:)

Eilen parannettiin hieman suoritusta sunnuntaisesta, tai Taikahan meni molemmissa hienosti mutta minä en nyt sössinyt niin pahasti. Tässäpä selostusta meitin kokeesta:)

Eli eilinen koe oli Tamskin tallissa, iso kuplahalli kumimattopohjalla, kaikui ihan törkeesti ja junat ajoi 20 m päästä ohi. Siis ihan karseet puitteet ja olin varma ettei Taika ainakaan pysy paikallaan tai ees haluu tulla koko halliin. No väärässä olin onneksi! Tuomarina oli Marja Ala-Nikkola joka oli vähintään yhtä tiukka kun Jaana Tala. Taitaa olla naispuolisten tokotuomareiden ominaisuus (miespuolisista meillä ei vielä oo kokemusta, ties vaikka olisivat vielä pahempia:)

No suoritukseen sitten. Alokasluokassa oli 10 koiraa ja paikkamakuu tehtiin kahdessa setissä. Me oltiin jälkimmäisessä, onneksi sillä ekassa ryhmässä kaksi koiraa lähti liikkeelle ja häiritsi muitten suorittamista. Luokesepäästävyydestä meille 10 ja paikkamakuusta 9, kun meni kuulemma hieman hitaasti maahan. Mun mielestä nopeus oli ihan normaali Taikalle mutta eihän se sellainen räjähtävä ollut kuten ei ole koirakaan. Paikallaan pysyi hienosti vaikka juna meni juuri silloin ja Taika veti korvat luimuun, mutta pysyi! Ylös nousi vasta luvalla. Paikkamakuun jälkeen Taika pääsi autoon odottelemaan omaa vuoroaan joka oli vasta 7 koiran päästä. Kaksi koiraa keskeytti kokeen kun niille varmaan halli oli liian haastava ympäristö. No sitten yksilösuoritukseen. Hihnassa seuraaminen meni kivasti, siitä 9 kun kuulemma koira oli hieman liian lähellä mua ja kosketuksia tuli etenkin käännöksissä. Ja pyssäyksissä minä kuulemma tein vartaloliikkeen koiraan päin ja "painostin" sitä. Vapaana seuraamisesta täysi 10 ja tuomari kehui maasta taivaaseen:) Liikeestä maahan meni hyvin mutta pistevähennykset meikäläiselle hidastamisesta ja kumartumisesta koiraan päin, siitä 7. Luoksetulo oli Taikamaisen vauhdikas, siitä 9 kun vika perusasento oli hieman vino. Liikkeestä seiso oli samat virheet multa kun maahanmenossa, eli 7.5 tuli pisteiksi. Hyppy oli muutaman sentin korkeampi kuin edelliskokeessa jaTaika himmasi siihen esteen eteen, nuuskaisi ylälautaa ja olin varma ettei hyppää. En kuitenkaan antanut kaksoikäskyä vaan odotin ja menihän se yli korkealla ponnulla:) Siitä 7, en tiedä miksi, ehkä hitauden takia. Jäi seisomaan esteen taakse ja istui vasta käskystä. Kokonaisvaikutuksesta vedettiin koko joukon parhaat pisteet eli täysi 10 ja tuomari ylisti Taikaa ja meidän yhteistyötä mutta haukkui mua kun oon niin huono ohjaaja ja patisti seuran koulutuksiin kun koiralla on potentiaalia vaikka mihin :) Enivei pisteitä 175 ja loppukisassa päästiin toiseksi, hävittiin puolella pisteettä voittajalle ja saatiin kunniapalkinto. Hip hei! Taika oli ihan fiiliksissä kun mentiin palkintojenjakoon ja nautti kaikesta huomiosta:) Soma pokaali, pari ruusuketta, nameja ja ruokaa sekä alennuslippu seuraviin kokeisiin tuli kotiin viemisiksi.

Lauantaina uusi yritys jälleen Jaana Talan tuomaroimana, katsotaan josko tällä kertaa uskaltaisin jo luottaa Taikaan niin paljon etten himmailisi ja kumartelisi koiran ansaitsemia pisteitä pois. Syytä olisi luottaa, Taika toimii kuin unelma:)

Superkiitos Marikalle joka oli taas mukana kannustamassa ja kuvaamassa! Millikin olisi tuossa joukossa päässyt taatusti ihan kivoille sijoille, nyt vaan rohkeutta lähteä mukaan!!

2010-05-02T07:42:00.000-07:00

Toko- uran aloitus: koira kymppi, ohjaaja 0

Ylöjärvella starttasi meidän virallinen tokoura tänään. Eikä mennyt aivan putkeen, kuten arvata saattaa. Koirahan toimi kuin ihmisen mieli, ohjaaja ei sitten toiminutkaan. Alku sujui hyvin: luoksepäästävyydestä täysi 10. Paikallamakuun luulin menneen hyvin: Taika pysyi kauniisti makuulla, vähän käänteli päätään, etenkin kun vieressä oli taukoamatta vinkunut corgi. Paluu koiran luokse sujui myös ok ja siitä istumaan. Kyllä järkytys oli suuri kun tuomari (Jaana Tala) kertoi pisteet: meille 0. Kuulemma olin liikahtanut siellä 20 metrin päässä ja tästä syystä koko liike nollille. What??? Kyllä on sitten ollut merkillinen liike, kun itse eikä videokuvaa ottanut Marika mitään huomattu. No tuomarin sana on laki, ei tainnut tykätä noutajasta tai sen emännästä. Siinä kohtaa olin jo aivan valmis hakemaan kilpailukirjan pois ja ottamaan - tulokseksi. Onneksi Marika oli mukana ja kannusti meitä jatkamaan, kiitos siitä! Oltiin yksilösuorituksissa toisina. Seuraaminen hihnassa meni kivasti, siitä 9. Tuomarin mukaan pidin hihnaa liian kireällä ja tästä pistevähennys. Taluttimetta seuraamisesta saatiin 8,5 kun koira kosketti mun kättä. Kun ei saa koskea (!). En osannut kyllä kuvitellakaan että tämä näin tarkkaa touhua on. Hienoa oli se että seuratessa Taikan häntä heilui koko ajan ja kontakti oli erinomainen:) Seuraavaksi oli liikkeestä maahanmeno. Tiesin että siitä tuskin kovin hyviä pisteitä saadaan ja niin kävi. Seuraaminen ok, mutta maahanmeno hidas ja minulta kaksoiskäsky kun hidastin ja katsoin koiraa meneekö maahan. Arvosana 6.5. Luoksetulo oli ainoa täyden kympin liike, Taika tuli täyttä laukkaa suoraan sivulle:) Liikkeestä seisominen sujui mun mielestä hyvin mutta jostain siinäkin pisteitä rokotettiin, 8 tuli. Hypyn suhteen mulla oli epäilyksiä kun harjoitellessa joskus hyppää ja joskun kieltäytyy. Nyt onneksi hyppäsi ja jäi seisomaan esteen taakse. Asento oli hieman vino ja minä kuulemma hieman nytkähdin käskyn antaessani, tästä 8.5. Ja kokonaisvaikutus myös 8.5. Kehuja tuli koiran iloisesta tekemisestä ja minun kauniista käskyistä:)

Siinä sitten Marikan kanssa laskeskeltiin pisteitä että mitä saadaan. Kolmoseen päädyttiin ja ihmetys oli suuri kun tulokset julkaistiin, kakkonen tuli (147 pojoa)! Ja vieläpä sijoitus kolmanneksi 5 koiran porukassa, pokaali ja koirankeksipaketti:) Tosi hyvin siis meni ja ykkönen olisi tullut jos en olisi itse mokannut paikallamakuuta liikkumalla (tosin tämä jää mysteeriksi kun videokuvakaan ei tallentanut liikkumistani). Seuraavassa kokeessa täytyy olla täysin aidanseiväs ettei toiste oteta nollia jostain älyttömyydestä. Luulenpa että tuomari halusi "kouluttaa" vihreää ohjaajaa tuolla 0 antamisella, ja siinä kyllä onnistui. Taika sai super herkut ja kehut hienosta suorituksesta, tästä uskaltaa jatkaa kohti seuraavaa koitosta pikapuoliin ja sen ykkösen metsästystä:)

2010-04-29T21:21:00.000-07:00

Mölli BH

Eilen koitti BH- kurssilla tason tarkistus päivä, eli pidettiin tottisosiosta möllikoe. Paikalla oli 8 koiraa ohjaajineen ja tuomarina toiminut Riikka. Paikka oli vaihtunut tutusta treenikentästä palveluskoirakentälle Pirkkahallin kupeeseen, joten uusi paikkakin toi koirille oman haasteensa tehtäviin. Ja suurin haaste oli meille tietenkin se ettei koiraa saanut palkata kesken suorituksen.

Koe suoritettiin pareittain, siten että toinen koira oli paikallamakuussa kun toinen suoritti seuraamiskaaviota. Meidän pariksi tuli australianpaimenkoira Coco ja vuoroksi meille olla ensin paikallamakuussa. Vein Taikan n. 30 askeleen päähän Cocon seuraamiskaavion alkupaikasta ja laitoin makuulle. Sitten poistuin selin koiraan ja jäin seisomaan niin päin. Oli kyllä vaikeaa olla vilkuilematta koiraa, mitä siellä selän takana tapahtuu. Kun aikaa oli kulunut muutama minuutti aloin hieman rentoutua, kun Taika oli pysynyt. Mutta sitten! Samalla kentällä reenasi PK- porukkaa n. 50 m päässä meistä ja yhtäkkiä alkoi kuulua ampumista. Niin, PK reeneissähän ammutaan joo. Olin aivan varma että nyt lähtee ja sanoin Riikalle että taidan kääntyä koiraan päin, pakko nähdä mitä tapahtuu. Laukauksia tuli ehkä 5 ja ihmeiden ihme, Taika makasi paikallaan! Ei noussut, ei silminnähden hermostunut, vaan pysyi:) Ja pysyi loppuun saakka, ehkä jotain 5-7 min eli aikas pitkään. Sitten sain luvan hakea Taiksun ja mentiin vuorostamme suorittamaan seuraamiskaaviota. Ensin hihnassa, 50 askelta täyskäännös, 10 askelta normikävelyä, 10 juoksua, 10 hidasta, 10 normia, käännäs oikeaan, 15 askelta, käännös oikeaan 15 askelta, täyskäännös, 5 askelta liike seis, 10 askelta, käännös vasempaan ja seuraten pujottelemaan ihmisryhmään. Hihnaosuus meni kivasti, Taiksu tuli mukana suunnilleen oikealla paikalla. Sitten hihna irti ja kaavio uudelleen vapaana. Hyvin sujui sekin, välillä hieman jätätti mutta reipasti askelia kun hieman muistutin mitä oltiin tekemässä. Seuraamiskaavion lopuksi otettiin jäävät liikkeet, ensin istuminen: 10 askelta seuraa, liikkeestä istu, minä jatkoin 30 askelta ja palasin käskystä koiran luo. Siitä suoraan taas 10 askelta seuraa, liikkeestä maahan, minä jatkoin taas 30 askelta ja luvalla kutsuin Taikan luokse. Luoksetulo oli vauhdikas ja siihen oli hyvä lopettaa. Kippopalkka odotti kentän reunalla ja päästin Taikan hakemaan palkkansa, jonka todella oli ansainnut:)

Kun kaikki koirat olivat suorituksensa tehneet annettiin palaute. Meidät olisi päästetty läpi, jee! Hieman on petraamista noissa jäävissä että en itse hidasta/pysähdy kun annan käskyn, samoin Taikan reagoimisnopeutta pitäisi saada säpäkämmäksi. Mutta ei tyydyttävää mistään vaan hyviä suorituksia! Kumpa sitten oikeassakin kokeessa menisi yhtä kivasti kun sinne saakka kesän lopulla päästään:)

2010-04-25T21:30:00.000-07:00

Lahti KV: Cacib, sert ja vsp :)

Eilinen aurinkoisen keväinen näyttelypäivä Lahdessa jatkoi Taikan huikean menestyksen sarjaa. 33 tollerin joukosta pn1, sert, cacib ja loppukehässä hienoa valiourosta vastaan vsp! Kyllä on Annin ja Taikan yhteistyötä ilo katsella, ja samaa mieltä oli myös tuomaroinut Tatjana Urek. Nuortenluokassa oli 5 narttua joista Taika katsottiin ykköseksi. Junnuissa oli 2 narttua, avoimessa 6, valioissa 5 ja 1 veteraani. Parasnarttu kehässä oli monta hienoa koiraa ja mikä mieletön fiilis kun Taika asetettiin 1. paikalle! Toinen cacib Suomesta viikon sisään ja 10. serti.
Laitan tähän Taikan arvostelun kun se on niin hienoa luettavaa:

Excellent type and overall expression. Typical head. Correct bite. Excellent topline and tailsetting. Good depth of chest. Good length of the body. Correct angulations. Excellent coat quality and coat markings. Correct movement with a lot of drive.

Tuosta on vaikea paremmaksi pistää ja voipi olla ettei hetkeen pistetäkään, nimittäin nyt se talvikarvan lähtö on alkanut :( Yritetään olla paljon ulkona ja käydä uimassa josko Taika sitten tajuaisi pitää karvat päällä:)

2010-04-22T21:35:00.001-07:00

Hyvä harrastusviikko :)

Tällä viikolla Taika on ollut oikein reipas harrastuksissa! Tiistaina alkoi Pirkan Nuuskujen taipparireeniryhmä Kangasalla. Paikalla oli kaksi kultsua ja me. Etukäteisspekulaationi oli tietenkin että kultsut ovat hallitun rauhallisia työkoneita ja tolleri sitten jotain muuta.. Mutta kappas olinkin väärässä! Taika osoitti ihailtavaa keskittymiskykyä ja tarvittaessa intoa, tätä kultsujen omistajat ihmettelivät, että onko se tolleri ollenkaan:) Alkuun tehtiin seuraamista, luoksetuloa muiden koirien ohi ja opeteltiin pillillä istumista. Kaikki sujuivat mallikkaasti. Sitten kannettiin damia. Tätähän me ei olla ennen varsinaisesti harjoiteltu, eli koiralle dami suuhun, vaihtelevan pituisia kantoja ja pyynnöllä suusta pois. Tosi kivasti sujui tämäkin. Noudot tehtiin rivissä koira kerrallaan, reenin vetejä heitti markkeeraukset ja sitten koira käskystä hakemaan. Taika oli rauhallisen tarkkaavainen ja suoritti omat noutonsa mallikelpoisesti:) Myös metsässä tehty muistiharjoitus sujui moitteetta. Nyt pitäisi hankkia pilli ja alkaa kouluttelemaan sillä. Vaikutti helpolta ja Taika oli selvästi hyvin kuulolla. Kiva reeni josta jäi hyvä mieli molemmille:)

Keskiviikkona Tainan tottisryhmässä mulla oli viime viikosta poiketen koira jolla jälleen oli korvat:) Tehtiin uusina liikkeinä paikalla istumista niin että ohjaaja oli piilossa. Hienosti meni! Samoin harjoiteltiin luoksetulosta pysäyttämistä seisomaan ja maahan, myös ne sujuivat kivasti. Toki tehtiin vanhojakin juttuja, jääviä liikkeitä, seuraamista, noutoa eikä missään kummempia ongelmia. Lopun paikallamakuukin meni nyt putkeen.

Myös torstain BH- kurssilla mulla oli innokas ja kuuliainen koira. Kontakti oli tosi hyvää, ja pysyi siitä huolimatta että palkka oli kupissa eikä mun kädessä. Taika jaksoi hyvin seuraamiskaavion ja jättävät liikkeet ilman välipalkkaa ja silmät oikein syttyivät loistamaan kun sanoin palkkiosanan "kippo!". Voi sitä vauhtia jolla kipolle juostiin ja taas sitten mun luo jatkamaan. Tälläiset onnistuneet reenit kyllä valaa taas uskoa ja intoa jatkaa etiäpäin:)

2010-04-18T11:12:00.000-07:00

Cacib Suomesta, 9. serti ja ROP :)

Vaasa KV toi meille ekan Suomen cacibin!!! Harri Lehkonen oli tiukkana, kukaan uroksista ei saanut eriä, ei myöskään kukaan muu narttu kuin Taika. Siispä hienon ja hallitun esiintymisen päätteeksi saivat Anni ja Taika vastaanottaa ison nipun ruusukkeita :) Olihan se upea tunne kun eka valkoinen ruusuke täältä Suomesta saaatiin ja vieläpä todella tiukassa tuomaroinnissa. Ryhmässä Taika pääsi 7 parhaan joukkoon, kovatasoisessa joukossa aivan huippu suoritus. Annille suuren suuret Kiitokset, ei olisi 5 kuukautta sitten uskonut että tässä ollaan :)

Muista touhuista mainittakoon meidän lauantainen taipparireeni Eurassa Satakunnan tolleriyhdistyksen järjestämänä. Paikalla oli muutama punaturkki, myös Capri ja Vilkku. Daminoudot ja malttiharjoitukset sujuivat todella mallikkaasti Taikalta, mutta riista ei innostanut nyt ollenkaan. Sukkavaris toimitettiin minulle pienen hööpötyksen jälkeen, mutta lokkiin ei nyt koskettu. Pätevä kouluttaja Päivikki Seppänen antoi meille hyviä vinkkejä kotiin viemisiksi, miten linnun voisi saada Taikalla kelpaamaan ihan vapaaehtoisesti. Mutta siitä lisää kun päästään harjoittelemaan ja nähdään miten homma toimii.

2010-04-15T01:20:00.000-07:00

Hae ite....

Tämän viikon asenne karvakorvalla tuntuu olevan yllä mainittu, eli mikään mitä omistaja haluaa ei koiraa kiinnosta pätkääkään. Maanantaina reenailtiin taas oman taippariryhmän kanssa. Tai muut reenailivat ja me lähinnä haahuiltiin. Varis ei kiinnostanut ollenkaan ja nippa nappa kelpasi suuhun sillain siivestä roikottaen. Hakuruudussa kiinnosti kyllä, mutta ei ne linnut vaan muiden koirien hajut. Pupujälkeä ei huvittanut seurata, olihan siellä tiellä paljon kiinnostavampia kaverikoiran jälkiä. Kun sitten lopetettiin tulokseton tahkoaminen ja mentiin kotiin niin koirapa piristyi kummasti. Omat lelut kyllä kelpasivat ja niillä olisi sitten pitänyt leikkiä. Sen verta leipäännytti että leikit jäi kyllä sikseen.

Tiistaina pidettiin näyttelyreenit jäähallilla Annin ja Rean kanssa. Taikahan RAKASTAA Annia ja hyvä niin, kehässä se saa näkyä:) Mutta kun Anni reenasikin Taran kanssa ja Taikan olisi sillä välin pitänyt reenata muita juttuja mun kanssa niin eipä paljoa huvittanut. Sain tehdä hartiavoimin töitä että koira keskittyisi minuun ja kuuntelisi mitä siltä pyydän. Mutta kun ne lihapullat oli Annilla! No joo, palkittiinhan Taikulikin sitten kun pääsi vuorostaan Annin juoksutettavaksi ja hienohan sitä oli katsoa kuinka toinen nautti :) Huima kehitys siihen viiden kuukauden takaiseen.

Keskiviikkona sitten tottiskoulutuksessa jäähalilla. Mitäs siitä sanoisi... No vaikka että nouto meni ketuille, seuraaminen oli enempi roskien bongailua maasta kun mun vierellä kävelyä, paikallamakuussakin tyylikkäästi paikkakäsky unohtui pitkästä aikaa. Ja eka tokokoe häämöttää siellä parin viikon päässä, ei hyvää lupaa :(

Tänään olisi meillä BH kurssi mutta jätetään väliin. En viitsi koiraa raahata koulutuksiin jotka sitä ei nyt tällä hetkellä kiinnosta tarpeeksi. Eikä itselläkään motivaatio ole katossa kun katselee koiran haahuilua. Nyt vaan ollaan, levätään ja lenkkeillään. Se on sentään mukavaa että järvestä alkaa jäät lähteä ja pääsee lutraamaan:) Toissapäivänä tipautettiin talviturkki rannalle ja eilen uusiksi. Tai siis Taika tipautti, emännälle hyinen vesi on vielä "hieman" liian kylmää..

Saisi jo ne "pennut syntyä" että Taikuli palautuisi omaksi itsekseen, tää valeraskus käytös kun on lievästi sanottuna masentavaa. Eikä vaan mulle vaan varmaan myös koiralle itselleen.

2010-04-10T10:55:00.000-07:00

Viehättävä nuori narttu :)

Kurikan ryhmänäyttelyssä vietettiin aikaa tänään lauantaina ja mukavaa oli :) Tutustuttiin uuteen tollerituttavuuteen ja emäntäänsä, kiitosta juttuseurasta:) Näyttelykin sujui mallikkaasti, Riitta-Liisa Lehtonen ihastui Taikaan ja sertin lisäksi kotiin tuomisina meillä oli ROP. VSP:ksi valittiin vielä nuori mutta hyvin lupaava juniori Paavo (Banietta`s Flaming Style), Onnea:)
Kun mentiin kehään ja laitoin Taikan seisomaan, tuli tuomari tutkimaan ja katsomaan ja sanoi että onpa ihana nähdä koira jota ei syötetä koko aikaa kehässä. Kun kuulemma se on valitettavan yleistä ja vaikeuttaa huomattasti koiran pään ja hampaiston tutkimusta. Tuomari kysyi sitten Taikan ikää ja vastatessani 21 kk sanoi että tehän ehditte saada vielä monta sertiä:) Arvostelussa ei ollut mitään negatiivista ja loppulauseena "viehättävä nuori narttu":) Ryhmäkehiinkin vielä jäätiin kun onhan se kunnia-asia sinne päästä. Ryhmässä oli paljon tasokkaita koiria ja Taika esiintyi siellä nuoruudestaan huolimatta malikkaasti. Tuomaroinut Marja Talvitie ei meitä jatkoon valinnut mutta Taikan käytökseen, tsemppiin vielä pitkän päivän jälkeen olin hyvin tyytyväinen:)
Tulipas tekstiin monta hymiötä, kuvaa mielentilaa tällä hetkellä:)

2010-04-08T22:47:00.000-07:00

BH- ei humoristien laji:)

Kolme ekaa BH- kurssikertaa on Taikalta sujunu mallikkaasti, neiti on käyttäytynyt kuin aikuinen koira. Eilen sitten tapahtui jonkinsortin taantuma... Ruokakippopalkkaus on Taikalle ollut tähän saakka hieman outo, ei ole oikein mennyt jakeluun että kiposta palkka löytyy eikä emännän kädestä. Nyt oli namina hieman parempaa kuin frolicia ja Taikahan meni ihan kakaraksi kun kippo oli Marikan kädessä ja mua olisi pitäny totella. Ei auttanu käskyt, koira teki kaikki temput joita ikinä keksi. Kun käskin sivulle niin meni maahan, haukkui, kampesi ruokakipon suuntaan, täysin älyvapaata venkoilua. No siinä sitten otin pienen otteen neidin niskavilloista ja johan tokeni. Alkoi taas korvat toimia ja homma sujua. Sitten mentiinkin varsin mallikkaasti seuraten pitkiä pätkiä, pysäyttävät liikeet meni kuin unelma ja kontakti oli huippua:) Parasta kaikesta oli kuitenkin reenin lopuksi tehty eteenmeno- harjoitus, jossa Riikka juoksi kipon kanssa kentän toiseen päähän ja mä sitten vapautin Taikan eteen- käskyllä kipolle. Paras liike koiran mielestä ikinä!

2010-04-05T21:18:00.000-07:00

Aina ei voi voittaa

Käytiinpä Pääsiäismaanantain "kunniaksi" Ruoveden ryhmänäyttelyssä. Olisi kannattanut jäädä kotiin vällyjen väliin nukkumaan sillä päivästä ei todellakaan tullut meidän päivä. Tollereita oli ilmoittautunut 15 kpl ja me oltiin eka narttu kehässä. Heti kun mentiin kehänauhojen sisäpuolelle tuomari (suomalainen nainen) totesi harjoitusarvostelijalleen että kyllä on liian lihava koira. No jos olisi vaivautunut tunnustelemaan koiran kylkiä olisi voinut todeta että ei todellakaan ole lihava, ainoastaan mielettömän paksussa turkissa. Vaikutelmaa lisäsi varmasti kilpakumppanimme joka oli malliltaan aivan toisesta ääripäästä kuin Taika, korkea, laiha ja kesäturkissa (kumpikaan ei kuitenkaan ollut tuomarin mieleen). Taika esiintyi kauniisti ja sai hyvän arvostelun. Kaikki oli erinomaista paitsi maininta " liian lihava ja antaa matalaraajaisen vaikutelman". Tulos eh ja kiitos näkemiin. Kesällä oltiin samalla tuomarilla ja arvostelu oli hyvin samankaltainen. Joten todettakoon että oli viimeinen kerta ko. tädin kehässä, ainakaan ennenkuin koira on valioluokassa. Vuosi takaperin samainen täti arvosteli valioluokan koiran joka oli vielä Taikaakin paksumpi, ja antoi erin.

Kuulostaa hieman katkeralta? Kyllä ja syystäkin. Asiaton arvostelu koiralle jossa ei tosiaan ole ylimääräista läskiä, vain upea turkki (ja lievä valeraskaus). Ehkä olisi pitänyt ajaa karvat pois vatsan alta niin olisi koivet näyttäneet pidemmiltä:) Tai olisi vain pitänyt jäädä sinne kotiin.

Päivän kruunasi vielä "pienoinen" vastoinkäyminen samaisella reissulla josta ei tässä sen enempää, kun tämä on Taikan blogi eikä mikään Taikan emännän tilitysblogi. Mainittakoon vain että pääsiäistermein PASHA päivä, josta vielä yölläkin sai kärsiä painajaisten muodossa.

2010-03-28T10:05:00.000-07:00

Korpilahden tuliaiset: ROP ja sert :)

Perjantaina vein Taiksun ekaa kertaa Millipillille yökylään, sillä meidän matka kohti Ellivuorta ja kasvattajakurssia alkoi iltamyöhään. On se kyllä ihanaa että on tuollainen hoitopaikka jossa koira nauttii olostaan eikä emännän tartte yhtään murehtia kuinkahan se koiruli oikein pärjäilee. Kiitos Marika, Timo ja tietenkin Milli ja Rapsu!

Kasvattajakurssille oli ilmoittautunut lähes 200 henkeä, joista mukaan mahtui 90. Siis todella suosittua tuo koirankasvatus :) Kurssipäivät olivat todella mielenkiintoiset, aika kului kuin siivillä ja lisääkin tietoa olisi halunnut saada. No sitä varten on sitten kasvattajan jatkokurssi, jonne kyllä haluan osallistua kun sellainen järjestetään. Toisen kurssipäivän päätteeksi oli tentti joka meni läpi ja nyt sitten voin laittaa kennelnimihakemuksen vetämään:)

Sunnuntaina Anni haki Taiksun Marikalta aamusella ja suuntaisi kohti Korpilahden ryhmistä. Marika oli puunannut Taikan esityskuntoon ja se kyllä kannatti, sillä Raija Tammelin piti Taikasta niin paljon että valitsi Taiksun koko rodun kauneimmaksi :) Eli ROP sijoitus ja seitsemäs serti Suomesta! Eipä tässä muuta voi kuin kiittää Annia upeasta työstä Taikan kanssa, heidän yhteistyö on saumatonta. KIITOS Anni!!!

Nyt jaloissa nukkuu viikonlopun riennoista väsynyt, mutta varmasti onnellinen koira, ja konetta naputtelee varmasti yhtä onnellinen emäntä:)

2010-03-26T01:27:00.000-07:00

BH- kurssilla Nipsun ja Hemulin kanssa

Olemme tehneet uuden aluevaltauksen siirtymällä "isojen koirien" lajin pariin- BH-kurssille.
BH:han on lähinnä palveluskoirien käyttäytymiskoe, jonka suorittaminen on edellytys PK- lajien harrastamiseen. Riikka vetää kurssia jossa Taika ja Milli ovat niitä poikkeavia nuoria, eli ei niin perinteisiä palveluskoiria:) Kurssilla jokainen koira tekee suorituksen itsekseen, eli reenatessa on aika paljon odotteluaikaa, jonka koirat luonnollisesti viettävät autossa. Eilen kun oltiin liikkeella mobiililla ja katseltiin välillä että mitäs ne koirat siellä autossa touhuaa, niin keksin että ikkunan reunassa näkyvä Millin nutipää ja suuuri kuono on aivan kuin Hemulilla:) Ja tietenkin alkoi sisäinen ajatusprosessi että kukas muumilaakson asukas on Taika? Ja sieltähän se välähti että ilmeinen Nipsuhan se;) No joo, muut katselivat hieman pitkään kun me siinä hihiteltiin. Nauratti myös pantavalinta jonka tein Taikalle. Muilla koirilla oli mustia niittipantoja kantajiensa bouvierien, sakemannien ja doppereiden kaulassa, Millilläkin sentäs ketju. Taika se vaan mennä tohotti pinkki leveä pehmoinen nahkapanta kaulassaan:) En ole varmaan vielä sisäistänyt lajin vaatimaa vakuvuuden astetta;) No ilmeisestä epäsovinnaisuudesta huolimatta Taika oli oikein mallikelpoinen oppilas, seuraaminen oli tiivistä ja ruokakuppipalkalla toimi hyvin, ihmisryhmässä neiti seurasi mua kuin hai laivaa vapaana eikä yhtään häiriintynyt vieraista. Hyvä Nipsu!

2010-03-21T08:12:00.000-07:00

Tampere KV ja kuudes serti:)

Kotikisat Tampereella olivat meille oikein onnistuneet: Taika esiintyi Annin kanssa upeasti, voitti nuorten luokan erillä ja parasnarttukehässä sijoittui kahden huippukoiran taakse kolmanneksi, serti tuli! Capri-sisko oli hienosti NUK2 ja sai vara-sertin, joten Copperfox`s koirille oikein mukava päivä. Myös Figo-veli korkkasi mukavasti nuortenluokan, eh:lla. Tuomaroinut Leila Kärkäs piti Taikasta sen verran paljon ettei arvosteluun juuri negatiivista keksinyt. Eniten mieltä lämmitti arvostelun viimeinen lause: miellyttävä käytös :) Kiitos Anni kun esitit Taikan niin upeasti!

Jatkoa hienoon päivään seurasi kun muutaman lepotunnin jälkeen mentiin koko perhe pihalle ja touhuttiin Taikan kanssa noutojuttuja. Sulanut ihan pupun kokoinen pupu kelpasi alkuhetsauksen jälkeen noudettavaksi, samoin sula uusi varis :) Taipparit here we come!

2010-03-18T02:29:00.000-07:00

RKFV-10 Copperfox`s Carina

Taikan ensimmäinen titteli on nyt virallistettu, eli meidän neiti on viralliselta nimeltään RKFV-10 Copperfox`s Carina :) Eli suomeksi sanottuna Venäjän Voittaja vuosimallia 2010. Hienolta tuntuu!

2010-03-08T21:31:00.000-08:00

St Petersburg 06-07.03.2010

Olihan hieno reissu meillä ekaa kertaa Venäjälle, Pietariin koiranäyttelyihin. Perjantaina lähdettiin matkaan ja 8 tunnin kuluttua saavuimme hotelliimme. Oikein siisti ja hyvä hotelli (Shelforth) , pelkkää positiivista sanottavaa.

Lauantaina 06.03 lähdettiin seikkailemaan navigaattorin turvin kohti kansallisen näyttelyn paikkaa jossakin kaupungin sydämessä. Löytyihän se ja paikalla oltiin hyvissä ajoin. Ilmoittautuminen hoitui huolimatta siitä että kukaan ei puhunut muuta kuin venäjää, jota itse ei osata kuin pari sanaa. Aikataulu oli muuttunut etukäteen ilmoitetusta joten odottelua ennen kehään pääsyä oli muutama tunti. Olihan se mielenkiinntoista seurata kuinka velivenäläinen handlaa koiria. Kyllä olisi siinä suomalainen tuomari jakanut varmasti monta hylsyä kun sitä avustamista katseli. Kaikkein räikeintä touhu oli dopermanneilla, joille huudeltiin kehän laidalta, heiteltiin avoimesti palloa jopa sinne kehään, ketjupannat lauloivat ja koiria ei kovin kauniisti kohdeltu. Me olimme sitten poikkeus kun kehään menimme venäläisen hyvin suuren ja parrakkaan miehen, Nikolay B Seyden arvosteltaviksi. Taika tuli kehään ihan reippaasti ja tuomarin luokse. Yllätys oli suuri kun tuomari kyykistyi koiran viereen ja alkoi solkottaa jotain venäjäksi hyvin lepertelevään sävyyn. Oltiin siinä ihmeissään sekä Taika että minä! Hampaat katsottiin hyvin tarkkaan ja juoksutettiin pari kierrosta. Kaikki meni hyvin ja tuloksena saimme sertin. Taika oli myös Rop joten jäimme odottelemaan ryhmäkehiä. Taas pari tuntia odotusta ja sitten kisaamaan. Yllätys yllätys sama tuomari laittoi Taikan voittamaan ryhmän, ja palkinnoksi saatiin ruusuke, pokaali ja ruokaa. Vielä BIS- kehään osallistuttiin ja saavutettiin sija 4-6. Voiton vei avoimesti avustettu dopermanni, lisäksi sijoittui staffi ja kolmatta en muista. Hieno kokemus kaiken kaikkiaan ja Taika jaksoi pitkän päivän hyvin:)

Sunnuntaina oli sitten kansainvälisen näyttelyn vuoro. Näytely järjestettiin suuren ostoskeskuksen yläkerrassa, jossa oli oikein suuret ja sopivat tilat. Koiria oli PALJON ja meteli sen mukainen. Taika odotteli autossa sen aikaa kun mentiin hoitamaan ilmoittautuminen, joka taas oli vaativa toimitus, kun ainoa asiointikieli oli venäjä. Selvittiin kuitenkin ja saatiin numerolappu ja kataloogi. Sitten etsittiin kehä sieltä kymmenien joukosta ja laitettiin leiri pystyyn. Avustamista näkyi sielläkin, mm. shelteille vingutettiin ja heiteltiin leluja, collieille heiteltiin harjaa ja nameja, kehä olikin sen näköinen, nameja siellä täällä. Myös tuomarilla, venäläisellä vanhemmalla miehellä (Vladimir Aleksandrov) oli vinkulelu jolla piipittämällä yritti saada koirien ilmeen valppaammaksi. No ei paljoa napannut koiria, kaiketi olivat niin kyllästyneitä kaikkeen vingutukseen ja vongutukseen ettei reaktiokynnys ylittynyt.

Noin tuntia ennen omaa arvioitua vuoroa haettiin Taika autosta ja tultiin kehän laidalle totuttelemaan äänimaailmaan joka oli melkoinen. Hyvin rauhallisesti Taika suhtautui haukkuun, vinkunaan ja räminään, kiipesi retkituoliin istumaan ja katselemaan. Hieman ennen kehään menoa Jari herätteli Taikaa frisbiillä viereisessä taukotilassa ja virtaa oli paljon. Kehään mentiin sitten hieman nopeasti ja suoraan tuomarin luokse. Taika oli hieman jännittynyt ja nojasi poispäin tuomarista joka kumartui koiran puoleen hyvin nopein liikkein. Käskin koiraa olemaan paikalla ja sitten näytin tuomarille itse Taikan hampaat kun ymmärsin mitä hän halusi. Ok ja sitten juostiin mukavan kokeinen kehä ympäri. Hyvin meni ravaaminen ja seisominen, tuloksena sert, cacib ja rop! Niillä tuloksilla saatiin palkinnoksi hieno pokaali ja koiran kaulaan ripustettava mitali, suuri hieno ruusuke ostettiin itse.

Roppikehät alkoivat illalla vasta seitsemän aikaan ja Taika oli jo varsin väsynyt, makoili ihan kyljellään kovassa hälinässä ja räminässä. Hermorakenne lienee siis melko terve kun pystyy tuollaisissa olosuhteissa rauhoittumaan. Hieman ennen kahdeksaa päästiin kehään jossa tuomarina ollut belgialainen mies sijoitti meidät neljänsiksi. Paremminkin olisi voinut mennä, sillä Taika väisti hieman tuomaria ja luulen että paremmat sijat menivät sitten siinä. Varmaan oli mun oma moka kun en ollut väistämiseen varautunut. Seuraavassa näyttelyssä täytyy olla tarkkana ja lykätä lihapullaa kuonon eteen jo ennen kuin koira saa päähänsä että nopeasti lähestyvä tuomari ei ole kiva juttu. Ei onneksi mitään panikointia eikä sellaista kuin viime juoksujen aikaan nähtiin, joten kokonaisuudessaan sai olla tyytyväinen.

Maanantaina eli eilen ajeltiin hieman ympäriinsä Pietarissa ennen kotiin lähtöä. On se vaan upea kaupunki kaikkine mahtavine rakennuksineen ja patsaineen! Täytyy mennä uudelleen kesällä, jolloin kaupungin useat puutarhat ja kanavat ovat loistossaan. Taika jaksoi hyvin myös pitkän kotimatkan, makoli takapenkillä ja välillä katseli maisemia. On tuon koiran kanssa vaan niin helppo matkustaa että saa kiitollinen olla tytöstä :)

2010-03-03T03:39:00.000-08:00

Juoksuilua

Alkava kevät on saanut Taikan hormoonit hyrräämään ja eilen saatiinkin huomata tytön tokat juoksut alkaneeksi. Merkkejä on ollut ilmassa jo jonkin aikaa, näistä pahin sattui sunnuntaina.
Oltiin tuttuun tapaan M&M:n kanssa metsälenkillä tuulisessa suojasäässä. Mentiin tuttuja polkuja ja aina välillä tuli vilkaistua onhan koirat mukana. Ja olivathan ne, kunnes juuri kun saavutiin autotielle ja piti alkaa koiria kytkemään ei Taikaa ollutkaan missään. Eka ajattelin että se on varmaan mennyt kakalle ja odotin hetken ennekuin kutsuin. Kutsuun ei vastausta, eikä seuraavaan, eikä seuraavaan.. Marika jäi tielle odottelemaan ja minä läksin käveleen polkua vähän takaisin päin Taikaa huudellen. Huutoihin vastasi vain metsä ja puissa humiseva tuuli, koirasta ei ollut jälkeäkään. Todella ei-Taikamaista käytöstä ja alkoikin siinä pelottaa että jospas koira on jäänyt jonnekkin puusta putoavan oksan alle ja makaa hengetönnä/loukkaantuneena jossakin. Tai vielä pahempaa, juossut läheiselle junaradalle ja musertunut junan alle. Kurkkua kuristi pelko kun jatkoin huutelua ja Marikakin lähti mukaan etsimään. Ei mitään. Noin vartin kuluttua soitin Jarille että nyt tarvitaan apua, Taika on hävinnyt kuin tuhka tuuleen ja pahinta pelkään. Jari tuli autolla ja lähdettiin käveleen junaradan varteen, jälkiä katsellen. Onneksi lunta oli niin paljon että koira olisi joutunut tekemään todella töitä päästäkseen radalle, eikä koiraan sopivia jälkiäkään näkynyt siinä n. kilometrin matkalla mitä kuljettiin. Minä siinä jo itkua tuhersin ja Jari koitti pysyä rauhallisena. Kun noin puoli tuntia katoamisesta oli kulunut palasimme katoamispaikkaan ja näimme että joku tulee vastaan. Tuttu flättiherran omistaja sieltä käveli ja kyseli meiltä onko koira hukassa. Parhaat sanat ikinä! Taika oli lähtenyt risteyksestä josta me mentiin tielle heidän perään, saanut kiinni ja hän oli kytkenyt koiran kun olivat autotielle tulleet. Meidän huutoja ei ollut kuulunut, tiedä sitten oliko Taika kuullut vaiko jättänyt kuulematta. Flätin omistaja oli käynyt soittelemassa meidän ovikelloa mutta kun ei oltu paikalla (vaan koiraa etsimässä) niin jättänyt Taikan meidän naapureille. Siellähän se sitten naapurin isännällä nökötti hihnan päässä kun ajettiin pahaan. Oli koira hieman hämillään ja tajusi varmaan että nyt ei kaikki sujunut niin kuin olisi pitänyt. Kyllä oli iso helpotus koiran löytyminen! No nyt eilen tosiaan selvisi miksi tuo katoamistemppu tapahtui kun juoksut näkyvästi alkoivat. Ovathan ne voineet jo muutaman päivän olla mutta koska Taika ei paljoa vuoda niin ei oltu huomattu.

Ylihuomenna perjantaina alkaa meidän matka Pietariin, jossa lauantaina osallistutaan kansalliseen ja sunnuntaina kansainväliseen näyttelyyn. Kovasti toivon että edellisten juoksujen kaltainen kehäkäytös ei toistu (koira kuin märkä lapanen, tuomaria pakitettiin ja muuta mukavaa). Olisihan se harmi tuonne asti lähteä jos hormonit pilaa koko reissun, koira kiljuu kehässä poikien perään ja muuta mukavaa:)

2010-02-21T11:58:00.000-08:00

ROP Tuusniemellä 21.2.2010

Meidän miniloma Itä-Suomessa sai mieluisan lopun kun Tuusniemen ryhmänäyttelyssä tuomaroinut Markku Santamäki katsoi Taikan parhaaksi nartuksi ja rotunsa parhaaksi tolleriyksilöksi melkein 30 tollerin joukosta :) Arvostelussa oli pelkkää hyvää, kokoa, väriä, turkkia, päätä ja liikkeitä kehuttiin erityisesti. Mainittiin myös että koira esittää itsensä hyvin. Kaikki meni siis nappiin ja ryhmäkehissäkin näyttäydyimme ilman sijoitusta. Mukava oli kuitenkin kokea ryhmäkehä myös täällä Suomessa ja nähdä kuinka hienosti Taika hommasta selvisi. Eli Tuusniemen saldo vielä koodikielellä NUK1 pn1 sert rop. Ja niin saatiin viides sertikin:)

Itä-Suomen loma oli muutenkin onnistunut. Mökkeiltiin ensin Punkaharjulla muutama päivä hienoissa maisemissa, tehtiin pitkiä ulkoiluja järven jäällä ja lähimaastoissa (yksi lenkki tosin meinasi olla vähän liikaa kun -30 pakkasessa hieman "eksyttiin" ja kolmen tunnin päästä oltiin takaisin mökillä..). Taika nautti mökkeilystä ja oli kuin kotonaan, missäpä tämä tervepäinen tyttö ei olisi, aina osaa rauhoittua sinne missä ollaan. Punkaharjulta siirryttiin hotelliin Outokumpuun, jossa tutustuttiin kaivokseen ja yövyttiin sviitissä oikein suuren maailman tapaan! Meikäläiseltä meinasi mennä hermot alemmassa kerroksessa räksyttäviin koiriin ja Taikakin niitä kuunteli hieman levottomana kun ei oikein paikallistanut mistä ääni kuuluu. Minähän sitten soitin respaan ja ilmoitin että joskos voisivat tehdä jotain tuolle kaamealle metelille. En tiedä mitä tekivät mutta eipä mennyt kauaa kun räksytys loppui. Musta tulisi oikein "unelma" naapuri jonnekkin kerros- tai rivitaloon, nuo "elämisen äänet" kun saa hermon kiristymään saman tien.

Nyt ollaan kotona huiman 5 tunnin ajomatkan jälkeen ja Taika oli aivan ekstaasissa kun pääsi omalle lelukopalle :) Toki reissussakin oli muutama pehmo mukana mutta voi sitä onnea ja autuutta kun pääsi levittelemään kopasta kaikki rakkaat otukset lattioille ja riepomaan niitä! Tuolla se nyt makaa onnellinen ilme naamalla kerällä takkatulen ääressä. Onnen hetkiä:)

2010-02-14T23:12:00.000-08:00

Cacib nro II

Tallinna KV Ystävänpäivänä 14.2.2010 oli meille suotuisa: Taika sai toisen cacibinsa Virosta, kera sertin ja ROP:in!! Kilpakumppani oli kaunis, 7 v narttu Suomesta mutta tuomari Ligita Zake tykkäsi meidän pöppiksestä enemmän :) Taika juoksi kehässä hyvin ja sai kehuja liikkeistä. Volyymia, päätä ja runkoa kehuttiin, ainoastaan temperamenttia kaivattiin lisää. Taika ei hösännyt tollerimaiseen tapaan joten ehkäpä se oli tuomarin mielestä sitten epätyypillistä tolleria. No minä olen oikein tyytyväinen rauhalliseen tytteliin ja mieluummin näin kuin toisinpäin.

Ryhmäkehäänkin jäimme onneamme kokeilemaan. Tuomarina toimi venäläinen mies ja ei olleet noutajat hänelle mieleen. Spanieleja sijoitti ja meitä katseli vain lyhyesti. Eipä se mittään, Taika esiintyi hyvin edukseen ja toi positiivista kuvaa omasta rodustaan yleisölle. Kun kehä oli ohi lähdettiin vauhdilla satamaan ja laivaan jossa Taika sai matkustaa hytissä, sängyllä pötkötellen oikein "herroiksi"! No olihan neiti pienen hemmottelun ansainnut, kun tuollaisen maailmavalloituksen teki!!

2010-02-11T00:16:00.000-08:00

Pientä puuhastelua :)

Taika on niin fiksu koira, että oppii nopeasti melkein mitä vaan- vain emännän mielikuvitus on rajana. Perustottisjuttujen lisäksi temppuvalikoimaan kuuluvat mm. kumarrus, kierintä, pyörintä, hyppäys jalan yli, haukunta (keskaria näyttämällä, Jarin opettama!), sormien ja nenän näyttäminen, pusu, peruutus, läpy jne. Iltana eräänä kekkasin että voisi sitä jotain hyödyllistäkin tuolle kettuselle opettaa ja niinpä opetin Taikan keräämään omat lelunsa lelukoppaan. Taikallahan noita pehmo-otuksia riittää ja niiden "koti" on iso koppa, tosin yleensä ne sijaitsevat pitkin poikin lattioita. Noin 10 minuuttia meni opetustyössä kun Taika oli keksinyt mitä siltä halusin ja kerännyt kaikki otukset lattioilta koriin. Seuraavaksi voisin opettaa neidin imuroimaan ;)

2010-02-06T07:04:00.000-08:00

Ikuinen perintöprinsessa...

Tänään 6.2 Taika lähti ekaa kertaa ilman omaa mammaa näyttelyreissuun. Puoli seiskan aikoihin aamulla oli treffit Lielahdessa Annin, Nooran ja kolmen jenkin kanssa. Taika siirtyi Annin autoon vauhdikkaasti, tosin kuskin penkille josta ohjaus sitten takapenkille :) Kyllähän tää emäntäkin olisi mieluusti mukaan lähtenyt mutta tilan puute teki nyt päätöksen kotiin jäämisestä. Ei tuonne Laihialle asti viitsi vapaaehtoisesti kahdella autolla ajella ja Annin huomassa tiesin Taikan olevan hyvissä käsissä. Matkaan siis! Yhdentoista jälkeen Anni soitti ja kertoi Paula Rekirannan tykäneen Taikasta erin arvoisesti, jes! Loppukisassa sitten Taika oli hieman raskas tuomarin mieleen ja perintöprinsessan paikka tuli meidän neidin osaksi tällä(kin) kertaa. Elikkäs tulos NUK eri 2 pn2 va-serti. Kiitos Annille kuskaus ja esittämisurakasta! Jospa nyt tämä emäntä saisi tikistettyä kilon pois Taikan kupeista niin ehkä taas vielä joskus päästäisiin sille kirkkaimmalle sijalle! No totuuden nimissä Taikalla on nyt todella paksu talviturkki joka tekee vaikutelmasta hieman todellista raskaamman. Varsinaista läskiä ei tytössä kyllä oli liikoja, muutama kosmeettinen gramma korkeintaan :) Viikon päästä kääntyy laivan kokka kohti Tallinnaa josta tavoitteena on vain ja ainostaan valkoista!

2010-01-24T07:45:00.000-08:00

Neljäs vara-serti :)

Tänään 24.1 olimme oman perheen voimin Turun KV:ssa. Paikka oli tuttu marraskuulta, jolloin myös itse Taikan esitin tuolloin eh:n arvoisesti. Nyt tuomarina oli voittajassa tuomaroinut Johan Juslin ja edelleen Taika oli hänelle mieleen :) Nuorten luokassa kisasi 5 narttua, joista Taika voitti luokkansa, jippii! Capri oli kakkonen myös erillä ja pentujen "serkku" kolmas. Taika esiintyi tosi ihanasti, oli rauhallinen seistessä ja tuomarin + harjoitusarvostelijan tutkiessa tarkasti. Arvostelu oli pelkkää positiivista, joten ollaan kyllä supertyytyväisiä! Loppukehässä oli 7 erin saanutta narttua, joista meidät valittiin neljänsiksi. Edelle menivät avo, valio ja veteraani. Ja iloksemme saatiin kotiin viemisiksi vara-serti, joita onkin nyt kertynyt jo 4 kappaletta, saman verran kuin "oikeita" sertejä Suomesta :) Hyvä päivä kaiken kaikkiaan, Eri NUK1 pn4 va-sert :)

2010-01-18T02:58:00.000-08:00

Loman loppuja

Elämä on alkanut hieman helpottaa kun kipsille sanottiin hyvästit torstaina. Se tietää Taikalle paluuta arkeen kun emäntä palaa töihin. Tosin taitaa muutos olla rankempi emännälle kuin Taikalle :)

Lauantaina jatkui pitkästä aikaa Riikan vetämä koirakoulu, jossa päivän teemana oli paikallamakuu. Hieman skeptisenä muistelin edellisen koirakoulun lopuksi pidettyä möllitokoa jossa Taika laittoi paikallamakuun täysin pelleilyksi, kieri, haukkui, pomppi ylös-alas.. No ilokseni sain todeta edistystä tapahtuneen. Taika makasi hyvin asennossa ja useamman, myös häiriöharjoitusten ajan, pysyi myös maassa. Hienoa! Lisäksi otettiin luoksetulo joka Taikalla oli tutun vauhdikas, sekä vähän seuraamista. Mukava oli tokoilla pitkästä aikaa, mieluisa laji meille molemmille :) Tokosta palatessa käytiin viemässä lahjoituksena puruluita, ruokaa, herkkuja ym. rekku rescuelle, joka piti keräystä Viron löytökoiratarhojen hyväksi cittarin edustalla. Myös Milli lahjoitti tavaraa ja niin olivat tehneet monet, monet muutkin. Hienoa että ihmisiltä löytyy auttamisenhalua!

Noutohommissa on edistytty myöskin. Varis kelpaa jo suuhun lähes mukisematta, ja noutaminen on mieluisaa. Usein lähdetään lähimetsään kassin ja parin vaakun kanssa. Niitä sitten käyn viemässä muutaman kymmenen metrin päähän ja Taika käskystä hakemaan. On hauskaa ja aina löytyy! Myös hieman isompaa pupua uskaltaa ottaa jo suuhun pienellä avustuksella, samoin lokkeja kantaa nätisti niskasta :) Pahin neiteily alkaa siis olla takanapäin!

2010-01-10T05:15:00.000-08:00

Uusi vuosi ja uudet kujeet :)

Alkoi vuosi 2010 rakettien paukkuessa. Vuosi sitten Taikasta paukut oli lähinnä yhdentekeviä, nyt oli mieli muuttunut niinkuin meidän neidillä aikas usein :) Alkuillasta kauempaa kuuluvia pamauksia ei pelätty, mutta kun Jari vei koiran pissalle kahdeksan aikoihin ulos niin naapurista tuleva tykistökeskitys oli vähän liikaa. Häntä suorana sisälle ja pöydän alle. Siellä sitten oltiin ja välillä sängyn alla. Vielä seuraavana päivänä katseltiin epäluuloisesti pihalla ympäristöä että onko maailma vieläkin kallellaan vaiko uskaltaako relata. Tämä emäntä meni sitten nettiin ja tilasi samointein starttipistoolin jotta ensi uusi vuosi voisi olla hieman helpompi. Ja tietenkin ne paukut pitää olla kivoja juttuja noutoihin ja mejään liittyen.

Harrastusrintamalla vuoden vaihteen seutu on ollut hiljaista. Agilityssä käytiin joulutauon jälkeen ja kivaa oli sekä Taikalla että ohjaajana toimineella isännällä:) Jopa muutaman esteen rata onnistui vain parilla pikkuvirheellä ja isännän aitaan törmäämisellä, joten ei paha! Tän vuoden agilítylisenssi onkin sitten Jarin nimellä, joten meikäläinen liittyy sinne kannustusjoukkoihin, oikein mielellään:)

Näyttelyvuosi pyörähti eilen käyntiin Kajaanin KV:ssa jonne läksimme aamu viideltä kahden bulmastiffin ja yhden tollerin sekä kolmen hullun naisen voimin. Rean farmari kesti kuin kestikin huikean 900 km reissun yli 20 asteen pakkasessa. Kiitos kuskille ja matkaseuralle mukavasta reissusta! Näyttelypaikka oli maapohjainen (hiekka) ylipainehalli, jossa oli tungosta. Aika kaamea paikka jos suoraan sanotaan. Meillä oli tuoomarina Jaana Hartus ja oli oikein koiraystävällinen, mukava tuomari. Koiria oli paljon. Junnuluokassa 6, nuortenluokassa 8 sitten vielä muut yhteensä 23 narttua. Taika oli nuortenluokassa ja koko porukan nuorin, hiukan vaille 18 kk. Seuraavaksi nuorin oli reilu 21 kk. Taika esiintyi mun kanssa oikein hyvin, oli reipas ja iloinen, ekalla juoksukierroksella vähän liiankin iloinen kun meni vähän pomppimiseksi, toinen kierros sujuikin sitten hyvin. Seisominen oli oikein mallikasta ja kokonaisuudessaan meni mun mielestä aika nappiin. Eri tuli ja nuorten luokan 2. sija, ei huonosti kovassa joukossa. Voitto ja samoin koko tollereiden voitto meni todella kauniille ruotsin tuonti nartulle joten emme huonolle hävinneet. Kolme nuorista sai erin joten NUK 2 antoi aihetta olla tyytyväinen. Loppukehässä jäätiin sitten harmittavasti pn5:ksi mutta tyytyväisiä oltiin esiintymiseen kaikin puolin. Eli ihan mallikas alku näyttelyvuodelle:)

Kotona oltiin illalla yhentoista jälkeen ja kyllä väsytti. Taikahan kyllä veti vielä melkoiset showt lelujen kanssa riepotellen ja petiä pöllyttäen, taisi olla mukava palata kotiin:)

2009-12-24T04:00:00.000-08:00

Ihanaa Joulua!!

Taika ja isäntäväki toivottaa riemukasta Joulua kaikille kaksi- ja nelijalkaisille Ystäville!!!
Etenkin Taika kehottaa niitä kaksijalkaisia antamaan paljon herkkuja niille nelijalkaisille, lisäksi riemukkaita leikkihetkiä niin sisällä kuin ulkona tuolla ihanan lumisessa joulusäässä! Nyt Taika lähtee auttamaan isäntää joulusaunan lämmityksessä ja sen jälkeen avustamaan emäntää joulupöydän kattamisessa:) Perinteitä noudattaen Taikankin aamu alkoi juuri keitetyllä riisipuurolla ja tulee jatkumaan kinkun ja piparkakkujen nautiskelulla. Juhlaruoan kruunaa lipaisut isännän jouluoluesta:) Ja illalla avataan paketit, joita taitaa pukki tuoda Taikalle enempi kuin isännälle ja emännälle yhteensä!

2009-12-14T04:04:00.000-08:00

Niin lähellä mutta niin kaukana

olivat jv-09 ja pmjv-09 tittelit. Capri sisko ne vei ja onnea hänelle sekä Helille ja Rikulle! Lauantaina tuomaroi Johan Juslin ja linja oli tiukka. 6 junnunarttua ja kahdelle eri- Capri 1. Ninnin esittämänä ja Taika 2. Päivä oli Ninnin, sillä hänen oma koiransa Paavo oli urosten jv ja Elli, Taikan täti vei koko potin olemalla Voittaja, ROP molempina päivinä. Taikalla oli mukavasti virtaa ja Anni hoiti esittämisen hienosti, paremmin ei olisi voinut mennä. Arvostelu oli pelkkää kehua ja lopussa maininta "karismaattinen luonne"! Saa olla kyllä todella tyytyväinen erinomaiseen sillä kaikkia värejä ruskeaa lukuunottamatta jaettiin, mm. kolme harmaata eli hylättyä. Loppukisassa Taika valittiin vielä PN-6 ja sai vara-sertin, Capri oli nejäs ja sai sertin.

Sunnuntaina koiria oli vielä enemmän, 10 junnunarttua. Tuomaroimassa oli tanskalainen Svend Lövenkaer ja linja oli myös todella tiukka. Jälleen Ninnille ja Caprille voitto ja Taikalle toinen junnujen eri. Loppukisassa Taika taas PN-6 varasertillä ja Capri Pn5 ja serti. Ja Ninnin Elli tosiaan sunnuntainkin voittaja ja Rop.

Annille suuret Kiitokset hienosta esittämistyöstä!!! Taika ei olisi voinut paremmin mennä joten häviön syyt eivät olleet meissä. Kaikki meni niin hyvin kuin vain mahdollista. Viikonloppu oli pitkä mutta Taika jaksoi sen hienosti. Yövyttiin Hesan keskustassa Torni- hotellissa ja hyvinpä Taika sinnekkin sopeutui kaupunkikoiraksi. Monet hotellivieraat rapsuttelivat kaunista koiraa ja Taika nautti huomiosta täysin siemauksin:) Näyttelypaikalta tehtiin myös ostoksia, joista isoin oli Taikan uusi peti. Suuri tyyny, päällinen harmaa- oranssiruutuista mokkanahan tapaista. Hyvin on peti kelvannut, siinä mahtuu loikomaan vaikka kuinka päin. Lisäksi tietty hankittiin leluja ja vähän purtavaa. Näyttely oli hyvin järjestetty ja kaikki meni nappiin titteleitä lukuunottamatta. Ehkäpä ensi vuonna sitten..

2009-12-06T09:25:00.000-08:00

sairastelua

jos teksti näyttää omituiselta niin se johtuu isojenkirjaimien puutteesta. myös hymiöt loistavat nyt poissaolollaan. nimittäin murtuneella ranteella kirjailu on hieman kankeaa. perjantai-illan lenkki päättyi jäätyneen vesilätäkön, kiskaisevan koiran, komean ilmalennon ja murtuvien luiden räsähdyksen kautta ensiapuun. siellä vietettiin neljä tuntia ja kun yöllä palattiin kotiin oli milli laittanut uuden sisustuksen. huoh ja voih.

no hyviä uutisiakin on. eli tänään itsenäisyyspäivänä anni esitti taikan tampereen ryhmänäyttelyssä. mahtavaa esiintymistä ja tuloksena eri, juk 1 ja pn-2 kera vara-sertin!!! oli kyllä huippuhienoa ja superkiitokset annille kun taikan noin upeasti esitit! niin ja tolloja oli 35 ja nartuista ainoastaan 2 sai erin. raija tammelin piti tiukkaa linjaa. kisan sitten voitti kaunis veteraani, jolla oli paremmat valkoiset merkit.

2009-12-01T02:58:00.000-08:00

Joulukuu on alkanut ja vettä vain sataa. Onneksi sataa vettä eikä lunta, sillä Milli päätti autossa odotellessaan laittaa lohkolämppärinjohdon uuteen uskoon. Ilmeisesti oli hieman tylsää.. Kaikki ruokaa läheisesti muistuttavatkin huomattiin kyörätä pois koiran ulottuvilta mutta eipä tullut mieleen että johtokin kelpaisi.

Nyt on menossa siis toinen Milli- talossa viikko. Säännöt alkavat pikkuhiljaa mennä perille, mutta edelleen jaksaa kokeilla. Taika menee siinä sivussa. Huomioimattomuus on tepsinyt näyttelykäytökseen. Reilu viikko sitten Jyväskylän KV:ssa Taikan esiintyminen oli aivan katastrofi, veti vain pois kehästä. Tuloksena nuortenluokan eh, vaikka olisin kyllä odottanut hylkyä. Seuraavana päivänä alkoi sitten huomioimattomuus ja tuloksia näkyi sunnuntaina kun oltiin Turku KV:ssa. Taika esiintyi huomattavasti paremmin, oli iloinen seistessään ja tuomari laittoikin arvosteluun "miellyttävä luonne"! Voi kun olin onnellinen tuosta maininnasta, vaikkei menestystä tullutkaan. Jälleen nuo eh mutta esiintymisen perusteella olisi kyllä erin ansainnu :) Nyt on tulevana viikonloppuna ohjelmassa Itsenäisyyspäivän ryhmänäyttely Niihamassa ja mielenkiinnolla odotan onko käytöksen paarantuminen pysyvää laatua. Huomio on hyvin rajattua edelleen ja koira sitä selvästi halajaa. Kun kehässä sitä suodaan niin ei siinä tarvita namipaloja koiraa palkkaamaan, pelkkä katse ja kehu riittää. Näinhän sen pitäisikin olla! Kyllä sitä on ollut niin tampio tuon koiran kanssa, hellinyt ja lellinyt ihan piloille. Saapi sitä toki jatkossakin helliä, mutta tästä edespäin vain meidän ihmisten, "johtajien", ehdoilla. Millillekin tuo asettaminen koiraksi koiran paikalle tekee ja sitten omassa kotonaan tekisi todella hyvää- koiran kierrokset eivät ole enää kokoaikaa katossa. Ei tarvitse stressata kun pomot hoitaa hommat :)

2009-11-24T01:42:00.001-08:00

Sirkus

Kuvaa tilannetta kun on kaksi riehuvaa karvaista nelijalkaista innokasta otusta samassa huushollissa. Matot rullalla, leluja kämppä puolillaan, voi hyvää päivää! Milli on siis saapunut hoitoon. Jotta selvittäisiin näistä kahdesta viikosta jotakuinkin täysissä tai edes puolissa sielun ja ruumiin voimissa, on käyttöön otettu rajat. Siis mitä koirat eivät saa tehdä. Makkariin ei ole asiaa, ei myöskään sohvalle silloin kun ihmiset ovat siellä. Kuonoa ei tungeta lautaselle eikä tiskikoneeseen (Milli, Milli..). Ovista ei rynnitä ennen lupaa, ruokakipoille ei hyökätä ennen lupaa... Jos kaikki menee hyvin niin kahden viikon päästä voi kotona oleskella kaksi rauhallisempaa ja stressittömänpää koiraa. Kyllä tässä vaan saa tiukkana olla. Eilenkin sain lenkin jälkeen painella suoraan suihkuun, sillä olin kuin uitettu koira itsekkin. Neliveto hihnassa ilman jarruominaisuutta.. No onhan noi ihan kivojakin välillä. Kun itse löhöää sohvan itsevaltiaana ja katselee koirien painimista siinä takan edustalla niin voi huokaista helpotuksesta- koirat pitävät seuraa toisilleen ja mä saan olla rauhassa!

2009-11-18T21:23:00.000-08:00

Sataa sataa ropisee...

Ja niin ropisee myös hiekka lattioilla kun tuon karvakuonon kiikuttaa sisälle "ihanassa kelissä" ulkoilun jälkeen :( Kunpa voisikin loikata/nukkua yli tästä vuodenajasta, ei kyllä jäisi mistään paitsi.

Noh keleistä huolimatta ei olla jääty sinne vällyihin makaileen vaan touhuttu kuten ennekin, vaikka virta tuntuu emännällä olevan miinuksen puolella. Maanantaina oltiin rallytokon viimeisellä kerralla, ja hyvin sujui :) Tällä kertaa tehtiin ihan oikea rata, jossa oli viralliset kyltit ja kaikki. Rata koostui erilaisista käännöksistä, askelnopeuksista, peruutuksesta, spiraalista, liikkeestä maahanmenosta ja erilaisista seuraamispätkistä. Koira meni hyvin mutta emäntä oli toivottoman hidas lukemaan kylttejä. Kun oltiin kohdalla niin olisi jo pitänyt suorittaa, eikä tankata että mitä siinä lapussa oikein lukee.. Ehkä valoinen ilmakin olisi auttanut asiaa, pimeässä katulampun valossa tihrustaminen oli hieman haastavaa. Kun kurssi nyt loppui mietittiin M&M:n kanssa että alettaisiin pitää omia treenejä, tulostettaisiin kyltit ja tehtäisiin radat vaikka kerta viikkoon, maanantaisin. Superikävälle maanantaille kun tämmöinen kiva harrastus toisi edes hieman positiivista fiilinkiä :)

Kun palattiin rallista päästin Taikan ilman hihnaa autosta pihalle, kun ei se ole ennekään mihinkään lähtenyt. Eikä olisi lähtenyt nytkään, ellei suoraan nenän edestä, omenapuun alta olisi loikannut ketun kokoinen rusakko vauhtiin. Siis noin 50 cm päästä Taikan kuonosta. Karjaisin niin kovaa että kuului varmaan koko asuinalueelle mutta turhaapa oli huuteluni. Sinne meni rusakko ja Taika tassut sauhuten yli autotien ja katosivat jonnekkin pimeyteen. Minä sitten juoksemaan perään koiraa huudellen, pelko perseessä että milloin tulee auto ja koira juoksee sen alle.. Onneksi ei autoja ollut liikkeellä ja kohta koirakin suvaitsi noudattaa "kaunista" huhuiluani ja tulla sieltä metsän kätköistä luokseni. No kehuin tietenkin kovasti ja sitten seurattiin (ei ollu hihna mukana) kotio. Että kyllä tältä saalisviettiä löytyy!

Tiistaina M&M hakivat Taikulin kotoa kun meikä oli töissä. Koirat saivat hieman autossa odottelu harjoitusta ja sitten pääsivät temuamaan iiihanan kuraiseen koirapuistoon. Minä sinne sitten kurvasin kun töistä pääsin ja siitä Taikulin kanssa Tainaa tapaamaan, aiheena käsittelykoulutus. Tainahan on Taikalle jo tuttu, ja Taika oikein veti Tainan luo kun näki hänen saapuvan. Siitä huolimatta ekalla näyttelyasennossa tehdyllä lähestymisellä Taika väisti hieman. No reenattiin sitten lähestymistä ja käsittelyä suunnasta jos toisestakin ja väistely loppui. Tuohon ongelmaan ei auta kuin reeni, reeni ja reeni.

Illalla mentiin agilityyn, omaitoimiseen reeniin kun Mappe oli sikataudin kourissa. Paikalla oli vain 2 bordercollieta ja me. Taika oli ihan pihalla taas. Pällisteli vain ympärilleen ja toimi kuin olisi hiekkapaperia tassunpohjissa. Ei kuitenkaan luovutettu vaan sitkeästi otettiin esteitä. Tällä kertaa isoin ongelma olivat aidat, joiden yli ei olisi mennyt millään. Täytyisi varmaan pitää Taikaa muutama päivä ennen agia ihan levossa että saisi siihen edes hieman virtaa. Tai sitten toi ei vaan ole meidän laji. Kotimatkalla oli v- käyrä noussut uhkaavasti ja sitä mietti että kannattikohan taas lähteä. Onneksi v-tutus ei kauaa kestänyt vaan alkoi sisällä jo hymyilyttää kun Taika antoi kyytiä sorsalle häntä iloisesti heiluen ja silmät loistaen ;)

Eilen oli harrastusvapaa päivä, ja töitten jälkeen suunnattiin lenkille "mahtavassa" kelissä M&M:n kanssa. Oli pimeää, vettä satoi kuin esterin pyllystä ja olipa kaiken kruunuksi vielä hyvin liukastakin paikoittain. Onneksi oli hyvää seuraa ja juttu luisti, lenkki tuli kierrettyä siinä sivussa melko kivuttomasti. Kiitos M&M kun olette olemassa!

Illalla lähdettiin jäähallille tapaamaan Annia, joka vastasi ilmoitukseeni kun etsin handleriapua jänskättävälle koiralle. Annin ja Taikan kemiat kävivät hyvin yksiin, ehkä osansa oli Annilla mukava olevilla broileripullilla:) No eniveis, Taika esiintyi mahtavasti ja Anni lupautui että voisi Taikan Jyväskylässä ja ehkäpä siitä eteenpäinkin esitellä! Hienoa ja suurkiitokset Anni jo etukäteen!!! Ylihuomenna sitten mennään kokeilemaan tositilanteeseen, ja toivotaan että menisi yhtä hyvin kuin reeneissä :)

2009-11-15T21:32:00.001-08:00

Loppuviikon tapahtumia

Jaahas, mitäs sitä on tapahtunut sitten edellis kirjoittelun.. Aika paljonkin. Ollaan useana päivänä vierailtu kaupungissa totuttelemassa uusiin paikkoihin ja ihmisvilinään. Parhaita kokemuksia ovat olleet huonekaluliike Askon miesmyyjä, johon Taika suorastaan rakastui :) Rautatieasemalla Taika kiipesi erään nuoren naisen syliin pusuttelemaan- paljastuikin että tämä nainen oli koiraihmisiä yllätys yllätys :) Eläinkaupan miesmyyjiin Taika suhtautui toisella näkemällä jo paremmin, vanhenpi mies sai tutkia hampaat ihan rauhassa eikä jänskättänyt yhtään, nuorempaa miestä edelleen vähän karsastettiin, Taika nojasi mun jalkaan mutta antoi itseänsä taputella kuitenkin. Eläinkauppa Teemeristä tarttui mukaan kassillinen tavaraa, joista uusi Nina Otssonin (?) peli dog brick on ollut hauska ja haastava! Eipä siinä Taikalla kauaa mennyt kun keksi kuinka namipalat saadaan pelin sisältä esiin. Ja tämä peli oli kuulemma toiseksi haastavin ko peleistä... Voikohan koirat liittyä Mensaan?

Torstaina oli hieman dramatiikkaa kun normaalilla lenkillämme Milli katosi yks kaks yllättäen metsän pimeyteen. Läksimme etsimään karkulaista eri suuntiin Marikan kanssa taivaltaen ja lurppaa huudellen. Taika juoksenteli mun mukana ja pälyili että missä se kaveri nyt luuraa.. Reilu tunti etsiskeltiin ja alkoi jo olla pelkoa ilmassa että mitähän on sattunut.. Onneksi ja helpotukseksi Jari löysi Millin metsäautotien päästä aivan uupuneena ja nosti lamaantuneen koiran autoon. Ruumiillisia vammoja ei näkynyt mutta henkisesti varmasti oli järkyttävä kokemus pienelle laumaeläimelle.

Torstai-iltana käytiin koirakoulu Cannuksen aktivointikurssilla, jossa tutustuttiin ulkosalla ihmisjälkeen. Eli tallattiin pellolle jälki jonne aina joihinkin askeliin laitettiin nameja ja loppuun isompi namikasa. Sitten koirat hihnaan ja jäljestämään. Käytin tässä vihjesanaa "polku" ettei Taika sekottaisi hommaa verijälkeen. Hyvin nuuskutti Taikuli ja jäljen kulki innokkaasti. Tuota voi nyt lumien aikaa tehdä enempikin, kun verijälki ei oikein lumelle tehtäväksi sovi. Lisäksi tasapainoiltiin pihalla kivien ja pitkän lankun päällä. Kyllä on Taiksulla hyvä tasapaino, hämmästytti muita koirailijoita painelemalla suvereenisati lankulla ilman epäröintiä :)

Lauantaina oli Riikan tokokurssi, jossa olimme ainoita osallistujia nuoren mopsin lisäksi. Teemana oli seuraaminen lelupalkalla ja koiran leikittäminen. Leluna meillä oli motivointipatukka johon Taika kävi ihan kuumana. Hyvin toimi koulutus ilman namin namia! Koulun jälkeen käytiin siellä Askossa ostamassa kauan himoitsemani lampaantalja (saapi nähdä kuinka pitkään pysyy kuosissan, voipi Taika sitä muotoilla hieman uuteen uskoon...) ja Taika ihastutti myyjiä joista toisella oli kuulemma omakin tolleri. Nautiskeltiin kaupassa myös glögi- ja piparkakkutarjoilusta:) Kotimatkalla poikettiin vielä Hakametsän koirapuistoon, jossa Taika intoutui leikkimään 7,5 vuotiaan kultsunartun kanssa. Kultsun omistaja ihmetteli että kuinka se nyt noin leikkii, kun yleensä ei kiinnostu ollenkaan muiden koirien leikkiinkutsuista. Noutajilla yhteinen sävel löytyi heti ja hauskaa oli :) Vaan kyllä se kultsu näytti isolta Taiksun rinnalla! Kultsun omistajalla oli myös 2 v dalmisnarttu jolle oli pentuja suunnitteilla vuoden sisällä. Siinä jutellessamme selvisi että ollaan molemmat menossa maaliskuussa Ellivuoreen kasvattajakurssille!

Sunnuntaina osallistuttiin Tamskin näyttelykoulutukseen agilityhallilla. Olin informoinut etukäteen koulutuksen vetäjää Marjoa että mulla on hieman tutkimista arasteleva koira.. No taas Taika näytti ei- ennustettavuuttansa: ei merkkiäkään arastelusta vaikka muut koirat haukkuivat. Taika oli kuin vanha konkari ja esiintyi mitä hienoiten, antoi tutkia itsensä ja kerjäsi "tuomarilta" namia.. Palkkana ja innostajana käytin namin ohella pupunnahkaa, jolla Taika esiintyi aivan mahtavasti! Eka riehutin Taikaa härnäämällä nahalla, ja sitten nahka selän taakse piiloon ja "seiso "! Kyllä oli terhakkaa esiintymistä ja palkaksi sitten heitin nahkan haettavaksi. Tätä voisi kokeilla myös kehässä, katsotaan katsotaan..

Koulutuksen jälkeen meillä kokoontui taipparireeniporukka, Rooa- tolleri 3 v ja Alpo- tolleri 7 kk. Mentiin lintukalliontielle metsään ottamaan hieman porukkaharjoitusta. Mulla oli mukana siipidamit, varis ja pieni pupu. Alpolle touhu oli ihan uutta ja alun epäröinnin jälkeen alkoi damit ja riistakin poikaa kiinnostaa! Rooa pääsi hakuruutuun dameja hakemaan ja hienosti ja innokkaasti neiti homman hoiti. Taika kanssa otettiin alkuun ihan vain noutoja siipidameilla häiriön alaisena ja sitten Marin kanssa palloteltiin eka varsita ja sitten pupua. Ideana siis se että Taika näki kun heiteltiin riistaa sulle, mulle, sulle, mulle.. ja Taika ei saanut napattua sitä välistä. Sitten ups vaan riista tipahti ja Taika sai sen napata. Ja hienosti otti molempia elukoita ja toi mulle kutsusta, ja vieläpä hyvällä otteella;) Hitsin hyvä harjoitus, tätä lisää! Reenien jälkeen tehtiin porukalla pieni lenkki ja koirat saivat riekkua keskenään. Kiitos reeniseuralaisille mukavasta iltapäivästä, otetaan pian uusiksi!

Illalla lötköteltiin vaan sohvan nurkassa, Taika ihan väsyneenä kerällä mun jaloissa. Niin kuin aktoivontikurssin vetäjämme Emmi sanoo: väsynyt koira, onnellinen koira :)

2009-11-10T21:44:00.000-08:00

Eilen alkoi meidän näyttelytehotreeni :) Otettiin mukaan Taika, näyttelyhihna ja lihapullaa ja suunnattiin Tampereen sydämeen Koskikeskukseen. Kun mentiin ovesta sisälle niin nuorisojoukko kommentoi "kato poliisikoira"! hih:) Taika on toooosi pelottavan näköinen ja emäntä kanssa, olinhan pukeutunut tummaan ehkä vähän poliisin pukua muistuttavaan asuun.
Sisällä Koskikeskuksessa treenattiin eri paikoissa käytävällä ja viihdytettiin ohikulkijoita. Taika oli aivan reipas, ei jänskättänyt yhtään vaikka ihmisiä käveli hyvinkin läheltä ohi. Mitään kauheaa ruuhkaa ei tuolloin arki-iltana kyllä ollut, täytyy seuraavaksi suunnata sinne viikonloppuna joilloin on varmaan enemmän kansaa liikenteessä. Seisominen oli reipasta ja häntä ylhäällä, aivan toiselta planeetalta kuin sunnuntain näyttelyssä. Ehkä se on sitten ne toiset koirat ja niiden haukku jota Taika jänskättää, kun pelkät ihmiset ei riittäneet provosoimaan pelkoa esiin. Poikettiin vielä linja-autoasemallakin jossa myös oli varsin hiljaista. Muutama kierros ja seisotus kahvilaemännän iloksi (?) tehtiin ja sitten suunnattiin kohti Lempäälää ja agia. Hieman pelkäsin miten Taika suhtautuu halliin jossa viimekerralla rämähti keinulta alas oikein kunnolla ja pelästyi kuollakseen. Mitään isoa traumaa ei ollut jäänyt, tuli ihan reippaasti sisälle. Tosin heti kun muut koirat aloittivat haukkumisen (ja sitä riitti kun innokkaat bordercolliet oli kyseessä) laittoi Taika korvat luimuun ja alkoi tarkkailla ympäristöä epäluuloisesti. Tunnin aiheena oli eteenohjaus kolmen aidan yli ja sieltä takaisin aitojen yli mun luokse. Jari toimi taas avustajana. Välillä Taika meni ihan hyvin, välillä alkoi taas luimuilla ja siirtyä hallin ovea kohti, josta sen sitten innostamalla aina hain takaisin. Tehtiin välillä kaikkia seuraamis- ja kääntymisjuttua, jotka oli Taikasta kivoja ja unohti jänskättää. Kokeiltiin myös ohjausta aita, aita ja putki. Se sujui koiralta ihan kohtuullisesti, emäntä vaan sähläsi välissä. Lisäksi otettiin puomia. Alkuun oli pientä epäröintiä puomille nousemisessa mutta hihnalla mentiin ja sujuihan se sitten. Reenatiin myös keppejä verkkokujilla. Alkuun tahti oli hyvin hidas, mutta alkoi sitten vauhdittua kun emäntäkin lisäsi vauhtia. Loppussa Taika oli jo innnostunut ihan selvästi, siihen oli hyvä lopettaa;)

Tunnin lopuilla halliin tuli seuraavan agiryhmän vetäjä, vanhempi kookas mieshenkilö. Taika oli siinä vapaana ja katsottiin Jarin kanssa että mitä tekee. No mitäpä se meidän "arka" koira teki: meni suoraan miehen tykö joka laitteli kassista kenkiä jalkaansa ja nousi syliin ihan onnessaan! Otettin vähän seisomistakin siinä miehen vieressä ja Taika oli ihan rento. Kerrassaan onnistunut päivä siis näyttelyreenin puolesta:)

2009-11-09T23:15:00.000-08:00

Rally nro 3

Eilen päästiin vihdoin tekemään oikein ratoja rallytokossa. Taina oli laatinut kolme erilaista rataa paperille kaaviona, ja niitä sitten koirien kanssa suoritettiin. Esimerkkinä eräs rata jossa eka pujoteltiin tötteröt, sitten kävelyä, käännös, istu-maahan-istu, käännös 270 astetta vasempaan, kävely- juoksu- kävely, käännös, koira sivulta eteen istumaan, kävelyä, käännös 360 astetta vasempaan, kävelyä 1, 2 ja 3 askelta seuraten, sitten seuraamista ja käännös loppuun. En nyt muista menikö ihan noin mutta tuohon malliin. Taika oli innolla mukana eikä jännittänyt eikä jumittanut. Tunnin verran reenattiin. Peruutuskin alkaa jo sujua, samoin liikkeestä maahan, seiso ja istu kun minä kierrän koiran ympäri. On tosi kuuliainen ja innokas. Kiva harrastus, täytyy toivoa että Suomeenkin saadaan ihan virallinen status ja päästään kisaamaan joskus. Tai jos ei, niin aikankin möllikisoihin. Niitä Suomessa kaiketi jo järkätäänkin.

Rallyn jälkeen käytiin puistossa jossa Taika leikki 3 v malinois- uroksen kanssa eikä pelännyt sitä juuri lainkaan. Taitaa alkaa tytöllä itseluottamus kasvaa ja toivotaan että näin on. Ja että se kasvava itseluottamus siirtyy myös näyttelykehiin...

2009-11-09T05:11:00.000-08:00

Tarto KV

Nyt jaksaa jo heräillä ja kirjoitella ylös viikonlopun kuulumisia. Palattiin meinaan Tartosta tuossa viime yönä kahden jälkeen, joten lievää matkaväsymystä on ilmassa. Reissumme alkoi perjantaina ihanassa räntäsateessa autolla Helsinkiin ja sieltä sitten Superstariin. Taikalle eka laivamatka isommassa paatissa, veneilykokemustahan kyllä löytyy runsain mitoin. Olin varannut A- luokan lemmikkihytin joten Taikan ei tarvinnut kököttää autossa merimatkaa, vaan se sai elellä "herroiksi" tilavassa hytissä ikkunasta meren liikkeitä seuraillen. Matka kesti reilun 2 tuntia ja sitten taas autoon ja ajamaan lumisessa kelissä kohti Tartoa. Onneksi oli Jari ratissa ja perille päästiin surkeasta kelistä huolimatta iltasella viiden aikoihin. Hotellimme Dorpat sijaitsi hyvällä paikalla, joen äärellä. Molemmin puolin jokea oli mukavat puistot ja kävelytiet eli koiran kanssa pärjäili ihan kivasti. Perjantai-iltaan kuuluikin reilun tunnin kävelyretki ja sitten aikaisin nukkumaan (tosin meikäläisen unet jäivät vähiin kauhean jännityksen ja hotellissa olevien muiden koirien metelöinnin vuoksi).

Lauantaina menimme näyttelypaikalle jonkinsortin messukeskukseen, jossa koiria oli paljon ja tilaa vähän. Sinne änkesimme häkkimme kanssa kehän laidalle odottelemaan ja katselemaan tuomarimme, norjalaisen Bjarne Sörensenin arvostelua. Tiukalta vaikutti linja, sinistä napsahti pienistäkin syistä ja etenkin koiran arastelusta hyvinkin herkästi. Taika oli jännittynyt, mutta suostui kuitenkin ottamaan namia ja tekemään temppuja siinä kehän laidalla. Pari tuntia odottelimme ja sitten tuli meidän vuoro mennä kehään. Hieman sain vetää koiraa perässä ja seisomaan asettelu ei ottanut luonnistuakseen. Paikka- käskyllä sitten kyllä seisoi joten kuten ja antoi tuomarin katsoa hampaat ja käsitellä. Juokseminen meni ihan kohtalaisesti ja sitten takas seisomaan. Taika yritti laittaa maate ja jumpitella mutta pysyin tiukkana ja siinä sitten seisottiin, tosin luimussa nameista ja innostuksesta huolimatta. Olin varautunut että ei tässä kovin hyvin käy tällä käytöksellä, mutta kävipä kuitenkin :) Tuomari otti serti, cacib ja rop- ruusukkeet käteensä ja ojensi minulle, sanoen että on todella kaunis koira. Voi vitsi kun olin iloinen! Saimme sen mitä unelmissa toivottiin ja vieläpä tiukalta tuomarilta. Tuota osaa kyllä arvostaa.

Jäimme toki ryhmäkehäänkin kun sellaiseen päästiin. Odottelua oli useampi tunti ja tuomarina meidän sunnuntain portugalilainen miestuomari. Kokoomakehässä Taika oli ihan lukossa, ja pakitti heti kun tuomari tuli katsomaan. No senhän sitten tiesi että ryhmässä ei sijoitusta herunut. Yksi kierros valokeilassa ja kiitos näkemiin. Tulipa koettua sekin, tosin nautinto oli koiran esiintymisestä kaukana ja tietenkin myös emännän, kun suretti koiran panikointi. Sunnuntain esiintyminen tuolla portugalin tuomarilla menikin sitten tosi huonosti. Taika oli aivan lukossa ja alkuun kieltäytyi tulemasta edes kehään. Esiintymisestä ei voi puhuakaan, ihme että tuomari yleensäkään pystyi arvostelemaan kyyryssä seisovan ja juostessa vetävän koiran. No eh sieltä sitten tuli, vaikka minä olisin kyllä tuomarin sijassa antanut hylsyn. Kiitos vaan mukava portugalin setä kun et heittänyt meitä kehästä ulos. Kyllä harmittaa hartaasti että taas ollaan samassa pisteessa kuin kesällä, koira ihan paniikissa ja jumissa eikä halua tehdä mitään kehässä. Kaunis koira mutta ei sitä kehässä näytä. Kertokaahan kaikki viisaat koiraihmiset jos tätä plokia lueskelette että mitä tuolle voisi tehdä? Alkaa omat neuvot olla vähissä.

Sunnuntai-iltana suuntasimme sitten kohti kotia. Taas pitkä matka autolla, laivaan A- hyttiin nukkumaan (Taika tosin teki pehmolelusta selvää joten ei koko aikaa nukkunut), sitten ajamaan Hesasta kotiin päin. Matkaseurana meillä olivat Rea Tara- bulmastiffin kanssa ja Rean matkakumppani Terhi vehniksensä Sepin kanssa. Kiitos heille seurasta! Oli mukava käydä yhdessä syömässä ja ostoksilla sekä tietenkin jakaa näyttely- ja koirakuulumisia:) Kyllähän noista karvakavereista juttua riittää vaikka ummet ja lammet, hiljaisia hetkiä ei paljoa ollut.

Kotona Taika oli aivan onnessaan. Herra hirveä huudatetiin varmaan kolmeen saakka ja meitä vaan nauratti vaikka yritettiin nukkua:) Sama meno jatkui aamulla joten kyllähän se oli yhentoista aikaan vääntäydyttävä ylös neidille ruokaa antamaan ja sitten Millin kanssa pihalle. Kyllä oli taas riemukas jälleen näkeminen, kolmen piiiiitkän päivän tauon jälkeen:)

2009-11-03T21:31:00.000-08:00

Alkuviikon touhuja

Maanantaina oltiin tokaa kertaa rallytokossa ja nyt sujui liikkeet jo paljon mallikkaammin kuin edelliskerralla:) Vasemmalle kääntyminen no problem, peruutus no problem ja muutenkin Taika oli oikein innokas ja aktiivinen oppilas! Uutena tehtävänä otettiin pujottelua ja spiraalia oranssien tötteröiden välistä ja ympäri. Taika seurasi niin tiiviissä kontaktissa ettei edes varmaan havainnut noita tötteröitä. Mukavaa oli :)

Eilinen agi alkoi myös hyvissä merkeissä (huom alkoi...). Taika vähän tutisi ennen halliin menoa mutta sisällä oli jo reipas ja innokas esteitä suorittamaan. Alkuun otettiin aitaa sylikäännöksellä ja se sujui molemmilta puolilta hyvin. Sitten tehtiin ohjausta kahden aidan yli putkeen. Taika irtosi tosi vauhdilla, meni aidat ihan huomaamatta ja sujahti putkeen jonka toisessa päässä Jari odotti namin kanssa. Muutamaan kertaan otettiin ennenkuin kävi huonosti. Nimittäin meitä ennen treenannut ryhmä oli ottanut keinua ja este oli jätetty siihen putken viereen. Ja niinhän siinä sitten kävi että Taika havaitsi putkesta tullessaan keinun ja ryntäsi sille, luullen varmaan puomiksi. Ja senhän sitten arvaa kuinka käy kun keinulle painelee sata lasissa. Alashan se tietty rämähtää ja koira sen mukana. Sekunnin murto-osassa vahinko siis tapahtui ja Taika pelästyi ihan tosissaan. Lähti korvat luimussa äkkiä pois keinun läheltä eikä tullut maanittelulla takaisin siihen päähän hallia jossa keinu oli. Päätin että tässä nyt ei luovuteta vaan osoitetaan Taikalle että keinu ei ole vaarallinen kunhan se suoritetaan rauhallisesti. Otin Taikan hihnaan ja Maten ohjeella otettiin vauhtia kohti keinua. Taikahan löi jarrut kiinni mutta tuli perässä ja nousi keinulle. Sitten varovaisesti tuettiin koiraa ja laskettiin keinu maahan. Toisella kertaa Taika tuli jo paremmin. Matte sanoi ettei Taika ainakaan pehmeä koira ole, sillä oikein pehmeä koira ei keinulle olisi suostunut tulemaan.

Lopputunti olikin sitten melkoista haahuilua. Taikan keskittymiskyky oli tiessään ja korvat hukassa. Hihnan kanssa sitten mentiin esteille. Kepit sujui toooosi hitaasti, pussiin mentiin vauhdilla ja oli kiva, putkeenkin mentiin alun epäröinnin jälkeen (muisti varmaan että se kauhea keinu tuli heti putken jälkeen) ja myös puomia otettiin alastulokontaktia harjoitellen. Mielenkiinnolla sitä taas odottaa ensi kertaa, onko pelko lisääntynyt vaiko ei. Harmi kun pitikin sattua tämmöistä juuri kun Taika alkoi olla hallissa rennompi. Harmitus :(

2009-11-02T03:20:00.000-08:00

Matolääkitys

Eräs toinenkin juttu on jäänyt kirjaamatta plokiin. Reilu viikko takaperin käytiin Hakametsän eläinlääkärillä hakemassa eläinpassi ja Virosta Suomeen paluuseen vaadittava heisimatolääkitys. Mentiin koko perhe paikalle kun ilta-aika saatiin. Ensiksi Taika joutui puntariin ja eläinaseman vaaka näytti elopainoksi huimat 20 kg! (Kotona punnattiin seuraavana aamuna 18,7 joten ihan dramaattista lihoamista ei sittenkään ole tapahtunut, helpotuksen huokaus:) Aikamme odoteltuamme isoja akvaariokaloja ihaillen ja Taika meidän välissä penkillä istuskellen eläinlääkäri pyysi meidät tutkimushuoneeseen. Matolääke Drontal oli mahdollista ottaa joko tabletteina tai pistoksena. Siinä sitten pohdittiin että kumpaakoshan laitettais.. Mukana ei tietenkään ollut herkullista lihapullaa tai makkaraa johon tabut olisi voinut kätkeä. Taika siinä istua napotti ja katseli hieman epäillen että mitäs ne nyt mun pään menoks suunnittelee... Päätetiin sitten kokeilla kuitenkin tabletteja joita Taikan kokoiselle piti antaa kaksi. Laitoin tabun kahden frolicin murusen väliin ja tarjosin Taikalle. Hieman hitaasti otti suuhun ja kohta suupielistä tipahtivat frolicit lattialle. Mutta se matolääketabu pureskeltiin huolella ja toinen perään. Vasta sitten syötiin frolicit lattialta. Eläinlääkäri naureskeli että tuollaisia potilaita saisi olla useamminkin!

2009-11-02T02:14:00.000-08:00

Enpä muistanutkaan eiliseen viestiin kertoa mitä meillä perjantaina tapahtui:) Milli oli tuttuun tapaan perjantaihoidossa ja koska Jari luisti sovitusta aikataulusta jouduin jättämään koirat n. puoleksi tunniksi meille kaksistaan. Milli on tunnetusti melkoinen ruokarosvo joten laitoin kaikki syötävät korkeille paikoille ja ovet kiinni. No osaapa tuo houdini avata ovetkin kuten selvisi.. Vierashuoneessa (jonka ovi siis oli kiinni) oli Taikan Hello Kitty- iso musta näyttelyreppu. Sinne tietenkin oli joku nappulapussin jämä jäänyt ja Milli haukkana kimppuun ryöväämään. Vaan tuli rosmolle varkaalle sopiva loppu- reppu jäi kantolenkistä Millin kaulaan ja olikin tiukasti paikallaan. Mikä tässä sitten oli hauskaa niin se että kun Jari tuli kotiin niin koirat olivat ovella vastassa. Onneksi olin laittanut turvalukon päälle.. Milli oli siis avannut myös eteisen oven. Millillä oli reppu kaulassa ja Taikalla DAP- pullo suussa. Varmaan yritti rauhoitella kaveria :) Jari saikin paljon hyviä kuvia sekä kameralle että videolle ennekuin päästi Millin pälkähästä. Minähän olin tuolla aikaa kuuntelemassa luentoa koiran aktivoinnista ja vireikkeistämisestä. Todettakoon että meillä siis koirat keksivät virikkeitä ihan itse :)!!!

2009-11-01T10:13:00.000-08:00

Hienoa tottista ja hui- kamalaa mätsäilyä

Lauantaina meillä alkoi Riikka Eskurin vetämä tottiskurssi Sarankulmassa. Mehän oltiin Taikan kanssa Riikan kurssilla silloin pikkuisena, viime talvena. Ja kyllä Taika Riikan muisti, meni innoissaan kiehäämään:) Ryhmässä oli vain 4 koiraa, Milli, Taika, 1-v kultsu ja mopsi. Eka kerta keskityttiin seuraamiseen ja kontaktiin. Taika loisti upealla seuraamisella ja sain olla ylpeä! Tunnin lopuksi otettiin Millin kanssa paikallamakuu ja hyvin meni sekin. Taika ei noussut kertaakaan ylös. Paluumatkalla piipahdettiin Pirkkahallin koirapuistossa jossa kivoja leikkikavereita olivat russelipoika ja ihana 6 kk ikäinen shelttipentu, joka mielisteli Taikaa. Lipoi suupieliä ja Taika oikein nosti huulia että lisää, lisää, palvo vaan mua:)

Tänään sunnuntaina käytiin Teivon raviradalla mätsärissä. Paikkana oli sisähalli, joka oli ihan törkeän ahdas. Koiria ja ihmisiä oli niin tiheässä ettei liikkumaan meinannut mahtua. Siispä ilmoittauduimme ja poistuimme M&M:n kanssa ulkoilemaan lähiharjulle. Taika oli tosi innoissaan ravirataa kiertävistä ravureista, olisi varmaan juossut mukaan kisaamaan jos olisin päästänyt. No en päästänyt kuitenkaan, olisi voinut siinä vauhdissa käydä koiralle huonosti. Kolmisen varttia ulkoiltiin ja sitten ahtauduttiin sisälle halliin. Ja viime hetkellä mentiinkin, sillä Taika oli seuraavan vuorossa. Arvostelu oli siis edennyt todella nopeasti. Eipä siinä sitten mitään, näyttelyhihna kaulaan ja kehään. Kehään Taika tuli ihan iloisesti ja juoksi nätisti pari kierrosta. Kaikki meni hyvin kunnes tuomarityttö tuli kumartumaan Taikan luokse. Eikun pakki päälle ja luimuun. Voi kakka ellen muuta sano. No antoihan Taika sitten maanittelulla itsensä tutkia mutta varsin luimussa oli. Ravasi kuitenkin ihan kivasti vielä tutkimisen jälkeen eli ei panikoinut. Ja tuloksena.....Sininen nauha! Yllätys no ei. Ryhmäkehässä ei sijoitusta reilun 20 koiran joukosta joten palattiin tuttuun vanhaan mätsärimoodiin. Millillä meni paremmin, punainen nauha muttei sijoitusta hänellekään. Ennen kun lähettiin pois pyysin paria paikalla olevaa miestä vähän kopeloimaan Taikaa. Eka mies oli pitkä, rennosti farkkuihin pukeutunut kaveri. Taika oli ihan rento ja luonteva hänen käsittelyssään, tosin Milli ja me oltiin vieressä. Toinen mies oli tummiin pukeutunut, lyhyempi kaveri ja hänen luo mennessä Taika laittoi jarrut päälle. Namilla houkutellen meni kuitenkin miehen luo ja antoi koskea itseensä. Tässä kohtaa Milli ei ollut vieressä Taikalle turvaa antamassa. Tiedä sitten olisiko ollut vaikutusta. "Mielenkiinnolla" odotan kuinka Tarton tuomarismiehet Taikan silmissä näyttäytyvät. Viikon päästä blogia kirjoitellessani olen sitten saanut sen selville. Mätsäristä poistuessa poikettiin hakametsän koirapuistoon, jossa oli isompia koiria paikalla. Nuori shäferi uros ja iso berninpaimenkoirapoika. Alkuun Taika jänskätti aika paljon mutta rentoutui sitten ja alkoi leikkiä. Ihan hyvää harjoitusta että isoja poikia ei tartte pelätä. Kotona Taika pääsi shampoopesulle pitkästä aikaa ja nyt on turkki kuosissa torstain trimmausta ja viikonlopun näyttäymisiä varten. Tuossa se nyt nukkuu sohvan mutkassa ja hymyilee unissaan. Toivottavasti hymyillään viikon päästä molemmat :)

2009-10-27T22:23:00.000-07:00

Agilityä ja pupuja

Eilinen kolmas kerta TamSkin agilityä "räjäytti potin". Taika ei jänskättänyt yhtään vaan oli intoa piukassa! Paikalla olivat edelleen samat koirat kuin ennenkin + 1 uusi bordercollie, junia paineli hallin ohi järkyttävää meteliä pitäen, koirat haukkuivat... Mutta Taika se vaan touhusi innoissaan Jarin ja mun mukana! Otin mukaan innostusleluksi pupunnahkan ja se todella toimi. Taika oli ihan villinä sen perään. Harjoiteltiin aitojen ohjauksia, putkeen irtoamista ja keppejä verkkokujalla. Kun Jari oli putken toisessa päässä pupunkarvan kanssa niin Taika suorastaan sinkosi putkeen. Keppikujalla Jari heilutteli pupusta toisessa päässä ja minä lähetein Taikan "kep-kep-kep.." kujalle. Oli oikein mukavaa koko tunti, sellaista varmaan tuon lajin kuuluisikin olla. Jospa se nyt tästä lähtisi sujumaan :)

Eilen kävimme kanin kasvattajan luona, jonka pongasin netistä. Häneltä ostimme neljä kuollutta pakastettua pupua, ja saatinpa yksi pieni vielä kaupanpäälle:) Puput ovat hyvin erikokoisia, olisiko isoin jotain 2-3 kg, pari ehkä 1.5 kg, yksi n. 1 kg ja pieni ihana pentu jolla nyt alkuun aletaan harjoitella. Kotona pakattiin puput muovipusseihin ja pakkaseen. Pikkukani jäi sulamaan ja siihen aletaan tutustua tänään tai viimeistään huomenna kun on kunnolla sulanut. Alkaa pakastin olla nyt aikas täynnä. Kuusi pupua, viisi varista ja kolme isoa hirvenjalkaa. Ei kun reenaamaan!

2009-10-26T22:32:00.000-07:00

Rallya

Eilen starttasi odotettu Rally- toko jäähallin sateisella parkkiksella. Auran Tainan pitämässä koulutuksessa oli 9 osallistujaa, koiria emäntineen. Tunti alkoi ohjaajien opastuksella, koirat odottelivat autossa sen aikaa. Taina kertoi hieman mitä laji pitää sisällään. Sitten käytiin läpi päivän liikkeet ja kuivaharjoiteltiin käännöksiä ilman koiria. Varsinaisia ratoja emme vielä ekalla tunnilla tehneet, vaan yksittäisiä liikkeitä omassa tahdissa. Taika oli hieman varautunut alkuun, ei oikein tahtonut olla kuulolla. Liekö osuutensa ennen rallyyn lähtöä sadetakkini taskusta ryöstettyjen namien syönnillä.. Harjoittelu oli melko intensiivistä. Perusasiana oli sivulla istuminen ja sivulla pysyminen erilaisissa käännöksissä, etenemisessä ja peruutuksessa. Alkuun tehtiin 270 asteen käännöksiä paikallaan. Oikealle sujui hyvin mutta vasemmalle- huoh. Ei onnannut sitten millään. Aina Taika lähti peruuttamaan ja kääntyi väärin päin. Sitkeällä hinkkauksella saatiin pari sinnepäin onnistunuttakin suoritusta, mutta paljon reeniä tarvitaan. Kiva liike oli sivulta eteen siirtyminen ja siihen istuminen. Taika oppi sen saman tien. Hieman haastetta oli peruuttamisessa, eli koira oli sivulla ja otin askelia taaksepäin jolloin koiran oli tarkoitus pakittaa mukana. Ajoittain meni ihan kivasti. Odota- käskyn opettelusta oli hyötyä liikkeessä jossa koira jätettiin istumaan paikalleen ja ohjaaja kiersi koiran ympäri. Koira ei saanut kääntyä mukana, ainoastaan kuonon liike sallittiin. Tämä sujui Taikalta hyvin:) Tunti vierähti nopeasti liikkeitä hinkatessa ja koirakin alkoi olla jo hieman väsähtänyt. Ehkä hieman liikaa perusasentoa Taikan makuun oli tällä tunnilla, toivotaan että ensi kerralla päästään jo radalle tehtäviä suorittamaan. Ja että maa olisi ensi tunnilla kuiva, Taika nimittäin selvästi hidasteli istumista litsmärälle asfaltille. Tunnilla oli mukana toinenkin tolleri, 8- vuotias narttu. Laji siis sopii jo hieman iäkkäämmillekin koirille. Taika sai rapsuja tunnin jälkeen tuon tollerin omistajalta eikä jännittänyt uutta ihmistä ollenkaan, meni ihan korvat luimussa ja häntä heiluen tunkemaan syliin:)

2009-10-26T01:55:00.000-07:00

AA ja 00!!!

Otsikko kertonee oleellisen eli Taikan tänään Kennelliitosta saapuneet viralliset lonkka- ja kyynerniveltulokset. Oi onnea, terve tyttö!!!!!

2009-10-25T22:48:00.000-07:00

Pentutreffailua

Lauantaina 24.10 suuntasimme kohti Auraa, jossa Heli ja Riku järjestivät pentureffit Viivin vauveleille:) Ennen reissuun lähtöä Taika jäljesti Jarin perjantaina vetämän verijäljen, n. 400m ja se sujui hienosti. Nuuskutus alkoi heti kun autosta ulos pääsi. Valjaiden pukeminen kertoo mistä on kyse ja nenä alkaa toimia:) Jälki kulki alkumatkan melkoisessa ryteikössä mutta Taikalla ei ollut mitään ongelmia sen seuraamisessa. Ainoa hankala kohta oli polun ylitys, mutta siitäkin selvittiin pienellä opastuksella. Kaatona ei ollut sorkkaa tällä kertaa vaan rasiallinen nakin paloja. Seuraavalle jäljelle saadaankin taas sorkka, sillä tänä aamuna naapurin metsästävä isäntä antoi meille kaksi isoa hirvensorkkaa lauantaina kaadetusta hirvestä!

Jäljen jälkeen ajelimme siis Auraan, jossa jo kaikki muut pennut meitä odottelivat.. Suuntasimme heti alkuun metsään ja koirat vapaiksi. Kyllä oli menoa ja meininkiä, kähinää ja vähän rähinääkin. Ei onneksi mitään isompaa. Taika paineli joukon etunenässä ja kiersi kaikki vesiojat matkan varrella. Aivan ihana oli metsälampare jonne pääsi uimaan! Vesi oli jotain 4-0 asteen välillä mutta sepä ei paljon koiria haitannut! Kaikki paitsi yksi kuudesta pennusta painelivat uimaan ja Taika oli ihan kierroksilla. Oikein kiljui innosta:) Uimisen jälkeen otettiin vähän damireeniä, joka todella oli haasteellista koirien korkeista kierroksista johtuen. Ekaksi pujottelua ilman damia ja sitten dami suussa. Sain vähän moitetta Rikulta kun pidin itse damista kiinni ja kannettiin sitä Taikan kanssa yhdessä. No hakuharjoituksessa Taika kantoi itse ja hyvin kantoikin. Muistiharjoitus sujui muuten ok:sti mutta palautus meni Capri- siskolle eikä mulle.. No joo. Positiivista että Taika oli kuitenkin suht hallinnassa ja dami jaksoi kiinnostaa lukuisista häiriötekijöistä huolimatta. Lenkin loppupuolella koiria sitten valokuvattiin ja toivottavasti saadaan kuvia tännekkin plokiin joskus. Lenkin jälkeen Heli loihti pöytään jos jonkinmoista herkkua ja koirat saivat odotella kodinhoitohuoneessa kun isäntäväet nautiskelivat pöydän antimista ja jakoivat koirakokemuksia. Taika ja Capri eivät malttaneet oikein rauhoittua vaan painivat keskenään muiden nukkuessa..

Rikulta saatiin jälleen tuliaisiksi pari vaakkua ja monen monta siipeä, kiitos niistä! Eilen kokeilin toisella vaakulla kotipihassa vähän noutamista ja Taika kantoikin lintua alun epäröinnin jälkeen! Ihanaa että pahin vierastus on takanapäin ja lintu jo kelpaa suuhunkin. On sitten toivoa vuodesta 2013 että taippareihin uskaltauduttaisiin kokeilemaan;)

Kiitos Helille ja Rikulle tosi kivoista pentutreffeistä ja tietty kaikille muillekkin siskosten omistajille seurasta!

2009-10-20T21:33:00.000-07:00

Eilen oltiin tokaa kertaa TamSkin agilityssä siellä Sääksjärven kylmällä hallilla. Jari lupautui lähtemään mukaan ja hyvä olikin että lähti, Taika ei ehkä muuten olisi tehnyt mitään. Kun mentiin hallin pihalle oli Taika heti aika varautunut mutta suostui tulemaan sisälle kuitenkin. Hyvin häntä alhaalla ja korvat alaviistossa. Luulen että suuri osa Taikan jännityksestä johtuu siitä että yksi bordercollie haukkuu lähes taukoamatta ja Taikahan on aina arastellut haukkuvia koiria. Lisäksi ryhmämme shipperke- narttu on Taikasta jotenkin välteltävä. Taika jää tuijottelemaan sitä pitkiksi ajoiksi ja unohtaa että olisiko täällä pitänyt tehdäkin jotain...

Tunnin aluksi Matte ohjasi meille päivän radan. Siis pelkät ohjaajat kulkivat rataa valsseja harjoitellen. Radassa oli hyppyjä ja kaksi putkea. Jari touhusi rataan tutustumisen ajan Taikan kanssa sivummalla ja aina välillä kun sinnepäin vilkaisin niin hauskaa näytti olevan, oli koiran häntäkin jo ottanut tutun pystyasennon. Sitten kun eka borderi alkoi rataa harjoitella siirryin Jarin ja Taikan luo. Oli kyllä mukava katsella noiden kahden touhuamista! Puomia mentiin useaan otteeseen, matalaa muuria, uutena pussia joka oli tosi kiva :) ja myös rengasta. Jarilla on ohjaaminen hallussa ihan erilailla kun mulla. No sitten radalle "jouduin" Taikan ottamaan ja pelkäsin että suostuukohan se ollenkaan tulemaan aidoille. Tuli ja hyvin meni, alkoi munkin "valssit" sujua vähän paremmin kuin viimeksi. Harjoiteltiin rataa kahdessa osassa ja putkeen ohjausta vielä erikseen. Välillä Taika alkoi epäröidä ja sitten vähän riehuttiin. Ehkä osansa Taikan epäröinnillä on ihan väsymykselläkin. Nimittäin kun tunti läheni loppuaan ja oli tarkoitus ottaa yksittäis harjoituksena yhden aidan ylitystä suppealla valssilla (?) niin Taika päätti lähteä hallin ovelle, ihan niin kuin viimeksikin. Kävin hakemassa Taikan hihnalla takaisin ja sitten otettiin aitaa joka lopulta menikin ihan kivasti. Alkuun ei olisi enää huvittanut.. Taika on niin fiksu koira että osaa päätellä kuinka tilanteesta voisi päästä luistelemaan jos ei enää huvita tehdä- siis hallin ovelle ja surkealla ilmeellä tuijottelua ulospääsyn suuntaan. Täytyy vain pysyä kovana eikä antaa periksi, ehkä se Taika pikkuhiljaa oppii että tuo taktiikka ei johda mihinkään.

Kokonaisuutena oli ihan kivaa, myös koiralla välillä:) Palkkausta täytyy miettiä seuraavaksi kerraksi kun mukana ollut narupallo ei kiinnostanut Taikaa yhtään. Ainoa mikä toimi oli nakinpalat. Eli seuraavalle kerralle nälkäinen koira ja vaikkapa pupunnahka mukaan, se ainakin nostaa kierroksia kotosalla. Ja kuulusuojaimet Taikalle, jospa sitten unohtuisi se muiden haukkuminen ja sen arastelu....

2009-10-18T07:55:00.000-07:00

Mätsärimenestystä ja Pupuilua

Tänään, 18.10 tapahtui maailman kahdeksas ihme: Taika sai mätsärissä punaisen nauhan ja sijoittui ryhmäkehässä neljänneksi! Olipa huippua :) Mätsäily oli amerikan cockerspanieleiden järjestämä ja sijoittui Hakametsän jäähallin parkkikselle. Keli oli räntäsateinen ja kylmä, onneksi ei kuitenkaan ihan kaatamalla satanut vaan hieman vain välillä ripotteli. Mentiin vähän ennen puoltapäivää paikalle M&M:n kanssa ja laitettiin ilmot isojen koirien kehään. Kilpailunumeroiksi tuli 38 (Milli) ja 41 (Taika). Aikaa siis oli runsain mitoin ennen kehään pääsyä. Aluksi mentiin vähän koirapuistoilemaan ja sitten vain käppäiltiin jäähallin lähimaastoissa n. 1 km säteellä. Hieman ennen kahta oli meidän vuoro mennä kehään. Taika oli hieman varautuneen oloinen ja vähän pelkäsin että kuinkahan tässä käy. No onneksi kävi hyvin :) Heti kun riisuin tytsyltä manttelin niin koira piristyi ja kehään mentiin häntä iloisesti heiluen. Kilpakumppanina meillä oli Beni joten aikas paha vastus. Tuomari (naispuolinen) juoksutti meitä eka pari kertaa kehän ympäri ja sitten otti Taikan lähempään tarkasteluun. Ihan nätisti Taika antoi itsensä tutkia, hieman nojasi poispäin tuomarista. Seisominen oli iloista ja häntä heilui. Niin meidät valittiin ekaa kertaa koko mätsärihistorian aikana punaisella nauhalla ekoiksi! Ryhmäkehässä oli 21 punaisen saanutta koiraa. Meistä tuomari valkkasi 6 joista valitsi sijoittuvat. En ollut uskoa korviani kun kuului " novascotiannoutaja on tänään neljäs!" Ruusuke ja hieno pokaali ja vähän purtavaa Taikalle palkinnoksi, kyllä oltiin iloisia! Myös Benillä meni hienosti, hän oli sinisten neljäs. Milli ei tänään valitettavasti päässyt palkinnoille vaikka esiintyikin hienosti.

Mätsärin jälkeen mentiin lenkille M&M:n kanssa, ihan laavulle asti. Sitten tutustuttiin pupuseen. Eilen kävimme Ideaparkin Faunattaressa ostoksilla, josta kotiin tuomisina pieni harmaa luppakorvakani. Siis kuollut sellainen.. Pupu sai sulaa autotallissa vuorokauden verran kunnes se annettiin pussissa Taikan tutkittavaksi. Tarkasti Taika pussia nuuskutti ja pupu kiinnosti. Otin sitten pupun ulos ja tarjosin Taikalle. Ei ottanut suuhun. Muutaman kerran yritettiin innostaa ja sitten siirryttiin lahjontataktiikkaan. Siis pupu puolen metrin päähän maahan ja nakinpala toiseen käteen. Johan alkoi pupu nousta ylös! Eka tassusta, sitten korvasta, sitten hännästä ja lopulta ihan kropasta! Hienoa! Muutaman kerran pyydettiin nostamaan käteen ja lopuksi kantamaan jonkin matkaa. Eiköhän se siitä. Jätin Faunattareen yhteystiedot että soittelevat jos tulee lisää pupuja tarjolle. Ehkä se on Taikalle ihan hyvä aloittaa vähän pienemmästä pupusesta ja sitten siirtyä ihan isoon eläimeen. Samalle ne kai tuoksuvat ja pienempi on ehkä helpomppi ottaa suuhun, matampi kynnys.

Nyt sohvalla nukkuu väsynyt koira :) Vatsa täynnä herkkuja, kunnon lenkitykset, kivasti mennyt mätsäily ja pupureeni. Hyvä hyvä :)

2009-10-15T21:32:00.001-07:00

Tommyn luento

Eilen tulin töistä vauhdilla kotiin ja pupudami kassiin ja lenkille. Taikalla oli vauhti päällä kun käveltiin pitkästä aikaa vähän eri reittiä. Tein aina välillä niin että kun koira viipotti edellä heitin pupudamin metikköön ja sitten kävelin 50-100 m Taikaa kohti ja pyysin luokse. Sitten käsky "missä pupu, hae pupu!" ja koira pää viidentenä käpälänä hakemaan. Kyllä oli kivaa ja jaksoi hakea monta kertaa niin kauan että löytyi. Ja toimitus mammalle oli joka kerta ihan priima, pupu vaihtui lihapullaan ja molemmat oli tyytyväisiä :)

Lenkiltä palattuamme jätin Taikkiksen isännän huomaan ja läksin Lempäälään kuuntelemaan Wirenin Tommyn luentoa koiran oppimisesta. Paikalla Pohjois-Hämeen kennelpiirin tiloissa oli arviolta 40 ihmistä (luentosali täynnä). Oli kyllä mielenkiintoinen luento! Tykkään Tommyn tyylistä suhtautua koiraan ja kouluttamiseen, koiran ehdoilla ja sen lajin/rodun/persoonan pohjalta. Luento alkoi kouluttamisen säännöllä numero 1 joka kuului: "Älä koskaan ota koiran käytöstä henkilökohtaisesti"! Hyvä ohje, joka tiukassa tilanteessa voi helposti unohtua. Kun koira painelee pitkin metsiä dami suussa ilman pienintäkään aikomusta palauttaa niin aika paljon saa tsempata että ko. sääntö pysyy mielessä :) Toinen sääntö kuului :" Olit sitten millä tasolla kouluttajana tahansa (aloittelija/kilpailija/ammattilainen..) niin kaikki lähtee perusteista". Siis perusasiat kuntoon niin tie on avoinna taivaisiin asti. Perusasioihin kuuluu ensinnäkin koiran ymmärtäminen koirana, sen vietit ja rodun käyttötarkoitus, koiran kasvatus tärkeässä pentuiässä (aina 16 vko asti) ja koiran persoona. Jokainen pentueen pentu, vaikka kasvaisikin samassa perheessä on erilainen, oma yksilönsä niin käytöksensä kuin ulkonäkönsäkin puolesta. Totta on, ei ole kahta samanlaista. Kaikki Taikankin sisarukset on erinäköisiä ja omia luonteitaan vaikka geenien lähtökohdat ovatkin samat.

Luennolla katsottiin useita hyviä videoklippejä, mm. miten koira opettiin sulkemaan laatikko (pienissä osissa naksulla ja palkalla kunnes toiminto oli täydellinen n. kolmessa minuutissa!), olemaan vetämättä hihnassa, pysymään lähellä (tässä mallioppilaana kana, oli hupaisa!) sekä luopumaan jostain saadakseen jotain. Oli mukava huomata että monia perusasioita on tullut tehtyä oikein ja oma koira on aika hyvällä mallilla:) Enemmän voisi siirtää ruokintaa palkkaukseen jolloin toiminnoista tulisi vielä varmenpia. Olen "hieman" lälly siinä että Taika elää melkoisesa yltäkylläisyyden maailmassa. Ja Tommyn sanojen mukaan silloin halu toimia omistajan käskyn mukaan (varsinkin jos se poikkeaa koiran omista intresseistä) on heikko. Nälkäinen koira toimii aina paremmin ja ruokapala kädestä on 1 milj. kertaa palkitsevampi kuin motti samaa ruokaa ruokakuppiin annettuna. Siis motivaatiota voi nostattaa.

Hyviä vinkkejä tuli myös mm. paikalla makuun opettamiseen. Tässähän meillä on ollut hieman (kröhöm) onkelmia. Täytyy olla oikeanlainen palkkaus (maahan etutassujen väliin) ja vaatia koiralta oikeaa suorittamista vaikka minkälaisten häiriötekijöiden läsnäollessa. Kun koiralla on motivaatio kohdallaan (nälkä) se keskittyy makaamaan kuin tatti vaikka ympäristössä tapahtuisi mitä. Tämä havainnoillistettiin videolla 5 kk ikäisellä pennulla ja oli kyllä hienoa katsottavaa. Eli jos koira nousee ylös häirintä ja palkitseminen loppuu saman tien. Kun koira itse tajuaa mennä takaisin maahan tulee palkka välittömästi ja homma jatkuu.

Luento oli hyvin informatiivinen ja aika meni kuin siivillä. Aloitettiin klo 18 ja yhtäkkiä kello olikin 21.15. Uskomatonta kuinka kiinnostavaan asiaan jaksaa keskittyä. Tämmöisiä luentoja saisi olla useammin, niillä asioita oppii ihan eritavalla kuin kirjoista.

Kotona Taikalla oli virtaa kun mamma saapui;) Vastaanotto oli riehakkaampi kuin koskaan töistä palatessani! Oli kuulemma ollut ihan kiva ilta isännän kanssa ja tyytyväinen koira. Tänään sitten mennään pitkästä aikaa Benin ja Kaisan kanssa lenkille. Tavattiin luennolla ja he pyysivät meitä lenkkiseuraksi. Saapi nähdä mimmoista kähinää tulee. Nuori uros on aikas aktiivinen ja Taikan täytyy laittaa sitä ruotuun. Voipi olla että tulee pesuhommia lenkin jälkeen...

2009-10-13T21:25:00.000-07:00

Viikko on taas vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta. Koirarintamalta ei ole kertynyt mitään suurempaa raportoitavaa, mutta pannaampa nyt ylös ne pienet mieleen tulevat jutut.

Loppuviikosta Taika lähti hoitoon mummulaan. Iskä tuli torstaina töitten jälkeen hauvelia hakemaan. Hieman Taika kummasteli että miksikös nyt hänet Boran takapenkille laitetaan ja kotoväki jää ulos katsomaan. Taika toljotti auton ikkunasta kun auto loittoni pihasta. Ikävä painoi ainakin emännän rintaa ja kyllä tuntui talo tyhjältä ilman punaturkkia. Miksi Taika hoitoon meni johtui siitä että nostimme veneen lauantaina. Siinä sitä hommaa piisasi sen verran paljon ettei koiran kanssa touhuiluun olisi kertakaikkiaan ollut mahdollisuutta. Painoimme hommia perjantain ja koko lauantaipäivän ja saimme kuin saimmekin paatin talviteloille. Tietenkin täytyi hakea Taika kotiin heti lauantai-iltana. Siellä se oli iloissaan vastassa kun illalla ysin aikoihin saavuin hakureissulle. Oli kuulemma ollut vauhtia ja virtaa, taisivat olla vanhemmat iloisia kun pikkuriiviö pomppasi mobiiliin ja auto lähti kohti Ruutanaa:)

Sunnuntaina tehtiin pitkä mettälenkki Millin ja Marikan kanssa, suppiksia keräillen. Kolmisen tuntia oltiin reissussa ja kyllä Taika olikin väsynyt kun kotiin tultiin. Pari tuntia meni sohvalla torkkuessa ja sitten taas jaksoi. Tehtiin vähän siipidamien noutoja omalla pihalla ja hyvin meni. Taika kyllä tykkää noista dameista tosi paljon, kunpa taipparitkin muuttuisi dameilla tehtäväksi. Olen tuota tainnut ennenkin haaveilla.

Maanantaina mentiin taas kunnon lenkki M&M:n kanssa, tällä kertaa Norojärven laavulle kera eväiden. Marika oli leiponut ihanaa pullaa, siis aivan lämmintä ja tuoretta vielä kun sitä laavulla kaakaon kera nautiskelimme, nam! Vajaan parin tunnin reissu ja sitten Bob & Piaffeen mantteliostoksille. Taika oli reipas ja iloinen kun kauppaan mentiin, samoin Milli. Siirryimme manttelihyllylle ja myyjätyttö otti mittanauhan esiin tarkoituksena mitata Taikan selän pituus. Siihen se reippaus sitten loppuikin ja Taika suorastaan lyhistyi kauhistuttavan mittalaitteen edessä :) No mitta saatiin ja hieno hieman burberry- kuosinen mantteli ostettiin. Myös Milli sai talvipalttoon, joten kyllä nyt kelpaa käydä koulutuksissa talvipakkasillakin kun ei tartte palella.

Tiistaina manttelille sitten tuli käyttöä kun TamSkin agility alkoi. Sääkjärvelle oli valmistunut uusi kylmä halli, jossa agireenit pidettiin. Vuorokaudenaika oli aika myöhäinen, kasilta aloitettiin. Paikalla oli kolme bordercollieta, yksi shipperke ja me. Siis mukavan pieni porukka. Ohjaaja Matleenalla oli oma Raita- borderinsa esimerkin näyttäjänä ja myös harjoittelemassa. Kaikki koirat olivat nuoria joten sen puolesta sovimme hyvin joukkoon. Hallin lattia oli peitetty kumirouhematolla, joten tassut pitivät siinä hyvin. Kaikki agiesteet löytyivät tilasta, tosin ohjelmassa tällä reenikerralla olivat vain aidat ja nimenomaan ohjukset sekä kepit. Tunsin kyllä itseni ihan pökkelöksi kun noi kaikki ohjaushommat on ihan uutta. Että mikä valssi, hä? Taika oli alkuun hyvinkin innostunut ja aidat menivät kivasti kun hiffasin miten päin niitä omia käsiä ja kroppaa pitää pidellä. Myös keppejä kokeiltiin semmoisilla verkkokujilla. Taika oli hieman epäluuloinen mutta suostui kuitenkin menemään muutaman kerran. Väliajoilla mentiin putkea ja puomia joka on Taikalle ihan ykkönen:)

Reenin loppupuolella Taika ehkä säikähti jotain, mahdollisesti viereistestä hallista kuuluvaa kovaa koirien haukkua tai junaa joka paineli ohi ihan hallin viereltä- ääni oli melkoinen. No jokatapauksessa koira muuttui samanlaiseksi kun näyttelyissä kun alkaa jännittää. Mikään ei enää huvittanut ja siihenhän se sitten jäi. Aitaa ei enää suostunut ottamaan. Olin hieman neuvoton että kuinkas tämä tilanne ratkaistaan. Ei auttanut namit ei lelut. Päätin sitten että lopetetaan ja otettiin puomia vielä pari kertaa kun se ei luimistelureaktiota aiheuttanut. Hieman kyllä pelottaa että näinkö tässä nyt käy että agiura tyssää alkuunsa jos koira alkaa pelätä (?) eikä suostu esteitä menemään. Viikon päästä nähdään mikä on fiilinki, jatketaanko vai luovutetaanko paikka jollekkin reippaammalle luonteelle. Sitä tuntee itsensä vain niin neuvottomaksi kun koira yhtäkkiä päättää että ei ole kivaa enkä tee enää mitään. Huoh.

2009-10-06T05:47:00.000-07:00

Möllitoko ja terveystutkimus

Maanantaina päättyi meidän "kilpailemaan valmiiden" tottisryhmä, raikkaassa +2 asteen syyssäässä ja myrskytuulessa pidettyyn möllitokoon. Taika laittoi "parastaan", paikallamakuu oli huonoin koko tokohistorian aikana. Eka minuutti meni suht ok mut sitten alkoi ylös pomppiminen, haukkuminen, kieriminen.. Aivan painajaista koko loppusuoritus! Positiivista oli sitten kaikki muut suoritetut liikkeet. Seuraaminen oli hyvässä kontaktissa, luoksetulo vauhdikas ja liikkeestä seisominenkin onnistui. Pieniä pistemenetyksiä tuli vinoista asennoista ja namien käytöstä. Kilpailussa emme olleet jumboja vaan kaikista oletuksista huolimatta toiseksi vikoja! Palkinnoksi Taika sai upean, pinkin (kuinkas muuten) pallon ja purutikkuja, emäntä lämmintä kättä ja kehotuksen mennä ensi kesänä oikeisiin kisoihin! No jos paikallamakuu lähtee sujumaan niin mikäs siinä:) Hyvä mieli jäi kurssista ja tokosta harrastuksena.

Tänään tiistaina sitten koitti se jännitetty päivä, silmätarkastus ja lonkka+kyynärkuvaus Hakametsän eläinklinikalla. Läksimme matkaan puoli ysin aikaan ja perille saavuttuamme Taika pääsi ekaksi puntariin. Komeat 19,5 kg näytti vaaka joten pikkasen on massaa kertynyt sitten viime punnauksen..Sitten hoitaja laittoi pupillia laajentavat silmätipat ja siirryimme odottelemaan niiden vaikutusta hieman sivummalle. Odotustilassa oli iso kissalelu ja sitä Taika pureskeli tyytyväisenä. Noin parinkymmenen minuutin päästä lääkäri Sanna Elfving otti meidät vastaan. Nostin Taikan tutkimuspöydälle ja Sanna katsoi eka kirkkaalla valolla ja sitten mikroskoopilla molemmat silmät. Kunnossa olivat!

Seuraavaksi laitettiin rauhoituspiikki reiteen ja taas odoteltiin vaikutusta. Nopeasti aine tehosi ja Taika nuukahti pötkölleen. Kohta Jari tuli paikalle ja Taika oli untenmailla jo. Ei tosin kovin syvässä narkoosissa sillä jaksoi välillä nostaa päätään ja liikahdella. Ehkä vartti odoteltiin ja sitten Taika sylkkyyn ja röntgenpöydälle makaamaan. Ensin otettiin kyynärkuvat ja kehitettiin. Hyvältä näyttivät, tosi siistit ja kauniit oli nivelet:) Lonkkakuvia varten Taika asetettiin selälleen pehmustettuun kouruun tassut taivasta kohden. Eka kouru oli liian pieni ja kuvista tuli hieman vinot. Tarkka lääkäritäti halusi että saadaan priimat kuvat ja kolmannella yrityksellä se onnistui. Vasen lonkka oli lääkärin mukaan selvä A ja oikea joko A tai B, ei kuitenkaan B:tä huonompi. Nyt vain toivotaan että Kennelliittossa ollaan samaa mieltä!

Taikalle ei annettu herätyspiikkiä kun lääkärin mielestä oli sen verran jo hereillä ettei tarttisi. No meidän mielestä Taika oli kyllä aika muissa maailmoissa, välillä päästi sellaisen ihmeellisen valitus-ujelluksen. Jaloilleen Taika kumminkin nousi ja jaksoi kävellä jonkin matkaa. Sitten Jarin syliin ja autoon. Kotona Taika kiipesi ihan pökkyrässä sohvalle, meni suoraan sinne kun autosta sen nostin alas. Peittelin tytön viltillä ettei tulisi vilu. Ihan umpiunessa pötkötettiin sohvalla kylki kyljessä muutama tunti. Nyt kun kello on neljä ja rauhoituksesta aikaa n. kuusi tuntia, Taika jo liikkuu suht normaalisti ja ruokakin maistuu. Hieman piipittää joten olo taitaa olla vähän heikko. Kohta lähdetään pienelle lenkille Milliä moikkaamaan ja toivottavasti se tekee Taikan iloiseksi:) Oli kyllä todella helpotus nuo hyvät terveystulokset!

2009-10-03T12:46:00.000-07:00

Serti nro 4

Hyvinkää vaihtoi mainettaan meille hyvin mieluisaksi näyttelypaikaksi tänään 3.10.09. Oli SNJ:n päänäyttelypäivä. Läksimme matkaan aamusta yhdeksän jälkeen. Ilma oli kuulas ja kylmä,tien pinta osin aivan jäässä. Hyvin Jari meidät perille Hyvinkään Vanhalle villatehtaalle kuljetti. Näyttelypaikka oli sisätila, joka oli onneksi lämmin. Perille saavuttuamme pystytimme Taikan häkin Rikun porukan viereen ja Taika häkkiin rauhoittumaan. No rauhoittumisesta ei mitään tullut, virtaa piisasi kun duracell- pupussa:) Taika pomppi häkin reunalle ja riehui kuin pentu konsanaan. Hyvä, ei merkkejä lamaannuksesta ja jännityksestä tässä vaiheessa. Riku lupautui jälleen Taikan esittämään. Kehään pääsimme puoli yhdentoista aikaan. Juniorinarttuja oli 7 kipaletta. Tuomari, norjalainan Jan-Roger Sauge piti junnuille tiukkaa linjaa, Eh, Eh,... Ja kuinkas ollaakkaan, Taika oli AINOA junnunarttu joka sai Erin! Uskomatonta mutta totta. Näyttelyssä valittiin ROP- juniori jonka tittelin vei urosjunnu, mutta Taika siis vsp-junnu:)

Nuorten luokassa tuomarin linja oli enempi eriä jakava, koiratkin olivat hyviä, menestystä aiemmin keränneitä. Avoimen luokan nartuista osa sai myös erin, mm. Vilkku "täti". Valioluokassa jaettiin kaksi eriä ja kaksi eh:ta. Viivi- mamma oli valioluokan ykkönen joten hienosti meni "meidän" koirilla! Viivi valio 1 ja Taika juniori 1.

Parasnarttu kehään meni koiria aika monta. Kaikkiin narttuja oli näyttelyssä 23 ja olisko erin saaneita ollut jotain 9 ehkä. Tuomari katseli tarkasti ja juoksutti koiria osissa. Ja niin sitten Taika parasnarttu kehän nuorinpana laitettiin kolmannelle paikalle. Heli hihkaisi vieressä että serti tuli, sillä kaksi edellä olevaa olivat jo "vanhoja" ja sertinsä ansainneita (avoimen luokan narttu ja Viivi- mamma). Niin se upea SNJ:n logolla varustettu serti- ruusuke ojennettiin Taikalle ja hieno pokaali. Kyllä oli jymymenestys, SNJ:n päänäyttelystä serti! Kyllä Taika on kaunis tyttö, uskottava se on:)

Näyttelyn jälkeen kävimme jo perinteeksi muodostuneesti Riihimäen ABC:lla syömässä porukalla, meidän osalta tunnelma oli hieman iloisempi kuin heinäkuun alussa Hyvinkään näyttelyn jälkeen. Sitten kotia kohti ja eväät reppuun ja laavulle. Siellä sai Taika juosta pitkin mättäitä ja purkaa näyttelypäivän jännitykset. Nuotiolla syötiin makkaraa, Taika kylmänä ja me paistettuna. Kaikin puolin täydellinen päivä, jota ei osannut edes unelmissaan odottaa :)

2009-09-30T21:32:00.000-07:00

Vaakku!

Pieni -ISO- päivitys: Taika nouti eilen sulaa vaakkua omassa pihassa:) Sitkeä siipireeni on tuottanut tulosta, variksen haju ja suutuntuma on tulleet tutuiksi. Nyt siis otin pakkasessa olleen uuden vaakun sulamaan ja kun se oli ihan sula niin tarjosin Taikalle. Eka paijailin itse varista sylissä, silittelin ja höpötin Taikalle joka oli hyvin kiinnostunut. Sitten heitin pienen matkaa ensin olkkarissa (ja lattia veressä..) ja Taika tarttui kiinni! Tätä muutama kerta ja superkehut ja herkut. Sitten ulos jossa haettiin pidemmältä matkalta. Nouto-ote nyt oli mitä oli, mutta pääasia että otti kiinni ja kantoi ja toi mulle:) Luinpa jostain saitilta että taippareissa koira saa tuoda vaakun vaikka varpaista kantaen kunhan tuo. Eli meilläkin on toivoa! Tilasin eilen netistä käyttökoirat- saitilta myös pupu- uutetta ja iso damin+pupunnahkaa. Saadaan näin rakenneltua oikeaa pupua mahdollisimman paljon muistuttava otus jolla aletaan harjoitella. Ehkä ensi kesänä menisi sit jo oikeakin pupu:) Ja jos ei vielä silloin niin onhan meillä aikaa siihen taipparitavoitevuoteen 2013!

2009-09-27T23:00:00.000-07:00

Unia

Muistui tuossa juuri mieleen viime yönä näkemäni uni, johon heräsin kun kello soi klo 06.00.
Siinä oltiin Jarin ja Taikan kanssa Ruovedellä, lapsuuteni maisemissa kävelyllä. Jari kysyi minulta että minkä sileä/lyhytkarvaisen koiran ottaisin jos pitkäkarvaiset ei kävisi allergian vuoksi. Aloin kovasti miettiä eri rotuja. Basenji putkahti mieleen persoonallisine otseryppyineen, mutta sitten muistin että ainii, nehän ovat niin itsenäisiä ja kovapäisiä ettei kouluttamisesta tulisi mitään. Sitten aloin miettiä että kyllä se on noutaja oltava, muut rodut ei tunnu omilta. Kelasin päässäni labbiksen karvaa että sehän on lyhyt ja sileä, mutta irtoaa "tikkuina". Sitten aloin miettiä että hetkinen, kyllähän siitä karvaa kuitenkin irtoaa yhtälailla kuin tolleristakin. Ja tollerin karva on paljon pehmeämpää ja miellyttävämpää, ei pistä läpi jalkapohjasta etc. Ja kaikki tollerin hyvät ominaisuudet, ihana luonne, ulkonäkö... Vastauksena Jarin kysymykseen sanoin että en ottaisi mitään muuta rotua kuin tollerin, minulle ei ole olemassa muita vaihtoehtoja, piste. Kyllä on rotuvalinta syvällä selkäytimessä kuin se näin unimaailmassakin on ainoa oikea vaihtoehto!

2009-09-27T21:18:00.000-07:00

Loppuviikon kuulumisia

Torstaina meidän koirakoulu sujui ehkä parhaiten mitä tähän asti on sujunut. Alun paikallamakuussa vain yksi ylösnousu. Vauhdikas luoksetulo maltillisesti vapaana käskyä odottaen. Seuraaminen hyvässä kontaktissa, käännöksiä harjoitellen. Hyppyeste pelkällä käskyllä. Ja väliaikoina reenatiin eteen menoa motivointipatukalla. Jätin Taikan istumaan paikoilleen odota- käskyn alle ja vein patukkaa muutaman kymmenen metrin päähän. Sitten takaisin Taikan luo ja käsky "eteen!" jolla vauhdikas irtautuminen kohti patukkaa. Taika kyllä toi patukan mulle joka kerta joten ehkä täytyy kohta siirtyä harjoittelemaan eteenmenoa jollakin kiinteällä kohteella, jota ei voi toimittaa mammalle:)

Viikonloppuna teimme syksyn ehkä viimeisen veneretken Päijänteellä, kohteena saaripaikka jossa alkukesästä vilisi punkkeja. Laitoin perjantaina prac-ticin Taikalle punkkeja torjumaan. Lauantaina keli oli mitä hienoin. Saaressa läksimme sisämaahan tarpomaan rannan punkkiheinikkoa vältellen. Ja oi mitkä mustikkamäärät löysimmekään. Valtavia mustikoita oli metsä sinisenään. Varvuista olivat jo lehdet tippuneet joten kerääminen oli todella nopeaa ja helppoa. Poimin mustikoita kilpaa Taikan kanssa ja molemmat saatiin riittävästi:) Myös suppilovahveroita oli runsaasti ja muutama lähes pienen lautasen kokoinen kanttarelli! Siis todella ylenpalttiset oli luonnon antimet, hirvikärpäset mukaan lukien! Niitä meinaan oli PALJON. Launtaina selvittiin muutamalla öttiäisellä mutta sunnuntaina kun teimme Jarin ja Taikan kanssa pidemmän kävelyn saaren halki niin hirvikärpäsiä oli ilma sakeena. Kokoaika sai nyppiä niitä pois niskasta, paidasta, hiuksista.. Lopulta alkoi olla jo niin siedättynyt noihin ällötyksiin ettei jaksanut ees välittää. Veneelle palattuamme tehtiin sitten kunnon syyni ja nyt ei enää tunnu ylimääräistä elämää päässä. Reissulla oli myös siivet mukana ja hyvin Taikan noudot sujuivat. Innokkaasti ja käteen palauttaen melko pitkältä matkalta, hyvä!

Sunnuntaina oli todella tuulinen keli ja paluumatka saaresta kotisatamaan oli melkoista menoa. Vesi vain lensi aalloista veneen yli ja jouduimme siirtymään ajelemaan sisätiloista. Taikaa vähän pelotti kova röykytys ja taisi emäntäkin olla hieman kalpea.. Matka kesti reilun tunnin ja loppuajasta Taika jo makoilikin välillä. Kotona sitten ilta annettiin kovaa pöllytystä uudelle pehmoleluhirvelle, jossa röhköjä ja vinkuja on monta. Formulailtaa säesti mitä moninaisin viu-pör-vöh-piippiip- sinfonia. Kotoista :) Ja tunnelmaa lisäsi uunissa paistuvat mustikka- ja sienipiirakat, nam!

2009-09-22T21:29:00.000-07:00

Siipeilyä

Siivet on ihania. Kunpa taipparin voisi suorittaa pelkillä variksen siivillä niin ei olisi hätäpäivää. Mutta ans olla kun noi ihanat läpyttimet onkin kiinni siinä kauuuuheassa variksessa niin.......
Ollaan nyt siis parina päivänä lähdetty metsään siipikasan kanssa. Yhteensä siipiä on 6 kipaletta joten ihan kivasti saa hakuruutua niillä tehtyä. Taikan maltti on kehittynyt jo siihen malliin että voin jättää hänet istumaan paikalleen (ihan vapaana) siksi aikaa kun käyn viemässä siivet metsään. Olen vienyt siis vaihtelevia määriä siipiä muutaman kymmenen metrin päähän ja viskellyt ne "hakuruutuun". Sitten takas Taikan luo ja koira noutamaan. Homma on Taikan mielestä ihan parasta ja siivet jaksetaan hakea silmät loistaen ja häntä heiluen. Taika ei epäröi irtautua kauemmaksikaan siipiä etsimään. Myös palautukset on menneet hienosti, kiva toimittaa vauhdilla mammalle kun saa lihapullaa vaihturiksi :)

Maanantaina oltiin tokoilemassa ja hyvin meni. Alun paikalla makuussa Taika nousi ylös "vain" kolme kertaa. Anna- ohjaaja on ihana kun aina kannustaa niin positiivisesti! Nytkin Taika oli kuulemma selvästi kehittynyt edelliskerrasta ja malttoi olla aiempaa paremmin makuullaan.
Päivän teemana oli edelliskerran malliin jättävät liikkeet ja näitä tehtiin vauhdista pysäyttämällä. Hyvin sujui. Väliajoilla reenailtiin eteen- käskyä, seuraamista, hyppyä, luoksetuloa, noutoa.. Tehokas koulutunti siis.

Tiistaina osallistuimme TamsKin videoitavaan agireeniin eteläpuistossa. Ohjaajina olivat Saara ja Matleena Kallio, joista jälkimmäisen lokakuussa alkavaan agiryhmään pääsemme Taikan kanssa aloittamaan oikein "oikean "agin harrastamisen. Kun reenit alkoivat alkoi myös sade kera reippaan syystuulen. Aluksi laitoimme esteet paikoilleen. Rata koostui useista aidoista, renkaasta, kahdesta pitkästä putkesta joista toinen oli tiukan U:n muotoinen sekä kepeistä ja ihanasta puomista. Muut osallistuvat koirat (partis, käppänä ja bedlari) olivat jo vanhoja konkareita, joilla kilpauraa ja harrastusvuosia takana jo useampia. Me oltiin ainoat vihreät mutta ei se menoa haitannut! Matleena ohjasti tosi hyvin meitä ja tehtiin Taikan kanssa hyppyjä, irtautumista reenaten (rimat maassa), putkeen irtoamista ja puomia. Myös rengasta kokeiltiin. On tuossa lajissa kyllä niin paljon termejä ja erilaisia askelia ja ohjauksia että ei niitä ihan hetkessä opita. Taika suoritti iloisesti ja hyvässä kontaktissa josta saimme kiitosta:) Putki oli kiva ja puomi ihana. Reenasimme parissa pätkässä ja lopuksi kokoonnuttiin katsomaan videoinnin tuloksia Maten läppäriltä. Mukava oli nähdä kuvissa oma koiransa iloisena ja vauhdikkaana touhuamassa ja vähemmän mukava nähdä itsensä sähläämässä ja huitomassa... Sori Taika kun sun ohjaaja on tämmöinen amatööri!

2009-09-20T23:13:00.000-07:00

Syyspäivän viettoa äipän, siskon ja tädin seurassa :)

Lauantaina suuntasimme kohti Auraa syysvierailulle sukulaisiin, siis Taikan sukulaisiin :) Ilma oli mitä hienoin, oikein aurinkoinen ja lämmin, siis täydellinen päivä metsälenkkeilyyn ja riistaharjoitteluun! Taika oli ihan kierroksilla kun pääsi siskoa moikkaamaan, äippä vähän ärisi ja häneen Taika pitikin sievän hajuraon. Mutta Caprin kanssa kemiat natsasivat. Riku oli päättänyt että ennen lenkkiä ja leikkiä reenataan riistoilla. No mikäpä siinä. Metsään siirryimme ja alkuun kaivettiin damit esiin. Taikalle muutama muistinouto kauas metsään, siis huomattavasti kauemmas mitä kotona ollaan tehty. Lennokkaasti lähti Taika noutoon ja ekalla kerralla yhtä lennokkaasti loittoni damin kanssa väärään suuntaan. Huusin ja huusin ja kyllähän se tollo sieltä kaartoi takaisin ja toimitti damin mammalle. Toka kerta meni vähän paremmin ja sitten kolmas oikein kivasti. Capri näytti mallia variksen kanssa että näin sitä noudetaan ja kannetaan. Taika kyllä katseli mutta jätti homman ilomielin siskolikalle. Ei koskenut vaakkuun ei sit millään maanittelulla ja houkuttelulla. Rikun sinnikäs jahtautus (vaakku hihnaan ja perässä vetäen juoksemaan karkuun) tuotti lopulta kuitenkin tulosta sen verran että Taika linnun pariin otteeseen suuhun otti ja kantoikin jonkin matkaan.

No sitten pupunen. Capri kantoi tosi hienosti mutta Taika ei koskenut. Nuuski vaan ja jätti sikseen. Ei voi keinopupua verrata oikeaan otukseen, sillä kaninnahka on mitä ihanin Taikasta mutta oikea ei houkuta. Täytyy jostain yrittää hankkia oma reenipupu ja ruveta tahkoamaan senkin kanssa. Saimme Rikulta kotin viemisiksi pari vaakkua ja muutaman siiven sekä paljon hyviä reenivinkkejä. Nyt on tarkoitus laittaa eka siivet sukkiksen puntin palan sisään ja harjoitella kantamista ja noutamista sillä. Kun se sujuu varmasti niin sitten voi laittaa oikean variksen samaan sukkaan ja kokeilla menisikö ihan "huomaamatta" läpi koiralle. Eli eka hiotaan nouto tosi innokkaaksi siivillä ja sitten siirrytään oikeaan lintuun. Paljon on työtä edessä, tiedän, mutta sinnillä se kyllä onnistuu!

Riistareenin jälkeen tehtiin pitkä metsälenkki porukalla ja koirat sai riehua vapaasti. Matkan varrelle osui ihana juuri ja juuri uintisyvyinen metsälampare josta koirat, Taika etunenässä, olivat aivan innoissaan. Riku heitteli dameja veteen ja Taika oikein vinkui kun isommat ne damit yleensä pääsivät hakemaan. Yhden damin sai Taikakin kiinni ja hienosti toi sen mulle :) Into veteen menoon oli ihan uutta luokkaa, sinne suorastaan loikattiin. Hienoa! Lenkin jälkeen meillä oli väsyneet koirat, mutta Capri ja Taika jaksoivat silti vielä nujuta sisällä kun me kahveeteltiin. Sitten läksimme Taikan kanssa kohti Turkua ja hotellia. Siellä Taika valtasi sängyn saman tien ja eipä olisi valtauksestaan luopunut kun eka pyydettiin ja sitten käskettiin siirtymään. Näin tuli siis eka konflikti meidän perheessä kun Taika päätti uhmata isännän käskyä ärähtämällä. Arvojärjestys selvitettiin silmänräpäyksessä ja lopputuloksena alistunut koira siirtyi vauhdikkaasti alas sängyltä omalle pedilleen. Ja tämän jälkeen totteli ekaa sanaa kun pyydettiin alas sängystä. Kaipa tuo uhma kuuluu tähän ikään, vaikkei olisi "pehmo" Taikasta uskonutkaan. Mutta luulenpa ettei ihan heti ole odotettavissa kyseenalaistamista, sen varran nöyräksi Taika lain lukemisesta meni.

Sunnuntaina kävimme koeajamassa paria isoa venettä Turussa ja Naantalissa. Ekan koeajon ajan Taika vietteli hotellissa ja toiselle se pääsi mukaan. Tosi nätisti Taika osasi vieraassa "laivassa" olla, lähes kolme tuntia kestäneellä reissulla. Iltasella poikkesimme vielä Auran kautta ja otimme varikset mukaamme. Kiitos Rikulle ja Helille tosi mukavasta viikonlopusta riistareeneineen, kahvitteluineen ja syömässä käymisineen! Voi kun asuttaisiin lähempänä niin voisi reenata yhdessä ja siskokset viettää aikaa keskenään, kun ne siitä selvästi nauttivat. Laatuaikaa punaturkkien kanssa, mikäs sen parempaa :)

2009-09-17T21:29:00.000-07:00

Haastavaa tokoilua

Yhteenvetona tämän viikon tokoiluista voisi käyttää fraasia " voihan kakka". Maanataina kun saavuimme eteläpuiston kentälle iski vastaa tyrmäävä em. ulostuksen aromi. Siinä henkeä haukkoessamme muistimme että ai niin, viime torstain tottishan peruttiin paikalla pidetyn sirkuksen vuoksi. Sirkus Finlandian eläimethän olivat sitten jälkensä ympäristöön jättäneet, ja tuhdit sellaiset. Oma nenä turtui aika pian mutta koirat olivat ihan ekstaasissa. Päät pyörivät ja kuonot nuuskivat joka suuntaan. Yritäpä siinä sitten tehdä itseäsi kiinnostavaksi... Alun paikalla makuut meni ylöspompinnaksi, tunnin lopussa sujui vähän paremmin. Maanantaina harjoiteltiin jättäviä liikkeitä, siis liikkeestä seiso ja liikkeestä maahan. Sain ohjeeksi tehdä Taikan kanssa harjoitetta leikin varjolla. Siis reipasta etenemistä ilman seuraa- käskyä ja siitä vauhdissa käskyjä seis! maahan! istu! Taika lähtikin innolla mukaan ja teki liikkeitä vauhdissa. Mulla oli mukana ekaa kertaa ostamani nahkainen motivointipatukka ja Taika innostui siitä kovasti. Aina välillä otettiin taisteluleikkiä patukalla virystilan nostoksi ja palkaksi ja taas jaksettiin keskittyä minuun kentän hajujen sijaan!

Torstaina hajut olivat jo hieman haalenneet mutta kyllä siellä edelleen norsu tuoksahti.. Paikalla makuu oli taasen hyvin hankala, eka minuutti pompittiin ylös mutta sitten meni jakeluun. Taika alkoi selvästi ymmärtää mitä tässä nyt halutaan. Sen huomasi siitä että Taika aina välillä nytkähti aikeena nousta ylös mutta muistikin sitten että ai niin, ei saa. Palkkasin ahkerasti ja viimeinen minuutti sujui kivasti. Taika myös malttoi odottaa istu- käskyä hienosti ja liike saatiin kunnialla loppuun. Torstaina keskityttiin seuraamiseen ja luoksetuloon. Ilokseni Taika tuli reippaalla laukalla innoissaan luokse ja siirtyi käskystä sivulle. Ainostaan alussa oli vaikeuksia saada Taika jäämään paikoilleen istumaan kun minä siirryin poispäin. Tajusihan Taika sitten mitä haluan. Seuraaminen on Taikalle mieluisaa ja menee kivasti. Pysähdyksissä sählää emäntä. Namikäsi on aina vinksin vonksin ja Taikan istuma-asento sen mukainen. Annalta tuli hyviä vinkkejä tuon asian korjaamiseen ja niitä myt sitten reenataan. Siis suoraa ja nopeaa perusasentoa. Väliajoilla otettiin hyppyä joka sujui aika kivasti, sitten taas taisteltiin patukalla ja tehtiin kaikenmoisia temppuja, mm. jalkojen välistä pujottelua joka meneekin jo hyvin! Tunti vierähti vauhdikkaasti ja loppuun otettiin 30 s paikallamakuu joka meni nappiin.

Viikolla ollaan parina päivänä tehty daminoutoja mettässä. Olen heitellyt sokkona dameja metsään ja pyytänyt Taikaa hakemaan. Taika nauttii tuosta tehtävästi kovasti ja on ihan innoissaan. Jaksaa etsiä niin kauan että dami löytyy, palauttaa nätisti mulle ja lähtee hakemaan seuraavaa. Nyt täytyisi jollain konstilla saada dameja kauemmas metsään, nyt kun ne jäävät siihen heittomatkan päähän. Täytyy rekrytoida Jaria mukaa lenkille damin piilottajaksi! Otettiin myös sula vaakku yhdelle lenkille mukaan. Taika nuuski ja nuuski hyvin tarkasti mutte ei koskenut. Hain vaakun itse ja heitin n. metrin päähän Taikasta. Sitten kannustin "hae, hyvä, tuo mammalle!" mutta ei tuonut. No eikun porkkana käyttöön. Kaivoin pussista lihapullan ja tökkäsin Taikan kuonon eteen. Juuri kun Taika yritti napata sen vedin pullan takaisin ja osoitin vaakkua "tuo mammalle!" ja sehän tepsi :) Vaakku tuotiin ja pulla saatiin. Tätä teimme pariin kertaan ja sitten Taika myös kantoi nätisti vaakkua muutaman metrin. Siihen oli hyvä lopettaa ja ottaa taas ensi viikolla uusiksi. Pikku hiljaa se siitä, Taika kyllä osaa kunhan saadaan motivaatio kohdalleen. Ja ikä tuonee myöskin helpotusta asiaan, ovathan damienkin noudot parantuneet huimasti kuluneen kesän aikana. Taipparit tähtäimessä ehkä vuonna 2013!

2009-09-13T23:30:00.000-07:00

Nyt on mejä- ura startattu, tuloksena pyöreä 0. Yritys oli hyvä mutta... Paljonkin voisi spekuloida miksi kävi niin kuin kävi. Jo kokeen alku meni pipariksi kun oppaamme ohitti alkumakauksen ja rämmimme ainakin 50 metriä metsään ennen kuin alkoi ihmettely missäs se alkumakaus olikaan.. No koira takaisin alkumakuuta etsimään ja uudestaan mettään kun se vihdoin löytyi. Hämmennystä ensikertalaiselle riittämiin. Alkumakauksen Taika tutki hienosti, kuopi etutassulla maata saadakseen kunnolla hajua. Jäljelle lähdettiin mukavasti etenemään. Eka hukka tuli 1- osuudella kun Taika ei palannut tarkistelukierrokselta riittävän nopeasti jäljelle. Kulma ja makaus löytyi ja nuuskittiin tosi tarkkaan. Toinen osuus meni reippaasti puoliväliin asti jossa ojan ylitys aiheutti jäljen kadotuksen. Taika etsi ja etsi ja alkoi lopulta vinkuen pyytää apuja. No tästä sitten toinen hukka ja tuomari katsoi että kello on jo sen verran että emme ehtisi kaadolle 45 minuutissa. Loppu mentiin "harjoitellen" ja kyllä Taika ajoittain meni hyvin jälkeä. Oli paikkoja joissa jälki "yllättäen katkesi" ja koira jäi hämilleen että minnes se hajuvana nyt katosi. Kun itse ei ollut jälkeä tehnyt ei voi tietää millainen se oli. No toinenkin kulma löytyi ja meni hienosti merkaten, samoin kaatona ollut hirvensorkka. Sorkka nuuhkittiin tarkasti ja sitä alettiin peittää kuonolla. Iso aarre joka piti kätkeä :) Jäljen lopussa meiltä oli kulunut tuomarin mukaan 50 min joten pienellä vauhdin lisäyksellä oltaisiin voitu ehtiä 45 minuuttiin. No nyt meni näin. Ja olihan siinä muitakin kohtia jotka varmasti vaikutti koiran suoritukseen. Jäljen teko päivänä satoi kaatamalla ja varmaan haju huuhtoutui monin paikoin. Riistaa oli paljon mutta se ei Taikaa kovin häirinnyt kun ei hän riistapoluille lähtenyt. Meille sattui myös arvalla päivän eka jälki joka kuulemma saattaa olla kostean ja viileän metsän vuoksi koiralle vaikea. Meidän harjoitusjäljethän on ajettu yleensä iltapäivisin. Ai niin aluksi tehty laukauksen sieto sujui hienosti. Puuhun sidottu Taika ei reagoinut paukkuun millään tavalla, joten tämä ei estä uran jatkoa.

Pääsimme Jarin kanssa seuraamaan muutaman avoimen luokan koiran suorituksia, kiitos siitä heille! Rooan kanssa olimme jo toistamiseen katseluoppilaina, Marille kiitos kun antoi meidän olla mukana! Päivä oli lähes kaikille avoimen luokan koirille vaikea, sillä 13 koirakoista 11 sai nollan. Meille antoi tuomari saatesanoiksi että koira osaa jäljestää ja tekee tarkkaa työtä, mutta tarvitsee lisää itseluottamusta jota iän pitäisi tuoda tullessaan. Eli kotiin kasvamaan ja vetämään jälkiä märkään metsään, paljon ojien ylityksiä ja aikaisia aamuherätyksiä jälkeä etsimään Taikan kanssa!

2009-09-10T21:28:00.000-07:00

Tottista ja hierontaa

Maanantaina meillä oli TamSKin kilpailemaan valmiiden tottisryhmän kolmas koulukerta. Paikka siirtyi Eteläpuistoon, ja hyvä niin. Nalkala oli varsin rauhaton kenttä kun liikennettä meni neljältä puolelta. Eteläpuistossa ei autoliikennettä mene kentän ohi lainkaan, tosin kävelijöitä ja muunsortin urheilijoita kylläkin.

Taika oli hieman rauhattomalla tuulella. Alkuun tehty 2 min paikallamakuu ei tahtonut sujua sitten millään. Eka puoli minuuttia sujui mutta sitten alkoi ylös pomppiminen. Kävin aina komentamassa Taikan takaisin makuulle ja taas jaksettiin maata n. 20s... Liikkeen jälkeen Anna sanoi että Taika pelleilee mun kanssa ihan täysin ja niinhän se teki. Heitti välillä kyljelleen ja alkoi kieriä, pälyili ympärilleen niin että pää vain pyöri ja nouseskeli ylös. Tehtäväksi tuli reenata liikettä mahdollisimman virekkeettömässä ympäristössä ja näyttää haukulle että pelleily ei johda tavoitteeseen ts. namin saamiseen. Häpeä myöntää että reenailu on jääny hieman vähälle..
Uutena liikkeenä otettiin este. Kyllähän Taika hyppiä osaa mutta tottistyylin hyppy on hieman kurinalaisempi kuin vapaa metsässä kivien ja kantojen yli loikkiminen. Liike alkoi ottamalla koira sivulle n. 2 m päähän esteestä. Siitä sitten koiran olisi pitänyt pelkällä hyppy- käskyllä singota esteen yli ilman että ohjaaja tekee elettäkään. Arvatahan sen nyt saattaa että Taika ei tajunnut pelkästä käykystä mitä olisi pitäny tehdä. Heti kun otin kroppaa mukaan liikkeeseen hyppy onnistui. Liekö pelkkä sanallinen käsky liian laimea koiran innostamiseen. Muutamaan kertaan hyppyä otettiin aina mahdollisimman vähällä "heilumisella" ja kyllä se sit pari kertaa sujuikin. Koiran pitää hypyn jälkeen jäädä seisomaan esteen taakse ja odottaa että omistaja tulee vierelle josta perusasento. Tämä osio sujui, Taika ei yrittänyt tulla takaisin esteen yli mun luo.

Koulutuksen väliajoilla tehtiin seuraamista, luoksetuloa, paikallamakuuta.. Kokeiltiin myös liikkeestä seiso- ja liikkeestä maahan- käskyjä ja ne menivät yllättävän hyvin! Opetin Taikaa myös temppuilumielessä kiertämään jalkojeni välistä kun kävelen eteenpäin. Koulukerran lopuksi pidettiin vielä 2,5 min paikallamakuu joka sujui hienosti kun palkkasin Taikaa riittävän usein.

Tiistaina menimme toiseen koirahierontaan Eevan luokse. En ehtinyt lenkittää Taikaa ennen hierontaa kun aika aikaistui ja suunnitelmat muuttuivat. Epäilin suuresti jaksaako Taika pötkötellä hieronnan ajan rentona kun on jo nukkunut koko päivän kotona. No melko hyvin jaksoi. Hieronta alkoi oikean puolen käsittelyllä ja nyt Taikalla oli selvät jumipaikat myös tällä puolella lonkan päällä ja lapaluussa. Niitä vastustettiin ja noustiin ylös väkisin. No sitten hierottiin seisaallaan ja istuallaan kunnes taas maltettiin pistää pötkölleen. Vasen puoli oli nyt tällä kertaa vähämmän jumi ja hieronta sujui paremmin. Lopputuloksena reilun tunnin käsittelystä oli rento ja tyytyväinen koira jolla ei ollut mitään kiirettä ylös hierontamatolta. Mukavaa koiralle ja opettaa hyvin käsittelysietoa. Taika antoi mm. hieroa kuonoansa kaikin puolin melko reippain ottein ja näytti vain nauttivan.

Keskiviikkona teimme pitkän lenkin Millin ja Marikan kanssa ja keräilimme hirvikärpäsiä.. Eilinen lenkki jäi hieman lyhykäisemmäksi ja Taika pääsi illaksi Millin luo hoitoon. Emännälle tuli nimittäin pyöreitä mittariin ja niitähän piti hieman juhlistaa :) Tänään on sitten Millin vuoro tulla meille iltakylään ja huomenna aamulla lähdemme aikaisin kohti Mouhijärveä. Taika menee päiväksi mummulaan ja me tekemään jälkiä sunnuntain mejä- koetta varten Vammalan metsiin. Sunnuntaina on sitten mejä- uran debyytti. Luvattu on sateista säätä joten haastetta on riittämiin. Ennakko-odotuksia ei oikeastaan ole, tavoitteena on olla eksymättä metsään!